Flanellipaita

Flanellipaita, jota itse kutsuin pitkään flanellitakiksi, heh, mielletään usein ysäri- ja grunge-tyyliseksi asusteeksi, vaikka minulle se on yksinkertaisesti mukavan tuntuinen, komea ja värikäs vaate. Omistan tummanpunaisen, kirkkaanpunaisen, keltaisen, turkoosin ja oranssin paidan, viimeksi käytin eilen turkoosia. Olen 19-vuotias, lähes 20. Aloin käyttää näitä viime vuonna 18 ikäisenä. Käytän kaikenlaisissa paikoissa ja tilaisuuksissa ilman tarkempia etikettejä tai nyrkkisääntöjä. Käytän flanellipaidan kanssa aina t-paitaa, yleensä ihan poikkeuksetta. Täydennän kuosin mustilla farkuilla. Pyrin sekoittamaan värejä keskenään vaatetuksessa ja siten sekä miellyttämään itseä että erottuakseen joukosta.

Käytin lukion loppuajat flanellia koulussa joka päivä, myös vapaa-ajalla koulun ulkopuolella. En ole koskaan kulkenut yksikään nappi kiinni vaan pidän paidan auki saadakseni värikkään t-paidan erottumaan keskellä ja täydentämään kokonaisuuden. En pidä hihoja auki saatika käärittyinä, enkä tunge paitaa housuihin vaan annan sen lepattaa vapaana omasta mieltymyksestä.

Tyylin sinä määrittelet itse. Me molemmat saatamme pitää flanellia tänäänkin yllä, mutta minä pyrin näyttäytymään pelkästään värikkäänä ja kiehtovana rokkarina, sinä taas rohkeana ja itsevarmana kaverina. Tykkään myös hatun käyttämisestä.

Mä käytän paljon flanellipaitoja. Mullakin oli lukiossa lähes joka päivä jokin flanu päällä. Ne ovat vaan niin mukavia ja rentoi kuteita.

Napit jätän auki. Joko kaikki tai 1-2 keskiväliltä kiinni. Housun - yleensä farkkujen - päälle jätän roikkumaan. Hihoja yleensä käärin tai jätän rennosti hihojen napit. Lippalakki kuuluu kokonaisuuteen. Tietysti lippa reteesti taakse!

Lukiossa jotkut opet vielä huomautteli lippiksestä. Mutta nyt kun olen korkeakoulussa, lätsän käytöstä luennoilla tai ruokalassa ei kukaan sano mitään.