Voiko suruun valmistautua?
Aina se yllättää...silloinkin,vaikka sen tietää tulevaksi.
Ajan myötä suru varmasti muuttaa muotoaan,mutta kokonaan se ei häviä.
Joka on kerran kohdannut surun,on aina sen tuttu.
Vielä vuosienkin jälkeen suru nousee pintaan...tutun sävelen myötä,vuodenaikojen tuoksuissa,juhlapyhien aikaan...
Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen.
Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen.
Kaikille tilaa riittää,kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.
Lepää rauhassa äiti,rakastan sinua.
Aina se yllättää...silloinkin,vaikka sen tietää tulevaksi.
Ajan myötä suru varmasti muuttaa muotoaan,mutta kokonaan se ei häviä.
Joka on kerran kohdannut surun,on aina sen tuttu.
Vielä vuosienkin jälkeen suru nousee pintaan...tutun sävelen myötä,vuodenaikojen tuoksuissa,juhlapyhien aikaan...
Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen.
Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen.
Kaikille tilaa riittää,kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.
Lepää rauhassa äiti,rakastan sinua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
suruusi sydänystävä,ja toivon sinulle voimia jaksaa yli tuskan jonka takana kuitenkin paistaa kaunis muistojen valo äidistäsi,joka on kuin jalokivistä tehty helminauha,eikä se koskaan katoa ja sen nimi on Rakkaus.
Rakkaudella tukien :Muikkumies
Kyl suruun voi valmistautua..Mut aina se on ainutkertainen kantajalleen.Sen läpikäyminen eli surutyön läpieläminen helpottaa uusien surujen/menetyksien tuskaa..elämistä. Halaus!
Ymmärrän, vaikken vielä ole menettänyt kumpaakaan vanhemmistani. Pelkään sitä päivää...
Elämä on luopumista, kaikki on lainaa, niin ihmisetkin. Suurimman menetyksen tuska ei kai katoa koskaan, mutta ihminen oppii hyväksymään asian.
Ja onhan Taivaan Isä luvannut, että vielä joskus saamme tavata rakkaamme taivaassa...Voimia ja jaksamista Sinulle jokaiseen päivääsi. Lämmöllä.
ihmisillä on usein halu osallistua toisen suruun,mutta ei se onnistu koska jokainen on lopuksi surussaan yksin,jos näet jollain surun taakan niin on jo ihan hyvä asia se että et omia murheitasi kaada hänen niskaan.Myötä eletään ja surraan hiljaa,sillä kaikille meille suru tulee pyytämättä,kullekkin vuorollaan.
Otan osaa
Sitä usein mietin: mikä kuolema on helpompaa. Tietää etukäteen, vai yllättäv. Ei sitä osaa sanoa. Jokaine suru ja menetyksen tuska tulee kuitenkin... tiesi menetyksen tai ei.
Itse olen saattanut hautaan isäpuoleni, isäni, lapseni. Ei siihen löydä vastausta, miksi se sattuu aina vaan niin paljon...
Ehkä paras lääke on hiljalleen miettiä, mistä oikeesti tulee hyvä olo elämässä, ja tehdä vaan niitä asioita vaikeina aikoina...
Toivon sulle sydämestäni helpotuksen hetkiä surunkin keskelle. Toivottavasti sinulla on rakkaita ihmisiä ympärilläsi. Halaus!
, ja lämmin halaus minulta! Suru on osa elämää. Ennemmin tai myöhemmin se kuitenkin väistyy auringon tieltä...
Kaiken kauniin eilisestä haluan
kuljettaa mukanani tähän päivään.
Että jaksaisin elää jokaisen hetken
niin vahvasti kuin vain voin.
Vaikka tulevaisuus on arvoitus
on jokainen vahvasti eletty hetki
myös uutta mukaan otettavaa huomiseen.
Valo puhkeaa pimeydestä.
Sateenkaari syntyy sateesta.
Kyyneleet tekevät tietä
ilon ja onnen tulla.
Voimia sinulle Sydänystävä!
"Suurin suru on sanaton" - lauselma ei ole totta.
Shokki on sanaton?
Suru on luova tilanne, ilon vastakohta.
Nauru ja itkukin ovat mielen purkautumistiloja.
Suru tulee elää lävitse. Koskaan ikävä ei katoa, mutta se antaa vähitellen tilaa myös ilolle.
Niin kuolemansurukin antaa tilaa elämälle!
Luonto on niin määrännyt.