Alivilkas ADHD

Sanoiko hän, että lapsi ei tee muuta kun pelaa PlayStationia??? Kyllä meilläkin tietokonepelejä pelataan, tosin kerran viikossa on pelipäivä. Sillä perusteella minäkin voin sanoa, että lapseni pelaisi keskittyneesti vaikka tuntitolkulla. Ei se kutenkaan tarkoita ettei meillä muuta tehdä. Jos pelaamiseen menee 2 tuntia/vk, niin viikkoon mahtuu vielä 165 tuntia muuhunkin tekemiseen.
Minusta lapselta ei pidä kieltää kaikkea mahdollista. Minustakin videot ja tietokoneet eivät ole mitään parhaimpia virikkeitä lapsille varsinkin jos on kyseessä tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi. En kuitenkaan millään usko, että pari tuntia viikossa tietokonepeliä tätä häiriötä miksikään muuttaa.

Luulempa että me monet yli/alivilkkaitten lasten vanhemmat katsoisimme mielellään jos lapsi jaksaisi kiinnostua "kehittävistä" jutuista, ja kyllä me vanhemmat pyritäänkin heitä monipuolisiin puuhiin ei pelkästään pleikkarin parissa olemaan, mutta joskus on rauhoittavaa katsoa sitä keskittynyttä lasta vaikka siinä pleikarin ääressä. Uskokaa monet tänne kirjoittajat että me joilla on tämmöinen esin. ADHD lapsi, haluttaisiin että lapsi hyväksyttäisiin tänne maailmaan semmoisenaan kun hän on. Ja miten paljon me teemme ihan perus asioitten eteen töitä jotta tämä lapsi pysyisi "muitten mukana".Miten paljon tämänkaltainen lapsi vie monesti energiaa ihan pikku asioissa jotka useampien lasten kanssa onnistuu "tuosta vaan".Mutta mitäpä ei oman rakkaan eteen tekisi.
Mutta uskokaa te jotka ette ehkä ole tutustuneen aiheeseen tai tämmöiseen lapseen että tämä lapsi ei tee tätä tahallaan eikä se ole laiska puhumattakaan etteikö se haluaisi oppia koulussa,kyllä hän haluaa oppia mutta se saattaa olla tämmöiselle lapselle työläämpää kuin toisille. Niinpä ne jotka on onnellisessa asemassa ja on saaneet diagnoosin lapsen käytökselle, näin lapsi saa mahdollisesti häntä helpottaakseen lisäapua koulussa, ehkä siirron pienempään ryhmään...
Tämänkaltaiset asiat on meille vanhemmille raskasta kannettavaa ilman toisten syyttelyä. ja me monet etsitään sitä syyllistä niin itsestään kun ympäristöstäkin, vaikkakin turhaan sillä tämänkaltainen lapsi olisi tämmöinen olisipa hänen kanssa tehty mitä hyväänsä, lapsen oloa voi helpottaa tai vaikeuttaa ympäristö.
Voimia ja hyvää kevättä kaikille.

##::## kirjoitti:

Luulempa että me monet yli/alivilkkaitten lasten vanhemmat katsoisimme mielellään jos lapsi jaksaisi kiinnostua "kehittävistä" jutuista, ja kyllä me vanhemmat pyritäänkin heitä monipuolisiin puuhiin ei pelkästään pleikkarin parissa olemaan, mutta joskus on rauhoittavaa katsoa sitä keskittynyttä lasta vaikka siinä pleikarin ääressä. Uskokaa monet tänne kirjoittajat että me joilla on tämmöinen esin. ADHD lapsi, haluttaisiin että lapsi hyväksyttäisiin tänne maailmaan semmoisenaan kun hän on. Ja miten paljon me teemme ihan perus asioitten eteen töitä jotta tämä lapsi pysyisi "muitten mukana".Miten paljon tämänkaltainen lapsi vie monesti energiaa ihan pikku asioissa jotka useampien lasten kanssa onnistuu "tuosta vaan".Mutta mitäpä ei oman rakkaan eteen tekisi.
Mutta uskokaa te jotka ette ehkä ole tutustuneen aiheeseen tai tämmöiseen lapseen että tämä lapsi ei tee tätä tahallaan eikä se ole laiska puhumattakaan etteikö se haluaisi oppia koulussa,kyllä hän haluaa oppia mutta se saattaa olla tämmöiselle lapselle työläämpää kuin toisille. Niinpä ne jotka on onnellisessa asemassa ja on saaneet diagnoosin lapsen käytökselle, näin lapsi saa mahdollisesti häntä helpottaakseen lisäapua koulussa, ehkä siirron pienempään ryhmään...
Tämänkaltaiset asiat on meille vanhemmille raskasta kannettavaa ilman toisten syyttelyä. ja me monet etsitään sitä syyllistä niin itsestään kun ympäristöstäkin, vaikkakin turhaan sillä tämänkaltainen lapsi olisi tämmöinen olisipa hänen kanssa tehty mitä hyväänsä, lapsen oloa voi helpottaa tai vaikeuttaa ympäristö.
Voimia ja hyvää kevättä kaikille.

Lue lisää

Minua ihmetyttää suuresti, että näiden vilkkaiden lasten vanhemmat kuvittelevat "normaaleja" lapsia kasvatettavan "tuosta vaan"!

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää lasta. Eivät he ole sen kiltimpiä tai helpompia kuin sinunkaan lapsesi, mutta olen tehnyt järkyttävän määrän työtä heidän kanssaan ja saanut loistavan lopputuloksen. Ainoastaan sen takia olemme päätyneet näin hyvään lopputulokseen, että olen ollut johdonmukainen ja "tiukka" kasvattaja. Olen vaatinut heiltä myös ikäviä juttuja tehtäväksi. Aivan takuulla hekin mieluummin pelaisivat "keskittyneesti" pleikkaria ja töllöttäisivät videoita, mutta minäpä en ole halunnut sellaista karhunpalvelusta lapsilleni tehdä!

Äiti kirjoitti:

Minua ihmetyttää suuresti, että näiden vilkkaiden lasten vanhemmat kuvittelevat "normaaleja" lapsia kasvatettavan "tuosta vaan"!

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää lasta. Eivät he ole sen kiltimpiä tai helpompia kuin sinunkaan lapsesi, mutta olen tehnyt järkyttävän määrän työtä heidän kanssaan ja saanut loistavan lopputuloksen. Ainoastaan sen takia olemme päätyneet näin hyvään lopputulokseen, että olen ollut johdonmukainen ja "tiukka" kasvattaja. Olen vaatinut heiltä myös ikäviä juttuja tehtäväksi. Aivan takuulla hekin mieluummin pelaisivat "keskittyneesti" pleikkaria ja töllöttäisivät videoita, mutta minäpä en ole halunnut sellaista karhunpalvelusta lapsilleni tehdä!

Lue lisää

Huom. vilkas lapsi ja ADHD-oireinen ovat kaksi täysin eri asiaa!

Ei kai kukaan varmaan tarkoita että yleensä minkäänlaista lasta vosi kasvattaa "tuosta vaan". Jokainen lapsi vaatii kasvattamista ja ohjausta, kuka enemmän kuka vähemmän. Monessa ADHD-perheessä on tiukempi kuri ja rutiinit kuin monessa muussa perheessä. Rajat rauhoittaa.

Itselläni on 2 ns. tavallista lasta ja 2 ns. erityislasta, ja kyllä jälkikäteen heidän "työllisyys" on ollut kuin yö ja päivä! kaikki lapset uhmailee ja kokeilee rajoja, erityislapset vain enemmän ja heidän palauttaminen "ruotuun" vaatii toistoja ja toistoja, eikä välttämättä kuitenkaan siinä pysy. Ihan kaikki, pieniä tavallisesti selkeitä asioita myöten on vaatinut näiden kahden kohdalla tuplatyötä. Kuitenkin kaikki saaneet samantapaisen kasvatuksen rakkaudella ja rajoille, johdonmukaisuudella ja hellyydellä. Enemmänkin vanhemmat kokevat syyllisyyttä kun voimavarat eivät riitä tarpeeksi tavis-lapsille.

Tavis-lapset itsenäistyvät ajallaan ja saa huokaista helpotuksesta, erityislasten kohdalla se ei tunnu loppuvan ollenkaan, tai täysi-ikään tullessa menevät muiden huomaan, ja silti siellä saa olla mukana katsomassa oikeuksien perään.

Äiti kirjoitti:

Minua ihmetyttää suuresti, että näiden vilkkaiden lasten vanhemmat kuvittelevat "normaaleja" lapsia kasvatettavan "tuosta vaan"!

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää lasta. Eivät he ole sen kiltimpiä tai helpompia kuin sinunkaan lapsesi, mutta olen tehnyt järkyttävän määrän työtä heidän kanssaan ja saanut loistavan lopputuloksen. Ainoastaan sen takia olemme päätyneet näin hyvään lopputulokseen, että olen ollut johdonmukainen ja "tiukka" kasvattaja. Olen vaatinut heiltä myös ikäviä juttuja tehtäväksi. Aivan takuulla hekin mieluummin pelaisivat "keskittyneesti" pleikkaria ja töllöttäisivät videoita, mutta minäpä en ole halunnut sellaista karhunpalvelusta lapsilleni tehdä!

Lue lisää

Samassa perheessä voi olla terve lapsi ja erityislapsi. Jos sinulla ei ole erityislasta, ole sitten onnellinen! Mitä muuten ihmiset, joilla on terveitä lapsia, tekevät tällaisilla palstoilla? Muuta motiivia en näe, kuin tulla omaa paremmuuttaan ja erinomaisuuttaan toitottomaan. Erityislapset katsos annetaan niille, joilla on heidän kanssaan kyky olla.

Eikö teillä ole parempaa tekemistä kuin nälviä toisten lasten vanhempia erityislasten palstalla? Vain sairas mieli tekee niin. Kaltaisesi olisi luultavasti hullujen huoneella, jos olisi saanut erityislapsen. Et ole muita vanhempia parempi.

totuuden torvi kirjoitti:

Samassa perheessä voi olla terve lapsi ja erityislapsi. Jos sinulla ei ole erityislasta, ole sitten onnellinen! Mitä muuten ihmiset, joilla on terveitä lapsia, tekevät tällaisilla palstoilla? Muuta motiivia en näe, kuin tulla omaa paremmuuttaan ja erinomaisuuttaan toitottomaan. Erityislapset katsos annetaan niille, joilla on heidän kanssaan kyky olla.

Eikö teillä ole parempaa tekemistä kuin nälviä toisten lasten vanhempia erityislasten palstalla? Vain sairas mieli tekee niin. Kaltaisesi olisi luultavasti hullujen huoneella, jos olisi saanut erityislapsen. Et ole muita vanhempia parempi.

Lue lisää

kommenteillasi! Täytyypä jonkun vähän tuoda toisenlaista näkökulmaa. On se outoa, jos ei maailmaan mielipiteitä mahdu.

Sinun logiikkaasi käyttäen totean: mitäpä te täällä opettajan työtä arvostelette, kun ette siitä yhtään mitään tiedä!!! Yhtä paljon voin arvostella teitä kasvattajina kuin te opettajaa koulussa! Ts. joka leikin alkaa se leikin kestäköön!

Täällä tuntuu monella olevan kova tarve haukkua koulua ja opettajia, jotka tekevät työtään. Eikö teillä ole parempaa tekemistä?

Siinä asiassa lienen avarakatseisempi, että opettajalla on kyllä oikeus puuttua lasteni käytökseen, enkä siitä rupea opettajaa syyllistämään!

Äiti kirjoitti:

kommenteillasi! Täytyypä jonkun vähän tuoda toisenlaista näkökulmaa. On se outoa, jos ei maailmaan mielipiteitä mahdu.

Sinun logiikkaasi käyttäen totean: mitäpä te täällä opettajan työtä arvostelette, kun ette siitä yhtään mitään tiedä!!! Yhtä paljon voin arvostella teitä kasvattajina kuin te opettajaa koulussa! Ts. joka leikin alkaa se leikin kestäköön!

Täällä tuntuu monella olevan kova tarve haukkua koulua ja opettajia, jotka tekevät työtään. Eikö teillä ole parempaa tekemistä?

Siinä asiassa lienen avarakatseisempi, että opettajalla on kyllä oikeus puuttua lasteni käytökseen, enkä siitä rupea opettajaa syyllistämään!

Lue lisää

viestejä aivan sattumanvaraisesti, vai katsotteko kenelle vastaatte? Välillä tuntuu kuin vastaukset menisivät kokonaan väärään paikkaan...

Äiti kirjoitti:

Minua ihmetyttää suuresti, että näiden vilkkaiden lasten vanhemmat kuvittelevat "normaaleja" lapsia kasvatettavan "tuosta vaan"!

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää lasta. Eivät he ole sen kiltimpiä tai helpompia kuin sinunkaan lapsesi, mutta olen tehnyt järkyttävän määrän työtä heidän kanssaan ja saanut loistavan lopputuloksen. Ainoastaan sen takia olemme päätyneet näin hyvään lopputulokseen, että olen ollut johdonmukainen ja "tiukka" kasvattaja. Olen vaatinut heiltä myös ikäviä juttuja tehtäväksi. Aivan takuulla hekin mieluummin pelaisivat "keskittyneesti" pleikkaria ja töllöttäisivät videoita, mutta minäpä en ole halunnut sellaista karhunpalvelusta lapsilleni tehdä!

Lue lisää

Kun on se vilkas "normaali lapsi" ja esim. ADHD-lapsi, tietää mistä puhuu. Minulla on molemmat ja eroa on valovuoden verran. Lapsemme eivät ole eläneet ilman sääntöjä tai rakkautta.

Kirjoitit kauniisti, tiedän tunteesi vaikkakin meillä koko homma on aluillaan, mutta samanlaista on ollut meilläkin reppuvihko on täyttynyt aika samankaltaisista viesteistä. Tänään meillä alkaa jakso jota jotenkin tunnepuolella pelkään mutta järki sanoo että lapsen parastahan tässä halutaan. Elikkä tänään aloitetaan tutkimukset. Tunteet on melko sekaisin ja itkettää. En tiedä mitä pelkään, sitäkö mikä diagnoosi sieltä loppujenlopuksi tulee ja miten sen jälkeen ympäristö ottaa asian, koulu, ystävät, naapurit, läheiset...??? Joku järkevä ajattelee tässä vaiheessa että no jopa on jotain, mutta valitettavasti niin se vain on että kun olen lukenut asiasta ja tunnen tapauksia niin aina on semmoisia jotka ei valitettavasti ymmärrä vaan tuomitsee joko lapsen tai vanhemmat taikka molemmat.
Helpompi olisi puhua omasta pahasta olosta ja peloista jos lapsella olisi jokin fyysinen sairaus, mutta tämänkaltaisista asioista on vaikeaa mennä selittelemään jos esimerkiksi lapsen käytös jotakuta ihmetyttää.
Lapsi on minulle erittäin rakas ollut aina ja tämänkaltainen juttu ei ainakaan vähennä sitä rakkautta häntä kohtaan vaan sitä haluaa suojella ja antaa rakkautta yhä enemmän.
Itse en tiedä miten otan sitten asian kun se aikanaa selviää miksi lapsi ei ole kuin muut luokkalaiset, ja vaikka sieltä tulisi mitätahansa toivottavasti niillä toimenpiteillä jotka katsotaan tulevaisuudessa lapselle hyväksi saadaan autettua lasta, ja ympäristö hyväksyisi lapsen sellaisenaan kun hän on ja minut kasvattajana juuri tämmöisenä kuin olen, eikä tuomitsisi.

mukava että täyspäisiä vanhempia löytyy näinä ADD/ADHD-hysterian aikoina.

Keskittymiskykyyn todellakin vaikuttaa enitenb motivaatio, tai sen puute. Poikasi tarina muistuttaa paljon omaani, opin lukemaan ominpäin alle 5-vuotiaana ja koulunkäynti oli myrkkyä ensimmäiseltä luokalta asti, lukuunottamatta niitä aineita jotka kiinnostivat.

Kahlasin läpi peruskoulun miten kuten mutta jokainen työnantajani on pitänyt minusta kiinni kynsin hampain, tämä on tutkimusten mukaan yleinen ilmiö "ADHD" ihmisten parissa.

Minulle on tarjoutunut elämän varrella tilaisuus käyttää lahjojani hyvin monella työelämän alueella, elinikäinen liukuhihna ei sovi tällaiselle poikkeavalle luonteelle. Ikävä että luonteenpiirteet nähdään nykyään sairautena sen perusteella mikä kemiallinen yhdistelmä muuttaa niistä johtuvaa käyttäytymistä.

Omilla lapsillani muutamalla on ollut myös korostunut piirre haistattaa pitkät sellaisille kouluaineille jotka eivät ole kiinnostavia, jotenkuten hekin ovat pärjänneet kuitenkin ja lukeneet jopa ylioppilaaksi asti.

Omille lapsilleni en missään tapauksessa haluaisi mielenhäiriöisen leimaa ja mahdollista huumelääkitystä riskeineen.

ADHD-diagnoosia ei ole pojalle tehty, ainakaan vielä, hän on nyt 13v. Erilaisissa tutkimuksissa on kyllä juostu HYKSiä myöten, sen jälkeen kun alettiin epäillä hänen ollessa 8v, että kaikki ei ehkä olekkaan kunnossa. Aivan kuin olisit kertomuksessasi kuvannut minun poikani, niin samankaltainen hän on! Myös poikani kaikki opettajat ovat olleet tuskastuneita poikani passiivisuuteen. Itsekkin olen miettinyt, että Steiner-koulu olisi tavallista koulua parempi vaihtoehto hänelle, mutta se ei ole mahdollista paikkakunnallamme. Sitä minäkin todella toivon, että hän löytää peruskoulun jälkeen mieleisensä koulutuspaikan niin kuin vanhemmat sisaruksensakin ja ylipäätänsä pääsee sinne. Nyt näyttäisi olevan ATK-ala mieleen, mutta mutta... matematiikka on todella vaikeaa hänelle ja sille alalle päästäkseen käsittääkseni täytyy olla todella hyvä matikkapää. No, aika näyttää.

liisa kirjoitti:

Kirjoitit kauniisti, tiedän tunteesi vaikkakin meillä koko homma on aluillaan, mutta samanlaista on ollut meilläkin reppuvihko on täyttynyt aika samankaltaisista viesteistä. Tänään meillä alkaa jakso jota jotenkin tunnepuolella pelkään mutta järki sanoo että lapsen parastahan tässä halutaan. Elikkä tänään aloitetaan tutkimukset. Tunteet on melko sekaisin ja itkettää. En tiedä mitä pelkään, sitäkö mikä diagnoosi sieltä loppujenlopuksi tulee ja miten sen jälkeen ympäristö ottaa asian, koulu, ystävät, naapurit, läheiset...??? Joku järkevä ajattelee tässä vaiheessa että no jopa on jotain, mutta valitettavasti niin se vain on että kun olen lukenut asiasta ja tunnen tapauksia niin aina on semmoisia jotka ei valitettavasti ymmärrä vaan tuomitsee joko lapsen tai vanhemmat taikka molemmat.
Helpompi olisi puhua omasta pahasta olosta ja peloista jos lapsella olisi jokin fyysinen sairaus, mutta tämänkaltaisista asioista on vaikeaa mennä selittelemään jos esimerkiksi lapsen käytös jotakuta ihmetyttää.
Lapsi on minulle erittäin rakas ollut aina ja tämänkaltainen juttu ei ainakaan vähennä sitä rakkautta häntä kohtaan vaan sitä haluaa suojella ja antaa rakkautta yhä enemmän.
Itse en tiedä miten otan sitten asian kun se aikanaa selviää miksi lapsi ei ole kuin muut luokkalaiset, ja vaikka sieltä tulisi mitätahansa toivottavasti niillä toimenpiteillä jotka katsotaan tulevaisuudessa lapselle hyväksi saadaan autettua lasta, ja ympäristö hyväksyisi lapsen sellaisenaan kun hän on ja minut kasvattajana juuri tämmöisenä kuin olen, eikä tuomitsisi.

Lue lisää

Oletteko lukeneet tuosta MBD:n ja ADHD:n historiasta lainkaan?

Seuraavassa ajattelemaan laittavia juttuja pitkän tien amerikkalaiselta neurologilta:

http://www.adhdfraud.org/history_of_the_fraud_of_biological_psychiatry.htm

http://autarchic.tripod.com/files/adhd.html

http://www.oism.info/adhd/2002_03.htm


Myös seuraava linkki on erittäin mielenkiintoinen:

http://www.resultsproject.net/baughman.html


Siellähän sanotaan mm. näin:

In 1987, ADD was revised, becoming ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) for DSM-III-R [5]. Any 8 behaviors from a list of 14, qualifies a child for the ‘diagnosis.’

In 1994, ADHD is again ‘re-conceptualized’, this time for DSM-IV [6]. Six of the nine behaviors from one of two lists qualifies for the ‘inattentive,’ the ‘hyperactive-impulsive’ or the ‘combined’ type.

Eli:

VUONNA 1987 MITKÄ TAHANSA KAHDEKSAN (8) OIRETTA 14-KOHTAISESTA LISTASTA JOHTI LAPSELLE DIAGNOOSIIN...

VUONNA 1994 ADHD:TA "KONSEPTOITIIN UUDELLEEN" NIIN, ETTÄ KUUSI (6) YHDEKSÄSTÄ (9) OIREESTA RIITTI DIAGNOOSIIN...

Eli summa summarum:

Hankittavien oireiden määrää siis vähennettiin, ja yhä useammat saatiin siten diagnosoitua tarkkaavaisuushäiriöisiksi, joita Amerikassa on tätä nykyä jo 5-7 miljoonaa.

Tuottoisa bisnes lääkeyhtiöille, mutta myös Amerikassa APA:lle ja CHADD:ille, jotka ovat hyötyneet rahallisesti itsekin tuosta kaikesta.

