Vittumainen anoppi...

sen anopinkutaleen piti saada joku asumisoikeus teidän talossa? Nämä jutut ei koskaan onnistu. Eihän teillä ole mitään rauhaa siellä. Oliko se talo jotenkin kauhean halpa, ku tommonen kotitonttu piti hyväksyä sinne. Ehdotan, että joko sinä tai anoppi häivytte, koska se pilaa joka tapauksessa teidän yhteiselämän ennemmin tai myöhemmin.

otan osaa iloonne
todenäköisesti anoppi kuolee ennen sinua?
voin lohduttaa ...
meillä ainakin kävi näin
toivossa on hyvä elää
kumppanillasi voi olla riippuvuus sairaus anoppiin jollei osaa asua muualla?

ikävä tilanne kyllä....tekstisi kuulosti niin savolta....itse olen savosta ja oli pakko mainita asiasta.

ja naurunaiheena oote siis te!! HHHAHAHAHAHAHHAH HAHAH HAHAHAH HHAHAH HHAAAAAHAHAHHA

Että vika on sinussa itsessäsi. Ota tosissaan tämä,niin huomaat,mitä voit tehdä.

Anoppisi vaistoaa,tai tietää,mitä sinä ajattelet,ja poistuu sen tähden. Ja kuitenkin koko ajan odottaa,että sinä sopisit sen kränän.

Etkö tomppeli tajua,miltä anopistasi tuntuu asua siinä,sinun kulmakurttusi vaikutuspiirissä.

Etkö voisi keksiä jotakin strategiaa,että voisitte yhdessä nauraa ja nukkumaan mennessä ajatella mukavia toisistanne. Mieti ite.

Onpas vittumainen jama siellä teillä. Ei voi muuta sanoa.... tai jos nyt jotain niin onpas vittumainen jama teillä siellä.

Tästä siis voitte päätellä ettei kannata välttämättä ottaa tosissaan...

No....
Love on hyvä syy saada itsensä asumaan anopin kanssa saman katon alle...ehkei rakkaus anoppiin mutta tuohon toiseen HEHEEHEHAA. Anopin ikä on hivenen epäselvä mutta voimmehan arvailla että kyseessä saattaa hyvinkin olla vanha yksilö joka ei enää edes ymmärrä mitä tekee vaikkkka osaisikin syödä, mikä on sikäli hyvin harmiteltavaa että jos kyseinen yksilö on niinkin vittumainen persoona. Mutta muistaa kuitenkin kuinka syödään ja olla veemäinen. No joopa perkele..

Enpä voi mennä sanomaan mikä kannattaa ja mikä ei.
Joskus itse tulee mieleen ajatella sitä kokonaisuutta... elämän kokonaisuutta.

Mitä tältä haluan.
Mitä haluan sille antaa.

Itselläni ei ole vielä jälkelöisiä eikä siis kokemusta tältä saralta.

Niin tärkeää on lähteä välillä pois tuosta elämästä joka tähän asti on elänyt. Edes päiväksi. Unohtaa se kokonaan.

Muistaa se sitten.



Tämä elämä on tämä elämä.

Mitä haluat...

Jos nyt ensiks koittasit siivota suus kirosanoista..en minäkään viittis kuunnella tollasta puhetta, sekä välttelisin moista herraa..

anoppi.Ehkä osaltaan sen takia kun ei puhu suomen
kieltä ja elää tarpeeksi kaukana.Siispä ei ole
valittamista joskus tuntuu että vaihtaisin muijan
päikseen anoppiin jos se olisi muutaman vuoden
nuorempi!

Niin, mikset yksinkertaisesti mene juttelemaan sen anopin kanssa kyseisestä tilaanteesta?!??!? Siis voi pyhä sylvi, miten jurottajia ihmiset osaavatkaan olla... Ei olisi kovin kummoinen teko ottaa asiaa puheeksi ja selvittää tuo tilanne... Hohhoijjaa..

Voi helvetti mihin helvettiin olet joutunut!!!!!!!
Sääliks käy!

turhaan kärsit! vaihdat akan ja anopin uuteen niin ei tarvii kärvistellä! itse vietin liian monta vuotta vittumaisen nalkuttajan kanssa! kyllä vaihtoehtoja markkinoilta löytyy!

