Lapsettomuus on itsestäänselvää. Lasten hankkiminen on vastenmielisin viimeinen asia mitä ikinä tekisin. Miksi niin monet lisääntyvät? Kaikkihan sellaisessa on vain epämiellyttävää, ei mitään hyvää syytä tehdä niin. Lapsethan vain häiritsevät, ovat tiellä, huutavat, vaativat täyttämään tarpeitaan. Joku ällöttävä häpeällinen synnytys, kitinä, paskavaipat. Miksi monet haluavat sellaista? Tähän en ole koskaan saanut tyhjentävää vastausta keneltäkään. Kysymys vain ohitetaan.
Miksi niin monet lisääntyvät?
Anonyymi
11120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se että lapsen kautta kasvaisin lisää ihmisenä, oppisin pois itsekkyydestäni. Se että voisin rakastaa niin paljon ja saada rakkautta.
Useimmat ihmiset kokevat sen elämäntehtäväkseen ja sitten siinä on itsekäs tarve ikäänkuin kloonata itseään, että jäisi edes jollain tapaa eloon kuoltuaan. Monet pelkäävät myöskin yksinäistä vanhuutta, sekä lapsista haetaan myöskin elämänsisältöä. Useimmat pyrkivät myöskin standartiin, eli olla ikäänkuin ns. Normaaleja:- On parisuhde, lapset ja työpaikka.
- Oliks tää tyhjentävää?
Minä en ainakaan halua olla NORMAALI.
Harrastus siinä missä mikä muukin
Ihmiset tekevät kaikenlaista, sellaistakin, mitä joku muu ei ymmärrä. Ajattele vaikkapa sukupuoliyhdyntää. Voiko sen vastenmielisempää toimintaa olla? Lasten saaminen on usein sen jatke, yhtä brutaalia, mutta tulos on hieno.
Oman lapsen haluaminen on hyvin pitkälti sisäistä tunnetta. Siihen on myös luultavasti kasvanut ympäristön vaikutuksesta. Jos ympärillä on paljon lapsia, tutkitusti syntyvyys on korkeampaa.
Ilmeisesti tämä sisäinen halu lapseen on toisilla vahvempi ja toisilla sitä ei ole lainkaan. Nämä ovat näitä elämän selittämättömiä asioita. Mielenkiintoinen tutkimuksen aihe tosin.
Ympäristön kannalta itsekäs teko, psykologian puolelta tavallinen tarve, elämän jatkumo. Yhteiskunnallisella tasolla tarpeellista, kohtuudella.
Mitäpä meistä kukaan on tuomitsemaan toisen tunteita ja tarpeita. Halusi sitten lapsen tai ei, ihmisen kokema tunne on aina aito ja oikea. Sitä olisi hyvä oppi kunnioittamaan.
Ihminen lisääntyy aivan holtittomasti. Maapallolla oli arviolta alle miljardi ihmistä 1700-luvulla. Vuonna 2025 arvioidaan 8 miljardin rajan menevän rikki.
Luonnonvarojen kulutus ja saasteiden määrä vain kasvaa ihmismäärän kasvaessa.
Tuskin tuo 8mrd menee rikki, koska depopulation toimet on jo aloitettu geeniterapia injektioiden muodossa. Syntyvyys tulee laskemaan reippahasti tulevina vuosina.
ITSE HALUAN MENNÄ KAIKKI AIKANAAN LINJALLA JA MUUTTUA NARISIJASTA ÄLYKÖKSI JA HANKKIA JOSKUS LAPSIA EN TOSIN HETI
Minä olen myös usein miettinyt, mikä saa ihmisen lisääntymään - onko kyseessä eläimellinen vietti (eläimethän elävät selviytyäksen ja lisääntyäkseen) vai onko meissä kenties jokin geeni, joka aktivoituu tai minun tapauksessani jää aktivoitumatta?
En siis missään nimessä tuomitse suuntaan enkä toiseen, kunhan pähkäilen.
Toisille lasten saanti on elämääkin tärkeämpi asia, kun taas minä en koskaan ole tuntenut minkäänlaista tarvetta/halua saada lapsia.
Uskoisin, että minusta olisi tullut hyvä äiti. En ajattele asiaa Maapallon liikakansoituksen kannalta. Sukulaisissani ja muussakin lähipiirissäni on paljon rakastavia vanhempia ja hyvinvoivia, rakastettuja lapsia. Oma lapsuuteni oli onnellinen.
Minulla ei siis ole oikein mitään järjellä ajateltavaa syytä olla haluamatta lapsia.
En vain halua enkä koskaan ole halunnutkaan. Kiinnostaisi tietää, mikä meitä erottaa.
Minä taas olen lapseton mies koska en voinut ketään naista tehdä tietoisesti yksinhuoltajaksi enkä yhteiskunnalle lisää rasitteita, minä olen nimittäin laiska mies enkä olisi kantanut perheestä vastuuta enkä elättänyt lapsiani.