Taas kaikkien asiaviestien vastapainoksi
hiukan keveämpää asiaa...
:D
Väestöliitto teki tässä taannoin tutkimuksen, josta kävi ilmi hupaisa asia.
Suomalaiset pitävät koiraa enemmän perheenjäsenenä kuin mummoa.
Meille koiraihmisille se on tietenkin itsestään selvää. Vai oletteko
muka kuulleet jonkun intoa tihkuen kertovan, että heille on harkittu
mummon ottamista. En sitä paitsi tiedä ainuttakaan perhettä, jossa lapset
olisivat vuosikausia kinunneet itselleen mummoa. Meidänkin lapsukaisemme
vaativat koiraa ties kuinka kauan. Kun se sitten hankittiin, he alkoivat
kinuta toista ja nyt he haluavat, että perustaisimme kennelin. Mummoja
meillä on useampikin kappale, mutta vaikka lapset mummoista kovasti
pitävätkin, kukaan heistä ei ole hinkunut niitä lisää, ei itse asiassa edes vaatinut,
että ne muuttaisivat meille. Mummon ottamisessa on se hankala puoli, että
hän(toisin kuin koira) on aina jonkun osapuolen anoppi. Jommastakummasta
on siis ajan mittaan luovuttava. Joissakin tapauksissa se tosin saattaa
olla helpompaa kuin koirasta luopuminen, mutta enpä kehottaisi silti kokeilemaan.
Koiraa voi opettaa, mutta monen mummon kohdalla se on toivoton yritys.
koira istuu käskystä kiltisti paikallaan ja antaa tassua. Mutta komennappa
mummo maahan ja käske pysyä siinä! Mummo karkaa viimeistään silloin kun
Kauniit ja Rohkeat alkaa. Mummon (toisin kuin koiran) saa viedä kauppaan, mutta
se on aikaaviepää ja tulee kalliiksi. Siksi mummo pitää opettaa istumaan kiltisti
myymälän ulkopuolella hihnaan kytkettynä. Voipi olla vaikeaa. Se hyvä puoli
mummoissa on, ettei niitä tarvitse käyttää ulkona pissillä. Useimmat mummot
ovat jo valmiiksi sisäsiistejä - ainakin tiettyyn ikään saakka.
Mummot haukkuvat kuten koiratkin, joten siinä mielessä ei ole väliä, kumman
valitsee. Tosin koiran haukkumista voi olla helpompi kestää.
Ei sitä paitsi ole varmaa, pitävätkö kaikki mummot rapsuttamisesta
tai suostuvatko he nukkumaan keittiön pöydän alla ja syömään kuivamuonaa muovikupista.
Koirilla on valmiiksi turkki, mutta useimmille
mummoille se on hankittava erikseen. Mummojen turkit ovat huomattavasti kalliimpia
kuin koiran, mikä kannattaa ottaa huomioon perhebudjettia laadittaessa.
Lisäksi on syytä muistaa, että yleensä isonkaan koiran ruokkiminen ei tule
sen kalliimmaksi kuin pienikokoisen mummon. Mummo sopii siten lähinnä
varakkaisiin perheisiin. Ensimmäiseksi mummoksi ei kannata ottaa
kovin vaativaista lajia. Kokemuksen karttuessa voi sitten hankkia jonkin
suuritöisemmän, esimerkiksi palvelusmummon.
Metsästyksestä pitävän kannattaa hankkia koira. Hyväluontoisen mummon
voi tosin saada maaniteltua noutamaan valmiiksi ammutun linnun, jos se
on pudonnut kuivalle maalle. Mutta mummo alkaa heti protestoida, jos sen pitäisi hakea sorsa vedestä. Useimmat mummot eivät sitä paitsi
suostu ajamaan edes jänistä, saati sitten karhua.
Hyvin koulutettu mummo saattaa toimia talonvahtina siinä missä koirakin.
Harvemmin kuitenkin saamme lukea uutisia siitä, että mummo on
ottanut varkaan kiinni puremalla sitä nilkasta. Kaikenlaisessa nuuskimisessa mummot
ovat yleensä yhtä eteviä kuin koirat. Ilmeisesti kuitenkin on vaikeaa saada mummoa ryömimään esimerkiksi auton peräkonttiin. Siksi tulliasemilla ei juuri näe huumemummoja.