No moi,
En tiedä kuinka aloittaisin sinulle kertomaan, mutta olen 30v. nainen ja kärsinyt anoppini toimeliaisuudesta lähes kaksi vuotta. Siitä lähtien, kun häitä mieheni kanssa aloimme järjestämään. Naimisiin menimme kaikesta kiusasta huolimatta -07, eikä sen jälkeen anopin tekemään kiusaan ole näkynyt loppua. Hän aloitti kiusansa sillä, että mm. hääkutsut kävi kulmista taittelemaan, piilotti postimerkit ettei kutsuja saataisi postiin (yllättäen postimerkit löytyivät vuoden kuluttua siitä paikasta johon olin ne silloin laskenut), perui mm. pitopalvelulle allergiaruuat.. Tänä päivänä kiusa on erityisesti kohdistunut minuun, kaikissa punaisissa vaatteissani on tehtynä somen mentäviä reikiä. Pihaan istuttamani kukat vei omaan pihaansa kukkimaan jne.. hän tulee meille silloin, kun itse olen töissä, saattaa ottaa ja lainata lakanat omaan sänkyynsä, tulee syömään ja käymään vessassa.. Kaiken huippuna se, että ennen häitä yritti mustamaalata minua mieheni silmissä; väitti, että olen vienut hänen kultaisen rannekellonsa. Kuten huomaat, hän inhoaa minua ja yrittää tehdä kaikkensa, että meidän avioliitto menisi pilalle. Sitä en ymmärrä miksi hän toimii näin, mikä on motivaatio tällaiselle järjettömälle kiusalle, mikä tätä naista ajaa tekemään tällaista ja miksi en kelpaa hänelle tällaisena kun olen?
Joka tapauksessa, tämä anopin aiheuttama kiusa on provosoivaa kiusaa, joka todella on ajanut minutkin miettimään sitä, mitä vaihtoehtoja tässä enää on. Ainoana syntinäni kun pidän sitä, että olen rakastunut hänen poikaansa Pekkaan.

sillä se lähtee.

Kyllä nyt naurattaa :-)

Kokemusta anopista on 27 vuoden ajalta (mieheni äiti). Anoppi "tarkasti" seurusteluaikana hampaani katseellaan. Sanoi, on sulla hyvät hampaat. Sain monasti kuulla, ettei minulla ole rintoja ollenkaan. (hänellä ne on suuret). Kun lapsemme oli pieniä ja ulkoilimme, kyseli onko niillä tarpeeksi vaatetta päällä.
Aivan kuin minä en käsittäisi pukea lapsiamme lämpimästi. Hän tietää kaiken, tekee kaiken juuri niinkuin on oikein tehdä, arvostelee tekemisiäni. Ei ollut hyvä sekään kun laitoin kesäkukkia terassille. Nauroi paskamaisesti ja sanoi, ettei ole ennen nähnytkään kuinka kukat kasvavat oikein turpeessa. (=niitä oli hänen mielestään liikaa). Ilmoitti tässä taannoin minulle, että minä olen jo keski-ikäinen. Kun en sitä itse tiedä. ym.ym.ym. Kaikkein parasta on olla tekemisissä anopin kanssa mahdollisimman vähän. Tietäkää, että anopinkieli on pitkä ja terävä.

On siinä hyvätkin puolensa. noin vittumaisesti anopista tulee E R I T T Ä I N vittumainen mummo.

VAIN NIN

Naurettava keskustelu... Ihan totta, kun luen tätä niin alkaa todella hymyilyttämään.

Hypättiin vain 7 vuotta eteenpäin mutta nimimerkki vaikea tilanne 19.5.2005 klo 10.30 niin oli teksti kuin omasta suustani.Voi kun joskus saisi jutella vastaavan kokeneen kanssa.Pitäisi varmaan perustaa ryhmä anopin kiusaamat :-).Vaikka itse päällä seisoisin mikään ei miellytä anoppia.Hullu ja sairas koko akka.
p.s eikä aina voi yleistää että riitan tarvitaan kaksi.

Tap tap tap! Minä paljon vittumaisempi.

Älä mene naimisiin niin anoppikaan ei voi tulla vittumaiseksi.

Miksi sitten appiukko ei oie yhtä vittumainen? Yleensä anoppi on jättänyt hänet siihen mennessä.

Kamala tilanne.. kiinnostaisi tietää mitenhän asia on vuosien saatossa ratkennut? Itse olen anoppia vihaava henkilö.. Entisen anopin kanssa tulen toimeen ja nykyistä en halua koskaan enää nähdä. Alkaa itseäkin kaduttaa koko avioliitto mokoman mammanpojan kanssa joka ramppaa äidillään 2.3 kertaa viikossa. Loppuu sitten joko se tai avioliitto.. tämän takia vihaan miestänikin jo..

Tästä ku laittaa paidan päälle ja lähtee anoppilaan.

http://www.pahis.fi/product/2647/paha-vavy

Oikea vittumaisuuden huippu.

Tää on joku syytinki asuminen. Olet siihen suostunut. Kestä vaan niinkuin suomalainen mies sen kestää. Vedät viinaa ja anoppi kuolee joskus.

Minnoon sotanna jotta kun anoppi kuolloo, niin siitä soap helevetih hyvän hualarin, kun nylykköö. Siinon sepalukser reekähij jo valammiina.

