Mitäs sitten kun yh äipän hermot alkaa mennä, eikä jaksa enään 3v lapsen lapsen raivo, uhma ja kiukku kohtauksia... Kun hermot eivät enään 4 päivän jatkuvan "ohjeidenmukaisten" rauhottelujen ja pitelemisen jälkeen kestä ja alkaa karjua lapselle kun heikkopäinen = lapsen kiukku/uhma/raivo pahenee potensiin 10... Milläs sitä siinä sivussa jaksaa hoitaa työnsä, huushollin ym (oma muu elämä on jo tässä sodassa menetetty...) Onko ainoa toivo jättäytyä yhteiskunnan elätiksi, popsia rauhoittavia ja kumartaa itään, rukoilla länteen ja juosta linnunsulkien kanssa ympäri nuotiota ja toivoa, että lapsi selviäisi edes jotenkin elämästään kelvottomasta äidistä huolimatta.
jaksaminen kiukkuajan kanssa
taas meni hermot...
111288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos saat valaistuksen, niin jaathan tiedon muillekin.
En tiedä olisiko "omasta ajasta" apua. Mutta milläs sitäkin otat, hoitajaa on hankala saada ja se on kallista, eikä sitä jotenkin raaski ottaa, jos ei oo "oikeeta" tarvetta/menoa.
Sellaista päässäni olen pähkäillyt, että kun olisi edes yksi yh kaveri tässä samassa kaupungissa, niin tehtäis vaihtareita: olisin valmis ottamaan vaikka villipedon illaksi muksuni kaveriksi, kun tietäisin, että omani pääsee vastaavasti toisen hermoraunion huutoa kuuntelemaan yhdeksi illaksi, päiväksi tunniksi tms.
Siis oikeesti lapsella/lapsillakin olis mukavempaa kun ois seuraa ja eri lelut millä leikkiä. Majaleikeillä, pillimehuilla ja vohveleilla voisin tehdä illasta vieläkin hohdokkaamman...
Ketään kiinnostunutta?
Tuollaista olen minäkin ajatellut... nyt kun odottelen mtt-aikaa ja mahdollista uutta lääkekierrettä ja sosku ei näe tukiperheen tarvetta.... alkaa keinot olla vähissä...mistä päin olet skrapa??
Joopatijoo, jos oikeesti kiinnostaa, niin kirjottele, ja muutkin asialliset, sähkö-postia:
[email protected]
Jeh, ja vaihtoon ei sitten oteta sohvalla makaavia aviomiehiä ;)
Siis tuli nyt mieleen ihan jotain (toivottavasti) hyödyllistäkin:
Yritä välttää tilanteet joissa kiukku alkaa ja varsinkin sellaiset joissa sinun kiukku on pidättelemätöntä. Sellaisia on yleensä kai kiire. Kiireessä pukeminen, syöminen, lähteminen. Varaa tarpeeksi aikaa, niin ehtii vaikka leikkimällä vetää kumpparia jalkaan. Meillä jos ei meinaa antautua puettavaksi, niin olen laittavinani pojan vaatetta itselleni, johan tulee ja tempaa vaatteen itselleen...
Väsyneenä ja nälkäsenä kiukku on helpommin pinnassa, niin äidillä kuin lapsellakin. Nuku vaikka edes viikonloppuna päiväunet lapsen kanssa, voittaa siivoamiset mennen tullen.
Jos joku ruoka aina aiheuttaa tappelua niin syökää pelkkää makaroonia viikko, kyllä siinä sitten alkaa muukin kelvata, ehkä (nimimerkillä kaks vuotta makaronia ja omenamehua). Ja kääntämällä lapsen huomion ajoissa pois kiukun kohteesta, välillä vaikka hullullakin tavalla. Ala laulaa tai tanssia kun lapsella alkaa keittää, saattaa jopa unohtaa kiukustumisen kun jää hölmistyneenä seuraamaan äitin hölmöilyjä.
Viiminen keino kai vois olla kävellä toiseen huoneeseen sormet korvissa rauhottumaan vähän ennenku tekee mieli heittää mukula seinään...
Onhan se nyt helppo näitä neuvvoja jaella, kun riiviö nukkuu päiväunia, mahdoton neuvoja ja ohjeita muistaa kun ois pitäny jo jossain olla...
Missä Zomppari luuraat? Yleensä sun jutuissa on järkee, tai ainakin saat kiukun unohtumaan. Neuvvo nyt!
Ja se vielä tuli mieleen, että huomioo, huomioo, Meillä tuntuu uhmakohtaukset jäävän kokonaan pois lomilla ja vapaapäivinä kun äiskäri on rela ja jaksaa puuhailla lapsen kanssa muutakin ku pukemista, pottaa ja pahaa ruokaa...
että olet yh? Ei suinkaan, syyhän on sinun "osaamattomuutesi" hoitaa ongelma. Mitenköhän ennen asiat hoidettiin maalaistalossa, kun isäntä oli viikkotolkulla pöllimetsällä? Jos epäilet lapsen pääkopassa olevan "vikaa", apua löytyy neuvolasta. Lapsihan kokeilee rajojaan, ja jos menet samaan porukkaan huutamaan pää punaisena, olet hävinnyt. Anna huutaa, kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu, loppuu se huuto aikanaan. Tiedän, tiedän; hyvähän minun on neuvoa, mutta, kun pystyn sen sanomaan kokemuksen syvällä rintaäänellä (3 lasta) ja uudessa avioliitossa (2lasta).