Taisi vain mennä tuo lasten terveys sivuseikkana pesuveden mukana bisneksessä, jolla pörsseissäkin jo mukavasti porskutellaan.

Jo on markkinat...
Kun ope kertoo asioista, mitä luokassa tapahtuu, on se näköjään SYYLLISTÄMISTÄ. Kun ope ei kerro, mitä luokassa tapahtuu, on se open tehtävien laiminlyömistä! Teet niin tai näin, niin aina joidenkin keskenkasvuisten vanhempien mielestä väärinpäin!

Josko sinäkin miettisit, että "oman herttaisen koulukypsän mussukkasi" lisäksi siellä luokassa on myös monta muuta apua tarvitsevaa ja että kuuluu open velvollisuuksiin ilmoittaa siitän kotiin, miten sinunkin lapsesi laiminlyö tehtäviään!!!!

Niin, joskus minäkin olen miettinyt, että mikäpä olisi tilanne, jos näiltä "alisuoritujilta" olisi vaadittu jo ennen kouluikää riittävästi tylsien tehtävien ja ikävien velvollisuuksien tekemistä? Siis myös niiden asioiden tekemistä, mikä ei ole kivaa! Olisi aika monta ADD-epäilyä vahemmän!

Maalaisjärki kirjoitti:

Jo on markkinat...
Kun ope kertoo asioista, mitä luokassa tapahtuu, on se näköjään SYYLLISTÄMISTÄ. Kun ope ei kerro, mitä luokassa tapahtuu, on se open tehtävien laiminlyömistä! Teet niin tai näin, niin aina joidenkin keskenkasvuisten vanhempien mielestä väärinpäin!

Josko sinäkin miettisit, että "oman herttaisen koulukypsän mussukkasi" lisäksi siellä luokassa on myös monta muuta apua tarvitsevaa ja että kuuluu open velvollisuuksiin ilmoittaa siitän kotiin, miten sinunkin lapsesi laiminlyö tehtäviään!!!!

Niin, joskus minäkin olen miettinyt, että mikäpä olisi tilanne, jos näiltä "alisuoritujilta" olisi vaadittu jo ennen kouluikää riittävästi tylsien tehtävien ja ikävien velvollisuuksien tekemistä? Siis myös niiden asioiden tekemistä, mikä ei ole kivaa! Olisi aika monta ADD-epäilyä vahemmän!

Lue lisää

opettaja, etkä viihdy työssäsi? Vaihda alaa.

takaisin opelle päin noita reissuvihkoviestejä niin, että on paukkunut! Ei nimittäin ne kaikki opettajien arviotkaan aina oikeita ole, vaan yleensä vanhemman ja kypsemmän näkemys asiasta, jossa lapsi jää aina kakkoseksi.

On opettajia, jotka ottavat tietyn lapsen hampaisiinsa ja jauhavat sitä lasta niin kauan kunnes siihen puututaan. Olen todistanut tuollaisia tilanteita ja todennut, että kun open kiukun kohde poistetaan, uusi astutetaan tilalle open raivoa kanavoimaan.

Sääli noita lapsia, jos ei niitä kukaan koskaan ole puolustamassa, että kaikki vaan niellään pyhänä lakitekstinä, mitä koulusta kirjoitetaan.

Opettajilla on koulussa kaikki valta ja lapsilla ei ole siellä mitään valtaa, on kylmä tosiasia. Riippuu aivan opettajan henkilökohtaisesta persoonallisuudesta, minkä kohtelun oppilaat saavat.

Koulussa on toki hyviäkin opettajia, mutta eipä niitä kaikille piisaa ja silloin toisten pitää kärsiä enemmän kuin toisten.

mennyt kirjoitti:

takaisin opelle päin noita reissuvihkoviestejä niin, että on paukkunut! Ei nimittäin ne kaikki opettajien arviotkaan aina oikeita ole, vaan yleensä vanhemman ja kypsemmän näkemys asiasta, jossa lapsi jää aina kakkoseksi.

On opettajia, jotka ottavat tietyn lapsen hampaisiinsa ja jauhavat sitä lasta niin kauan kunnes siihen puututaan. Olen todistanut tuollaisia tilanteita ja todennut, että kun open kiukun kohde poistetaan, uusi astutetaan tilalle open raivoa kanavoimaan.

Sääli noita lapsia, jos ei niitä kukaan koskaan ole puolustamassa, että kaikki vaan niellään pyhänä lakitekstinä, mitä koulusta kirjoitetaan.

Opettajilla on koulussa kaikki valta ja lapsilla ei ole siellä mitään valtaa, on kylmä tosiasia. Riippuu aivan opettajan henkilökohtaisesta persoonallisuudesta, minkä kohtelun oppilaat saavat.

Koulussa on toki hyviäkin opettajia, mutta eipä niitä kaikille piisaa ja silloin toisten pitää kärsiä enemmän kuin toisten.

Lue lisää

saadaan koulussa "oikealla käsittelyllä" levottomaksi ja ylivilkkaaksi, olen itse ollut todistamassa.

Kyseessä oli lapseni luokkatoveri, itse rauhallisuus, joka joutui kaiketi juuri tuon itsenäisyytensä ja rauhallisuutensa takia open hampaisiin. Mutta koska lapsi oli meillekin tuttu, aloin puolustaa häntä ja ope irroitti "saksiotteensa" hänestä. Kun lapsen paha olo sitä kautta sitten hellitti, hän oli jälleen yhtä rauhallinen kuin ennenkin.

Mutta entä ope? Hän otti itselleen uuden uhrin, tällä kertaa tytön, josta en edes tiennyt ennen kuin poikani kertoi hänen vaihtaneen koulua nimenomaan opettajan takia, joka oli jatkuvasti ollut hänen kimpussaan ja antanut paljon jälki-istuntoja.

Niin meni sekin juttu ohi ja nyt opella on vedossa taas kuulemma uudet uhrit, tuollaiset heikot maahanmuuttajat.

Surullisena olen seurannut asiaa ja pyöritellyt päätäni tämän nuoren opettajan edessä, jolla ei kaikki asiat todellakaan hyvin ole.

lapsikin kirjoitti:

saadaan koulussa "oikealla käsittelyllä" levottomaksi ja ylivilkkaaksi, olen itse ollut todistamassa.

Kyseessä oli lapseni luokkatoveri, itse rauhallisuus, joka joutui kaiketi juuri tuon itsenäisyytensä ja rauhallisuutensa takia open hampaisiin. Mutta koska lapsi oli meillekin tuttu, aloin puolustaa häntä ja ope irroitti "saksiotteensa" hänestä. Kun lapsen paha olo sitä kautta sitten hellitti, hän oli jälleen yhtä rauhallinen kuin ennenkin.

Mutta entä ope? Hän otti itselleen uuden uhrin, tällä kertaa tytön, josta en edes tiennyt ennen kuin poikani kertoi hänen vaihtaneen koulua nimenomaan opettajan takia, joka oli jatkuvasti ollut hänen kimpussaan ja antanut paljon jälki-istuntoja.

Niin meni sekin juttu ohi ja nyt opella on vedossa taas kuulemma uudet uhrit, tuollaiset heikot maahanmuuttajat.

Surullisena olen seurannut asiaa ja pyöritellyt päätäni tämän nuoren opettajan edessä, jolla ei kaikki asiat todellakaan hyvin ole.

Lue lisää

kamalaa, että vanhemmat kasvattavat kullannuppujaan vuosikausia ja sitten tulee iso paha opettaja, joka pilaa lapsen koko elämän. HUI!!!

Voi kukaan täysikasvuinen tosissaan puhua tälläistä soopaa???

olet siis kirjoitti:

opettaja, etkä viihdy työssäsi? Vaihda alaa.

kehotan sinua antamaan lapsesi jonkun toisen kasvatettavaksi, kun et siitä itse selviydy???

olet siis kirjoitti:

opettaja, etkä viihdy työssäsi? Vaihda alaa.

Olen totaalisen kyllästynyt niihin vanhempiin, jotka jättävät kaiken likaisen työn lastensa kasvtuksesta minulle: antavat lastensa viihteellistää itseään kaikin mahdollisin tavoin ja sitten kummastellaan, kun ei millään jaksa keskittyä tehtäviin.

Toisaalta ne vanhemmat, jotka hoitavat hommansa, eli kasvattavat lapsensa, eivätkä oleta koulun sitä tekevän, ovat kuitenkin enemmistönä ja antavat paljon potkua työhöni sekä mahdollistavat myös sen, että voin tehdä sitä, mihin olen kouluttautunutkin: opettamaan lapsia. Lisäksi heillä on ihanan realistinen kuva siitä, mitä opettajan työ todellisuudessa on!

mennyt kirjoitti:

takaisin opelle päin noita reissuvihkoviestejä niin, että on paukkunut! Ei nimittäin ne kaikki opettajien arviotkaan aina oikeita ole, vaan yleensä vanhemman ja kypsemmän näkemys asiasta, jossa lapsi jää aina kakkoseksi.

On opettajia, jotka ottavat tietyn lapsen hampaisiinsa ja jauhavat sitä lasta niin kauan kunnes siihen puututaan. Olen todistanut tuollaisia tilanteita ja todennut, että kun open kiukun kohde poistetaan, uusi astutetaan tilalle open raivoa kanavoimaan.

Sääli noita lapsia, jos ei niitä kukaan koskaan ole puolustamassa, että kaikki vaan niellään pyhänä lakitekstinä, mitä koulusta kirjoitetaan.

Opettajilla on koulussa kaikki valta ja lapsilla ei ole siellä mitään valtaa, on kylmä tosiasia. Riippuu aivan opettajan henkilökohtaisesta persoonallisuudesta, minkä kohtelun oppilaat saavat.

Koulussa on toki hyviäkin opettajia, mutta eipä niitä kaikille piisaa ja silloin toisten pitää kärsiä enemmän kuin toisten.

Lue lisää

ihan oikeasti, että opettaja kiusatakseen lastasi kirjoittelee noita viestejä? Tiedätkö, kuinka paljon helpompaa olisi vain ummistaa silmänsä ja olla puuttumatta mihinkään, mitä nämä häiriköt tunneilla touhuavat. Oppivat sitten jos oppivat. Näinkö toivot tapahtuvan?

Säälin näitä lapsia, joiden vanhemmat omalla toiminnallaan sekä kekskenkasvuisuudellaan ymmärtämättömyydellään vain aiheuttavat lisää kompastuskiviä lapselleen vetämällä mattoa open jalkojen alta.

Miltäpä sinusta tuntuisi, jos ope lähettelisi sinulle viestejä teidän kotielämästä. Eikö hänellä ole samanlainen oikeus puuttua siihen kuin sinulla siihen, mitä koulussa tapahtuu!

kasvattaja kirjoitti:

ihan oikeasti, että opettaja kiusatakseen lastasi kirjoittelee noita viestejä? Tiedätkö, kuinka paljon helpompaa olisi vain ummistaa silmänsä ja olla puuttumatta mihinkään, mitä nämä häiriköt tunneilla touhuavat. Oppivat sitten jos oppivat. Näinkö toivot tapahtuvan?

Säälin näitä lapsia, joiden vanhemmat omalla toiminnallaan sekä kekskenkasvuisuudellaan ymmärtämättömyydellään vain aiheuttavat lisää kompastuskiviä lapselleen vetämällä mattoa open jalkojen alta.

Miltäpä sinusta tuntuisi, jos ope lähettelisi sinulle viestejä teidän kotielämästä. Eikö hänellä ole samanlainen oikeus puuttua siihen kuin sinulla siihen, mitä koulussa tapahtuu!

Lue lisää

toisten kotielämästä, jos eivät itse siellä kotona ole käyneet.

Ikävää, että opettajienkin rooli kyseenalaistetaan, vaan pakkohan se on. Ei ole hyvä nostaa ketään ihmisryhmää erehtymättömäksi jumalaksi.

Koska opettajatkin ovat ihmisiä, hekin tekevät virheitä.

lapsikin kirjoitti:

saadaan koulussa "oikealla käsittelyllä" levottomaksi ja ylivilkkaaksi, olen itse ollut todistamassa.

Kyseessä oli lapseni luokkatoveri, itse rauhallisuus, joka joutui kaiketi juuri tuon itsenäisyytensä ja rauhallisuutensa takia open hampaisiin. Mutta koska lapsi oli meillekin tuttu, aloin puolustaa häntä ja ope irroitti "saksiotteensa" hänestä. Kun lapsen paha olo sitä kautta sitten hellitti, hän oli jälleen yhtä rauhallinen kuin ennenkin.

Mutta entä ope? Hän otti itselleen uuden uhrin, tällä kertaa tytön, josta en edes tiennyt ennen kuin poikani kertoi hänen vaihtaneen koulua nimenomaan opettajan takia, joka oli jatkuvasti ollut hänen kimpussaan ja antanut paljon jälki-istuntoja.

Niin meni sekin juttu ohi ja nyt opella on vedossa taas kuulemma uudet uhrit, tuollaiset heikot maahanmuuttajat.

Surullisena olen seurannut asiaa ja pyöritellyt päätäni tämän nuoren opettajan edessä, jolla ei kaikki asiat todellakaan hyvin ole.

Lue lisää

se, että opettajatkin voivat toiminnallaan osallistua kiusaamiseen. Joku oppilas ärsyttää heitä vain niin paljon enemmän kuin joku muu ja joutuu open hampaisiin. Sen tuo oppilas saakin sitten tuntea nahoissaan.

tietävät kirjoitti:

toisten kotielämästä, jos eivät itse siellä kotona ole käyneet.

Ikävää, että opettajienkin rooli kyseenalaistetaan, vaan pakkohan se on. Ei ole hyvä nostaa ketään ihmisryhmää erehtymättömäksi jumalaksi.

Koska opettajatkin ovat ihmisiä, hekin tekevät virheitä.

Lue lisää

Vanhemmat kuvittelevat tietävänsä jotakin kouluelämästä ja arvostelevat sitä kovin sanoin.
Mutta jos asian kääntää päinvastoin, nämä samat vanhemmat kyllä kieltävät opettajan "oikeuden" puuttua heidän kotielämäänsä, josta opettaja tietää todellisuudessa yhtä vähän tai yhtä paljon kuin VANHEMMAT TIETÄVÄT KOULUELÄMÄSTÄ!!!!

Opettajat eivät todellakaan kuvittele olevansa erehtymättömiä jumalia, mutta tuntuupa siltä, että näillä vanhemmilla on sellainen käsitys, ettei opettaja saisi koskaan erehtyä työssään, itselleen kyllä suovat erehtymisen mahdollisuuden!

Kukaan vanhempi ei voi kuulopuheiden perusteella sanoa, mitä koulussa tapahtuu ennenkuin on vähintään yhden päivän seurannut tapahtumia ja senkään perusteella ei kannata vielä kovin suuria johtopäätöksiä tehdä!

tabu kirjoitti:

se, että opettajatkin voivat toiminnallaan osallistua kiusaamiseen. Joku oppilas ärsyttää heitä vain niin paljon enemmän kuin joku muu ja joutuu open hampaisiin. Sen tuo oppilas saakin sitten tuntea nahoissaan.

Lue lisää

Kuvitteletko ihan oikeasti, että opettaja ottaa tahallaan jonkun kiusankohteekseen?????????????
Mikähän lienee oppilaan osuus asiassa?

Homma nyt vaan sattuu menemään niin, että "metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan". Jos lapselle ei ole opetettu säädyllisiä käyttäytymistapoja kotona, on opettajan se tehtävä. Jos aikuinen ihminen ei tätä ymmärrä, osoittaa se käsittämätöntä naiviutta!

Ope kirjoitti:

Vanhemmat kuvittelevat tietävänsä jotakin kouluelämästä ja arvostelevat sitä kovin sanoin.
Mutta jos asian kääntää päinvastoin, nämä samat vanhemmat kyllä kieltävät opettajan "oikeuden" puuttua heidän kotielämäänsä, josta opettaja tietää todellisuudessa yhtä vähän tai yhtä paljon kuin VANHEMMAT TIETÄVÄT KOULUELÄMÄSTÄ!!!!

Opettajat eivät todellakaan kuvittele olevansa erehtymättömiä jumalia, mutta tuntuupa siltä, että näillä vanhemmilla on sellainen käsitys, ettei opettaja saisi koskaan erehtyä työssään, itselleen kyllä suovat erehtymisen mahdollisuuden!

Kukaan vanhempi ei voi kuulopuheiden perusteella sanoa, mitä koulussa tapahtuu ennenkuin on vähintään yhden päivän seurannut tapahtumia ja senkään perusteella ei kannata vielä kovin suuria johtopäätöksiä tehdä!

Lue lisää

irrotettua tuon kyseisen open tuosta ennen niin rauhallisesta oppilaasta, hän luonteensa mukaisesti oli jälleen rauhallinen.

Mitä mysteeriä siinä on? Aikuinenkin, joka voi huonosti on levoton, kun taas hyvinvoiva aikuinen on itse rauhallisuuden esikuva.

Sorry opet! Näpit irti oppilaista, jotka teitä jostain syystä ärsyttävät. Menkää ensin itseenne ja miettikää, mikä tuossa oppilaassa teitä niin paljon ärsyttää.

Kemiat ei aina synkkaa opettajan ja oppilaan keskenkään, ja silloin just se heikompi osapuoli eli oppilas kärsii.

Epäilijä kirjoitti:

ADHD-diagnoosia ei ole pojalle tehty, ainakaan vielä, hän on nyt 13v. Erilaisissa tutkimuksissa on kyllä juostu HYKSiä myöten, sen jälkeen kun alettiin epäillä hänen ollessa 8v, että kaikki ei ehkä olekkaan kunnossa. Aivan kuin olisit kertomuksessasi kuvannut minun poikani, niin samankaltainen hän on! Myös poikani kaikki opettajat ovat olleet tuskastuneita poikani passiivisuuteen. Itsekkin olen miettinyt, että Steiner-koulu olisi tavallista koulua parempi vaihtoehto hänelle, mutta se ei ole mahdollista paikkakunnallamme. Sitä minäkin todella toivon, että hän löytää peruskoulun jälkeen mieleisensä koulutuspaikan niin kuin vanhemmat sisaruksensakin ja ylipäätänsä pääsee sinne. Nyt näyttäisi olevan ATK-ala mieleen, mutta mutta... matematiikka on todella vaikeaa hänelle ja sille alalle päästäkseen käsittääkseni täytyy olla todella hyvä matikkapää. No, aika näyttää.

Lue lisää

En ole käynyt viikonlopun aikana lukemassa viestiketjua, täällä on näköjään käyty vilkasta keskustelua, enimmäkseen asian vierestä.

Tuntuu helpottavalta löytää saman kokeneita vanhempia. Välillä tuntee olevansa ihan yksin taistelemassa tuulimyllyjä vastaan, ADHD on jo "julkkistauti", tästä alivilkkaudesta ei puhuta missään. Psykologi, jonka juttusilla kävimme, ei tiennyt asiasta mitään, ja opettajien suhtautuminen noudattaa ylimielistä moittivaa linjaa:"lapsenne on huonosti kasvatettu, tyhmä, laiska ja saamaton".

Olen järkeillyt asian niin, että ADD on ja tulee olemaan aina osa poikani elämää. En pidä sitä sairautena, joka tarvitsee lääkitystä. Lääkitys ehkä helpottaisi elämää kouluaikana, mutta miten jatkossa? Pitäisikö lääkitystä käyttää koko loppuelämä? Mitkä ovat sen haittavaikutukset? Onko muita häiritsemätön tarkkaavaisuushäiriö sellainen ei-toivottava luonteenpiirre, joka on pakko kitkeä pois. Lääkitäänkö seuraavaksi ujoja ja arkoja oppilaita? Näihin kysymyksiin en tiedä vastauksia. Poika päättäköön asiasta itse aikuisena, jos hän kokee ADD:n ongelmana ja haluaa itse muuttua.

Joskus mietin, missä olen tehnyt väärin. Synnytys oli vaikea, mutta kuitenkin "normaalin" rajoissa. Ponnistusvaihe jäi tehottomaksi, ehkä vauvani kärsi silloin hapenpuuttesta. Pojan isä on ollut koulussa alisuoriutuja, eikä ole koulussa viihtynyt. Olin kotiäitinä silloin, kun poika aloitti koulun, vahdin läksyjä kuin haukka, mutta eipä siitä ollut hyötyä, kun poika ei muistanut tehtäviä koulussa merkitä. Jossain vaiheessa päätin lopettaa läksypoliisin ja apuopettajan tehtävät. Opettajan tehtävänä on opettaa ja motivoida oppilaat, ei minun. Toistaiseksi poikani on pysynyt opetuksessa jotenkuten mukana, minulle riittää se. Matematiikka on myös meillä osoittautunut vaikeaksi, erityisesti sanalliset tehtävät. Huolimattomuusvirheitäkin sattuu usein.

Tällä hetkellä olen työelämässä ja poikani joutuu lähtemään kouluun "tyhjästä kodista". Muistutan häntä lähtiessäni tärkeistä asioista, mutta usein liikuntavarusteet jäävät kotiin ja puhtaat vaatteet kaappiin. Poika kuuntelee ja sanoo "joo", mutta unohtaa evästykset saman tien. Opettajalta tulee viestejä myöhästelystä ja unohtelusta ja poika arastelee näyttää niitä kotona. Tuntuu pahalta, kun opettaja näkee vain ne huonot asiat eikä kannusta lasta tai suhtaudu häneen "suurella sydämellä". Täälläkin kiivaillaan kasvatuksen ja kurin puolesta, missään ei anneta tilaa avarakatseisuudelle ja ehkä huumorin sävyttämälle lämminhenkiselle suhtautumiselle näihin erityislapsiin.

