Yhdellä kuhmolaisella pariskunnalla oli koira. Se oli hyvä seurakoira ja kulki tietenkin isännän mukana metsästysreissuilla. Vähitellen koira muuttui isännän näköiseksi.
Pariskunta sitten erosi; rouvalle jäi koira.
Muutaman vuoden päästä ex- rouva tapasi tuttavan torilla.
- Vieläkö sinulla on se ukkosi näköinen koira, kysyi tuttava...
Pariskunta sitten erosi; rouvalle jäi koira.
Muutaman vuoden päästä ex- rouva tapasi tuttavan torilla.
- Vieläkö sinulla on se ukkosi näköinen koira, kysyi tuttava...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eläimeen saa sekaantua jos ei tuota laisinkaan kipua eikä tuskaa.
Rumia kirjoitat,ihmisen oltava kielilläpuhuva,kieli on ymmärettävää puhumista varten toinen kieli nuolemista ja pussaamista varten,SIUNASTA.
Voin auttaa vispaamalla koivunmahlaa katsoessani sinua, siinä sivussa huidon tom-tomia muistuttavalla tamburiinin tapaiselle sinulle sulosävelmiä.
Mäne kottiisi keuhkoamaan! Jos siellä on liikaa viinajuontia plus bassoa kodissasi, niin voin auttaa ainostaan Kuhmon kaupungissa kenenkään tietämättä, mikäli sitä haluat. Kuullostaa hupsulta, mutta näin on, eli sinä et maksa mitään. Minäkään en saa muuta kuin hyvän mielen ollessani eläkeläinen, joka on kaikkea muuta kuin namusetä sun -täti.
Sateenkaaren päästä löytyy aarre.
Ruskeita koiria on ollut aina,sitä en ole tiennyt että myös vihreitä.