Miten päästä yli järkyttävästä leikkauskammosta!

Kiitos paljon vastauksesta. Joo, olen läheisten kanssa puhunut, mutta heiltä niitä kauhutarinoita kuuleekin. Nämä leikkaukset tehtäisiin täysnukutuksessa, mutta kuuleehan sitäkin että jotkut ovat tunteneet kivun vaikka ei kaiken järjen mukaan pitäisi..En sitten tiedä kuinka usein suomessa tätä tapahtuu? Ajattelinkin, että kerron kyllä lääkäreille tästä. Mietin vain onko pelkoni isompi kuin ihmisillä normaalisti? Minulla on myös todella matala kipukynnys, siksikin pelottaa, monista asioista mitkä ei muita liiemmin koske, saatan olla jo itku silmässä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos paljon vastauksesta. Joo, olen läheisten kanssa puhunut, mutta heiltä niitä kauhutarinoita kuuleekin. Nämä leikkaukset tehtäisiin täysnukutuksessa, mutta kuuleehan sitäkin että jotkut ovat tunteneet kivun vaikka ei kaiken järjen mukaan pitäisi..En sitten tiedä kuinka usein suomessa tätä tapahtuu? Ajattelinkin, että kerron kyllä lääkäreille tästä. Mietin vain onko pelkoni isompi kuin ihmisillä normaalisti? Minulla on myös todella matala kipukynnys, siksikin pelottaa, monista asioista mitkä ei muita liiemmin koske, saatan olla jo itku silmässä.

Lue lisää

Et varmasti ole ainoa, joka pelkää paljon, tai itkee herkästi.
Me ihmiset ollaan niin kovin erilaisia, kipukynnystä myöten.

Tsemppiä sulle tuleviin operaatioihin, ja toivotaan että kaikki menee hyvin !

Anonyymi kirjoitti:

Et varmasti ole ainoa, joka pelkää paljon, tai itkee herkästi.
Me ihmiset ollaan niin kovin erilaisia, kipukynnystä myöten.

Tsemppiä sulle tuleviin operaatioihin, ja toivotaan että kaikki menee hyvin !

Lue lisää

Kiitos paljon!

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos paljon vastauksesta. Joo, olen läheisten kanssa puhunut, mutta heiltä niitä kauhutarinoita kuuleekin. Nämä leikkaukset tehtäisiin täysnukutuksessa, mutta kuuleehan sitäkin että jotkut ovat tunteneet kivun vaikka ei kaiken järjen mukaan pitäisi..En sitten tiedä kuinka usein suomessa tätä tapahtuu? Ajattelinkin, että kerron kyllä lääkäreille tästä. Mietin vain onko pelkoni isompi kuin ihmisillä normaalisti? Minulla on myös todella matala kipukynnys, siksikin pelottaa, monista asioista mitkä ei muita liiemmin koske, saatan olla jo itku silmässä.

Lue lisää

Koska leikkauksesi tehdään nukutuksessa, se on helppoa etkä tunne mitään. Kun leikkaussalissa aloitetaan nukutus, nukahdat vaan ja seuraavan kerran tajuat jotain todennäköisesti heräämössä, vaikka herättely aloitetaan leikkauksen jälkeen jo leikkaussalissa. Anestesialääkäri seuraa laitteillaan tajunnantasoa ja säätää nukutusaineita koko ajan niin että pysyt nukutettuna etkä tajua mitään.

Jos kipuja tulee, ne tulee vasta leikkauksen jälkeen ja siihen saa kivunpoistolääkkeitä tarpeen mukaan. Itse olen ollut leikkauksen jälkeen pisimmillään epiduraalipuudutuksessa viikon, jona aikana paraneminen edistyi niin pitkälle että kivut olivat enää vähäisiä. "Nopein" operaatio on tehty hampaisiin sedaatiossa, jossa ei siis nukuteta mutta ei myöskään tiedä tästä maailmasta mitään. Kun hoito päättyi, kävelin itse odotushuoneeseen odottamaan kyytiä kotiin. Silmäleikkauksessa olen ollut puudutettuna, enkä tuntenut mitään, vaikka kuulin kaiken mitä lääkäri puhui muun henkilökunnan kanssa. Tästäkin kotiuduin muutaman tunnin seurannan jälkeen.

Jos leikkaus pelottaa, voi varmaankin saada tavallista tehokkaamman rauhoittavan esilääkityksen, kunhan kertoo asiasta henkilökunnalle.

Anonyymi kirjoitti:

Koska leikkauksesi tehdään nukutuksessa, se on helppoa etkä tunne mitään. Kun leikkaussalissa aloitetaan nukutus, nukahdat vaan ja seuraavan kerran tajuat jotain todennäköisesti heräämössä, vaikka herättely aloitetaan leikkauksen jälkeen jo leikkaussalissa. Anestesialääkäri seuraa laitteillaan tajunnantasoa ja säätää nukutusaineita koko ajan niin että pysyt nukutettuna etkä tajua mitään.

Jos kipuja tulee, ne tulee vasta leikkauksen jälkeen ja siihen saa kivunpoistolääkkeitä tarpeen mukaan. Itse olen ollut leikkauksen jälkeen pisimmillään epiduraalipuudutuksessa viikon, jona aikana paraneminen edistyi niin pitkälle että kivut olivat enää vähäisiä. "Nopein" operaatio on tehty hampaisiin sedaatiossa, jossa ei siis nukuteta mutta ei myöskään tiedä tästä maailmasta mitään. Kun hoito päättyi, kävelin itse odotushuoneeseen odottamaan kyytiä kotiin. Silmäleikkauksessa olen ollut puudutettuna, enkä tuntenut mitään, vaikka kuulin kaiken mitä lääkäri puhui muun henkilökunnan kanssa. Tästäkin kotiuduin muutaman tunnin seurannan jälkeen.