Itse olen päättänyt hyväksyä "hajamielisen professorini", hänellä on erityistaitoja, jotka meiltä muilta puuttuvat. Hän kulkee luonnossa silmät auki, näkee paljon ja tutkii eri asioita. Taskut ovat täynnä "aarteita" ja näppäristä käsistä syntyy milloin mitäkin mielikuvituksellisia askarteluja. Välillä naurattaa itsetehdyt keräilykortit ja pojan harrastama pieruhuumori. Uimakoulun poika kävi kolmeen kertaan ja lentopallossa voi pallo osua päähän, kun lattialla näkyy jotain mielenkiintoista. Äitinä toivon, että hän jossain vaiheessa saa inspiraation, joka vaatii kouluelämässä kunnostautumista. Vaikka niin ei kävisikään, tiedän että hän kuitenkin löytää oman paikkansa tässä maailmassa.

Aurinkoista kevättä ja jaksamista!

meillä kirjoitti:

En ole käynyt viikonlopun aikana lukemassa viestiketjua, täällä on näköjään käyty vilkasta keskustelua, enimmäkseen asian vierestä.

Tuntuu helpottavalta löytää saman kokeneita vanhempia. Välillä tuntee olevansa ihan yksin taistelemassa tuulimyllyjä vastaan, ADHD on jo "julkkistauti", tästä alivilkkaudesta ei puhuta missään. Psykologi, jonka juttusilla kävimme, ei tiennyt asiasta mitään, ja opettajien suhtautuminen noudattaa ylimielistä moittivaa linjaa:"lapsenne on huonosti kasvatettu, tyhmä, laiska ja saamaton".

Olen järkeillyt asian niin, että ADD on ja tulee olemaan aina osa poikani elämää. En pidä sitä sairautena, joka tarvitsee lääkitystä. Lääkitys ehkä helpottaisi elämää kouluaikana, mutta miten jatkossa? Pitäisikö lääkitystä käyttää koko loppuelämä? Mitkä ovat sen haittavaikutukset? Onko muita häiritsemätön tarkkaavaisuushäiriö sellainen ei-toivottava luonteenpiirre, joka on pakko kitkeä pois. Lääkitäänkö seuraavaksi ujoja ja arkoja oppilaita? Näihin kysymyksiin en tiedä vastauksia. Poika päättäköön asiasta itse aikuisena, jos hän kokee ADD:n ongelmana ja haluaa itse muuttua.

Joskus mietin, missä olen tehnyt väärin. Synnytys oli vaikea, mutta kuitenkin "normaalin" rajoissa. Ponnistusvaihe jäi tehottomaksi, ehkä vauvani kärsi silloin hapenpuuttesta. Pojan isä on ollut koulussa alisuoriutuja, eikä ole koulussa viihtynyt. Olin kotiäitinä silloin, kun poika aloitti koulun, vahdin läksyjä kuin haukka, mutta eipä siitä ollut hyötyä, kun poika ei muistanut tehtäviä koulussa merkitä. Jossain vaiheessa päätin lopettaa läksypoliisin ja apuopettajan tehtävät. Opettajan tehtävänä on opettaa ja motivoida oppilaat, ei minun. Toistaiseksi poikani on pysynyt opetuksessa jotenkuten mukana, minulle riittää se. Matematiikka on myös meillä osoittautunut vaikeaksi, erityisesti sanalliset tehtävät. Huolimattomuusvirheitäkin sattuu usein.

Tällä hetkellä olen työelämässä ja poikani joutuu lähtemään kouluun "tyhjästä kodista". Muistutan häntä lähtiessäni tärkeistä asioista, mutta usein liikuntavarusteet jäävät kotiin ja puhtaat vaatteet kaappiin. Poika kuuntelee ja sanoo "joo", mutta unohtaa evästykset saman tien. Opettajalta tulee viestejä myöhästelystä ja unohtelusta ja poika arastelee näyttää niitä kotona. Tuntuu pahalta, kun opettaja näkee vain ne huonot asiat eikä kannusta lasta tai suhtaudu häneen "suurella sydämellä". Täälläkin kiivaillaan kasvatuksen ja kurin puolesta, missään ei anneta tilaa avarakatseisuudelle ja ehkä huumorin sävyttämälle lämminhenkiselle suhtautumiselle näihin erityislapsiin.

Itse olen päättänyt hyväksyä "hajamielisen professorini", hänellä on erityistaitoja, jotka meiltä muilta puuttuvat. Hän kulkee luonnossa silmät auki, näkee paljon ja tutkii eri asioita. Taskut ovat täynnä "aarteita" ja näppäristä käsistä syntyy milloin mitäkin mielikuvituksellisia askarteluja. Välillä naurattaa itsetehdyt keräilykortit ja pojan harrastama pieruhuumori. Uimakoulun poika kävi kolmeen kertaan ja lentopallossa voi pallo osua päähän, kun lattialla näkyy jotain mielenkiintoista. Äitinä toivon, että hän jossain vaiheessa saa inspiraation, joka vaatii kouluelämässä kunnostautumista. Vaikka niin ei kävisikään, tiedän että hän kuitenkin löytää oman paikkansa tässä maailmassa.

Aurinkoista kevättä ja jaksamista!

Lue lisää

täällä mennä välillä ihan väärään puuhun ja haukutaa asian vierestä asioita. Johtunee siitä että kun täällä kysyy neuvoa näissä asioissa niin ikävä kyllä täältä saa ihan korvilleen kun ihmiset jotka ei oikeasti tiedä asiasta mitään tulevat paikalle tekemään kaikkea muuta kuin antamaan ystävällisiä neuvoja.. asiallisuus täällä on aivan nollassa.

Niin makaa kuin petaa kirjoitti:

kehotan sinua antamaan lapsesi jonkun toisen kasvatettavaksi, kun et siitä itse selviydy???

ADHDoireista klärsivä poikani sijoitettiin lastenkotiin koulupinnauksen johdosta. ja nyt kuuluu viestejä jottei hän ole pysynyt koulussa vaan lähteny kesken päivän kaupungille. tästä vois päätellä ettei lastenkodin ammattikasvattajatkaan osaa asioita.poikaa suunnitellaan nyt "sijoitettavaksi" lastenpsykiatriselle osastolle tutkimusjaksolle.no mikä siinä jos kaupungilla on kerran varaa.

meillä kirjoitti:

En ole käynyt viikonlopun aikana lukemassa viestiketjua, täällä on näköjään käyty vilkasta keskustelua, enimmäkseen asian vierestä.

Tuntuu helpottavalta löytää saman kokeneita vanhempia. Välillä tuntee olevansa ihan yksin taistelemassa tuulimyllyjä vastaan, ADHD on jo "julkkistauti", tästä alivilkkaudesta ei puhuta missään. Psykologi, jonka juttusilla kävimme, ei tiennyt asiasta mitään, ja opettajien suhtautuminen noudattaa ylimielistä moittivaa linjaa:"lapsenne on huonosti kasvatettu, tyhmä, laiska ja saamaton".

Olen järkeillyt asian niin, että ADD on ja tulee olemaan aina osa poikani elämää. En pidä sitä sairautena, joka tarvitsee lääkitystä. Lääkitys ehkä helpottaisi elämää kouluaikana, mutta miten jatkossa? Pitäisikö lääkitystä käyttää koko loppuelämä? Mitkä ovat sen haittavaikutukset? Onko muita häiritsemätön tarkkaavaisuushäiriö sellainen ei-toivottava luonteenpiirre, joka on pakko kitkeä pois. Lääkitäänkö seuraavaksi ujoja ja arkoja oppilaita? Näihin kysymyksiin en tiedä vastauksia. Poika päättäköön asiasta itse aikuisena, jos hän kokee ADD:n ongelmana ja haluaa itse muuttua.

Joskus mietin, missä olen tehnyt väärin. Synnytys oli vaikea, mutta kuitenkin "normaalin" rajoissa. Ponnistusvaihe jäi tehottomaksi, ehkä vauvani kärsi silloin hapenpuuttesta. Pojan isä on ollut koulussa alisuoriutuja, eikä ole koulussa viihtynyt. Olin kotiäitinä silloin, kun poika aloitti koulun, vahdin läksyjä kuin haukka, mutta eipä siitä ollut hyötyä, kun poika ei muistanut tehtäviä koulussa merkitä. Jossain vaiheessa päätin lopettaa läksypoliisin ja apuopettajan tehtävät. Opettajan tehtävänä on opettaa ja motivoida oppilaat, ei minun. Toistaiseksi poikani on pysynyt opetuksessa jotenkuten mukana, minulle riittää se. Matematiikka on myös meillä osoittautunut vaikeaksi, erityisesti sanalliset tehtävät. Huolimattomuusvirheitäkin sattuu usein.

Tällä hetkellä olen työelämässä ja poikani joutuu lähtemään kouluun "tyhjästä kodista". Muistutan häntä lähtiessäni tärkeistä asioista, mutta usein liikuntavarusteet jäävät kotiin ja puhtaat vaatteet kaappiin. Poika kuuntelee ja sanoo "joo", mutta unohtaa evästykset saman tien. Opettajalta tulee viestejä myöhästelystä ja unohtelusta ja poika arastelee näyttää niitä kotona. Tuntuu pahalta, kun opettaja näkee vain ne huonot asiat eikä kannusta lasta tai suhtaudu häneen "suurella sydämellä". Täälläkin kiivaillaan kasvatuksen ja kurin puolesta, missään ei anneta tilaa avarakatseisuudelle ja ehkä huumorin sävyttämälle lämminhenkiselle suhtautumiselle näihin erityislapsiin.

Itse olen päättänyt hyväksyä "hajamielisen professorini", hänellä on erityistaitoja, jotka meiltä muilta puuttuvat. Hän kulkee luonnossa silmät auki, näkee paljon ja tutkii eri asioita. Taskut ovat täynnä "aarteita" ja näppäristä käsistä syntyy milloin mitäkin mielikuvituksellisia askarteluja. Välillä naurattaa itsetehdyt keräilykortit ja pojan harrastama pieruhuumori. Uimakoulun poika kävi kolmeen kertaan ja lentopallossa voi pallo osua päähän, kun lattialla näkyy jotain mielenkiintoista. Äitinä toivon, että hän jossain vaiheessa saa inspiraation, joka vaatii kouluelämässä kunnostautumista. Vaikka niin ei kävisikään, tiedän että hän kuitenkin löytää oman paikkansa tässä maailmassa.

Aurinkoista kevättä ja jaksamista!

Lue lisää

Oli mielenkiintoista lukea juttuasi! Sieltä löytyi paljon yhtäläisyyksiä poikiemme suhteen. Myös minä olen ajatellut, että kun/jos saamme joskus diagnoosin, en kovin helposti lähde lääkitsemään. Jonkinlaisia käytännön neuvoja asiantuntijoilta kaipaisin... itse keksin taannoin, kun laitan esim. eteisen pöydälle ison lapun johon kirjoitan isoin kirjaimin jonkun tärkeän asian ja annan olla sen siinä parikin viikkoa, niin hän rupeaa pikkuhiljaa muistamaan kyseisen asian. Myös meillä synnytys ei mennyt niin kuin kaikkien oppikirjojen mukaan ja olenkin epäillyt mahdollista hapenpuutetta, supistukset kun tulivat kovin epäsäännöllisesti ja pojan sydänäänet aina hidastuivat supistuksen tullessa. Hän oli vanhempiin sisaruksiinsa nähden myös kovin rauhallinen heti synnyttyään. Mutta mitään epäilyjä mistään että jotain olisi vinossa, ei ollut koskaan ennen kuin hän meni toiselle luokalle. Silloin hänellä kyllä vaihtui opettaja, ja ikävä kyllä sitäkin olen miettinyt mikä vaikutus sillä oli, että humoristisen naisopettajan tilalle tulikin aika (ikävää sanoa) "tiukkapipoinen" miesopettaja. Jos se sitten jotenkin laukaisi jotain pojassa... yökasteluakin ilmeni niihin aikoihin, vaikka poika oli ollut jo monta vuotta kuivana. Myös meillä poika unohtaa liikuntavaatteet kotiin jos niitä ei edellisiltana laiteta reppuun valmiiksi ja samaten mun poika tykkää tonkia kaikkea luonnossa; onkii kalojakin mökillä ja päästää takaisin järveen! :) Ja kaikenlainen puukolla veistely yms. käsillä tekeminen on hänen mieleen, kuin myös se PlayStationilla pelaaminen...:) Mutta liikunnasta hänkään ei pidä pahemmin, paitsi jos se on rullaluistelua! Hän ei osaa vieläkään uida vaikka sen opetteluun on ollut hyvät mahdollisuudet. Hän ei jostain syystä pidä veteen menemisestä, mikä on suuri mysteeri, sisaruksensakin kun ovat oikeita vesipetoja. Mutta oli kiva kuulla, että jossain taapertaa samankaltainen "hajamielinen professori"! Tsemppiä teillekkin ja mukavaa kevään jatkoa!

Epäilijä kirjoitti:

Oli mielenkiintoista lukea juttuasi! Sieltä löytyi paljon yhtäläisyyksiä poikiemme suhteen. Myös minä olen ajatellut, että kun/jos saamme joskus diagnoosin, en kovin helposti lähde lääkitsemään. Jonkinlaisia käytännön neuvoja asiantuntijoilta kaipaisin... itse keksin taannoin, kun laitan esim. eteisen pöydälle ison lapun johon kirjoitan isoin kirjaimin jonkun tärkeän asian ja annan olla sen siinä parikin viikkoa, niin hän rupeaa pikkuhiljaa muistamaan kyseisen asian. Myös meillä synnytys ei mennyt niin kuin kaikkien oppikirjojen mukaan ja olenkin epäillyt mahdollista hapenpuutetta, supistukset kun tulivat kovin epäsäännöllisesti ja pojan sydänäänet aina hidastuivat supistuksen tullessa. Hän oli vanhempiin sisaruksiinsa nähden myös kovin rauhallinen heti synnyttyään. Mutta mitään epäilyjä mistään että jotain olisi vinossa, ei ollut koskaan ennen kuin hän meni toiselle luokalle. Silloin hänellä kyllä vaihtui opettaja, ja ikävä kyllä sitäkin olen miettinyt mikä vaikutus sillä oli, että humoristisen naisopettajan tilalle tulikin aika (ikävää sanoa) "tiukkapipoinen" miesopettaja. Jos se sitten jotenkin laukaisi jotain pojassa... yökasteluakin ilmeni niihin aikoihin, vaikka poika oli ollut jo monta vuotta kuivana. Myös meillä poika unohtaa liikuntavaatteet kotiin jos niitä ei edellisiltana laiteta reppuun valmiiksi ja samaten mun poika tykkää tonkia kaikkea luonnossa; onkii kalojakin mökillä ja päästää takaisin järveen! :) Ja kaikenlainen puukolla veistely yms. käsillä tekeminen on hänen mieleen, kuin myös se PlayStationilla pelaaminen...:) Mutta liikunnasta hänkään ei pidä pahemmin, paitsi jos se on rullaluistelua! Hän ei osaa vieläkään uida vaikka sen opetteluun on ollut hyvät mahdollisuudet. Hän ei jostain syystä pidä veteen menemisestä, mikä on suuri mysteeri, sisaruksensakin kun ovat oikeita vesipetoja. Mutta oli kiva kuulla, että jossain taapertaa samankaltainen "hajamielinen professori"! Tsemppiä teillekkin ja mukavaa kevään jatkoa!

Lue lisää

Tuli mieleen vielä pari pikkuasiaa, jotka olen mutu-menetelmällä yhdistänyt pojan erikoispiirteisiin.

Miten teillä pidetään kynää kädessä? Meillä ei vieläkään "kevyellä kynäotteella".

Onko teillä aistiyliherkkyyttä? Meillä poika haistelee mm. sormiaan ja huomaa jos kaupan toisessa päässä on mausteita irtomyynnissä.

Miten teillä kommunikoidaan aikuisten kanssa? Meillä saattaa tulla epäselvää muminaa, änkytystä tai sitten näitä "joo"/"enmätiedä"-vastauksia. Sisarusten ja kavereiden kanssa juttua riittää ja puhe on selkeää, samaten silloin, kun puhutaan aikuisen kanssa kiinnostavista asioista (ei siis näitä opettaja-oppilas, vanhempi-lapsi -keskusteluja).

Onko teillä jotain toistuvaa teemaa esim. piirustuksissa? Meillä piirretään kolariautoja (mitähän psykologit niistäkin päättelisivät?), ja yhdessä vaiheessa viemäriputkistojen kaavioita.

Terveisiä teidän Professorillenne, pidetään poikien itsetuntoa ylhäällä, ties mitä neroja heistä vielä tuleekaan...

Äiti kirjoitti:

Kuvitteletko ihan oikeasti, että opettaja ottaa tahallaan jonkun kiusankohteekseen?????????????
Mikähän lienee oppilaan osuus asiassa?

Homma nyt vaan sattuu menemään niin, että "metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan". Jos lapselle ei ole opetettu säädyllisiä käyttäytymistapoja kotona, on opettajan se tehtävä. Jos aikuinen ihminen ei tätä ymmärrä, osoittaa se käsittämätöntä naiviutta!

Lue lisää

En kuvittele vaan tiedän. Meillä oli koulussa opettaja, 70-luvulla, jonka ei olisi pitänyt koskaan olla opettajana. Serkkuni oli hänen luokallaan. Tuo ope oli huonoissa väleissä minun opettajan kanssa. Serkkuni ja muut vahvistivat tämän, kertoi opettajan sanoneen näin: X-luokalla on vain kaksi täysijärkistä oppilasta, A**** ja H****. Näistä toinen oli aktiiviurheilija toinen kunnassa arvostetun maatilan isännän ja politiikon tytär.

Joka alalla on ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu. Jos yksi ope pärjää lapsen kanssa, jonka kanssa toinen ei, niin aika uskomatonta on, että vika on yksin lapsessa.

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Ne, joihin ei kalahda, ovat tekemässä töitään.

Eräs äiti kirjoitti:

En kuvittele vaan tiedän. Meillä oli koulussa opettaja, 70-luvulla, jonka ei olisi pitänyt koskaan olla opettajana. Serkkuni oli hänen luokallaan. Tuo ope oli huonoissa väleissä minun opettajan kanssa. Serkkuni ja muut vahvistivat tämän, kertoi opettajan sanoneen näin: X-luokalla on vain kaksi täysijärkistä oppilasta, A**** ja H****. Näistä toinen oli aktiiviurheilija toinen kunnassa arvostetun maatilan isännän ja politiikon tytär.

Joka alalla on ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu. Jos yksi ope pärjää lapsen kanssa, jonka kanssa toinen ei, niin aika uskomatonta on, että vika on yksin lapsessa.

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Ne, joihin ei kalahda, ovat tekemässä töitään.

Lue lisää

Piti tulla kirjoittamaan: Tulipa tässä vielä mieleen lapsuudesta eräs perhe. Yksi lapsista oli luokallani. Siihen aikaan vielä laitettiin nurkkaan, tämä poika kunnostautui olemalla siellä päivittäin. Pikkusisko oli vielä pahempi, pahuuden teossa jatkuvasti ja kiusasi aina heikompiaan, usein fyysisesti. Vain vanhin lapsista käyttäytyi inhimillisesti, vilkas oli hänkin muttei sentään repinyt ketään tukasta.

Nämä lapset olivat opettajapariskunnan lapsia. Missä vika? Ei vanhemmissa ainakaan, koska he olivat opettajia, vai mitä? Tarina on taivahan tosi, jos joku luokkatovereistani sattuisi lukemaan tämän, tietäisi kyllä kenestä on kyse.

meillä kirjoitti:

En ole käynyt viikonlopun aikana lukemassa viestiketjua, täällä on näköjään käyty vilkasta keskustelua, enimmäkseen asian vierestä.

Tuntuu helpottavalta löytää saman kokeneita vanhempia. Välillä tuntee olevansa ihan yksin taistelemassa tuulimyllyjä vastaan, ADHD on jo "julkkistauti", tästä alivilkkaudesta ei puhuta missään. Psykologi, jonka juttusilla kävimme, ei tiennyt asiasta mitään, ja opettajien suhtautuminen noudattaa ylimielistä moittivaa linjaa:"lapsenne on huonosti kasvatettu, tyhmä, laiska ja saamaton".

Olen järkeillyt asian niin, että ADD on ja tulee olemaan aina osa poikani elämää. En pidä sitä sairautena, joka tarvitsee lääkitystä. Lääkitys ehkä helpottaisi elämää kouluaikana, mutta miten jatkossa? Pitäisikö lääkitystä käyttää koko loppuelämä? Mitkä ovat sen haittavaikutukset? Onko muita häiritsemätön tarkkaavaisuushäiriö sellainen ei-toivottava luonteenpiirre, joka on pakko kitkeä pois. Lääkitäänkö seuraavaksi ujoja ja arkoja oppilaita? Näihin kysymyksiin en tiedä vastauksia. Poika päättäköön asiasta itse aikuisena, jos hän kokee ADD:n ongelmana ja haluaa itse muuttua.

Joskus mietin, missä olen tehnyt väärin. Synnytys oli vaikea, mutta kuitenkin "normaalin" rajoissa. Ponnistusvaihe jäi tehottomaksi, ehkä vauvani kärsi silloin hapenpuuttesta. Pojan isä on ollut koulussa alisuoriutuja, eikä ole koulussa viihtynyt. Olin kotiäitinä silloin, kun poika aloitti koulun, vahdin läksyjä kuin haukka, mutta eipä siitä ollut hyötyä, kun poika ei muistanut tehtäviä koulussa merkitä. Jossain vaiheessa päätin lopettaa läksypoliisin ja apuopettajan tehtävät. Opettajan tehtävänä on opettaa ja motivoida oppilaat, ei minun. Toistaiseksi poikani on pysynyt opetuksessa jotenkuten mukana, minulle riittää se. Matematiikka on myös meillä osoittautunut vaikeaksi, erityisesti sanalliset tehtävät. Huolimattomuusvirheitäkin sattuu usein.

