Minulla on käsivarsi täynnä rumia arpia muistuttamassa muutaman vuoden takaisesta vakavasta masennuksestani.
Olen nyt lähes tulkoon selvinnyt masennuksesta, mutta arvetpa eivätkään katoa mitenkään mihinkään.
Olen asiakaspalvelutyössä, jossa joudun käyttämään t-paitaa työasuna. Kaikki 20 työkaveriani ovat jos varmasti huomanneet arpeni, vaika kukaan ei sanokaan mitään. Huomaan kuitenkin heidän usein tuijottavan käsivarttani, jolloin piilotan sen selän taakse. Käytän meikkiä peittämään arpeni. Melkein onnistuu..
Jokatapauksessa, nyt huomaan kuinka paljon haittaa arvista tosielämässä on, vaikka se silloun tuntuikin ainoalta mahdollisuudelta ja sitä totisesti olikin. En tuomitse itseäni, ymmärrän miksi satutin itseäni.
Huomaan kuinka ihmiset vaivautuvat nähdessään arpeni. He eivät käyttäydy normaalisti seurassani vaan pitävät minua kai mielenhäiriöisenä ja näin ollen arvaamattomana. Työssäni on melko helppo pitää arvet piilossa asiakkailta, ainakin yleensä. Pelottaa kuitenkin, milloin kovasuinen pomoni huomaa arvet ja nostaa metelin ja nolaa minut.
Arvet ovat minulle arka asia, sillä tiedän ettei niitä ymmärrä kukaan muu kuin toinen viiltelijä.
Olen nyt lähes tulkoon selvinnyt masennuksesta, mutta arvetpa eivätkään katoa mitenkään mihinkään.
Olen asiakaspalvelutyössä, jossa joudun käyttämään t-paitaa työasuna. Kaikki 20 työkaveriani ovat jos varmasti huomanneet arpeni, vaika kukaan ei sanokaan mitään. Huomaan kuitenkin heidän usein tuijottavan käsivarttani, jolloin piilotan sen selän taakse. Käytän meikkiä peittämään arpeni. Melkein onnistuu..
Jokatapauksessa, nyt huomaan kuinka paljon haittaa arvista tosielämässä on, vaikka se silloun tuntuikin ainoalta mahdollisuudelta ja sitä totisesti olikin. En tuomitse itseäni, ymmärrän miksi satutin itseäni.
Huomaan kuinka ihmiset vaivautuvat nähdessään arpeni. He eivät käyttäydy normaalisti seurassani vaan pitävät minua kai mielenhäiriöisenä ja näin ollen arvaamattomana. Työssäni on melko helppo pitää arvet piilossa asiakkailta, ainakin yleensä. Pelottaa kuitenkin, milloin kovasuinen pomoni huomaa arvet ja nostaa metelin ja nolaa minut.
Arvet ovat minulle arka asia, sillä tiedän ettei niitä ymmärrä kukaan muu kuin toinen viiltelijä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siinä sen taas näkee. Ei kannata viillellä..sen siitä saa kun on niin huomionkipeä ja heikko.
Onneksi olkoon arpiesi johdosta,toivotan teille oikein rattoisaa loppuelämää yhdessä!
itse olen nyt 20 vuotias, ja elin kanssa jonkin sortin masennusta noin 5 vuotta sitten. enmpää en puhu tästä koska on juuri näitä ihmisiä, jotka väittävät toisia vain huomion kipeiksi, jos puhuu masennuksesta, viiltelystä..yms.
itse en ainakaan kerännyt viiltelyllä huomiota, se oli mun oma asia ja ei niitä arpia edes kukaan huomannut, koska koulussa ja muualla pidin kättäni piilossa. joten voisitko kertoa minulle, miten kerätä tälläisellä asialla huomiota josta kukaan ei tiedä??
ja sinulle joka alkuperäisen viestin kirjoitit, niin tiedän mitä koet!
itselläni tämä asia siis viillelty käsivarteni, rajoittaa melkoisen paljon elämää. aina täytyy olla pitkähihainen paita päällä. tietysti sitä nyt miettii että miksi piti olla noin typerä, mutta...
voisinhan tietysti kävellä toppipäälläkin, miksipä ei, mutta juuri tämä ihmisten toljotus ja ihmetteleminen ja itselleni tämä on edelleenkin todella arka asia, joten ei paljoa huvita alkaa muille selittelemään. ja kuinka moni jaksaa kuunnella ja ihan oikeasti ymmärtää!?
mutta te ihmiset jotka ette ymmärrä tälläistä, niin älkää myös arvostelko ihmisiä tämän perusteella..