Mummosta voi olla yhtä paljon iloa kuin koirasta. Useimmat lapset pitävät mummoista ja lapsenvahteina he ovatkin jopa koiria luotettavampia.
Mummon voi myös opettaa tekemään ruokaa, mutta koiraa tiettävästi ei. Hyvä kompromissi on hankkia molemmat. Koira voi vahtia, ettei mummo pääse tekemään tihutöitä perheen ollessa poissa kotoa. Mummo voi taas ajankulukseen parsia koiran repimät sukat, kiinnittää verhot
takaisin paikalleen ja kerätä kengät naulakon alle, jotta muu perhe voi
rauhassa keskittyä rapsuttamaan koiraa.
(Partacollie-lehti: Leena Kymäläinen )
hiukan keveämpää asiaa...
:D
Väestöliitto teki tässä taannoin tutkimuksen, josta kävi ilmi hupaisa asia.
Suomalaiset pitävät koiraa enemmän perheenjäsenenä kuin mummoa.
Meille koiraihmisille se on tietenkin itsestään selvää. Vai oletteko
muka kuulleet jonkun intoa tihkuen kertovan, että heille on harkittu
mummon ottamista. En sitä paitsi tiedä ainuttakaan perhettä, jossa lapset
olisivat vuosikausia kinunneet itselleen mummoa. Meidänkin lapsukaisemme
vaativat koiraa ties kuinka kauan. Kun se sitten hankittiin, he alkoivat
kinuta toista ja nyt he haluavat, että perustaisimme kennelin. Mummoja
meillä on useampikin kappale, mutta vaikka lapset mummoista kovasti
pitävätkin, kukaan heistä ei ole hinkunut niitä lisää, ei itse asiassa edes vaatinut,
että ne muuttaisivat meille. Mummon ottamisessa on se hankala puoli, että
hän(toisin kuin koira) on aina jonkun osapuolen anoppi. Jommastakummasta
on siis ajan mittaan luovuttava. Joissakin tapauksissa se tosin saattaa
olla helpompaa kuin koirasta luopuminen, mutta enpä kehottaisi silti kokeilemaan.
Koiraa voi opettaa, mutta monen mummon kohdalla se on toivoton yritys.
koira istuu käskystä kiltisti paikallaan ja antaa tassua. Mutta komennappa
mummo maahan ja käske pysyä siinä! Mummo karkaa viimeistään silloin kun
Kauniit ja Rohkeat alkaa. Mummon (toisin kuin koiran) saa viedä kauppaan, mutta
se on aikaaviepää ja tulee kalliiksi. Siksi mummo pitää opettaa istumaan kiltisti
myymälän ulkopuolella hihnaan kytkettynä. Voipi olla vaikeaa. Se hyvä puoli
mummoissa on, ettei niitä tarvitse käyttää ulkona pissillä. Useimmat mummot
ovat jo valmiiksi sisäsiistejä - ainakin tiettyyn ikään saakka.
Mummot haukkuvat kuten koiratkin, joten siinä mielessä ei ole väliä, kumman
valitsee. Tosin koiran haukkumista voi olla helpompi kestää.
Ei sitä paitsi ole varmaa, pitävätkö kaikki mummot rapsuttamisesta
tai suostuvatko he nukkumaan keittiön pöydän alla ja syömään kuivamuonaa muovikupista.
Koirilla on valmiiksi turkki, mutta useimmille
mummoille se on hankittava erikseen. Mummojen turkit ovat huomattavasti kalliimpia
kuin koiran, mikä kannattaa ottaa huomioon perhebudjettia laadittaessa.
Lisäksi on syytä muistaa, että yleensä isonkaan koiran ruokkiminen ei tule
sen kalliimmaksi kuin pienikokoisen mummon. Mummo sopii siten lähinnä
varakkaisiin perheisiin. Ensimmäiseksi mummoksi ei kannata ottaa
kovin vaativaista lajia. Kokemuksen karttuessa voi sitten hankkia jonkin
suuritöisemmän, esimerkiksi palvelusmummon.
Metsästyksestä pitävän kannattaa hankkia koira. Hyväluontoisen mummon
voi tosin saada maaniteltua noutamaan valmiiksi ammutun linnun, jos se
on pudonnut kuivalle maalle. Mutta mummo alkaa heti protestoida, jos sen pitäisi hakea sorsa vedestä. Useimmat mummot eivät sitä paitsi
suostu ajamaan edes jänistä, saati sitten karhua.