Tällä hetkellä olen työelämässä ja poikani joutuu lähtemään kouluun "tyhjästä kodista". Muistutan häntä lähtiessäni tärkeistä asioista, mutta usein liikuntavarusteet jäävät kotiin ja puhtaat vaatteet kaappiin. Poika kuuntelee ja sanoo "joo", mutta unohtaa evästykset saman tien. Opettajalta tulee viestejä myöhästelystä ja unohtelusta ja poika arastelee näyttää niitä kotona. Tuntuu pahalta, kun opettaja näkee vain ne huonot asiat eikä kannusta lasta tai suhtaudu häneen "suurella sydämellä". Täälläkin kiivaillaan kasvatuksen ja kurin puolesta, missään ei anneta tilaa avarakatseisuudelle ja ehkä huumorin sävyttämälle lämminhenkiselle suhtautumiselle näihin erityislapsiin.

Itse olen päättänyt hyväksyä "hajamielisen professorini", hänellä on erityistaitoja, jotka meiltä muilta puuttuvat. Hän kulkee luonnossa silmät auki, näkee paljon ja tutkii eri asioita. Taskut ovat täynnä "aarteita" ja näppäristä käsistä syntyy milloin mitäkin mielikuvituksellisia askarteluja. Välillä naurattaa itsetehdyt keräilykortit ja pojan harrastama pieruhuumori. Uimakoulun poika kävi kolmeen kertaan ja lentopallossa voi pallo osua päähän, kun lattialla näkyy jotain mielenkiintoista. Äitinä toivon, että hän jossain vaiheessa saa inspiraation, joka vaatii kouluelämässä kunnostautumista. Vaikka niin ei kävisikään, tiedän että hän kuitenkin löytää oman paikkansa tässä maailmassa.

Aurinkoista kevättä ja jaksamista!

Lue lisää

teillä, muistuttaa kovasti omaamme. Ns. huonojen ominaisuuksien vastapainoksi on paljon hyviä ominaisuuksia, joita muut eivät välttämättä näe, esimerkiksi koulussa, jossa arka poika sulkeutuu.

Ihanaa, että olet lapsesi puolella; lapsesi on varmaan sinusta tosi onnellinen.

Epäilijä kirjoitti:

Oli mielenkiintoista lukea juttuasi! Sieltä löytyi paljon yhtäläisyyksiä poikiemme suhteen. Myös minä olen ajatellut, että kun/jos saamme joskus diagnoosin, en kovin helposti lähde lääkitsemään. Jonkinlaisia käytännön neuvoja asiantuntijoilta kaipaisin... itse keksin taannoin, kun laitan esim. eteisen pöydälle ison lapun johon kirjoitan isoin kirjaimin jonkun tärkeän asian ja annan olla sen siinä parikin viikkoa, niin hän rupeaa pikkuhiljaa muistamaan kyseisen asian. Myös meillä synnytys ei mennyt niin kuin kaikkien oppikirjojen mukaan ja olenkin epäillyt mahdollista hapenpuutetta, supistukset kun tulivat kovin epäsäännöllisesti ja pojan sydänäänet aina hidastuivat supistuksen tullessa. Hän oli vanhempiin sisaruksiinsa nähden myös kovin rauhallinen heti synnyttyään. Mutta mitään epäilyjä mistään että jotain olisi vinossa, ei ollut koskaan ennen kuin hän meni toiselle luokalle. Silloin hänellä kyllä vaihtui opettaja, ja ikävä kyllä sitäkin olen miettinyt mikä vaikutus sillä oli, että humoristisen naisopettajan tilalle tulikin aika (ikävää sanoa) "tiukkapipoinen" miesopettaja. Jos se sitten jotenkin laukaisi jotain pojassa... yökasteluakin ilmeni niihin aikoihin, vaikka poika oli ollut jo monta vuotta kuivana. Myös meillä poika unohtaa liikuntavaatteet kotiin jos niitä ei edellisiltana laiteta reppuun valmiiksi ja samaten mun poika tykkää tonkia kaikkea luonnossa; onkii kalojakin mökillä ja päästää takaisin järveen! :) Ja kaikenlainen puukolla veistely yms. käsillä tekeminen on hänen mieleen, kuin myös se PlayStationilla pelaaminen...:) Mutta liikunnasta hänkään ei pidä pahemmin, paitsi jos se on rullaluistelua! Hän ei osaa vieläkään uida vaikka sen opetteluun on ollut hyvät mahdollisuudet. Hän ei jostain syystä pidä veteen menemisestä, mikä on suuri mysteeri, sisaruksensakin kun ovat oikeita vesipetoja. Mutta oli kiva kuulla, että jossain taapertaa samankaltainen "hajamielinen professori"! Tsemppiä teillekkin ja mukavaa kevään jatkoa!

Lue lisää

johtuivat varmaan juuri opettajan vaihtumisesta. Tiukkapipot saavat herkillä lapsilla oireita aikaan.

Muistan itsekin tiukan open/opettajia, joita luu kurkussa pelkäsin.

Ikävä vain, ettei noihin koulun opettajavalintoihin voi itse vaikuttaa. Meidänkin lapsella ollut jo monta vuotta tiukkapipo-opettaja, josta ei kukaan luokalla tykkää.

Täytyy itse koettaa vain paikkailla koulun puutteita ja antaa ymmärrystä ja rakkautta itse omalle lapselleen ja yrittää selittää asioita.

Yläasteella monen lapsen oireet sitten jo helpottavatkin, kun yhden opettajan tilalla on monta aineenopettajaa (eikä yksi opettaja voi pilata muuta kuin yhden tunnin/aineen)...

Noin olen omalle lapsellenikin selittänyt.

Paljon positiivisia voimia sinulle!

meillä kirjoitti:

Tuli mieleen vielä pari pikkuasiaa, jotka olen mutu-menetelmällä yhdistänyt pojan erikoispiirteisiin.

Miten teillä pidetään kynää kädessä? Meillä ei vieläkään "kevyellä kynäotteella".

Onko teillä aistiyliherkkyyttä? Meillä poika haistelee mm. sormiaan ja huomaa jos kaupan toisessa päässä on mausteita irtomyynnissä.

Miten teillä kommunikoidaan aikuisten kanssa? Meillä saattaa tulla epäselvää muminaa, änkytystä tai sitten näitä "joo"/"enmätiedä"-vastauksia. Sisarusten ja kavereiden kanssa juttua riittää ja puhe on selkeää, samaten silloin, kun puhutaan aikuisen kanssa kiinnostavista asioista (ei siis näitä opettaja-oppilas, vanhempi-lapsi -keskusteluja).

Onko teillä jotain toistuvaa teemaa esim. piirustuksissa? Meillä piirretään kolariautoja (mitähän psykologit niistäkin päättelisivät?), ja yhdessä vaiheessa viemäriputkistojen kaavioita.

Terveisiä teidän Professorillenne, pidetään poikien itsetuntoa ylhäällä, ties mitä neroja heistä vielä tuleekaan...

Lue lisää

tukia, kyllä se siitä vielä lutviutuu. Katso kynätukia (pencil grip) osoitteesta http://www.earlylearning.fi/?cat=2&sub=8&ws= , hyviksi koettuja.

Eräs äiti kirjoitti:

En kuvittele vaan tiedän. Meillä oli koulussa opettaja, 70-luvulla, jonka ei olisi pitänyt koskaan olla opettajana. Serkkuni oli hänen luokallaan. Tuo ope oli huonoissa väleissä minun opettajan kanssa. Serkkuni ja muut vahvistivat tämän, kertoi opettajan sanoneen näin: X-luokalla on vain kaksi täysijärkistä oppilasta, A**** ja H****. Näistä toinen oli aktiiviurheilija toinen kunnassa arvostetun maatilan isännän ja politiikon tytär.

Joka alalla on ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu. Jos yksi ope pärjää lapsen kanssa, jonka kanssa toinen ei, niin aika uskomatonta on, että vika on yksin lapsessa.

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Ne, joihin ei kalahda, ovat tekemässä töitään.

Lue lisää

...sinunkin pitää mennä historiassa vain n. 30 vuotta taaksepäin, jotta voit tuoda esiin "yhden hullun opettajan"...

Ongelmaisia oppilaita on kyllä matkan varrella ollut, mutta vanhemmilla on ollut realistinen käsitys lapsistaan ja he ovat fiksuina ihmisinä tukeneet työtäni! Olen heiltä runsaasti kehuja matkan varrella saanutkin, joten "omalla kohdallani ei kalikka kalahda."

Sen sijaan minua harmittaa niiden opettajien puolesta, jotka joutuvat työskentelemään tälläisten vanhempien kanssa ("tässä kohtaa kalahtaa"), jotka luulevat tietävänsä opettajan työstä kaiken, mutta todellisuudessa eivät näytä ymmärtävän siitä pätkän vertaa, eivätkä myös omaa rooliaan koulutyön tukijoina ja ymmärtäjinä!

Kuten sanottu: se, joka leikin alkaa, se leikin kestäköön. Maailmankuva jää aika suppeaksi, jos ei kestä vastapuolen kritiikkiä!

Niin makaa kuin petaa! kirjoitti:

...sinunkin pitää mennä historiassa vain n. 30 vuotta taaksepäin, jotta voit tuoda esiin "yhden hullun opettajan"...

Ongelmaisia oppilaita on kyllä matkan varrella ollut, mutta vanhemmilla on ollut realistinen käsitys lapsistaan ja he ovat fiksuina ihmisinä tukeneet työtäni! Olen heiltä runsaasti kehuja matkan varrella saanutkin, joten "omalla kohdallani ei kalikka kalahda."

Sen sijaan minua harmittaa niiden opettajien puolesta, jotka joutuvat työskentelemään tälläisten vanhempien kanssa ("tässä kohtaa kalahtaa"), jotka luulevat tietävänsä opettajan työstä kaiken, mutta todellisuudessa eivät näytä ymmärtävän siitä pätkän vertaa, eivätkä myös omaa rooliaan koulutyön tukijoina ja ymmärtäjinä!

Kuten sanottu: se, joka leikin alkaa, se leikin kestäköön. Maailmankuva jää aika suppeaksi, jos ei kestä vastapuolen kritiikkiä!

Lue lisää

Henkilökohtaisesti on kokemusta yhdestä ainoasta hankalasta opettajasta oman lapseni kohdalla. Minulla ei ole mitään vaikeuksia lapseni nykyisten opettajien kanssa, heitä on sentään iso liuta, lähes 20.

Suurin osa opettajista on ihan mukavia, mutta yksikin hankala kohdalle sattuva voi pilata paljon. Meillä lapsen kokonaiskehityksessä tuli takapakkia. Samaan aikaan oli parissa aineessa aineopettajat -> ei mitään ongelmia. Tämä yksi opettaja ei vaivautunut edes hojkseihin kertaakaan, kyllä niihin kaikki muut ovat ehtineet. Yhdellä on enemmän töitä kuin muilla?

Yksi väärälle alalle sattunut henkilö voi tuhota lapsen elämän. Meillä oli ihania opettajia tuota yhtä sijaista lukuunottamatta. Kuulemani mukaan ei tule sijaiseksi ko. koululle enää.

Olen kyllä elämäni varrella ehtinyt olla myös koulumaailmassa töissä, tosin en opettajana.
Kyse on siitä, että ON myös hankalia opettajia, jotka eivät alalle kuulu.

YKSIKIN opettaja, joka ottaa lapsen silmätikuksi pelkän diagnoosin takia, aiheuttaa traumoja. Näitä on. Keskimäärin joka koulussa on joku. Tämän on vahvistanut lapseni entinen erityisopettaja (lapseni on siis ollut sekä erityis- että yleisopetuksessa) sekä eläkkeellä oleva opettaja, nykyään hyvä ystäväni. Uskon heitä. Heillä on molemmilla kokemusta paljon enemmän kuin nuorilla opettajilla.

Jälkien siivooja kirjoitti:

Olen totaalisen kyllästynyt niihin vanhempiin, jotka jättävät kaiken likaisen työn lastensa kasvtuksesta minulle: antavat lastensa viihteellistää itseään kaikin mahdollisin tavoin ja sitten kummastellaan, kun ei millään jaksa keskittyä tehtäviin.

Toisaalta ne vanhemmat, jotka hoitavat hommansa, eli kasvattavat lapsensa, eivätkä oleta koulun sitä tekevän, ovat kuitenkin enemmistönä ja antavat paljon potkua työhöni sekä mahdollistavat myös sen, että voin tehdä sitä, mihin olen kouluttautunutkin: opettamaan lapsia. Lisäksi heillä on ihanan realistinen kuva siitä, mitä opettajan työ todellisuudessa on!

Lue lisää

Naapurikoulussa on yksi ihana opettaja. Oma lapseni, normaali, käy samalla ala-asteella. Tämä henkilö vaihtoi alaa aikuisiällä. Oli aiemmin it-alan heppuja. Arvaa mitä? Sanoo vaihtaneensa helpompaan ja leppoisampaan hommaan. Mutta tämä on vain yksi mielipide.

Onkos nuorilla opettajilla mitään kuvaa MUIDEN töistä? Tiedätkö millaista on vaikkapa sossutädin tai työvoimaneuvojan homma? Tai sairaanhoitajan polipäivystyksessä viikonloppuna? Onko luonasi käynyt paskalle haiseva asiakas, joka uhkaa tulla seuraavana päivänä kirveen kanssa?

Voi voi kun töissä ei olekaan kivaa. Suurin osa opettajista on kyllä ihan kivoja, mutta missä maailmassa he elävät kun pitävät omaa työtään niin ihmeellisen paljon vaikeampana kuin muiden?

en muista kirjoitti:

Henkilökohtaisesti on kokemusta yhdestä ainoasta hankalasta opettajasta oman lapseni kohdalla. Minulla ei ole mitään vaikeuksia lapseni nykyisten opettajien kanssa, heitä on sentään iso liuta, lähes 20.

Suurin osa opettajista on ihan mukavia, mutta yksikin hankala kohdalle sattuva voi pilata paljon. Meillä lapsen kokonaiskehityksessä tuli takapakkia. Samaan aikaan oli parissa aineessa aineopettajat -> ei mitään ongelmia. Tämä yksi opettaja ei vaivautunut edes hojkseihin kertaakaan, kyllä niihin kaikki muut ovat ehtineet. Yhdellä on enemmän töitä kuin muilla?

Yksi väärälle alalle sattunut henkilö voi tuhota lapsen elämän. Meillä oli ihania opettajia tuota yhtä sijaista lukuunottamatta. Kuulemani mukaan ei tule sijaiseksi ko. koululle enää.

Olen kyllä elämäni varrella ehtinyt olla myös koulumaailmassa töissä, tosin en opettajana.
Kyse on siitä, että ON myös hankalia opettajia, jotka eivät alalle kuulu.

YKSIKIN opettaja, joka ottaa lapsen silmätikuksi pelkän diagnoosin takia, aiheuttaa traumoja. Näitä on. Keskimäärin joka koulussa on joku. Tämän on vahvistanut lapseni entinen erityisopettaja (lapseni on siis ollut sekä erityis- että yleisopetuksessa) sekä eläkkeellä oleva opettaja, nykyään hyvä ystäväni. Uskon heitä. Heillä on molemmilla kokemusta paljon enemmän kuin nuorilla opettajilla.

Lue lisää

myös tämä toinen näkökanta otettua sekin esiin:

eli opettajien vaikutus oppilaisiin ja nimenomaan niihin herkkiin ja hauraisiin.

Kyllä opettajienkin pitää kritiikkiä voida kestää ja heidän pitäisi ymmärtää myös näitä massasta poikkeavia lapsia muutenkin kuin jälki-istuntoja ja rangaistuksia lätkimällä.

meillä kirjoitti:

Tuli mieleen vielä pari pikkuasiaa, jotka olen mutu-menetelmällä yhdistänyt pojan erikoispiirteisiin.

Miten teillä pidetään kynää kädessä? Meillä ei vieläkään "kevyellä kynäotteella".

Onko teillä aistiyliherkkyyttä? Meillä poika haistelee mm. sormiaan ja huomaa jos kaupan toisessa päässä on mausteita irtomyynnissä.

Miten teillä kommunikoidaan aikuisten kanssa? Meillä saattaa tulla epäselvää muminaa, änkytystä tai sitten näitä "joo"/"enmätiedä"-vastauksia. Sisarusten ja kavereiden kanssa juttua riittää ja puhe on selkeää, samaten silloin, kun puhutaan aikuisen kanssa kiinnostavista asioista (ei siis näitä opettaja-oppilas, vanhempi-lapsi -keskusteluja).

Onko teillä jotain toistuvaa teemaa esim. piirustuksissa? Meillä piirretään kolariautoja (mitähän psykologit niistäkin päättelisivät?), ja yhdessä vaiheessa viemäriputkistojen kaavioita.

Terveisiä teidän Professorillenne, pidetään poikien itsetuntoa ylhäällä, ties mitä neroja heistä vielä tuleekaan...

Lue lisää

Eipä tuota meilläkään tunneta "kevyttä kynäotetta", vaan poika pitää kynää hassusti pystyssä ja painaa todella lujaa. Aistiyliherkkyyttä on sen verran, että hän ei juo ollenkaan limpsaa (mikä tietenkin sinänsä on hyvä asia) koska se "kihisee" hänen suussaan epämiellyttävästi. Ja hänen kommunikointinsa on kokolailla samankaltaista kuin pojallasi. Kyllä täytyy todeta, että pojillamme on hämmästyttävän paljon yhtäläisyyksiä! Ja vielä sekin, että myös meillä on aina joku teemavaihe päällä piirtämisessä! Nyt on "pahojen kuvien" piirtäminen, räjähdyksiä tms. Aiemmin hän piirteli esim. koko kesän karttoja. Terkkuja myös sinnekkin pikku "Proffalle"!

Epäilijä kirjoitti:

Eipä tuota meilläkään tunneta "kevyttä kynäotetta", vaan poika pitää kynää hassusti pystyssä ja painaa todella lujaa. Aistiyliherkkyyttä on sen verran, että hän ei juo ollenkaan limpsaa (mikä tietenkin sinänsä on hyvä asia) koska se "kihisee" hänen suussaan epämiellyttävästi. Ja hänen kommunikointinsa on kokolailla samankaltaista kuin pojallasi. Kyllä täytyy todeta, että pojillamme on hämmästyttävän paljon yhtäläisyyksiä! Ja vielä sekin, että myös meillä on aina joku teemavaihe päällä piirtämisessä! Nyt on "pahojen kuvien" piirtäminen, räjähdyksiä tms. Aiemmin hän piirteli esim. koko kesän karttoja. Terkkuja myös sinnekkin pikku "Proffalle"!

Lue lisää

Meidän aspergerimme on juuri tuollainen. Ei adhd:ta missään muotoa, puhdas asperger.

todellisuutta kirjoitti:

Naapurikoulussa on yksi ihana opettaja. Oma lapseni, normaali, käy samalla ala-asteella. Tämä henkilö vaihtoi alaa aikuisiällä. Oli aiemmin it-alan heppuja. Arvaa mitä? Sanoo vaihtaneensa helpompaan ja leppoisampaan hommaan. Mutta tämä on vain yksi mielipide.

Onkos nuorilla opettajilla mitään kuvaa MUIDEN töistä? Tiedätkö millaista on vaikkapa sossutädin tai työvoimaneuvojan homma? Tai sairaanhoitajan polipäivystyksessä viikonloppuna? Onko luonasi käynyt paskalle haiseva asiakas, joka uhkaa tulla seuraavana päivänä kirveen kanssa?

Voi voi kun töissä ei olekaan kivaa. Suurin osa opettajista on kyllä ihan kivoja, mutta missä maailmassa he elävät kun pitävät omaa työtään niin ihmeellisen paljon vaikeampana kuin muiden?

Lue lisää

ajattelee työtään erityisen paljon vaikeammaksi kuin muutkaan työt. Toki aika monimuotoista se on nykypäivänä aiempaan verrattuna. Ongelma on lähinnä se, että ne, jotka eivät tee opettajan työtä kuvittelevat sen työn huomattavsti helpommaksi kuin mitä se todellisuudessa on. Harva todellisuudessa tietää, mitä kaikkea opettajan työpäivään kuuluu. Minua ainakin harmittaa kuullessani näitä kommenteja "puolipäivätyöstä" jne. Teen itse 40-50 tuntista työviikkoa säännöllisesti! Ja siltikin tuntuu usein, että hommat jäävät puolitiehen!

Ja kyllä - minullakin on ollut koulussa "peeltä haisevia asiakkaita, eikä pelkästään haisevia, vaan ihan konkreettisesti peet housussa, oksennuksia on tullut siivoiltua jne. Se siististä sisätyöstä! Uhkailu ym. aggressiivinen käytös on arkipäivää kouluissa!

äiti minäkin kirjoitti:

ADHDoireista klärsivä poikani sijoitettiin lastenkotiin koulupinnauksen johdosta. ja nyt kuuluu viestejä jottei hän ole pysynyt koulussa vaan lähteny kesken päivän kaupungille. tästä vois päätellä ettei lastenkodin ammattikasvattajatkaan osaa asioita.poikaa suunnitellaan nyt "sijoitettavaksi" lastenpsykiatriselle osastolle tutkimusjaksolle.no mikä siinä jos kaupungilla on kerran varaa.

Lue lisää

tai odota, että ongelmainen lapsesi muuttuu "herranenkeliksi" ammattikasvattajien napsauttaessa sormiaan? Kestää aika pitkään paikata varhaislapsuuden aukot, josko siinä koskaan onnistutaan!