Suurin osa hakee sillä huomiota, ja ne jotka eivät hae, ovat minun mielestäni silti säälittäviä. 'voivoivoi minulla on niin paha olla,maailma on paha paikka' mitä VITTUA se itsensä viiltely siinä muka auttaa? Ei mitään,ja sen tietää jokainen,siellä syvällä sisimmissään. Se on vaan niin olevinaan 'cool' muoti-ilmiö. Säälittävää sanon minä, ja eiköhän kaikki jotka on viillellyt,kadu sitä myöhemmin.
Ja suurin osa vanhempana peittelee niitä,koska niitä hävettää kuinka uskomattoman naurettavia he ovat olleet. Ja muut voivat nähdä sen arvista.
on tietty sellaiset 0.000001% poikkeustapauksia, kuten aina, mutta suurin osa on minun mielestäni vain huomionkipeitä ja säälittäviä itsesäälissä rypeviä tapauksia.
Turha sitä on kotona istua ja ipistä miten kamalaa elämä on ja voivoivoi kun sydämeen sattuu ja äääääääääää. Menkää vittu ulos ja tehkää elämällenne jotain,jos niin perseestä on. Jos ette tahdo,niin viiltäkää vaan kätenne täyteen,ihan sama,siinäpähän sitten olette.
Säälittävää.
mitäääää.........???
tutustu asiaan vähän syvemmin ennen kuin auot päätäsi, jooko? :)
on totta, että jotkut teinit tekevät sitä siksi koska he haluavat huomiota jne. mutta oikeasti masentunut on todella sekaisin eikä välttämättä ole niin perillä tuon sinun 'syvällä sisimmissään'-käsitteessä.
ja se auttaa siinä mielessä, että sattuu tosi kovasti ja se fyysinen kipu jotenkin helpottaa henkistä kipua.
ja mitä minä oikein sinulle tässä kirjoitan, kun sinullahan elämä menee niin hyvin, että ei tarvitse masennusta pelätä.
suoraan sanottuna
www.haistapaska.com
Eikös se sitten olisi sama vaikka potkia seinää tai jotain,sekin sattuu,ja siitä ei saa niitä naurettavia arpia..? Niinpäniin.
ja kuten sanoin,onhan niitä poikkeus-tapauksia. Mutta nämä oli nyt minun mielipiteitä.
Ja ihan vaan tiedoksi että ei minun elämä aina ole näin mahtavaa ollut,mutta selvisin siitä ihan ilman mitään viiltelyjä tai muuta vastaavaa. Joten uskon siihen että pitää olla aika perkeleen säälittävä jos sinne asti vajoaa että alkaa viiltelemään. Itsesäälissä rypeminen ei ketään auta. Jos elämä on perseestä,tehkää sille sitten jotain. Uskomatonta miten avuttomia ihmiset osaa olla.
Ja sitten kuten tuo alkuperäinen kirjoittaja, ensin on ollut niin kamalaa ja elämä on hirveää että pitää viillellä,voivoivoi,sitten onkin jälkeenpäin taas niin kamalaa kun on ne arvet,voivoivoi,säälikäämme kaikki teitä kun teillä on ollut niin kamala elämä,että olette joutuneet viiltelemään itseänne,ja nyt myöhemmin elämässänne joudutte niin kamalasti piilottelemaan niitä arpianne,voivoivoi,kuinka kamalaa teillä onkaan. VITUN SÄÄLITTÄVÄÄ.
Numero :
A) Itse päätitte viillellä
B) Tiesitte siitä tulevan arpia, jos ette, olette suht jälkeenjääneitä
C) Turha ipistä nyt niistä arvista ja kuinka ne vaikeuttaa elämäänne,koska olette ne itse aiheuttaneet
Jumalauta..en enää jaksa. Olen mielipiteeni ilmaissut,tunkekaa herneitä nenäänne,rypekää vielä lisää siellä itsesäälissä ja viillelkää vielä lisää,onhan se elämä kuitenkin niin kamalaa ja maailma on niin julma paikka. Voivoi teitä raukkoja.
Pihvi.
Hyvä DIA, en siis ole ainoa, joka on tajunnut millaisia itsesäälissä ja yltäkylläisyydessä rypeviä prinsessoja heikot suomalaisteinit ovat!
Ja TIEDÄN arvet, koska itsekin viiltelin, vain verenhimoni takia! NAMNAM!