Roiskase vaikka iso muki kylmää vettä, ensin lapsen päähän ja jos huuto ei lopu, toinen muki omaan päähäsi; eiköhän hetken helpoita. Samoin, jos on illalla kylpyyn meno ja vatteet eivät ala vähenemään päältä, lapsi vaatteineen suihkuun vaan, tuleehan vaattetkin pestyä samallla, mutta tee se "pokerinaamalla" ei raivoten tai hyssytellen.
Kyllä yh on totaalisen yksin sen kiukkupussinsa kanssa. Jos et ole yh, on sinun täysin mahdoton ymmärtää. Silloin entisaikaankin ne ukot tuli sieltä pöllimetsästä kuitenkin takaisin :).
Mutta aloittajalle terveisiä: Et ole yksin, voimia sinulle ja muille taistelijoille.
Minun konstini on ollut ja on edelleen (ei kovin hyvä-äiti-metodi): laitan korvalappustereot huutamaan korville mielimusiikkiani ja laulan ja tanssin musiikin mukana. Musiikki rauhoittaa, eikä siinä kuule lasten möykkäämistä, näen kuitenkin, jos on tapahtumassa jotain raivoisaa ;)
Kolme vuotias voi todellakin mitellä voimiaan äitinsä kanssa, mutta kyllä se helpottaa, luotat vain itseesi. Kylpy on eräs mainio keino. Ei palkkioksi raivopuuskasta, vaan äitinä ennakoit ja kysyt hämmästellen, kelpaisko vaahtokylpy, kylpyyn annat vain kylpyleluja kuten lääkeruiskuja ja ketsuppipulloja. Mitä sen on väliä, vaikka pentu istuisi kylvyssä kaikki illat, jos talossa säilyy sopu. Huollat vaikka vaatteita siinä samalla, kun vahdit ettei kersa pääse hukkumaan. Istut pytynkannella ja luet päivän postit, lehdet ja soitat kännypuhelusi kylppäristä. Rahtaa vaikka matka-tv ajankuluksi, ja rentoudut ;D
Näin meillä, yhden kiukku-Iitan kanssa tehtiin.
Pikkuvinkki vielä:
Toista joka ilta saman kaavan mukaan. Teette prikulleen asiat samoin, joka ilta, jopa iltapala samaa. Puhu lapselle yksinkertaisia lauseita ja vain tärkeimmät asiat kiteytettynä.
Jos hänellä on väsyneenä vaikeuksia ymmärtää monimutkaisia lauseita ja asioita, tietty rutiini ja kaavamaisuus asioissa helpottaa hänenkin oloaan.
Enpä tiedä, onko näistä apua, mutta kuka estää kokeilemasta :)
Teillä kuitenkin vielä huumori kukkii ja vertauskuvia riittää...Sieluni silmin näin kuinka nuo kaikki kiukunpuuskat rauhoitetaan ja vaikka en vahingoniloinen missään tapauksessa ole toisten väsymyksestä niin saitte minunkin naamalle hymyn, ehkäpä siistä syystä, että ajoittain täällä kamppaillaan samanlaisten puuskien kourissa. Hyviä neuvoja kieltämättä tullut, mutta kannanpa minäkin korteni kekoon, meillä kiukuttelu ei vielä mahdottomissa mitoissa ole, mutta jos itseä oikein väsyttää ja tyttöä kiukuttaa niin enpäs ole huomaavinanikaan näitä teatraalisia selälleenheittäytymisiä vaan puuhailen muuta ja kysyn, että mitäs sitten leikittäisiin? Suihkuun meneminen oli tosi hyvä neuvo, se toimii meilläkin :) Jos virtaa on oikein paljon niin puistoon vaan ja antaa siellä juoksennella niin kauan ettei kotona tarvitse käydä kuin pesuilla ja mennä nukkumaan. Huomion kiinnittäminen kiukunpuuskan tullen ihan johonkin muuhun asiaan on hyvä keino! Joskus auttaa myös yksinkertaisesti kun otan syliin tiukasti ja alamme katsella vaikka jotain lastenohjelmaa tai vaikka sitten ulkona lentäviä lintusia / ohi ajavia autoja tai ulkoilevia koiria :)
Jaksamisia kaikille pikkuriiviöiden vanhemmille!
Voin kuvitella turhautuneisuutesi, mutta en voi muuta sanoa kuin että jaksamista, jaksamista...
Sellaisen käsityksen sain että sinulla ei olisi mitää hoitopaikkaa lapsellesi vaikka viikonlopuksi tai jotain että saisit vähän ladattua akkuja...
Se ei tosiaan tee sinusta mitään huonoa/kelvotonta äitiä jos välillä menet lataamaan akkuja yksin tai jonkun kaverinkin kanssa... yksi yökin tekee jo ihmeitä =)
Mutta jos sinulla ei ole tätä mahdollisuutta niin voithan aina yrittää vaikka sosiaalihuollon kautta siihen kotiapulaiseen yms.
Kysele ihmeessä vaihtoehtojasi...
Jaksamisia kevääseen...toivottavasti jaksat jatkaa...! =)
Koitin jotain iltatekemistä keksiä, ja kuivasta ihosta huolimatta poika kylpyyn. NO, eipä tällä kertaa pelkkä ämpäri ja lelut riittäny vaan piti temuta suihkun kanssa. Hyvä kun itelleni sain edes muutaman suihkauksen. Ja puolen tunnin vedenhukan jälkeen kun äiti riistää suihkun väkivalloin, niin p...leellinen huuto. Turha kai mainita kuinka hyvin kerrostalo kylppäristä kuuluu...
Varmaan railakkain huuto mitä ikinä on mun perillisestä lähteny. Lopulta unohtu kun sai Bebanthen putkilosta sormella kaivaa rasvaa kroppaansa. Ehdotuksia millä bebanthenin riistän?