Ope kirjoitti:

ajattelee työtään erityisen paljon vaikeammaksi kuin muutkaan työt. Toki aika monimuotoista se on nykypäivänä aiempaan verrattuna. Ongelma on lähinnä se, että ne, jotka eivät tee opettajan työtä kuvittelevat sen työn huomattavsti helpommaksi kuin mitä se todellisuudessa on. Harva todellisuudessa tietää, mitä kaikkea opettajan työpäivään kuuluu. Minua ainakin harmittaa kuullessani näitä kommenteja "puolipäivätyöstä" jne. Teen itse 40-50 tuntista työviikkoa säännöllisesti! Ja siltikin tuntuu usein, että hommat jäävät puolitiehen!

Ja kyllä - minullakin on ollut koulussa "peeltä haisevia asiakkaita, eikä pelkästään haisevia, vaan ihan konkreettisesti peet housussa, oksennuksia on tullut siivoiltua jne. Se siististä sisätyöstä! Uhkailu ym. aggressiivinen käytös on arkipäivää kouluissa!

Lue lisää

Tiedän nuo työajat. Ihan normaalia työviikkoa siis. Niinkuin kuuluukin.

tehdään enemmän. kirjoitti:

Tiedän nuo työajat. Ihan normaalia työviikkoa siis. Niinkuin kuuluukin.

Mutta oletkos sinä huomannut, että monilla muilla on kovin hatarat käsitykset opettajan työtuntien ja tehtävien määrästä?

Ope kirjoitti:

Mutta oletkos sinä huomannut, että monilla muilla on kovin hatarat käsitykset opettajan työtuntien ja tehtävien määrästä?

Kyllä. Tiedän sen, että jotkut luulevat että opettajien työaika on vain se koululla vietetty aika eikä muuta, sehän on ihan väärä luulo. Onhan se itsestään selvää, että työaika on enemmän: Jo pelkästään maalaisjärki kertoo että siihen kuuluu kokeiden korjaamista (osa tekee sitä kyllä sillä aikana tunnilla kun oppilaat tekevät tehtäviä), muutama vanhempainilta vuodessa, keskusteluja vanhempien kanssa, niihinkin menee jokunen tunti, koulutusta on myös. Erityisesti tuota koulutusta on pakko olla, muuttuuhan maailma ja opetettava asiat paljonkin.

Mutta toisaalta, opettajien omatkin kertomat työajan käytöstä vaihtelevat. Opettaja toimiva serkkuni väittää, etteivät opettajat juurikaan valmistele tunteja, vaan vetävät vanhasta muistista. Uskon että on sekä että. Kokeet joka tapauksessa ovat nykyään valmismonisteita, ainakin omilla lapsillani. Yleisesti ottaen miesopettajat tuntuvat pitävän opettajan työtä helpompana kuin naiset. Ehkä suurin osa heistä saa enemmän auktoriteettia luokkaan pelkästään siksi, koska on mies.

Mutta alkuperäinen pointti oli se, että jos lapsi on hiljainen muttei osaa keskittyä, opettajalla ei ole oikeutta ottaa tätä silmätikuksi. Tuossahan ope itse aiheuttaa lisätyötä itselleen. Useampi erityisoppilas luokassa tekee työstä vaikean, mutta aina on tavallisiakin, hitaita oppijoita joita pitää neuvoa, eikä opet näistä valita. Miksi oppilasta ei haluta neuvoa, jos hänellä on diagnoosi? Tässähän kyse oli nimenomaan alivilkkaista, nämä eivät juurikaan ole häiriöksi tunneilla.

Kyllä minä olen muissakin työpaikoissa törmännyt ihmisiin, jotka ovat väärällä alalla ja asiakkaat siitä kärsviät. Sekä asiakkaana että työtoverina. On myös jopa niin säälittäviä tapauksia, että opettajaksi soveltumaton henkilö on siirretty johtotehtäviin, tunteja mahdolisimman vähän. Eikö niin, että näitä epäsopivia on sekä muissa töissä että opettajien joukossa? Lapsen haukkuminen ja silmätikuksi ottaminen ei ole koskaan hyväksyttävää.

edellinen kirjoitti:

Kyllä. Tiedän sen, että jotkut luulevat että opettajien työaika on vain se koululla vietetty aika eikä muuta, sehän on ihan väärä luulo. Onhan se itsestään selvää, että työaika on enemmän: Jo pelkästään maalaisjärki kertoo että siihen kuuluu kokeiden korjaamista (osa tekee sitä kyllä sillä aikana tunnilla kun oppilaat tekevät tehtäviä), muutama vanhempainilta vuodessa, keskusteluja vanhempien kanssa, niihinkin menee jokunen tunti, koulutusta on myös. Erityisesti tuota koulutusta on pakko olla, muuttuuhan maailma ja opetettava asiat paljonkin.

Mutta toisaalta, opettajien omatkin kertomat työajan käytöstä vaihtelevat. Opettaja toimiva serkkuni väittää, etteivät opettajat juurikaan valmistele tunteja, vaan vetävät vanhasta muistista. Uskon että on sekä että. Kokeet joka tapauksessa ovat nykyään valmismonisteita, ainakin omilla lapsillani. Yleisesti ottaen miesopettajat tuntuvat pitävän opettajan työtä helpompana kuin naiset. Ehkä suurin osa heistä saa enemmän auktoriteettia luokkaan pelkästään siksi, koska on mies.

Mutta alkuperäinen pointti oli se, että jos lapsi on hiljainen muttei osaa keskittyä, opettajalla ei ole oikeutta ottaa tätä silmätikuksi. Tuossahan ope itse aiheuttaa lisätyötä itselleen. Useampi erityisoppilas luokassa tekee työstä vaikean, mutta aina on tavallisiakin, hitaita oppijoita joita pitää neuvoa, eikä opet näistä valita. Miksi oppilasta ei haluta neuvoa, jos hänellä on diagnoosi? Tässähän kyse oli nimenomaan alivilkkaista, nämä eivät juurikaan ole häiriöksi tunneilla.

Kyllä minä olen muissakin työpaikoissa törmännyt ihmisiin, jotka ovat väärällä alalla ja asiakkaat siitä kärsviät. Sekä asiakkaana että työtoverina. On myös jopa niin säälittäviä tapauksia, että opettajaksi soveltumaton henkilö on siirretty johtotehtäviin, tunteja mahdolisimman vähän. Eikö niin, että näitä epäsopivia on sekä muissa töissä että opettajien joukossa? Lapsen haukkuminen ja silmätikuksi ottaminen ei ole koskaan hyväksyttävää.

Lue lisää

Serkkuni on siis yläasteen aineopettaja.

Assin äiti kirjoitti:

Meidän aspergerimme on juuri tuollainen. Ei adhd:ta missään muotoa, puhdas asperger.

Kiitos sinulle Assin äiti! Aspegrenista ei ole ollut mitään mainintaa missään yhteydessä poikani tutkimuksia. Mutta tämän mahdollisuus otetaan esille mitä pikimmin aivan varmasti.

kasvattaja kirjoitti:

tai odota, että ongelmainen lapsesi muuttuu "herranenkeliksi" ammattikasvattajien napsauttaessa sormiaan? Kestää aika pitkään paikata varhaislapsuuden aukot, josko siinä koskaan onnistutaan!

Lue lisää

Mitä tarkoitat varhaislapsuuden aukoilla? ADHD on 80 %:sti biologiaa. Hoitamaton ADHD-lapsi on aivan eri asia kuin hoidettu. Onpa ADHD-lapsi missä tahansa, hän ei kuntoudu, jos hoidetaan seurausta eikä syytä.

En ylivilkas vaan se hiljainen unelmoija joka oli niin helppo lytistää.
En todellakaan häiriköinyt tunnilla, olin vain opettajan muokkaama vitsi.
En vain tajunnut kaikkea niinkuin olisi hänen mukaansa pitänyt.
Enää en edes sano olevani add vaan käytän mieluummin tuota asbergeriä, vaikka minun kohdallani eivät piirteet täyty, ongelmat ovat pitkälti samankaltaisia. On kummallista että ihmiset joilla ei ole adhd:stä mitään kokemus pohjaa voivat sanoa että se on täysin normaalia...........
Ehkä teistä, mutta ne tarkkaavaisuushäiriöiset/ylivilkkaat kantavat tässäkin asiassa sen suurimman painolastin.
Ja kun teillä ei ole siitä hajuakaan.....

addi kirjoitti:

En ylivilkas vaan se hiljainen unelmoija joka oli niin helppo lytistää.
En todellakaan häiriköinyt tunnilla, olin vain opettajan muokkaama vitsi.
En vain tajunnut kaikkea niinkuin olisi hänen mukaansa pitänyt.
Enää en edes sano olevani add vaan käytän mieluummin tuota asbergeriä, vaikka minun kohdallani eivät piirteet täyty, ongelmat ovat pitkälti samankaltaisia. On kummallista että ihmiset joilla ei ole adhd:stä mitään kokemus pohjaa voivat sanoa että se on täysin normaalia...........
Ehkä teistä, mutta ne tarkkaavaisuushäiriöiset/ylivilkkaat kantavat tässäkin asiassa sen suurimman painolastin.
Ja kun teillä ei ole siitä hajuakaan.....

Lue lisää

- se open kiusaama, toisten rauhallisena tuntema lapsikin, painui ahdistettuna kerran jopa pulpettinsa alle, johon koulun ylempää johtoa haettiin hätiin...

Ei ole oppilaan tarvinnut sen jälkeen enää pulpettinsa alle mennä, kun open näpit saatiin irti tuosta oppilaasta.

Sääli oppilaita, joita erilaisuuden nimissä kouluissa vielä tänä päivänäkin vainotaan.

kokemaasi, kirjoitti:

- se open kiusaama, toisten rauhallisena tuntema lapsikin, painui ahdistettuna kerran jopa pulpettinsa alle, johon koulun ylempää johtoa haettiin hätiin...

Ei ole oppilaan tarvinnut sen jälkeen enää pulpettinsa alle mennä, kun open näpit saatiin irti tuosta oppilaasta.

Sääli oppilaita, joita erilaisuuden nimissä kouluissa vielä tänä päivänäkin vainotaan.

Lue lisää

...että on myös liuta kasvattamattomia tenavia, jotka omalla toiminnallaan kiusaavat opettajaa???

kasvattaja kirjoitti:

...että on myös liuta kasvattamattomia tenavia, jotka omalla toiminnallaan kiusaavat opettajaa???

ikäero verrattuna opeen montakymmentä vuotta ja opella kaikki valta langettaa esimerkiksi jälki-istuntorangaistuksia. Oppilaat aina altavastaajia ja valtaa heillä koulussa 0 %

kasvattaja kirjoitti:

...että on myös liuta kasvattamattomia tenavia, jotka omalla toiminnallaan kiusaavat opettajaa???

Kysynpä vaan että kumman siinä pitää olla aikuinen Opettajan vai oppilaan? On mielestäni kohtuutonta odottaa lapselta aikuista ymmärrystä opettajan hyökkäyksiä erilaisuutta vastaan. Koska suvaitsemattomuutahan tuo on.
Jos on erilainen on vain tyhmä tai huonosti kasvatettu. Ja minäpä väitän etten ole kumpaakaan..

kasvattaja kirjoitti:

Kysynpä vaan että kumman siinä pitää olla aikuinen Opettajan vai oppilaan? On mielestäni kohtuutonta odottaa lapselta aikuista ymmärrystä opettajan hyökkäyksiä erilaisuutta vastaan. Koska suvaitsemattomuutahan tuo on.
Jos on erilainen on vain tyhmä tai huonosti kasvatettu. Ja minäpä väitän etten ole kumpaakaan..

Lue lisää

että pitääkö opettajan sietää kaikenlaista törkyä luokassaan sen takia, että lapsi on "erilainen"? Minun luokassani ei yksikään napero hypi silmilleni, vaikka on kuinka erilainen. Käytöstavat olla pitää!!

Kyllä, minä olen aikuinen luokassa ja siksi pidän myös huolen siitä, että minä olen se joko määrää kaapin paikan luokassani. Jos asiat olisivat näin myös kotona, vältyttäisiin turhalta koirakoululta koulussa. Käsittämätöntä, että tämä asia on aikuisille ihmisille niin vaikea ymmärtää!

Ja kiitos pärjään erinomaisesti työssäni ja saan myös kiitosta vanhemmilta siitä, että puutun asioihin ja tiukasti! Ymmärtäkää nyt ystävät pienet, että rajojen opettaminen ei ole lapsen polkemista ja mollaamista. Toki se saattaa lapsesta aluksi siltä tuntua, jos kotona on ollut löysä meininki! Mutta silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä omia kasvatustapoja!

Kasvattaja kirjoitti:

että pitääkö opettajan sietää kaikenlaista törkyä luokassaan sen takia, että lapsi on "erilainen"? Minun luokassani ei yksikään napero hypi silmilleni, vaikka on kuinka erilainen. Käytöstavat olla pitää!!

Kyllä, minä olen aikuinen luokassa ja siksi pidän myös huolen siitä, että minä olen se joko määrää kaapin paikan luokassani. Jos asiat olisivat näin myös kotona, vältyttäisiin turhalta koirakoululta koulussa. Käsittämätöntä, että tämä asia on aikuisille ihmisille niin vaikea ymmärtää!

Ja kiitos pärjään erinomaisesti työssäni ja saan myös kiitosta vanhemmilta siitä, että puutun asioihin ja tiukasti! Ymmärtäkää nyt ystävät pienet, että rajojen opettaminen ei ole lapsen polkemista ja mollaamista. Toki se saattaa lapsesta aluksi siltä tuntua, jos kotona on ollut löysä meininki! Mutta silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä omia kasvatustapoja!

Lue lisää

Jos mielestäsi kaikki erilainen käytös on kotikasvatuksen tulosta, vaihda hyvä ihminen alaa! Oikein että pidät kuria, mutta esimerkiksi opettaja, joka tulee minulle väittämään että meillä on huonosti kasvatetut lapset, pääsee virastaan. Meillä on tiukat rajat, rakkautta ja selvät säännöt. Lasten kavereistä hankalimpia ovat olleet terveet lapset. Ne eivät usko mitään eivätkä edes tervehdi tai kiitä. Sen sijaan toisen pojan erityiskoulukaverit osaavat kaikki nuo taidot.

eräs äiti kirjoitti:

Jos mielestäsi kaikki erilainen käytös on kotikasvatuksen tulosta, vaihda hyvä ihminen alaa! Oikein että pidät kuria, mutta esimerkiksi opettaja, joka tulee minulle väittämään että meillä on huonosti kasvatetut lapset, pääsee virastaan. Meillä on tiukat rajat, rakkautta ja selvät säännöt. Lasten kavereistä hankalimpia ovat olleet terveet lapset. Ne eivät usko mitään eivätkä edes tervehdi tai kiitä. Sen sijaan toisen pojan erityiskoulukaverit osaavat kaikki nuo taidot.

Lue lisää

Puhuin huonoista tavoista! Sitä en siedä luokassani- erilaisuutta kylläkin!!

Hyvät tavat opitaan tai jätetään oppimatta KOTONA sekä erityislasten että normaalien lasten kohdalla!

Hmm... mitäs niille vanhemmille tehdään, jotka arvostelevat opettajan toimia virheellisesti. Pääsevätkö hekin virastaan kasvattajina???

Kasvattaja kirjoitti:

Puhuin huonoista tavoista! Sitä en siedä luokassani- erilaisuutta kylläkin!!

Hyvät tavat opitaan tai jätetään oppimatta KOTONA sekä erityislasten että normaalien lasten kohdalla!

Hmm... mitäs niille vanhemmille tehdään, jotka arvostelevat opettajan toimia virheellisesti. Pääsevätkö hekin virastaan kasvattajina???

Lue lisää

Totta hyvät tavat ovat aina hyvä olla, mutta ne vanhemmat jotka eivät opeta tapoja lapsilleen eivät myöskään ole netissä tai yleensä missään muuallakaan keskustelemassa lapsistaan. Täällä on yleensä vanhempia joilla on TODELLINEN ongelma. Haluavat siitä tietoa ja keinoja selviytyä EIVÄT SITÄ ETTÄ OPETTAJAT raivoissaan kiroavat heidän lapsensa alimpaan H...N.

Erikseen on sitten ne lapset joilla ei ole suojelevaa ja opetavaa aikuista ympärillään.. Eikö tunnukkin hyvältä haukkua lapsi jolla on vielä huonommat mahdollisuudet... Mua vois hävettää, mutta ehkä se johtuu siitä että olen kokenut sen miltä se tuntuu.

Kasvattaja kirjoitti:

Puhuin huonoista tavoista! Sitä en siedä luokassani- erilaisuutta kylläkin!!

Hyvät tavat opitaan tai jätetään oppimatta KOTONA sekä erityislasten että normaalien lasten kohdalla!

Hmm... mitäs niille vanhemmille tehdään, jotka arvostelevat opettajan toimia virheellisesti. Pääsevätkö hekin virastaan kasvattajina???

Lue lisää

Aiemmasta viestistäsi sai sen kuvan, että vika on kasvatuksessa, jos lapsen käytös poikkeaa normaalista. Ainahan sitä varpaillaan on joidenkin opettajien kanssa. Silloin kun yksi opettaja, joka haukkuu kasvatusta, ei pärjää lapsen kanssa ja muut pärjäävät, niin vika ei voi olla ainakaan yksistään lapsessa ja vanhemmissa. Joillekin pelkän diagnoosin tietäminen on liikaa.

Onpa näin, että nyt kun oma lapseni käy yläastetta ja selviää hienosti, niin yksi "normaali" lastamme kiusattu lapsi entiseltä luokalta on siirretty pois yleisopetuksesta ns. tarkkikselle. Erään opettajan mielestä konfliktit olivat aina meidän lapsemme syytä, onneksi oli sijainen. Eli on opettajia, joiden mielestä diagnosoidut ovat syyllisiä kaikkeen. Nykyiset yläasteen opettajat eivät ole kyseenalaistaneet ollenkaan lapseni olemista normaaliopetuksessa. Meillä ei ole muuten mitään tukitoimiakaan, ei ole tarvetta.

On niitä hyvin käyttäyviä normaalilapsia. Eräs lapsi nuoremman luokalta ei saa käydä meillä, koska sai tietää että meillä on "vammainen" eli sen jälkeen tuli käyntikielto, kun kuuli muualta että meillä on diagnoosi. Onneksi, tuollaisia ihmisiä ei meille tarvitsekaan tulla. Tuo lapsi on yksi niistä, jotka paiskovat oven mennessään eivätkä edes heiheitä osaa sanoa. Kiitoksen sijaan meillä kerran syötyään sanoi "onko purkkaa". Huh.

Meillä ei ole adhd, vaan muuta. Tunnen kuitenkin adhd-aikuisen erittäin läheltä. Ei ole kasvatuksesta kiinni, että hän ei pysty olemaan paikoillaan. Jos olisi, kovin olisi erilailla kasvatetut sisarukset. Tyttö samassa perheessä on aina ollut ylikiltti, mielestäni liiankin kiltti.
Entisajan koulujärjestelmä kansalaiskoulusysteemeineen sopi paremmin, kuinkahan moni nykyinen adhd-aikuinen on selvinnyt koulusta kohtalaisesti käytäntöpainotteisen kansalaiskoulun ansiosta?

Kasvattaja kirjoitti:

että pitääkö opettajan sietää kaikenlaista törkyä luokassaan sen takia, että lapsi on "erilainen"? Minun luokassani ei yksikään napero hypi silmilleni, vaikka on kuinka erilainen. Käytöstavat olla pitää!!

Kyllä, minä olen aikuinen luokassa ja siksi pidän myös huolen siitä, että minä olen se joko määrää kaapin paikan luokassani. Jos asiat olisivat näin myös kotona, vältyttäisiin turhalta koirakoululta koulussa. Käsittämätöntä, että tämä asia on aikuisille ihmisille niin vaikea ymmärtää!

Ja kiitos pärjään erinomaisesti työssäni ja saan myös kiitosta vanhemmilta siitä, että puutun asioihin ja tiukasti! Ymmärtäkää nyt ystävät pienet, että rajojen opettaminen ei ole lapsen polkemista ja mollaamista. Toki se saattaa lapsesta aluksi siltä tuntua, jos kotona on ollut löysä meininki! Mutta silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä omia kasvatustapoja!

Lue lisää

omia lapsia? Tee niitä.

varmaankaan ole kirjoitti:

omia lapsia? Tee niitä.

ja olen heidät myös kasvattanut! Ei tarvitse syytellä opettajia, jos jotakin töppäävät. Minä kannan heistä ja heidän käytöksestään vastuun!

Kasvattaja kirjoitti:

Puhuin huonoista tavoista! Sitä en siedä luokassani- erilaisuutta kylläkin!!

Hyvät tavat opitaan tai jätetään oppimatta KOTONA sekä erityislasten että normaalien lasten kohdalla!

Hmm... mitäs niille vanhemmille tehdään, jotka arvostelevat opettajan toimia virheellisesti. Pääsevätkö hekin virastaan kasvattajina???

Lue lisää

Mitä on mielestäsi huonot tavat? Määrittele hiukan. Liikkuminen ja puhuminen väärissä tilanteissa, joihin aivotoiminnan häiriö johtaa, ei mielestäni ole huonoa käytöstä. Sen sijaan kiroileminen, töniminen, nimittely jne on mielestäni huonoa käytöstä. Huonoa käytöstä on myös se, että lasta syytetään ja nimitellään asiasta, jolle hän ei todellakaan ilman apua voi mitään.

Kasvattaja kirjoitti:

Puhuin huonoista tavoista! Sitä en siedä luokassani- erilaisuutta kylläkin!!

Hyvät tavat opitaan tai jätetään oppimatta KOTONA sekä erityislasten että normaalien lasten kohdalla!

Hmm... mitäs niille vanhemmille tehdään, jotka arvostelevat opettajan toimia virheellisesti. Pääsevätkö hekin virastaan kasvattajina???

Lue lisää

Et voi olla tosissasi täysin yhteismitattomassa esimerkissäsi.

