Suomessa ymmärrettiin 25 vuotta sitten tehdä se, mihin Ruotsi ei vieläkään pysty, kirjoittaa Reijo Ruokanen.
8:00
MENNÄÄN ajassa taaksepäin vuoteen 1980-luvulle. Opiskelijakämppä oli menossa pian alta ja perheenlisäystä oli tulossa. Kaupungin vuokra-asunnot oli varattu kaikkein huono-osaisimmille, joihin emme kuuluneet muun muassa siksi, että oli todennäköistä, että pian perheessä olisi ainakin yksi kuukausipalkka.
Perheetön opiskelijakaverini asui Kansa-yhtiön omistamassa kaksiossa Hämeentiellä. Vuokra oli varsin edullinen ja sopimus voimassa toistaiseksi, mutta hänen isänsä olikin Kansan johtajistossa.
Ilman suhteita Helsingistä ei voinut saada minkäänlaista vuokra-asuntoa, koska vuokra-asuntomarkkinaa ei ollut. Kukaan ei sijoittanut vuokra-asuntoihin, koska niistä saatava tuotto oli hyvin pieni tai olematon vuokrasäännöstelyn takia.
Vuokrasäännöstelystä luovuttiin Suomessa 1996, kun yhteiskuntaa yritettiin saada kuntoon murhaavan laman jälkeen. Markkina alkoi muuttua nopeasti.
NYT vuokra-asuntoja on tarjolla yllin kyllin. Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat ovat toki paikoin varsin korkeat ja yhteiskunnan asumistukimenot kasvavat kovaa vauhtia. Lisäämällä yleishyödyllistä asuntotuotantoa yhteiskunta voisi vaikuttaa vuokratasoon jonkin verran, mutta rakennuskustannukset tulevat jossain vaiheessa vastaan.
Vuokrasäännöstelyn purkaminen ei ole mikään taikatemppu, jolla poistetaan asumiseen liittyvät ongelmat, mutta se on hyvä keino parantaa tilannetta.
Ruotsin hallitus halusi kokeilla vuokrasäännöstelyn purkamista uusista asunnoista. Se oli liikaa vasemmistopuolueille. Hallitus kaatui.
Se voi tarkoittaa, että vuokrasäännöstely jatkuu. Sen seurauksena vuokra-asuntoihin jonotetaan Ruotsissa vastakin kymmenen vuotta. Nopeammin asunnon saa vain kovaan hintaan pimeiltä markkinoilta, joista osaa hallitsee järjestäytynyt rikollisuus.
SÄÄNNÖSTELYSTÄ kiinni pitäminen on yleensä paljon turvallisemman tuntuista kuin säännöstelystä luopuminen. On helppo keksiä kauheuksia, joita tapahtuu, jos ruuvia löysätään hieman.
Jos ja kun mukaan otetaan aimo annos ideologiaa, päädytään Ruotsin kaltaiseen tilanteeseen, joka hidastaa maan kehitystä ja aiheuttaa kiusaa kaikille heille, jotka eivät juuri nyt hyödy säännöstelystä.
Jos Suomessa nyt joku ehdottaisi vapaarahoitteisten asuntojen vuokrasäännöstelyä, se herättäisi kummastelun lisäksi ansaittua hilpeyttä.
Se ei tietenkään ole tae sille, etteikö sopivien vaalien lähestyessä joku esittele vuokrasäännöstelyä ratkaisuna asuntopulaan. On meillä hullumpiakin asioita puskettu eteenpäin yhteisen hyvän nimissä.
Kirjoittaja on Tekniikan Maailman päätoimittaja.
www.tekniikanmaailma.fi
8:00
MENNÄÄN ajassa taaksepäin vuoteen 1980-luvulle. Opiskelijakämppä oli menossa pian alta ja perheenlisäystä oli tulossa. Kaupungin vuokra-asunnot oli varattu kaikkein huono-osaisimmille, joihin emme kuuluneet muun muassa siksi, että oli todennäköistä, että pian perheessä olisi ainakin yksi kuukausipalkka.
Perheetön opiskelijakaverini asui Kansa-yhtiön omistamassa kaksiossa Hämeentiellä. Vuokra oli varsin edullinen ja sopimus voimassa toistaiseksi, mutta hänen isänsä olikin Kansan johtajistossa.
Ilman suhteita Helsingistä ei voinut saada minkäänlaista vuokra-asuntoa, koska vuokra-asuntomarkkinaa ei ollut. Kukaan ei sijoittanut vuokra-asuntoihin, koska niistä saatava tuotto oli hyvin pieni tai olematon vuokrasäännöstelyn takia.
Vuokrasäännöstelystä luovuttiin Suomessa 1996, kun yhteiskuntaa yritettiin saada kuntoon murhaavan laman jälkeen. Markkina alkoi muuttua nopeasti.
NYT vuokra-asuntoja on tarjolla yllin kyllin. Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat ovat toki paikoin varsin korkeat ja yhteiskunnan asumistukimenot kasvavat kovaa vauhtia. Lisäämällä yleishyödyllistä asuntotuotantoa yhteiskunta voisi vaikuttaa vuokratasoon jonkin verran, mutta rakennuskustannukset tulevat jossain vaiheessa vastaan.
Vuokrasäännöstelyn purkaminen ei ole mikään taikatemppu, jolla poistetaan asumiseen liittyvät ongelmat, mutta se on hyvä keino parantaa tilannetta.
Ruotsin hallitus halusi kokeilla vuokrasäännöstelyn purkamista uusista asunnoista. Se oli liikaa vasemmistopuolueille. Hallitus kaatui.
Se voi tarkoittaa, että vuokrasäännöstely jatkuu. Sen seurauksena vuokra-asuntoihin jonotetaan Ruotsissa vastakin kymmenen vuotta. Nopeammin asunnon saa vain kovaan hintaan pimeiltä markkinoilta, joista osaa hallitsee järjestäytynyt rikollisuus.
SÄÄNNÖSTELYSTÄ kiinni pitäminen on yleensä paljon turvallisemman tuntuista kuin säännöstelystä luopuminen. On helppo keksiä kauheuksia, joita tapahtuu, jos ruuvia löysätään hieman.
Jos ja kun mukaan otetaan aimo annos ideologiaa, päädytään Ruotsin kaltaiseen tilanteeseen, joka hidastaa maan kehitystä ja aiheuttaa kiusaa kaikille heille, jotka eivät juuri nyt hyödy säännöstelystä.
Jos Suomessa nyt joku ehdottaisi vapaarahoitteisten asuntojen vuokrasäännöstelyä, se herättäisi kummastelun lisäksi ansaittua hilpeyttä.
Se ei tietenkään ole tae sille, etteikö sopivien vaalien lähestyessä joku esittele vuokrasäännöstelyä ratkaisuna asuntopulaan. On meillä hullumpiakin asioita puskettu eteenpäin yhteisen hyvän nimissä.
Kirjoittaja on Tekniikan Maailman päätoimittaja.
www.tekniikanmaailma.fi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tosiaankin kummallista!