Hyvin koulutettu mummo saattaa toimia talonvahtina siinä missä koirakin.
Harvemmin kuitenkin saamme lukea uutisia siitä, että mummo on
ottanut varkaan kiinni puremalla sitä nilkasta. Kaikenlaisessa nuuskimisessa mummot
ovat yleensä yhtä eteviä kuin koirat. Ilmeisesti kuitenkin on vaikeaa saada mummoa ryömimään esimerkiksi auton peräkonttiin. Siksi tulliasemilla ei juuri näe huumemummoja.
Mummosta voi olla yhtä paljon iloa kuin koirasta. Useimmat lapset pitävät mummoista ja lapsenvahteina he ovatkin jopa koiria luotettavampia.
Mummon voi myös opettaa tekemään ruokaa, mutta koiraa tiettävästi ei. Hyvä kompromissi on hankkia molemmat. Koira voi vahtia, ettei mummo pääse tekemään tihutöitä perheen ollessa poissa kotoa. Mummo voi taas ajankulukseen parsia koiran repimät sukat, kiinnittää verhot
takaisin paikalleen ja kerätä kengät naulakon alle, jotta muu perhe voi
rauhassa keskittyä rapsuttamaan koiraa.
(Partacollie-lehti: Leena Kymäläinen )
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta on tosi typerä vastakkainasettelu koira/mummo, samoin on vauva/rotta jonka olen lukenut jostain rottasivulta.
Ainakin omat lapsenlapset tykkää minusta ja monta kertaa on lapsenhoitoapu ollut tarpeen.On tosi loukkaava tuo sinun kirjoitus.
ovat toivoneet, että mummo muuttaisi meille asumaan. Mummo on heille yhtä tärkeä kuin äiti ja isi. Sitä paitsi esikoinen pelkää suunnattomasti koiria, joten toivetta niistä elukoista ei ole koskaan esitetty. Itsekin olen lasten kanssa siitä yhtä mieltä, että mieluiten vaikka molemmat mummot meille asumaan, kuin yksikään koira.
Kyllä pojun mielestä mummi saisi heti muuttaa meille,
koiraa ei ole kaivannut.
Mummin edelle kyllä menisi kissa,
se olisi hyvin toivottu.
Mutta minä en halua kissaa..
En kyllä halua mummiakaan..
:)
Meillä asui mummo kolme vuotta ja nyt on koira. Hauska kirjoitus!
Jatketaanko vielä hiukkasen mummo-aiheesta,
sain tämän viestin hetki sitten,
meinasi taas cappuccinot lentää näppikselle..
________________________________________________
Turistibussin kuljettaja kyyditsi bussilastillista vanhoja
mummoja.
Kesken ajon yksi mummoista koputti kuljettajaa olkapäähän ja
tarjosi kuljettajalle kourallisen rusinoita, jotka kuljettaja hymyillen
otti vastaan ja söi.
Vartin kuluttua sama mummo jälleen koputti kuskia olkapäähän ja
jälleen tarjosi rusinoita kuljettajalle.Näin tapahtui useita kertoja
matkan aikana.
Viimein kuljettaja kysyi mummolta, miksi mummo itse ei syö
rusinoita tai tarjoa niitä muille. Mummo vastasi ettei hän tai muutkaan voi
syödä rusinoita huonojen hampaiden takia.
Kuljettaja kysyi ihmetellen miksi he sitten ostavat rusinoita jos
eivät niitä voi syödä. Mummo vastasi siihen, että "kun me niin tykätään
siitä suklaasta jolla ne rusinat on kuorrutettu."
Ja meillä kun tekee tiukkaa tää viikonloppukin mummon kanssa. Pappa sentään tajuaa olla hissuksiin... Ja eikö mummeli puske tuohon seläntaakse lukemaan just kun tässä surffasin. Kuvittelin, että tällä mummelilla olis ees hiukka huumorintajuu vielä tallella. ja lukasen ekan rivin, JA niin vaan käpytti hernerokka sieraimessa takas my little ponyja kattomaan: "en tunge teidän perheeseen, elä pelkää mutinaamutinaa..."
ja minä kun kuvittelin lähteväni rimpsalle kun kalkkikset on pojan kanssa. Jo on perkelettä, taidan laittaa jo vaipat niillekin housuun, kun kerta lapsellisesti käyttäytyyvät. Tähän vielä koiria...