Jos leikkaus pelottaa, voi varmaankin saada tavallista tehokkaamman rauhoittavan esilääkityksen, kunhan kertoo asiasta henkilökunnalle.

Lue lisää

Kiitos, helpottaa tuokin, niin ajattelinkin että kyllä nyt luulisi suomessa varsinkin olevan sillä lailla että kokoajan seurataan eikä siinä voi tuntea millään. Joskus kun ahistaa tämmöset niin ei vaan loogisesti siinä ajattele

Sitä olen miettinyt, että kunhan ekan leikkauksen saa alta pois niin ehkä ei enää pelota niin kovasti. Tosin kuulee myös kuinka jotkut olivat niin pahassa leikkauksessa että eivät enää halua ikinä leikattavaksi, kuten äitini, sanoo että jos nyt tulisi syöpä ei hän enää suostuisi leikattavaksi sillä oli niin paha kokemus. 😔 Aion kyllä todella jutella henkilökunnalle, mutta varmaan olisi hyvä jo etukäteen yrittää sitä pelkoa karsia, edes vähän, niin siksipä tämän aiheen tein. Olen lukenut, että pelko voi aiheuttaa komplikaatioita ja ei ole yhtään ainakaan hyväksi kun leikkaus tehdään, sen en luulisi olevan vanhentunutta tietoa. Jännittää myös millaista se sairaalaruoka oikeasti on kun siitä aina vitsaillaan 😁(Toki ei se nyt eniten mielessä pyöri) Ja jännittää sekin että kun sairaalasta pääsee pois ja pitäisi olla toipilaana, osaanko varmasti nukkua oikein ja tehdä kaiken oikein..Mutta näillä näkymin toivon ainakin, että en joudu olla toipilasaikaa ihan yksin, että onnistuu paremmin. Myös ällöttää se idea että minua leikellään veitsellä jne. on varmaan ihan ymmärrettävää kun ei ole leikkauksessa ikinä ollut, mutta enhän minä sitä ole näkemässä joten ehkä pitää yrittää olla miettimättä koko asiaa, ovathan he ammattilaisia ja tietävät mitä tekee. Onneksi leikkaukseni tehdäänkin helsingissä eikä täällä pienessä sairaalassa, missä asun, muuten varmasti pelottaisi paljon enemmän, helsingissä luulisi olevan osaaminen todella hyvää.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä olen miettinyt, että kunhan ekan leikkauksen saa alta pois niin ehkä ei enää pelota niin kovasti. Tosin kuulee myös kuinka jotkut olivat niin pahassa leikkauksessa että eivät enää halua ikinä leikattavaksi, kuten äitini, sanoo että jos nyt tulisi syöpä ei hän enää suostuisi leikattavaksi sillä oli niin paha kokemus. 😔 Aion kyllä todella jutella henkilökunnalle, mutta varmaan olisi hyvä jo etukäteen yrittää sitä pelkoa karsia, edes vähän, niin siksipä tämän aiheen tein. Olen lukenut, että pelko voi aiheuttaa komplikaatioita ja ei ole yhtään ainakaan hyväksi kun leikkaus tehdään, sen en luulisi olevan vanhentunutta tietoa. Jännittää myös millaista se sairaalaruoka oikeasti on kun siitä aina vitsaillaan 😁(Toki ei se nyt eniten mielessä pyöri) Ja jännittää sekin että kun sairaalasta pääsee pois ja pitäisi olla toipilaana, osaanko varmasti nukkua oikein ja tehdä kaiken oikein..Mutta näillä näkymin toivon ainakin, että en joudu olla toipilasaikaa ihan yksin, että onnistuu paremmin. Myös ällöttää se idea että minua leikellään veitsellä jne. on varmaan ihan ymmärrettävää kun ei ole leikkauksessa ikinä ollut, mutta enhän minä sitä ole näkemässä joten ehkä pitää yrittää olla miettimättä koko asiaa, ovathan he ammattilaisia ja tietävät mitä tekee. Onneksi leikkaukseni tehdäänkin helsingissä eikä täällä pienessä sairaalassa, missä asun, muuten varmasti pelottaisi paljon enemmän, helsingissä luulisi olevan osaaminen todella hyvää.

Lue lisää

Ainoa kerta kun olen vähän jännittänyt mennessäni ulkomaille leikkaukseen, mutta melko samalla tavalla sielläkin toimittiin mihin olin tottunut täällä.

Olin juuri viime vuoden lopulla sairaalassa ja tuumasin että onneksi en ollut pidempään, koska siinä maatessa olisi lihonnut niillä sairaalaruuilla. Vaikka sairaalassa ruuat onkin tehty terveellisyys etusijalla, niin ne on kyllä ihan hyviä. Itse jouduin nyt sairaalaan äkillisesti, joten ruokatottumuksia ei ehditty kirjaamaan, mutta silti löytyi aina syötävää. Kun menee ennakolta tiedettyyn hoitoon, kyselykaavakkeeseen kirjataan myös mitä ruokia syö.