Jos aikuiset ammattikasvattajat (siis nämä opettajat, joille virassa maksetaan palkkaa työstään) käyvät keskustelua erityistä huomiota ansaitsevista lapsista tällä tasolla, nykykoulu ei välttämättä todella kohta ole kenellekään enää oikea tai sopiva paikka.

Millaista eettistä kompetenssiä sinä olet valmis opetusryhmiesi lapsissa kehittämään? Mitkä ovat omat valmiutesi erityisesti muiden aikuisten kohtaamisessa (vanhemmat, kollegat)?

Vaikka olisikin tässä keskustelussa yksityishenkilönä, opettaja ei kuitenkaan voi ryhtyä syyllistämään ammattinsa suojista koteja ja vanhempia. Me emme nimittäin tarvitse enää yhtään enempää syyllistäjiä. Opettajan tehtävä ei voi olla opettaa syyllisyyttä, vastuunkannon nimissä, edes rivien välistä.

Sensijaan, aika ajoin jokainen kaipaa pysähtymistä ja uudenlaista tarkastelua, vapaana syyllisyyden taakoista, valmiina muutokseen tarvittaessa.

Toivoisin itse ammattikasvattajilta viisautta: sydäntä, kärsivällisyyttä, kohtuutta ja maltillisuutta tavoitteisiin pyrittäessä. Lapsen edun aitoa ja vilpitöntä ymmärtämistä, kehittämistä ja suojelemista.

Vaikka opettaja jo työnsä luonteen puolesta olisi miten "systeemin orja/orjuuttama" tahansa, sen ei pitäisi olla pois kasvattajan viisaudesta ja ihmisrakkaudesta. Juuri se olisi todellista kansalaistaidon opettamista, yhteiselämään valmentamista, eettisen kompetenssin kehittämistä.

Tällainen riitely ei todellakaan voi olla lapsen parasta. Meitä aikuisia lapset juuri katsovat, kun koettavat sitä oma paikkaansa löytää. Kaikki me tarvitsemme ohjausta ja tukea, rakentavaa yhteiseloa, mikseivät siis lapsemme sitä ansaitsisi? Mitä he tällä hetkellä voivat oppia meistä esimerkkimme kautta?

Täällä ammattikasvattajien esittelemät kasvatusnäkemykset sopivat kyllä kurituslaitoksen johtajajille (jos heillekään enää nykymaailmassa), mutta eivät vastaa käsitystäni ihmislapsen (rakastavasta) kasvattamisesta.

Vaikka opettaja miten olisi myös ihminen, hän on vallankäytössään erityisen vastuullisessa asemassa. Turvautuminen kovuuteen ja sydämettömyyteen "lapsen parhaana" ei voi olla minkään mittapuun mukaan lapsen paras. Siinä on silloin kadotettu jotain aitoa pedagogista herkyyttä, jota työssä menestyminen edellyttäisi. Sellaista ei synnytetä mekaanisesti tai taitavalla teknisellä osaamisella. Jos ei kykene lasta aidosti rakastamaan (hyväksymään lähtökohtaisesti sellaisena kuin tämä on vailla ennakkoluuloja tai -käsityksiä), on jo opettajan oman mielenterveyden kannalta parempi, että hän hakeutuu itseään lähempänä oleviin työtehtäviin. Opettaja ei voi lähteä siitä, että syyllistää joko lasta tai hänen vanhempiaan. Vai mitä mieltä olette? Mitä lasta ja lapsen vanhempia syyllistävä opettaja lapsille (koko opetusryhmälle) opettaa? Lapset vaistoavat todella herkästi meidän aikuisten välisiä suhteita ja kanssakäymisen sävyjä.

allegorisesti tosiaan kirjoitti:

Et voi olla tosissasi täysin yhteismitattomassa esimerkissäsi.

Jos aikuiset ammattikasvattajat (siis nämä opettajat, joille virassa maksetaan palkkaa työstään) käyvät keskustelua erityistä huomiota ansaitsevista lapsista tällä tasolla, nykykoulu ei välttämättä todella kohta ole kenellekään enää oikea tai sopiva paikka.

Millaista eettistä kompetenssiä sinä olet valmis opetusryhmiesi lapsissa kehittämään? Mitkä ovat omat valmiutesi erityisesti muiden aikuisten kohtaamisessa (vanhemmat, kollegat)?

Vaikka olisikin tässä keskustelussa yksityishenkilönä, opettaja ei kuitenkaan voi ryhtyä syyllistämään ammattinsa suojista koteja ja vanhempia. Me emme nimittäin tarvitse enää yhtään enempää syyllistäjiä. Opettajan tehtävä ei voi olla opettaa syyllisyyttä, vastuunkannon nimissä, edes rivien välistä.

Sensijaan, aika ajoin jokainen kaipaa pysähtymistä ja uudenlaista tarkastelua, vapaana syyllisyyden taakoista, valmiina muutokseen tarvittaessa.

Toivoisin itse ammattikasvattajilta viisautta: sydäntä, kärsivällisyyttä, kohtuutta ja maltillisuutta tavoitteisiin pyrittäessä. Lapsen edun aitoa ja vilpitöntä ymmärtämistä, kehittämistä ja suojelemista.

Vaikka opettaja jo työnsä luonteen puolesta olisi miten "systeemin orja/orjuuttama" tahansa, sen ei pitäisi olla pois kasvattajan viisaudesta ja ihmisrakkaudesta. Juuri se olisi todellista kansalaistaidon opettamista, yhteiselämään valmentamista, eettisen kompetenssin kehittämistä.

Tällainen riitely ei todellakaan voi olla lapsen parasta. Meitä aikuisia lapset juuri katsovat, kun koettavat sitä oma paikkaansa löytää. Kaikki me tarvitsemme ohjausta ja tukea, rakentavaa yhteiseloa, mikseivät siis lapsemme sitä ansaitsisi? Mitä he tällä hetkellä voivat oppia meistä esimerkkimme kautta?

Täällä ammattikasvattajien esittelemät kasvatusnäkemykset sopivat kyllä kurituslaitoksen johtajajille (jos heillekään enää nykymaailmassa), mutta eivät vastaa käsitystäni ihmislapsen (rakastavasta) kasvattamisesta.

Vaikka opettaja miten olisi myös ihminen, hän on vallankäytössään erityisen vastuullisessa asemassa. Turvautuminen kovuuteen ja sydämettömyyteen "lapsen parhaana" ei voi olla minkään mittapuun mukaan lapsen paras. Siinä on silloin kadotettu jotain aitoa pedagogista herkyyttä, jota työssä menestyminen edellyttäisi. Sellaista ei synnytetä mekaanisesti tai taitavalla teknisellä osaamisella. Jos ei kykene lasta aidosti rakastamaan (hyväksymään lähtökohtaisesti sellaisena kuin tämä on vailla ennakkoluuloja tai -käsityksiä), on jo opettajan oman mielenterveyden kannalta parempi, että hän hakeutuu itseään lähempänä oleviin työtehtäviin. Opettaja ei voi lähteä siitä, että syyllistää joko lasta tai hänen vanhempiaan. Vai mitä mieltä olette? Mitä lasta ja lapsen vanhempia syyllistävä opettaja lapsille (koko opetusryhmälle) opettaa? Lapset vaistoavat todella herkästi meidän aikuisten välisiä suhteita ja kanssakäymisen sävyjä.

Lue lisää

tukahduttaa, rankaisee ja vie elämänilon! Ja se tässä nyky-yhteiskunnassa siunataan niin kuin se olisi täysin normaali itsestäänselvyys.

Eilen luin lehdestä tapauksen Amerikoista. Siellä oppilas oli saanut Irakissa palvelevalta äidiltään puhelinsoiton kännykkäänsä. Oppilas oli tällöin ollut koulunsa ruokasalissa, mutta kuuluvuuden parantamiseksi meni ulos pihalle. Vastaan tuli opettaja, joka kehotti oppilasta lopettamaan heti puhelunsa koulun järjestyssääntöjen kieltäessä ne.

Koska oppilas ei totellut, hän sai koulusta kymmenen päivän pakkoloman.

Tämä esimerkki jos mikä osoittaa koulujärjestelmän yksisilmäisyyden. Oppilas teki nimittäin ihan oikein vastatessaan äitinsä puheluun Irakista. Irak on vaarallinen paikka, eikä kaikki palaa sieltä elävältä. Lapsikin tiesi varmaan tuon ja toimi sydämensä mukaan, josta kurituslaitos-koulu häntä sitten sydämettömästi rankaisi. Yök!

opettaja kirjoitti:

tukahduttaa, rankaisee ja vie elämänilon! Ja se tässä nyky-yhteiskunnassa siunataan niin kuin se olisi täysin normaali itsestäänselvyys.

Eilen luin lehdestä tapauksen Amerikoista. Siellä oppilas oli saanut Irakissa palvelevalta äidiltään puhelinsoiton kännykkäänsä. Oppilas oli tällöin ollut koulunsa ruokasalissa, mutta kuuluvuuden parantamiseksi meni ulos pihalle. Vastaan tuli opettaja, joka kehotti oppilasta lopettamaan heti puhelunsa koulun järjestyssääntöjen kieltäessä ne.

Koska oppilas ei totellut, hän sai koulusta kymmenen päivän pakkoloman.

Tämä esimerkki jos mikä osoittaa koulujärjestelmän yksisilmäisyyden. Oppilas teki nimittäin ihan oikein vastatessaan äitinsä puheluun Irakista. Irak on vaarallinen paikka, eikä kaikki palaa sieltä elävältä. Lapsikin tiesi varmaan tuon ja toimi sydämensä mukaan, josta kurituslaitos-koulu häntä sitten sydämettömästi rankaisi. Yök!

Lue lisää

Valitettavasti tämä on se toinen puoli todellisuudesta koulussa, josta olemme ylpeitä. Koska siellä suoriudutaan niin hyvin, tulosten pohjalta. Mittarit ovat kuitenkin ihmisten laatimia niiden asioiden pohjalta, joita nämä ihmiset kulloinkin eniten arvostavat ja tärkeimpinä pitävät. Jos fysiikan lakien tuntemus ja matemaattisten yhtälöiden ratkaisemistaito ovat rakentavaan yhteiseloon kasvamista ja kasvattamista tärkeämpiä, mittarit kertovat fysiikan lakien tuntemuksesta ja matemaattisten yhtälöiden ratkaisutaidoista. Muu on vähempiarvoista silloin.

Minusta silloin se tärkein on jäänyt pois.

Rakkaus ja siihen kasvaminen ja sen oppiminen elämässä muiden ihmisten parissa on aina myös parasta rauhankasvatusta ja konfliktiresoluutiota, yhdessä toimimista. Nyt yhteistoiminnallisuus on vain tyhjä fraasi, kuin papukaijojen toistelema. Rakkaus ja siitä lähtevä yhteisöllisyys ei tunnu sittenkään olevan tärkeää ammattikasvattajille.

Minä olen hyvin varovainen luottamaan heidän käsiinsä uutta ja herkkää ihmisenalkua.

Toki erinomaisia kasvattajiakin on olemassa, sydämellisenä vähemmistönä, mutta kuitenkin olemassa. Joskus ehkä vaaditaan opettajan omassa elämässä henkilökohtaisella tasolla käänteitä, että se oma opettajaksi kasvu pääsee kukoistamaan. Educare kun kuitenkin merkitsee esiin tuomista/nostamista, ei sellaista pakottamista, joka taimen kumoaa, tukahduttaa, raskauttaa, näännyttää ja jättää ilman kasvuravinteita (joista rakkaus on tärkein sittenkin ihmiseksi kasvamisessa ja sen opettelussa).

Kokemuksellisuudestahan siinä oppimisessa ja itsensälöytämisessä lopultakin on kysymys. Suotuisista olosuhteista, niinsanotusti. Se on yksinkertaista, vaikka ei aina helppoa. Kysymys kuuluukin, kuka on päättänyt sillä pedagogisen rakkauden tiellä pysyä ja jatkaa, kaikesta huolimatta, ja kuka taas on valinnut lopultakin vain näennäisesti helpomman tien (sydämensä kovettamisen jonkin näennäisen hyvän nimessä).

allegorisesti tosiaan kirjoitti:

Et voi olla tosissasi täysin yhteismitattomassa esimerkissäsi.

Jos aikuiset ammattikasvattajat (siis nämä opettajat, joille virassa maksetaan palkkaa työstään) käyvät keskustelua erityistä huomiota ansaitsevista lapsista tällä tasolla, nykykoulu ei välttämättä todella kohta ole kenellekään enää oikea tai sopiva paikka.

Millaista eettistä kompetenssiä sinä olet valmis opetusryhmiesi lapsissa kehittämään? Mitkä ovat omat valmiutesi erityisesti muiden aikuisten kohtaamisessa (vanhemmat, kollegat)?

Vaikka olisikin tässä keskustelussa yksityishenkilönä, opettaja ei kuitenkaan voi ryhtyä syyllistämään ammattinsa suojista koteja ja vanhempia. Me emme nimittäin tarvitse enää yhtään enempää syyllistäjiä. Opettajan tehtävä ei voi olla opettaa syyllisyyttä, vastuunkannon nimissä, edes rivien välistä.

Sensijaan, aika ajoin jokainen kaipaa pysähtymistä ja uudenlaista tarkastelua, vapaana syyllisyyden taakoista, valmiina muutokseen tarvittaessa.

Toivoisin itse ammattikasvattajilta viisautta: sydäntä, kärsivällisyyttä, kohtuutta ja maltillisuutta tavoitteisiin pyrittäessä. Lapsen edun aitoa ja vilpitöntä ymmärtämistä, kehittämistä ja suojelemista.

Vaikka opettaja jo työnsä luonteen puolesta olisi miten "systeemin orja/orjuuttama" tahansa, sen ei pitäisi olla pois kasvattajan viisaudesta ja ihmisrakkaudesta. Juuri se olisi todellista kansalaistaidon opettamista, yhteiselämään valmentamista, eettisen kompetenssin kehittämistä.

Tällainen riitely ei todellakaan voi olla lapsen parasta. Meitä aikuisia lapset juuri katsovat, kun koettavat sitä oma paikkaansa löytää. Kaikki me tarvitsemme ohjausta ja tukea, rakentavaa yhteiseloa, mikseivät siis lapsemme sitä ansaitsisi? Mitä he tällä hetkellä voivat oppia meistä esimerkkimme kautta?

Täällä ammattikasvattajien esittelemät kasvatusnäkemykset sopivat kyllä kurituslaitoksen johtajajille (jos heillekään enää nykymaailmassa), mutta eivät vastaa käsitystäni ihmislapsen (rakastavasta) kasvattamisesta.

Vaikka opettaja miten olisi myös ihminen, hän on vallankäytössään erityisen vastuullisessa asemassa. Turvautuminen kovuuteen ja sydämettömyyteen "lapsen parhaana" ei voi olla minkään mittapuun mukaan lapsen paras. Siinä on silloin kadotettu jotain aitoa pedagogista herkyyttä, jota työssä menestyminen edellyttäisi. Sellaista ei synnytetä mekaanisesti tai taitavalla teknisellä osaamisella. Jos ei kykene lasta aidosti rakastamaan (hyväksymään lähtökohtaisesti sellaisena kuin tämä on vailla ennakkoluuloja tai -käsityksiä), on jo opettajan oman mielenterveyden kannalta parempi, että hän hakeutuu itseään lähempänä oleviin työtehtäviin. Opettaja ei voi lähteä siitä, että syyllistää joko lasta tai hänen vanhempiaan. Vai mitä mieltä olette? Mitä lasta ja lapsen vanhempia syyllistävä opettaja lapsille (koko opetusryhmälle) opettaa? Lapset vaistoavat todella herkästi meidän aikuisten välisiä suhteita ja kanssakäymisen sävyjä.

Lue lisää

aikoinaan kaltaisesi idealisti. Se oli aikaa, jolloin luin asioita kirjoista, enkä ollut opetusryhmästä vielä vastuussa. Sen jälkeen menin töihin kouluun ja minusta tuli REALISTI!

Näinhän se menee: opettaja ei saa tuoda esille epäkohtia vanhempien toimista, mutta vanhemmat kyllä saavat raskain sanoin kritoisoida opettajan työtä. : )

Tiedätkö, minäkin toivoisin vanhemmilta viisautta lastensa kasvattamisessa, ennen kaikkea lapsen edun aitoa ymmärtämistä, kehittämistä ja suojelemista! Jos näin olisi, meidän ei tarvitsisi käydä kekusteluja nettipalstoilla lasten levottomuuteen ja häiriökäyttäytymiseen liittyen!

Jos vanhemmat eivät em. kriteerejä täytä, sinunko mielestä asia lakaistaan maton alle? Minä puhun asiasta siksi, että olen SUUNNATTOMAN HUOLISSANI LAPSISTA. Näen sen joka päivä työssäni, mitä lapselle tapahtuu, kun hänen lapsuuttaan ei suojella, eikä vaalita, eikä hänelle opeteta hyviä käytöstapoja! Sinunko mielestäsi ei ole edes olemassa vanhempia, jotka laiminlyövät tehtävänsä?

Sen lisäksi että olen opettaja olen myös äiti ja minua todellakin saa syyllistää, jos vanhemmuudessani ilmenee puutteita! Minulla ei mene herne nenään, jos ammattikasvattajat kertovat lasteni tehneen jonkin asian väärin. Olen iloinen, että he puuttuvat lasteni käytökseen ja ohjaavat eteenpäin; ja mieluummin napakasti kuin liian hölläkätisesti! Ei syyllisyyden tunteminen ole huono asia! Päinvastoin sehän osoittaa sen, että ihmisellä on selkärankaa ja rohkeutta myöntää epätäydellisyytensä!

Se, että opettajat tälläkin palstalla kertovat koulun ongelmista, on VÄLITTÄMISTÄ ja osoittaa HALUA TEHDÄ ASIALLE JOTAKIN. Käsittämätöntä, että täällä se koetaan opettajan ammattitaidottomuutena ja välinpitämättömyytenä!? Kuvitteeleeko joku ihan oikeasti, että opettaja ilkeyttään tuo epäkohtia esille? Minun työmääräni vähenisi 9/10, jos lakaisisin kaikki ongelmat maton alle, mutta sepä ei asioita juuri eteenpäin vie lapsen kohdalla.

PS: Jos luet objektiivisesti vanhempien ja opettajien tekstejä, mikäpä on käsityksesi siitä, kumpi osapuoli on yrittänyt olla teksteissään rakentavampi ja välttää henkilökohtaisuuksiin menemistä?

theta kirjoitti:

Valitettavasti tämä on se toinen puoli todellisuudesta koulussa, josta olemme ylpeitä. Koska siellä suoriudutaan niin hyvin, tulosten pohjalta. Mittarit ovat kuitenkin ihmisten laatimia niiden asioiden pohjalta, joita nämä ihmiset kulloinkin eniten arvostavat ja tärkeimpinä pitävät. Jos fysiikan lakien tuntemus ja matemaattisten yhtälöiden ratkaisemistaito ovat rakentavaan yhteiseloon kasvamista ja kasvattamista tärkeämpiä, mittarit kertovat fysiikan lakien tuntemuksesta ja matemaattisten yhtälöiden ratkaisutaidoista. Muu on vähempiarvoista silloin.

Minusta silloin se tärkein on jäänyt pois.

Rakkaus ja siihen kasvaminen ja sen oppiminen elämässä muiden ihmisten parissa on aina myös parasta rauhankasvatusta ja konfliktiresoluutiota, yhdessä toimimista. Nyt yhteistoiminnallisuus on vain tyhjä fraasi, kuin papukaijojen toistelema. Rakkaus ja siitä lähtevä yhteisöllisyys ei tunnu sittenkään olevan tärkeää ammattikasvattajille.

Minä olen hyvin varovainen luottamaan heidän käsiinsä uutta ja herkkää ihmisenalkua.

Toki erinomaisia kasvattajiakin on olemassa, sydämellisenä vähemmistönä, mutta kuitenkin olemassa. Joskus ehkä vaaditaan opettajan omassa elämässä henkilökohtaisella tasolla käänteitä, että se oma opettajaksi kasvu pääsee kukoistamaan. Educare kun kuitenkin merkitsee esiin tuomista/nostamista, ei sellaista pakottamista, joka taimen kumoaa, tukahduttaa, raskauttaa, näännyttää ja jättää ilman kasvuravinteita (joista rakkaus on tärkein sittenkin ihmiseksi kasvamisessa ja sen opettelussa).

Kokemuksellisuudestahan siinä oppimisessa ja itsensälöytämisessä lopultakin on kysymys. Suotuisista olosuhteista, niinsanotusti. Se on yksinkertaista, vaikka ei aina helppoa. Kysymys kuuluukin, kuka on päättänyt sillä pedagogisen rakkauden tiellä pysyä ja jatkaa, kaikesta huolimatta, ja kuka taas on valinnut lopultakin vain näennäisesti helpomman tien (sydämensä kovettamisen jonkin näennäisen hyvän nimessä).

Lue lisää

"...Minä olen hyvin varovainen luottamaan heidän käsiinsä uutta ja herkkää ihmisenalkua..."

Entäpä kun se suloinen ihmisen taimen haistattaa sinulle paskat, haukkuu huoraksi heittelee tavaroita lapseSI päälle, repii, sylkee, potkii häntä? Lapsesi alkaa itkemään, jolloin tämä "itseään huonosti hillitsevä" mottaa lastasi, koska se töllää... JNE

Kerropa minulle, kumpi on siinä tilanteessa mielestäsi tärkeämpää? Se että lohdutan itkevää lastasi ja poistan "häiriköijän" jämäkästi takavasemmalle rauhoittumaan? Vai keskitynkö tähän herkkään ihmisenalkuun, joka nyt vain "sattuu olemaan vittuuntunut sinä päivänä kun sataa"? Palaan sitten ½-1 tunnin rakentavan, "kaiken korjaavan" keskustelun jälkeen, lohduttamaan lastasi ja tarkastamaan, kuinka kävi. Koska sinullakin näyttää olevan selkeä käsitys opettajan työstä, kertoisitko vielä, mitä ne 20-30 lasta muuta tekevät sinä aikana, jotta myös he saisivat huomioni?

