Pakko purkaa sydäntä nyt tänne...en tiedä jaksaako kukan lukea mut jos jaksaa niin kiitos.
Mun tarinani menenee näin:
Tutuistuin jo monta vuotta sitten tähän "samiin". Meillä synkkasi heti hyvin, oli hauskaa yhdessa ja alettiinkin näkemään useemmin. aluksi oltiin enemmänkin kavereita vaan, hengailtiin samoissa paikoissa ja pidettiin hauskaa. Noh sitten tää sami kerto pitävänsä musta ja olevan tunteita mua kohtaan. no eiköhän me hetken päästä seurusteltu. olin ihan taivaissa koska olin niinihastunu ja en voinut uskoa että mulla olisi niin ihana jätkäkaveri.
Oltiin oltu yhessä ehkä parisen kuukautta kun tää laittaa poikki. syy oli tylsä ja tavallinen:ei nähdä tarpeeksi usein(eripaikkakunnilta)... olin niin maassa sen jälkeen, koulu alko menee perseelleen eikä mikään kiinnostanut. istuin vaan yksin kotona. onneksi kaverit tuli oven taakse ja repimäänmukaansa etten jäisi masentmaan kotiin.
noh pääsin sitä yli vaikka se oli todella vaikeeta.
Meni sitten nopeasti pari vuotta ja siinä välissä ollut toisen kanssa suhde,joka ei sekään toiminut.
Mutta sitten.. tapasin tässä vuoden alussa taas tän samin. kaveri kertoi et sami oli puhunu musta paljon j aoli toivonutki näkevänsä mut vielä. olin hämmästynyt, noh, siinä taas ajauduttiin samoihin porukoihin ja alettiin pitään yhetyttä. sami oli muuttunut ja kerto et mäkin olin paljon erillainen ku sillon joskus. no onhan tota ikää tullut lisää, ehkä järkeäkin,tai ainakin niin luulin.
Lähdettiin siinä sitten kaveriporukalla reissuun ja siellä alkoi sitten uudestaan taas samin ja mun juttu. mietin uskallanko alkaa sen enempää mitään koska pelkäsin taas kiintyväni samiin. No näin kävi, seurusteleemaan alettiin taas. olin taas taivaissa kun oli niin ihana jätkäkaveri ja olin niin onnelinen. samin kanssa oli hyvä olla, aina oli hauskaa, ei paljo mitään erimielisyyksiä ja kaikki oli hyvin, ainakin niin luulin. sami kerto joka päivä kuinka ihana olen ja oli onnelinen et löydettiin toisemme taas.
Mutta... pari kuukautta yhdessa ja sitten, samista ei kuulunut pariin päivään mitään, oli muutenkin outo, aloin ihmettelemään sitä ja pelkäämään. yksi aamu heräsin siihen ku oli huono olo ja edellisenä iltana sami ei vastannu mun viesteihin ja puheluihin. itkin koko tän aamun koska pelkäsin että nyt käy jotain sellasta mítä en todellakaan halua. itkin niin että oksensin koko aamun. keräsin rohkeuteni ja otin yhetyttä samiin. noh, vastaus oli niinkuin arvasin:ei tästä taida tulla mitään.. perus selitys taas.
Tästä on nyt kaks viikkoa,tällä hetkellä jo olo on parempi, mutta en tiedä miten pääsen siitä yli, nään samia joka päivä ja joka kerta meinaa tulla kyynel silmään. miten paljon välitänkään siitä ja kuinka tärkee sami on mulle. en kestä enään.. olo helpottaa ehkä hetkeksi mutta aina kun nään vilauksenkin, silmät kostuu... aina kun nään samin,tekis mieli hypätä kaulaan ja kertoa kuinka välitän, mun oma nalle
Mun tarinani menenee näin:
Tutuistuin jo monta vuotta sitten tähän "samiin". Meillä synkkasi heti hyvin, oli hauskaa yhdessa ja alettiinkin näkemään useemmin. aluksi oltiin enemmänkin kavereita vaan, hengailtiin samoissa paikoissa ja pidettiin hauskaa. Noh sitten tää sami kerto pitävänsä musta ja olevan tunteita mua kohtaan. no eiköhän me hetken päästä seurusteltu. olin ihan taivaissa koska olin niinihastunu ja en voinut uskoa että mulla olisi niin ihana jätkäkaveri.