Mulla myös toises käsivarres arpia viiltelys. Oon 18v ja joskus käyn vanhemmillanikin niin aina pitää käyttää jotain pitkä hihaista, voi ja kun kohta tulee kesä.
Terve, tuli omat muistot, pahat sellaiset, mieleen kun luin viestisi. Mullakin oli paha masennus.
Arpia saa peittoon näin:
Sauno/kylve oikeen kunnolla, ja kun iho on pehmeää (mielellään sauno, vanha iho menee pois samalla), hiero kevyesti pyyhkeellä arpia (jos eivät ole kauhean uusia arpia, hieman vaaleampia) ja laita jotain perusvoidetta päälle... tee näin aina, ehkäpä auttaa. Sain neuvon eräältä ystävättäreltäni.
itsekkin viiltelin joskus yläasteella mutta yritin kuitenkin sillain ettei olisi tullut arpia. kuitenkin niitä sitten tuli, mutta seuraavana kesänä sain rusketettua ne pois. taitaa toimia vain pienempiin arpiin ja pinta haavoihin.
pistä kätesi täyteen koruja tai tatuoi kuva..
kokeile jos saisit peitettyä ne jollain peite voiteella tai muulla sellaisella.
mutta kokeile jos saisit ruskettettua ne pois.. ja rasvaa paljon.
En siis ole ainoa joka kamppailee saman ongelman kanssa..
Ja nyt niille jotka väittävät viiltelijöitä säälittäviksi:
1.) Ehkä mä olenkin säälittävä. Ihan sama mulle mitä sä ajattelet. Itse mä tiedän paremmin mikä mä olen.
2.) Ei seinään potkiminen tms. auta, itselläni "auttoi" viiltely sillä tavalla että kun näin veren valuvan, leikittelin että kuolisin (puoliksi tosissani, puoliksi en)...
Kiitos neuvoista joilla saisi arvet peitettyä! Äitini tietää asiasta mutta emme ole koskaan keskustelleet siitä. Parin opettajan ja muutaman ystävän kanssa olemme jonkun verran. Jotkut tutut kyselevät joskus miksi olen viillellyt mutta olen nopeasti vaihtanut puheenaihetta. Oma asiani ja ongelmani. Toivoisin vain että ihmiset eivät toljottaisi kättäni niin avoimesti.
Siksi aloin viiltelemään nilkkoja ja reisiä, mutta en tullut ajatelleeksi että kosä on tulossa ja uimapukukausi.. hups... No en tänäkään vuonna saa iskettyä ketään jätkää... Ihan sama.
Onnea teille kaikille!!!
Jos verta haluaa nähdä, eiks vois käydä terveydenhoitajan verikokeessa? Samalla ehkä saa tietää, jos vaivaa jokin puutostauti.
Mitä sattumiseen tulee, tarvitseeko ihoa auki repiä. Kunhan ihmettelen, miksi ei puhuta esimerkiksi nastoilla pistelystä. :-/
Pitäisikö alle 18-vuotiaiden saada tatuointipalvelua ilman väriä? Hmmhmm.
Itse viiltelin myös. Jälkeenpäin sitä katuu hirveästi. Aloitin viime syksynä ja lopetin nyt jouluna.. Se on vaan niin tyhmää, ja nyt kun kesä tulee ni sitä vasta ajattelee että kuinka paljon se rajottaa.. (viiltelin jalkoihin, jotta kukaan ei näkisi) Ei voi uida, käyttää ollenkaan hameita ja sukkahousujenki läpi ne arvet molemmissa jaloissa näkyvät. Sitä pelkää että ne huomataan ja ihmiset tajuaa kuinka heikko ihminen on.. Se on todellakin arka asia, vanhemmat tietää mun viiltelystä ja VITTUILEE siitä edelleen.. Oli se kyllä niin turhaa... Kumpa ne olisi jääneet tekemättä.
Sama juttu täälläkin. Kelläpä ei olisi. Itteäni kaduttaa nyt jälkiviisaana koska toisessa kädessä ja kummassakin nilkassa on viilletty tähdet. En ole koskaan edes tiennyt mikä idea se on ollut, mutta siinä ne nyt on kolme vuotta ollut eikä mitään haalistumisen merkkejä.. ja käden huomaa jokainen joka sen sattuu vilaukseltakin näkemään. Suunnitelmissa myöhemmällä iällä hommata siihen jonkinlainen tatuointi päälle.
Tsemmipiä kaikille kohtalo tovereille! Koittakaa olla viiltelemättä ainakin kuvioita käsiin koska ne ovat sitten todella vittumaisia jälkeenpäin