Toivottavasti aikuiset ihmiset ymmärtävät, että harvoin kolussa on mahdollisuus toteuttaa vain hyviä ja rakentavia ratkaisumalleja. Minä kun kuitenkin koen olevani vastuussa koko luokan lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan. Jos keskityn yhteen rämäpäähän, muut jäävät paitsioon. Valitettavan usein joudun huonoista vaihtoehdoista valitsemaan sen vähiten huonoimman.

Mutta te "asiantuntijat" varmasti osaatte antaa minulle oikeat toimintaohjeet tähänkin tilanteeseen! Toiminko väärin, kun koen tärkeämmäksi lohduttaa itkevää lastasi?

Reality bites kirjoitti:

aikoinaan kaltaisesi idealisti. Se oli aikaa, jolloin luin asioita kirjoista, enkä ollut opetusryhmästä vielä vastuussa. Sen jälkeen menin töihin kouluun ja minusta tuli REALISTI!

Näinhän se menee: opettaja ei saa tuoda esille epäkohtia vanhempien toimista, mutta vanhemmat kyllä saavat raskain sanoin kritoisoida opettajan työtä. : )

Tiedätkö, minäkin toivoisin vanhemmilta viisautta lastensa kasvattamisessa, ennen kaikkea lapsen edun aitoa ymmärtämistä, kehittämistä ja suojelemista! Jos näin olisi, meidän ei tarvitsisi käydä kekusteluja nettipalstoilla lasten levottomuuteen ja häiriökäyttäytymiseen liittyen!

Jos vanhemmat eivät em. kriteerejä täytä, sinunko mielestä asia lakaistaan maton alle? Minä puhun asiasta siksi, että olen SUUNNATTOMAN HUOLISSANI LAPSISTA. Näen sen joka päivä työssäni, mitä lapselle tapahtuu, kun hänen lapsuuttaan ei suojella, eikä vaalita, eikä hänelle opeteta hyviä käytöstapoja! Sinunko mielestäsi ei ole edes olemassa vanhempia, jotka laiminlyövät tehtävänsä?

Sen lisäksi että olen opettaja olen myös äiti ja minua todellakin saa syyllistää, jos vanhemmuudessani ilmenee puutteita! Minulla ei mene herne nenään, jos ammattikasvattajat kertovat lasteni tehneen jonkin asian väärin. Olen iloinen, että he puuttuvat lasteni käytökseen ja ohjaavat eteenpäin; ja mieluummin napakasti kuin liian hölläkätisesti! Ei syyllisyyden tunteminen ole huono asia! Päinvastoin sehän osoittaa sen, että ihmisellä on selkärankaa ja rohkeutta myöntää epätäydellisyytensä!

Se, että opettajat tälläkin palstalla kertovat koulun ongelmista, on VÄLITTÄMISTÄ ja osoittaa HALUA TEHDÄ ASIALLE JOTAKIN. Käsittämätöntä, että täällä se koetaan opettajan ammattitaidottomuutena ja välinpitämättömyytenä!? Kuvitteeleeko joku ihan oikeasti, että opettaja ilkeyttään tuo epäkohtia esille? Minun työmääräni vähenisi 9/10, jos lakaisisin kaikki ongelmat maton alle, mutta sepä ei asioita juuri eteenpäin vie lapsen kohdalla.

PS: Jos luet objektiivisesti vanhempien ja opettajien tekstejä, mikäpä on käsityksesi siitä, kumpi osapuoli on yrittänyt olla teksteissään rakentavampi ja välttää henkilökohtaisuuksiin menemistä?

Lue lisää

voi lukea sen, että vanhemmat ovat tuoneet koulusta epäkohtia esiin, joita opettajat eivät kestä.

Opettajat haluavat esittää vanhemmillekin vain täydellistä auktoriteettia.

Opettajat yrittävät kertoa, ettei koulussa ole mitään puutteita, että kaikki siellä on täydellistä ja että myös he itse ovat täydellisiä.

reality bites kirjoitti:

"...Minä olen hyvin varovainen luottamaan heidän käsiinsä uutta ja herkkää ihmisenalkua..."

Entäpä kun se suloinen ihmisen taimen haistattaa sinulle paskat, haukkuu huoraksi heittelee tavaroita lapseSI päälle, repii, sylkee, potkii häntä? Lapsesi alkaa itkemään, jolloin tämä "itseään huonosti hillitsevä" mottaa lastasi, koska se töllää... JNE

Kerropa minulle, kumpi on siinä tilanteessa mielestäsi tärkeämpää? Se että lohdutan itkevää lastasi ja poistan "häiriköijän" jämäkästi takavasemmalle rauhoittumaan? Vai keskitynkö tähän herkkään ihmisenalkuun, joka nyt vain "sattuu olemaan vittuuntunut sinä päivänä kun sataa"? Palaan sitten ½-1 tunnin rakentavan, "kaiken korjaavan" keskustelun jälkeen, lohduttamaan lastasi ja tarkastamaan, kuinka kävi. Koska sinullakin näyttää olevan selkeä käsitys opettajan työstä, kertoisitko vielä, mitä ne 20-30 lasta muuta tekevät sinä aikana, jotta myös he saisivat huomioni?

Toivottavasti aikuiset ihmiset ymmärtävät, että harvoin kolussa on mahdollisuus toteuttaa vain hyviä ja rakentavia ratkaisumalleja. Minä kun kuitenkin koen olevani vastuussa koko luokan lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan. Jos keskityn yhteen rämäpäähän, muut jäävät paitsioon. Valitettavan usein joudun huonoista vaihtoehdoista valitsemaan sen vähiten huonoimman.

Mutta te "asiantuntijat" varmasti osaatte antaa minulle oikeat toimintaohjeet tähänkin tilanteeseen! Toiminko väärin, kun koen tärkeämmäksi lohduttaa itkevää lastasi?

Lue lisää

Kysymys ei ole siitä, etten ymmärtäisi opetustyön vaikeutta. Kun mainitset asiantuntijan, voit ihan huoletta ottaa pois lainausmerkit ainakin minun kohdallani. Kyllä minulle on koulutyön arki ja tuo kuvailemasikin todellisuus tuttua (tokihan se on paljon muutakin, antoisaa ennenkaikkea, sekä oppijalle että opettajalle). Kysymyshän kuuluikin, jatkaako vaikeuksista huolimatta omien periaatteittensa mukaisesti ja lopultakin, mitkä ne oman kasvatusajattelun perusteet ovat (eli mihin uskoo oikeasti) ja niin, miten niitä on valmis toteuttamaan aika, paikka ja olosuhteet huomioiden.

Tiedän hyvin, että kysymyksessä ovat laajemmat yhteiskunnalliset kysymyksenasettelut ja arvostukset. Samaan aikaan, kouluissa kasvaa tulevaisuus. Jos muutosta ei tehdä nyt, sitä on vaikeaa odottaa tulevaisuudessakaan. Itse näen, että koulukasvatus on tullut tiensä päähän monessa suhteessa nykymuodossaan. Se merkitsee tietenkin uusien mahdollisuuksien avautumista, jahka me uskallamme katsoa sitä koulutodellisuuttta hieman uudella tavalla. Enkä usko, että sittenkään kaikki ovat siihen valmiita, mutta tarvitaankin vain se kriittinen massa, niinsanotusti.

Se, että ymmärrän sinun toimintatapojasi (joita toki en voi näin lyhyen keskustelun pohjalta sanoa tietenkään kovin hyvin tuntevani) ei merkitse, että se olisi vastaus sinänsä suurempaan ongelmaan. Näiden lasten kohtaaminen itseasiassa edellyttää ihan toisenlaisten kysymysten asettamista, kuin mitä olemme tähän saakka tottuneet näkemään ja kokemaan. Meidän on aidosti pysähdyttävä miettimään nykyisenkaltaisen koulukasvatuksen legitimaatiota.

Mutta sitten tämä toinen asia. Jos olet löytänyt itsellesi sopivat ratkaisut ja olet työskentelyysi tyytyväinen, asia on osaltasi varmaan kunnossa. Sinä kuitenkin olet autonominen siellä luokkahuoneessasi ja teet ne parhaaksi näkemäsi ratkaisut.

Me muut (meitä on jonkin verran jo) sitten pohdimme näitä kysymyksiä, joissa yhtäältä osataan diagnostisoida ja luokitella jokseenkin tarkkaan nämä koulutyössään vaikeuksia kokevat lapset sinänsä( ADHDjne.), mutta toisaalta olemme vielä mahdollisesti varsin alkuvaiheessa ilmiön ymmärtämisessä. Lapsihan ei ole sama kuin ADHD tai Asperger, toisin kuin joskus puhekielessä voisi erehtyä luulemaan. Suuret kysymykset tulevat vastaan ammattikasvattajalle siinä, millaisia haasteita nämä lapset juuri meidän ihmiskäsityksillemme asettavat. Siinä minä näen juuri uuden kasvun mahdollisuuden, meidän aikuisten ajattelussa ja kyvyssä kohdata erilaisuutta.

täältä kirjoitti:

voi lukea sen, että vanhemmat ovat tuoneet koulusta epäkohtia esiin, joita opettajat eivät kestä.

Opettajat haluavat esittää vanhemmillekin vain täydellistä auktoriteettia.

Opettajat yrittävät kertoa, ettei koulussa ole mitään puutteita, että kaikki siellä on täydellistä ja että myös he itse ovat täydellisiä.

Lue lisää

SUORA LAINAUS sellaisesta tekstistä, jossa opettaja sanoo olevansa täydellinen tai sen, että koulussa ei ole mitään ongelmia???

Luetun ymmärtäminen???

theta kirjoitti:

Kysymys ei ole siitä, etten ymmärtäisi opetustyön vaikeutta. Kun mainitset asiantuntijan, voit ihan huoletta ottaa pois lainausmerkit ainakin minun kohdallani. Kyllä minulle on koulutyön arki ja tuo kuvailemasikin todellisuus tuttua (tokihan se on paljon muutakin, antoisaa ennenkaikkea, sekä oppijalle että opettajalle). Kysymyshän kuuluikin, jatkaako vaikeuksista huolimatta omien periaatteittensa mukaisesti ja lopultakin, mitkä ne oman kasvatusajattelun perusteet ovat (eli mihin uskoo oikeasti) ja niin, miten niitä on valmis toteuttamaan aika, paikka ja olosuhteet huomioiden.

Tiedän hyvin, että kysymyksessä ovat laajemmat yhteiskunnalliset kysymyksenasettelut ja arvostukset. Samaan aikaan, kouluissa kasvaa tulevaisuus. Jos muutosta ei tehdä nyt, sitä on vaikeaa odottaa tulevaisuudessakaan. Itse näen, että koulukasvatus on tullut tiensä päähän monessa suhteessa nykymuodossaan. Se merkitsee tietenkin uusien mahdollisuuksien avautumista, jahka me uskallamme katsoa sitä koulutodellisuuttta hieman uudella tavalla. Enkä usko, että sittenkään kaikki ovat siihen valmiita, mutta tarvitaankin vain se kriittinen massa, niinsanotusti.

Se, että ymmärrän sinun toimintatapojasi (joita toki en voi näin lyhyen keskustelun pohjalta sanoa tietenkään kovin hyvin tuntevani) ei merkitse, että se olisi vastaus sinänsä suurempaan ongelmaan. Näiden lasten kohtaaminen itseasiassa edellyttää ihan toisenlaisten kysymysten asettamista, kuin mitä olemme tähän saakka tottuneet näkemään ja kokemaan. Meidän on aidosti pysähdyttävä miettimään nykyisenkaltaisen koulukasvatuksen legitimaatiota.

Mutta sitten tämä toinen asia. Jos olet löytänyt itsellesi sopivat ratkaisut ja olet työskentelyysi tyytyväinen, asia on osaltasi varmaan kunnossa. Sinä kuitenkin olet autonominen siellä luokkahuoneessasi ja teet ne parhaaksi näkemäsi ratkaisut.

Me muut (meitä on jonkin verran jo) sitten pohdimme näitä kysymyksiä, joissa yhtäältä osataan diagnostisoida ja luokitella jokseenkin tarkkaan nämä koulutyössään vaikeuksia kokevat lapset sinänsä( ADHDjne.), mutta toisaalta olemme vielä mahdollisesti varsin alkuvaiheessa ilmiön ymmärtämisessä. Lapsihan ei ole sama kuin ADHD tai Asperger, toisin kuin joskus puhekielessä voisi erehtyä luulemaan. Suuret kysymykset tulevat vastaan ammattikasvattajalle siinä, millaisia haasteita nämä lapset juuri meidän ihmiskäsityksillemme asettavat. Siinä minä näen juuri uuden kasvun mahdollisuuden, meidän aikuisten ajattelussa ja kyvyssä kohdata erilaisuutta.

Lue lisää

ettetkö olisi jonkin alan asiantuntija, MUTTA niin kauan, kun et työskentele luokkahuoneessa opetusryhmästä vastuullisena henkilönä, on mielestäni varsin kyseenalaista käyttää nimeä asiantuntija opetusasioihin liittyen. Lastenhoitoakin voi opiskella ahkerasti kirjoista, mutta en kyllä pitäisi lapsetonta henkilöä kovinkaan varteenotettavana "asiantuntijana" lastenhoitoon ja kasvattamiseen liittyen!
Teoria ja käytäntö ovat usein varsin kaukana toisistaan!

Olisi kyllä ollut kiva kuulla mielipiteesi siitä, onko niitä "huonoja vanhempia" olemassa vai sysäätkö kaiken vastuun lasten ongelmista koulun taholle?

Asioista on mielettömän helppo puhua teoriassa ja luoda hienoja skenaarioita, mutta kuten viestilläni yritin selvittää, käytäntö on usein aivan jotain muuta.

Otan siis ilomielin vastaan kaikki KÄYTÄNNÖNLÄHEISET ehdotukset siitä, miten minä näitä 25 oppilasta opettaisin, jotta kaikki tulisi sinunkin toiveidesi mukaisesti huomioiduksi. Lisättäköön vielä, että luokassa on ADHD-lapsi, tarkkaavaisuushäiriöinen, viisi varsin levotonta, loput erilaisilla persoonallisuuksilla ja taidoilla varustettuja. Ja OPS:ssa riittää jonkin verran sivuja tavoitteineen, joihin minun kai pitäisi ensisijaisesti opetuksessani pyrkiä!?

reality bites kirjoitti:

ettetkö olisi jonkin alan asiantuntija, MUTTA niin kauan, kun et työskentele luokkahuoneessa opetusryhmästä vastuullisena henkilönä, on mielestäni varsin kyseenalaista käyttää nimeä asiantuntija opetusasioihin liittyen. Lastenhoitoakin voi opiskella ahkerasti kirjoista, mutta en kyllä pitäisi lapsetonta henkilöä kovinkaan varteenotettavana "asiantuntijana" lastenhoitoon ja kasvattamiseen liittyen!
Teoria ja käytäntö ovat usein varsin kaukana toisistaan!

Olisi kyllä ollut kiva kuulla mielipiteesi siitä, onko niitä "huonoja vanhempia" olemassa vai sysäätkö kaiken vastuun lasten ongelmista koulun taholle?

Asioista on mielettömän helppo puhua teoriassa ja luoda hienoja skenaarioita, mutta kuten viestilläni yritin selvittää, käytäntö on usein aivan jotain muuta.

Otan siis ilomielin vastaan kaikki KÄYTÄNNÖNLÄHEISET ehdotukset siitä, miten minä näitä 25 oppilasta opettaisin, jotta kaikki tulisi sinunkin toiveidesi mukaisesti huomioiduksi. Lisättäköön vielä, että luokassa on ADHD-lapsi, tarkkaavaisuushäiriöinen, viisi varsin levotonta, loput erilaisilla persoonallisuuksilla ja taidoilla varustettuja. Ja OPS:ssa riittää jonkin verran sivuja tavoitteineen, joihin minun kai pitäisi ensisijaisesti opetuksessani pyrkiä!?

Lue lisää

käytäviä, vois olla että siivoojakin sillä välin hoitais homman sua paremmin. Luulette olevanne niin korvaamattomia, mutta ette ole. Nipo-nipo-nipotatte vain kaikesta, ihka oma vikanne...

??? kirjoitti:

SUORA LAINAUS sellaisesta tekstistä, jossa opettaja sanoo olevansa täydellinen tai sen, että koulussa ei ole mitään ongelmia???

Luetun ymmärtäminen???

kun valikoiden luet opettajien (ja myös itsesi) kirjoittamat viestit, siihen päädyt.

Katso nyt tota tyyliäkin:

"Luetun ymmärtäminen???"

Eihän noin junttia tekstiä toiselle aikuiselle voi kirjoittaa muuta kuin ope, jolla omanarvontunne on päässä vähän niksahtanut.

siivoaan kirjoitti:

käytäviä, vois olla että siivoojakin sillä välin hoitais homman sua paremmin. Luulette olevanne niin korvaamattomia, mutta ette ole. Nipo-nipo-nipotatte vain kaikesta, ihka oma vikanne...

Lue lisää

...

ja kanat kotkottaa! kirjoitti:

...

muna vai kana...

ja kanat kotkottaa! kirjoitti:

...

saalistaa, ja raiskaa - eli opettajat vai?

Hyvä esimerkki häikäilemättömyydestä tosiaan.

viestiketjusta kirjoitti:

kun valikoiden luet opettajien (ja myös itsesi) kirjoittamat viestit, siihen päädyt.

Katso nyt tota tyyliäkin:

"Luetun ymmärtäminen???"

Eihän noin junttia tekstiä toiselle aikuiselle voi kirjoittaa muuta kuin ope, jolla omanarvontunne on päässä vähän niksahtanut.

Lue lisää

sellaista ei löydy! Edelleen odotan sitä suoraa lainausta open tekstistä. Sitä ennen väitteesi on aivan tuulesta temmattu.

Hmm... kuinka "juntti" ja "vinksahtanut" on henkilö, joka ei toisen mielipiteitä kestä? Eikö juuri se osoita äärimmäisen huonoa itsetuntoa? Kun ei pysty vastaamaan väitteisiin, mennään henkilökohtaisuuksiin ja "junttimaisuuksiin", kun ei osaa asialinjalla väitteisiin vastata. No, toiset aikuistuvat myöhemmin, toiset eivät milloinkaan! Kannattaa katsoa peiliin!

reality bites kirjoitti:

ettetkö olisi jonkin alan asiantuntija, MUTTA niin kauan, kun et työskentele luokkahuoneessa opetusryhmästä vastuullisena henkilönä, on mielestäni varsin kyseenalaista käyttää nimeä asiantuntija opetusasioihin liittyen. Lastenhoitoakin voi opiskella ahkerasti kirjoista, mutta en kyllä pitäisi lapsetonta henkilöä kovinkaan varteenotettavana "asiantuntijana" lastenhoitoon ja kasvattamiseen liittyen!
Teoria ja käytäntö ovat usein varsin kaukana toisistaan!

Olisi kyllä ollut kiva kuulla mielipiteesi siitä, onko niitä "huonoja vanhempia" olemassa vai sysäätkö kaiken vastuun lasten ongelmista koulun taholle?

Asioista on mielettömän helppo puhua teoriassa ja luoda hienoja skenaarioita, mutta kuten viestilläni yritin selvittää, käytäntö on usein aivan jotain muuta.

Otan siis ilomielin vastaan kaikki KÄYTÄNNÖNLÄHEISET ehdotukset siitä, miten minä näitä 25 oppilasta opettaisin, jotta kaikki tulisi sinunkin toiveidesi mukaisesti huomioiduksi. Lisättäköön vielä, että luokassa on ADHD-lapsi, tarkkaavaisuushäiriöinen, viisi varsin levotonta, loput erilaisilla persoonallisuuksilla ja taidoilla varustettuja. Ja OPS:ssa riittää jonkin verran sivuja tavoitteineen, joihin minun kai pitäisi ensisijaisesti opetuksessani pyrkiä!?

Lue lisää

asiat ilmaissut. Kyllä se oman luonteensa vaatii opettajan homma.

minä kirjoitti:

sellaista ei löydy! Edelleen odotan sitä suoraa lainausta open tekstistä. Sitä ennen väitteesi on aivan tuulesta temmattu.

Hmm... kuinka "juntti" ja "vinksahtanut" on henkilö, joka ei toisen mielipiteitä kestä? Eikö juuri se osoita äärimmäisen huonoa itsetuntoa? Kun ei pysty vastaamaan väitteisiin, mennään henkilökohtaisuuksiin ja "junttimaisuuksiin", kun ei osaa asialinjalla väitteisiin vastata. No, toiset aikuistuvat myöhemmin, toiset eivät milloinkaan! Kannattaa katsoa peiliin!

Lue lisää

Yrität teettää täällä toisilla koulutehtäviä, etsiä lainauksia jne.

Sorry! Minua et käske tai komentele.

Omat sanasi puhuvat kyllä puolestaan kenen kansssa olemme tekemisissä.

reality bites kirjoitti:

ettetkö olisi jonkin alan asiantuntija, MUTTA niin kauan, kun et työskentele luokkahuoneessa opetusryhmästä vastuullisena henkilönä, on mielestäni varsin kyseenalaista käyttää nimeä asiantuntija opetusasioihin liittyen. Lastenhoitoakin voi opiskella ahkerasti kirjoista, mutta en kyllä pitäisi lapsetonta henkilöä kovinkaan varteenotettavana "asiantuntijana" lastenhoitoon ja kasvattamiseen liittyen!
Teoria ja käytäntö ovat usein varsin kaukana toisistaan!