Oltiin oltu yhessä ehkä parisen kuukautta kun tää laittaa poikki. syy oli tylsä ja tavallinen:ei nähdä tarpeeksi usein(eripaikkakunnilta)... olin niin maassa sen jälkeen, koulu alko menee perseelleen eikä mikään kiinnostanut. istuin vaan yksin kotona. onneksi kaverit tuli oven taakse ja repimäänmukaansa etten jäisi masentmaan kotiin.
noh pääsin sitä yli vaikka se oli todella vaikeeta.
Meni sitten nopeasti pari vuotta ja siinä välissä ollut toisen kanssa suhde,joka ei sekään toiminut.
Mutta sitten.. tapasin tässä vuoden alussa taas tän samin. kaveri kertoi et sami oli puhunu musta paljon j aoli toivonutki näkevänsä mut vielä. olin hämmästynyt, noh, siinä taas ajauduttiin samoihin porukoihin ja alettiin pitään yhetyttä. sami oli muuttunut ja kerto et mäkin olin paljon erillainen ku sillon joskus. no onhan tota ikää tullut lisää, ehkä järkeäkin,tai ainakin niin luulin.
Lähdettiin siinä sitten kaveriporukalla reissuun ja siellä alkoi sitten uudestaan taas samin ja mun juttu. mietin uskallanko alkaa sen enempää mitään koska pelkäsin taas kiintyväni samiin. No näin kävi, seurusteleemaan alettiin taas. olin taas taivaissa kun oli niin ihana jätkäkaveri ja olin niin onnelinen. samin kanssa oli hyvä olla, aina oli hauskaa, ei paljo mitään erimielisyyksiä ja kaikki oli hyvin, ainakin niin luulin. sami kerto joka päivä kuinka ihana olen ja oli onnelinen et löydettiin toisemme taas.
Mutta... pari kuukautta yhdessa ja sitten, samista ei kuulunut pariin päivään mitään, oli muutenkin outo, aloin ihmettelemään sitä ja pelkäämään. yksi aamu heräsin siihen ku oli huono olo ja edellisenä iltana sami ei vastannu mun viesteihin ja puheluihin. itkin koko tän aamun koska pelkäsin että nyt käy jotain sellasta mítä en todellakaan halua. itkin niin että oksensin koko aamun. keräsin rohkeuteni ja otin yhetyttä samiin. noh, vastaus oli niinkuin arvasin:ei tästä taida tulla mitään.. perus selitys taas.
Tästä on nyt kaks viikkoa,tällä hetkellä jo olo on parempi, mutta en tiedä miten pääsen siitä yli, nään samia joka päivä ja joka kerta meinaa tulla kyynel silmään. miten paljon välitänkään siitä ja kuinka tärkee sami on mulle. en kestä enään.. olo helpottaa ehkä hetkeksi mutta aina kun nään vilauksenkin, silmät kostuu... aina kun nään samin,tekis mieli hypätä kaulaan ja kertoa kuinka välitän, mun oma nalle
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luin juttusi ja se on kyllä sua kohtaan väärin... Tai jos tämä Sami vielä kehui ja osoitti pitävänsä sinusta, ja sitten kuitenkin jättää, niin ei kuulosta reilulta =/
Itelläni on nyt tuo onnellinen tilanne, ihan pilvissä oman kullan kanssa, toivottavasti ei käy samoin, mitä pelkään aivan kamalasti...