Kaiken pahan alku ja juuri on anoppi! Ostimme mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen asunnon ja ajateltiin pyytää anoppi katsastamaan koti jo ennen sinne muuttoamme, koska olimme niin innoissamme itse siitä. Olisihan se pitäny arvata. Narina alkoi kun ulko-oven avasi.. "eihän teille pääse kylään, kun ei ole ovikelloa", "on se kumma kun ei ole ovessa ovikelloa" jne... kaikki oli sen jälkeen pielessä. Sai hävetä kyllä silmät pääsä, kun välittäjä oli mukana ja alkoi tenttaus. Ostimme huoneiston siis rivitalosta ja yhdessä asunnosta on ollut vesivahinko joka ei ole meidän huoneisto. Anoppi menee tenttaa välittäjää, että kun "tässähän on ollut se vesivahinko, että mitäs sille nyt tehdään ja hinnan alennusta pitäisi saada kun tuon yhden huoneen lattiakin narisee". Ollaan oltu mieheni kanssa 3kk naimisissa ja ei helvetti en kyllä kestä tätä lopun elämää. Ilmoitin miehelleni ettei anopilla ole asiaa meille enää silloin kun olen kotona enkä minä myöskään vieraile enää hänen luonaan. Nyt ymmärrän puheet suksiboxeista anopinkuljetus mielessä jne..ei tässä ole mitään järkeä.

Olen pitkään meinannut kirjoittaa näihin keskustelu palstoille ja purkaa omie kokemuksiani anopistani, mutta en sitten vain ole kuiteskaan mitään pistänyt. lukenut olen paljon vastaavanlaisia tekstejä muiden kokemuksista ja huomaan paljon samaa mitä olen viimeaikoina saannut kokea omasta anopistani ja vielä pahempiakin tapauksia esim. tämä keskustelun aloittaneen anoppi on varsinainen suuri piikki lihassa(kauniisti sanottuna). Oma anoppini myös on varsinainen harakka, ongelmia alkoholin kanssa ja hyvin hyvin huono käsittelemään stressiä ja vihaansa....varsinainen unelma anoppi siis....viimeisin juttu minulle oli nyt se, että hän päätti huutaa minulle puhelimessa vaikka itse yritin keskustella hänen kanssaan ja sanoin että asioista olisi mukava saada puhuttua kuin aikuiset puhuvat, mutta ei huutoa tuli vaan. Hän väittää, että olen viennyt hänen poikansa ja katkaissut välit tyttäreemme. Mieheni soitti hänelle ja kertoi ettei asiat todellakaan ole näin ja sitten anoppi väitti ettei miehenikään välitä hänestä. kaikki tämä anoppini piti hoitaa tietysti kännissä se ihminen kun ei kykene soittamaan selvinpäin jos on jotain sanottavaa ja ne sanomiset hoidetaan huutamalla, eikä kuunnella muita.

Kauppakirjat kannattaisi lukea aina tarkoin. Niissä voi pienellä lukea, että Anoppi kuuluu sitten tähän kauppaan mukaan. Ikävä juttu sinänsä. Ei kyllä naurata yhtään, olet melko loukussa nyt ja siinä pysyt niin kauan kuin Anoppi on hengissä. Ehdota hänelle siis Anopille muuttoa vanhain kotiin. Ja muista olla diplomaattinen kanssa, muuten se saattaa alkaa mököttämään enstistä enemmän.

Millaiset olivat maailman ensimmäiset autostereot? Vaimo etupenkillä ja anoppi takapenkillä.

No mikset vaan kylmänviileesti lähe nostelee? Ja ota se 5 vuotias mukaas.

Vittumoinen anoppi miullakin! Muutettiin yhtenä syynä Espanjaan sen takia! Kyttäs meitä ja moitti meitä ja eritoten miuta vävyä. Kun lapsi syntyi, niin ensin oli ihan pallo hukassa mitä sen kanssa pitää tehdä, mutta kun annettiin ohjeita, niin alkoi määräilemään. Manipuloi meitä vastaan ja puhui pahaa meistä vanhemmista lapsellemme. Meiltä meni neljän viikon loma Espanjassa melkein pilalle ennenkuin saatiin tytär ymmärtämään että täällä saa nauttia ja on mukavaa. Arvosteli koko ajan ja manipuloi tytärtä. Tytär nyt 21 vuotias ja vieläkin kettuilee, ettei ole koskaan osattu kasvattaa tytärtä oikein!
Tähän ei tasa tulla loppua, ennenkuin minä, vaimoni tai tytär kuolee. Anoppiaan elää vitutuksella ainakin sata vuotiaaksi!
Tsemppiä kaikille jotka kokevat samaa!