Mutta voimia sulle ja yritä tutustua uusiin ihmisiin että saat Samin pois mielestä :)
voih, se "sami" ei kyllä taida oikeen tietää mitä haluaa tai jotain, eihän sitä asiaa tiedä muutakun hän itse, mutta tämä olis mun näkökanta..
Juuh ja tiedön että tollanen satuttaa ja siitä voi jäädä ikuisia jälkiä, voi olla ettei enää ainakaan kovin helposti uskalla luottaa toiseen ja muutenkin on epäileväinen.
Mutta älä sorru siihen että jos tämä "sami" nyt taas ottaa yhteyttä ja haluaa yrittää taas, niin kannattaisi miettiä rauhassa ensin ja yrittää jutella sen kanssa mistä on kyse, sillä tollanen "ollaan ei olla" kierre on kyllä rankkaa :/
ja yritäs nyt vaan nousta sieltä ja jatkaa elämää, vaikka se vaikeelta nyt tuntuisikin niin kyllä se siitä ajan kanssa vaikka veisikin kauan :)
Hyvää jatkoa sulle :)
Toivottavasti oli jottain apua vaikka olen vasta 15-vuotias tyttönen niin kyllä mäkin olen tässä jo ehtinyt jonkin aikaa taivaltaa ja kokemuksia kertynyt ainakin jonkinverran :)
Mee paskalle ja jää sinne vessaan saamarin teinitekele
vitsi mä kyllä inhoon näitä ihmisii, jotka kirjottaa tänne tommosta paskaa:
"Mee paskalle ja jää sinne vessaan saamarin tenitekele." Tää palsta ei kyllä oo tarkotettu tollassille kommenteille. Että voisitte kyllä vähän miettii. Ja kiinnostais vaan tietää, että minkä ikänen ite oot: Gogrg? Varmaan just täytit kymmenen, no enpä kyllä yhtään ihmettelis sitä, vaikka olisitkin täyttäny!!!
hah hah
naurettava teinitekele olet
et ole aikuistunut senttiäkään
sinäkö sitten muka olet?
tuo jos joku on aikuismaista, hahhahahha, kiitos nauruista vipiille ja nyt voit häipyä täältä jos olet niin "aikuinen" jolla ei ole ongelmia! sitähän varten tämä on että täälä kysytään asioita! =D
Kirjoitetaanko nimet sinusta pienellä? Ajattele nyt vaikka: 1 kg samia! Mutta Sami onkin sitten eri asia...
kirjoittaako nää isolla vai pienellä
ei oo ihmeiden tekijöitä nää kakarat
jos ois merkkihenkilö niin toki sitten
ei kannata näiden takia kuluttaa caps näppäintä.
kyllä meinasi itku päästä tosta sun kertomuksesta! mulla on meinaan aika samanlainen juttu takana, mutta vähän erilainen! kyllä siitä yli pääsee ajan kanssa, mutta ei varmaan ikinä kokonaan. mutta toivotan sulle voimia jatkaa elämää eteenpäin!!!
Kiitoksia niille ketkä jaksoivat vastata,vittuilijoita en kaipaa..
Piristi päivää kun huomasi että jotkut jaksavat välittää vaikka ei edes tunne :)
Yritän tässä pärjäillä. vaikka tänään taaskin näin tän "Samin" :/ kyllä mun katse sitä kohtaan kertoo varmasti sille kaiken..
mutta.. elämä jatkuu.. ainakin toivottavasti.
juuh, eipä mittään..
Kyllähän noita vittuilioita eksyy tännekkin, luulee olevansa aikuismaisia kun on itse haistattelemassa ja teinittelemässä..
Niih kyllä se jatkuu, älä menetä uskoa siihen vaikka nyt olis se hankalaa.
Ja uskon ettei ollut "samia" mukava nähdä, mutta kyllä se siitä helpottuu ajan myötä, se on paras lääke :)