Olisi kyllä ollut kiva kuulla mielipiteesi siitä, onko niitä "huonoja vanhempia" olemassa vai sysäätkö kaiken vastuun lasten ongelmista koulun taholle?

Asioista on mielettömän helppo puhua teoriassa ja luoda hienoja skenaarioita, mutta kuten viestilläni yritin selvittää, käytäntö on usein aivan jotain muuta.

Otan siis ilomielin vastaan kaikki KÄYTÄNNÖNLÄHEISET ehdotukset siitä, miten minä näitä 25 oppilasta opettaisin, jotta kaikki tulisi sinunkin toiveidesi mukaisesti huomioiduksi. Lisättäköön vielä, että luokassa on ADHD-lapsi, tarkkaavaisuushäiriöinen, viisi varsin levotonta, loput erilaisilla persoonallisuuksilla ja taidoilla varustettuja. Ja OPS:ssa riittää jonkin verran sivuja tavoitteineen, joihin minun kai pitäisi ensisijaisesti opetuksessani pyrkiä!?

Lue lisää

kiittää, oh yeah.

reality bites kirjoitti:

ettetkö olisi jonkin alan asiantuntija, MUTTA niin kauan, kun et työskentele luokkahuoneessa opetusryhmästä vastuullisena henkilönä, on mielestäni varsin kyseenalaista käyttää nimeä asiantuntija opetusasioihin liittyen. Lastenhoitoakin voi opiskella ahkerasti kirjoista, mutta en kyllä pitäisi lapsetonta henkilöä kovinkaan varteenotettavana "asiantuntijana" lastenhoitoon ja kasvattamiseen liittyen!
Teoria ja käytäntö ovat usein varsin kaukana toisistaan!

Olisi kyllä ollut kiva kuulla mielipiteesi siitä, onko niitä "huonoja vanhempia" olemassa vai sysäätkö kaiken vastuun lasten ongelmista koulun taholle?

Asioista on mielettömän helppo puhua teoriassa ja luoda hienoja skenaarioita, mutta kuten viestilläni yritin selvittää, käytäntö on usein aivan jotain muuta.

Otan siis ilomielin vastaan kaikki KÄYTÄNNÖNLÄHEISET ehdotukset siitä, miten minä näitä 25 oppilasta opettaisin, jotta kaikki tulisi sinunkin toiveidesi mukaisesti huomioiduksi. Lisättäköön vielä, että luokassa on ADHD-lapsi, tarkkaavaisuushäiriöinen, viisi varsin levotonta, loput erilaisilla persoonallisuuksilla ja taidoilla varustettuja. Ja OPS:ssa riittää jonkin verran sivuja tavoitteineen, joihin minun kai pitäisi ensisijaisesti opetuksessani pyrkiä!?

Lue lisää

Juuri tästä asiantuntijuudesta nyt kuitenkin on kysymys. Tutkintokin löytyy ja kelpoisuus, jos sitä tarkoitat. Ja ihan oikeata opetuskokemusta.

---MUTTA niin kauan, kun et työskentele luokkahuoneessa opetusryhmästä vastuullisena henkilönä---

Tapanani tosin ei ole täällä kyllä ottaa mitään erityisasemia, siitä huolimatta. Varsinkaan vanhempia vastaan, silläilman heitä meillä ei olisi niitä oppilaitakaan eli työnantajiamme (olimmepa miten yhteiskunnallisesti tehtävässämme velvoitettuja).

theta kirjoitti:

Juuri tästä asiantuntijuudesta nyt kuitenkin on kysymys. Tutkintokin löytyy ja kelpoisuus, jos sitä tarkoitat. Ja ihan oikeata opetuskokemusta.

---MUTTA niin kauan, kun et työskentele luokkahuoneessa opetusryhmästä vastuullisena henkilönä---

Tapanani tosin ei ole täällä kyllä ottaa mitään erityisasemia, siitä huolimatta. Varsinkaan vanhempia vastaan, silläilman heitä meillä ei olisi niitä oppilaitakaan eli työnantajiamme (olimmepa miten yhteiskunnallisesti tehtävässämme velvoitettuja).

Lue lisää

tai muutama...? Vastaathan rehellisesti!
1) Työskenteletkö luokanopettajana?
2) Kuinka monta vuotta sinulla on työkokemusta luokanopettajan työstä?

Minulla on parin kuukauden kokemus yläasteen open työstä ja vaikka luokanope olenkin, en ikinä voisi nimittää itseäni "asiantuntijaksi" yläasteen osalta. Sen sijaan yläasteen opet ovat alansa asiantuntijoita, eikö?

Eikö opettajalla ole aina erityisasema kouluasioihin liittyen, halusi sitä tai ei?. Olen luokanopettaja, joka on työskennellyt melkein 15 vuotta alalla, joten eiköhän se jonkin verran anna näkövinkkeliä asiaan. Uskoisin tietäväni kouluasioista hieman enemmän ja kattavammin kuin vanhemmat, joiden asiantuntijuus perustuu pitkälti kuulopuheisiin, ei välttämättä faktoihin tai siihen, että olisi itse ollut paikalla näkemässä ja kuulemassa! Jos täällä palstalla on virheellistä/vääristynyttä tietoa kouluun liittyen, eiköhän se ole kaikkien edun mukaista valaista asiaa myös open näkövinkkelistä!?

Maailmankuva jää kyllä aika mustavalkoiseksi ja suppeaksi, jos ei kestä toisten mielipiteitä! Itse kyllä lähden siitä, että mielipiteitä on monia ja erilaisia ja jokaisella on oikeus sanoa ne. Keskenkasvuisuutta osoittaa se, jos mielipiteet loppuvat ja pitää mennä henkilökohtaisuuksiin, kun ei enää muuta keksi, mitä muutamat tämänkin palstan "aikuiset"(?) ovat harrastaneet.

reality bites kirjoitti:

tai muutama...? Vastaathan rehellisesti!
1) Työskenteletkö luokanopettajana?
2) Kuinka monta vuotta sinulla on työkokemusta luokanopettajan työstä?

Minulla on parin kuukauden kokemus yläasteen open työstä ja vaikka luokanope olenkin, en ikinä voisi nimittää itseäni "asiantuntijaksi" yläasteen osalta. Sen sijaan yläasteen opet ovat alansa asiantuntijoita, eikö?

Eikö opettajalla ole aina erityisasema kouluasioihin liittyen, halusi sitä tai ei?. Olen luokanopettaja, joka on työskennellyt melkein 15 vuotta alalla, joten eiköhän se jonkin verran anna näkövinkkeliä asiaan. Uskoisin tietäväni kouluasioista hieman enemmän ja kattavammin kuin vanhemmat, joiden asiantuntijuus perustuu pitkälti kuulopuheisiin, ei välttämättä faktoihin tai siihen, että olisi itse ollut paikalla näkemässä ja kuulemassa! Jos täällä palstalla on virheellistä/vääristynyttä tietoa kouluun liittyen, eiköhän se ole kaikkien edun mukaista valaista asiaa myös open näkövinkkelistä!?

Maailmankuva jää kyllä aika mustavalkoiseksi ja suppeaksi, jos ei kestä toisten mielipiteitä! Itse kyllä lähden siitä, että mielipiteitä on monia ja erilaisia ja jokaisella on oikeus sanoa ne. Keskenkasvuisuutta osoittaa se, jos mielipiteet loppuvat ja pitää mennä henkilökohtaisuuksiin, kun ei enää muuta keksi, mitä muutamat tämänkin palstan "aikuiset"(?) ovat harrastaneet.

Lue lisää

aikuiset ovat olleet koulussa, joten "sisäpiirin" tietoa löytyy kyllä jokaiselta. Anteeksi nyt vaan.

Kuin olis "koulun haju" tarttunut nenään, eikö totta? Ja itselläs kai vielä enemmän!!!

reality bites kirjoitti:

tai muutama...? Vastaathan rehellisesti!
1) Työskenteletkö luokanopettajana?
2) Kuinka monta vuotta sinulla on työkokemusta luokanopettajan työstä?

Minulla on parin kuukauden kokemus yläasteen open työstä ja vaikka luokanope olenkin, en ikinä voisi nimittää itseäni "asiantuntijaksi" yläasteen osalta. Sen sijaan yläasteen opet ovat alansa asiantuntijoita, eikö?

Eikö opettajalla ole aina erityisasema kouluasioihin liittyen, halusi sitä tai ei?. Olen luokanopettaja, joka on työskennellyt melkein 15 vuotta alalla, joten eiköhän se jonkin verran anna näkövinkkeliä asiaan. Uskoisin tietäväni kouluasioista hieman enemmän ja kattavammin kuin vanhemmat, joiden asiantuntijuus perustuu pitkälti kuulopuheisiin, ei välttämättä faktoihin tai siihen, että olisi itse ollut paikalla näkemässä ja kuulemassa! Jos täällä palstalla on virheellistä/vääristynyttä tietoa kouluun liittyen, eiköhän se ole kaikkien edun mukaista valaista asiaa myös open näkövinkkelistä!?

Maailmankuva jää kyllä aika mustavalkoiseksi ja suppeaksi, jos ei kestä toisten mielipiteitä! Itse kyllä lähden siitä, että mielipiteitä on monia ja erilaisia ja jokaisella on oikeus sanoa ne. Keskenkasvuisuutta osoittaa se, jos mielipiteet loppuvat ja pitää mennä henkilökohtaisuuksiin, kun ei enää muuta keksi, mitä muutamat tämänkin palstan "aikuiset"(?) ovat harrastaneet.

Lue lisää

Ei rutinoituminen ja usein ihanteista luopuminen tee kenestäkään toista parempaa. Nimimerkkisi kertoo minulle, että sinulla on minusta poikkeava lähestymistapa elämään ja todellisuuteen. Mutta mahdumme kyllä samaan maailmaan silti.

Se, että vallitseva tilanne ei vastaa ihanteita, ei tee vallitsevasta tilanteesta "jumalaa", muuttumatonta ja monoliittista "näin se vain on" -asetelmaa, vaan yksinkertaisesti sen mitä se nyt on. Tarvitaan muutosagentteja ja itse osaltani olen sitä työtä elämässäni tehnyt. Varsin paljon. Oman kantani tähän olen jo aiemmin ilmaissut.

Olen luokanopettaja (opintoni aloitin PO-tutkintojen aikana), mutta olen myös opiskellut pidemmälle (viimeisin tutkintoni on 2000-luvulta), siihen on sisältynyt muunmuassa tieteentutkimuksen laajempia opintoja. Luokanopettajana (myös erityisopettajana) olen toiminut vuosina 1984-2004.

Nyt en ymmärrä sitä, mihin tarkkaanottaen kysymyksilläsi pyrit. Olen jo ilmaissut mielestäni selvästi sen, että ymmärrän hyvin sinun näkemyksiäsi ja ilmeisesti myös työkokemuksiasi. Minulle on kyllä opettajan työn "raskaus" tuttua, tosin usein se on varsin ladattu ja kompleksi kenttä tuo raskauden kokemus. En ole kuitenkaan samaa mieltä siitä, että jatkamalla "kuten aina ennenkin", positamalla häiritsevät asiat elämästämme ja painamalla päälle, niinsanotusti, ratkaisemme nykyiset kouluongelmamme. Minusta me saavutamme tällä toiminnalla vain sietokykymme äärirajat. Opettajista tulee "bitching"-ammattilaisia, vailla visiota, vailla vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, vailla elämää. Jos opettaja on vain ammattimainen ihmislasten kyynistyvä luokittelija, meillä ei enää ole tulevaisuutta siinä kehityksessä. Ihmislapset varsin huonosti jo luonteensa puolesta soveltuvat (vaikka kyllä aikuisia miellyttääksenn sopeutuvat, joksikin aikaa) valmiisiin muotteihin. Yritys on kova, ja se on ollut sitä jo kauan. Et varmaankaan sen vuoksi ole yksin näkemyksinesi. Liäski, ne ovat sinun näkemyksiäsi, sinä itse tiedät niiden oikeutuksen ja sellaisenaan näkemyksesi voat varmasti arvokkaita.

Minulle ei ehkä tulisi mieleeni ryhtyä tivaamaan työhistoriaasi. Mutta, tämä on nyt tätä velvollisuudentuntoa sitten. Itse kuitenkin luotan siihen, että esittäessään näkemyksensä ihminen esittää näkemuyksensä tai osan siitä. Että keskustelija tarkoittaa juuri sitä mitä mitä sanoo ja että sanaan voi luottaa.

Eivät kaikki vanhat ihmiset, valitettavasti, ole viisaita. Silti arvostan heitä vanhempina ihmisinä. Monet vanhat ihmiset ovat erilaisten kokemustensa kautta usein esimerkiksi päätyneet pelkäämään muutosta. Se on ongelmallista, sillä elämä itsessään on juuri muutosta. Sama pätee mihin tahansa rutiiniin elämässä.
Keskustelumme on tietenkin absurdi jo siksi, että se perustuu erilaisille eksplikoimattomille olettamuksille siitä, mitä toinen meistä milläkin tarkoittaa. Jokatapauksessa, kunnioitan työvuosiasi, ne ovat työvuosiasi eikä niitä kukaan sinulta pois ota. Se, miten näemme erilaiset elämämme varrelle siunaantuneet kokemukset, niin, se kai voi aina muuttua ja kehittyä ja sitäkautta saada meidät toimimaan myös toisin.

Uskon, että sinunkin näkemyksissäsi on kompleksimpia rakenteita, sisäistä ristiriitaisuutta (kuten meidän ihmisten näkemyksisssä aina ylipäätään),oivalluksia ja sitä iloa. Et varmaan muuten työssäsi viihtyisi. On kuitenkin mielestäni aika ryhtyä ajattelemaan näitä tarkkaavaisuushäiriöitä hieman uudesta näkökulmasta.

Muuta tavoitetta ei minulla itselläni tälle keskustelulle asetettuna ole.

Edelleenkään, minä en lähde syyttämään koteja sinänsä joistain laajemmista yhteiskunnallisista ongelmista. Minä olen edelleenkin sitä mieltä, että nämä erityistarpeiset lapset voivat opettaa meille aikuisille jotain erityistä ihmisenä olemisesta. Näin olen itse sen kokenut.

reality bites kirjoitti:

tai muutama...? Vastaathan rehellisesti!
1) Työskenteletkö luokanopettajana?
2) Kuinka monta vuotta sinulla on työkokemusta luokanopettajan työstä?

Minulla on parin kuukauden kokemus yläasteen open työstä ja vaikka luokanope olenkin, en ikinä voisi nimittää itseäni "asiantuntijaksi" yläasteen osalta. Sen sijaan yläasteen opet ovat alansa asiantuntijoita, eikö?

Eikö opettajalla ole aina erityisasema kouluasioihin liittyen, halusi sitä tai ei?. Olen luokanopettaja, joka on työskennellyt melkein 15 vuotta alalla, joten eiköhän se jonkin verran anna näkövinkkeliä asiaan. Uskoisin tietäväni kouluasioista hieman enemmän ja kattavammin kuin vanhemmat, joiden asiantuntijuus perustuu pitkälti kuulopuheisiin, ei välttämättä faktoihin tai siihen, että olisi itse ollut paikalla näkemässä ja kuulemassa! Jos täällä palstalla on virheellistä/vääristynyttä tietoa kouluun liittyen, eiköhän se ole kaikkien edun mukaista valaista asiaa myös open näkövinkkelistä!?

Maailmankuva jää kyllä aika mustavalkoiseksi ja suppeaksi, jos ei kestä toisten mielipiteitä! Itse kyllä lähden siitä, että mielipiteitä on monia ja erilaisia ja jokaisella on oikeus sanoa ne. Keskenkasvuisuutta osoittaa se, jos mielipiteet loppuvat ja pitää mennä henkilökohtaisuuksiin, kun ei enää muuta keksi, mitä muutamat tämänkin palstan "aikuiset"(?) ovat harrastaneet.

Lue lisää

Jokaisella on koulukokemuksia ja mikä voi olla tärkeämpää kuin itse oppijoiden omat koulukokemukset? Minusta ei mikään. Siinä merkityksessä opettajan työ yhä edelleen on luonteeltaan kutsumuksellista (jolla kiristämistä en kuitenkaan hyväksy).

Yläaste on tuttu sekin, toden totta (aineenopetuksen puolelta). En nyt ajatellut kuitenkaan koko ansioluetteloani tässä esitellä (kun se ei edelleenkään mielestäni ole relevanttia itse tarkkaavaisuushäiriöiden ja kotien syyllistämisen tarkastelun kannalta).Yksi kiehtovimmista ja varmasti vaativimmista opetustyöpaikoista.

Menestystä sinulle, sillä elämän koko kirjo usein avautuu lähes peittelemättömänä siinä todellisuudessa. On kuitenkin muistettava, että nämä nuoret todella opettelevat elämään tässä maailmassa niiden ehtojen vallitessa, joita me olemme itse asettaneet. Nuoret ovat usein varsin teräviä ja lahjomattomia näitä ehtojamme havainnoidessaan.

Silti en sanoisi, että todellisuus puree yhtään sen enempää kuin mitä me sitä todellisuutta itse puremme. Eipä tästä maailmasta puuttune muuta kuin sitä hyvää tahtoa, olen ollut huomaavinani. Kaikkea muuta on kyllin.

tiedoksi sulle, Tony Halme ei eduskunnassa kuulemma enää jatka... Uusia maailmanparantajia tarvittaisiin tilalle. Totta, että tässä maailmassa on paljon mätää ja korjaamisen varaa eikä ehkä vähiten asenteissa, millä toisiin suhtaudumme.

Itselläni on diagnosoitu AD/HD, mutta miksi aina ihmisissä on vikaa? Voisiko vika olla yhteiskunnassa? Jos ei jaksa keskittyä kirjojen pläräykseen 6 tuntia päivässä, on erityisoppilas joka tarvitsee apua. Monet haluaisivat pystyä pläräämään niitä kirjoja ja ottavat siitä syystä esim lääkkeitä, mutta ei kaikki halua! Joku pelaisi mielummin jalkapalloa! Tai kävelisi metsässä! Miksi näin ei saa tehdä? No siksi että jokaisen pitää olla rakentamassa tätä yhteiskuntaa. Sellaiseksi kuin joku toinen on päättänyt. Jos et osaa sitä tehdä, ota pilleri, se auttaa.

näkökulma kirjoitti:

Itselläni on diagnosoitu AD/HD, mutta miksi aina ihmisissä on vikaa? Voisiko vika olla yhteiskunnassa? Jos ei jaksa keskittyä kirjojen pläräykseen 6 tuntia päivässä, on erityisoppilas joka tarvitsee apua. Monet haluaisivat pystyä pläräämään niitä kirjoja ja ottavat siitä syystä esim lääkkeitä, mutta ei kaikki halua! Joku pelaisi mielummin jalkapalloa! Tai kävelisi metsässä! Miksi näin ei saa tehdä? No siksi että jokaisen pitää olla rakentamassa tätä yhteiskuntaa. Sellaiseksi kuin joku toinen on päättänyt. Jos et osaa sitä tehdä, ota pilleri, se auttaa.

Lue lisää

Ei ollenkaan kyseenalaisteta tuota kirjojen pläräystä, sitä kuutta tuntia tms. päivässä, jota kaavoihinkangistunut opetustyyli vaatii.

Suhteellisuudentaju on viimeistään silloin mennyt, kun lapset tuon saavuttaakseen ohjataan syömään stimulanttia hankkiakseen itselleen kyvyt, joita heillä ei muuten ole. Ja millä hinnalla tätä kaikkea tehdäänkään?

Miksei todellakaan kyseenalaisteta yhteiskuntaa, joka ajaa yksilöt taipumuksistaan huolimatta vain yhteen ainoaan oikeaoppiseen muottiin?

Miksei siis yhteiskunta muutu, miksi lapset väkivalloin muutetaan ja taivutetaan huumejohdannaisella kaavaan, jossa myös terveys on toissijaista kaiken tuon koulupalvonnan rinnalla?

så här! kirjoitti:

Ei ollenkaan kyseenalaisteta tuota kirjojen pläräystä, sitä kuutta tuntia tms. päivässä, jota kaavoihinkangistunut opetustyyli vaatii.

Suhteellisuudentaju on viimeistään silloin mennyt, kun lapset tuon saavuttaakseen ohjataan syömään stimulanttia hankkiakseen itselleen kyvyt, joita heillä ei muuten ole. Ja millä hinnalla tätä kaikkea tehdäänkään?

Miksei todellakaan kyseenalaisteta yhteiskuntaa, joka ajaa yksilöt taipumuksistaan huolimatta vain yhteen ainoaan oikeaoppiseen muottiin?

Miksei siis yhteiskunta muutu, miksi lapset väkivalloin muutetaan ja taivutetaan huumejohdannaisella kaavaan, jossa myös terveys on toissijaista kaiken tuon koulupalvonnan rinnalla?

Lue lisää

yhden ihmisen on vain niin hiton vaikeeta muuttaa maailmaa! Se on kuin hyttysen ääni meren pauhussa.

aina itsestä kirjoitti:

yhden ihmisen on vain niin hiton vaikeeta muuttaa maailmaa! Se on kuin hyttysen ääni meren pauhussa.

kun niitä hyttysiä on jo iso parvi, alkavat olla ihan varteenotettavia huomioitavia muidenkin silmissä

Meillä ei ole vieläkään mitään diagnoosia vaikka poikaa tutkittu 8v lähtien, nyt hän on 13. Se on kyllä tiedossa, ettei se ole ADHD, mutta jotain muuta sen tapaista. Ja nimenomaan tätä ADD:tä ei ole mainittukaan, eikä aspergeria eikä tourettea, joista löytyy paljon samoja oireita kuin pojallani on. En tiedä ollaanko oltu vaan väärillä lääkäreillä ja psykologeilla ja väärissä tutkimuksissa, vai mistä on kyse. No, tutkimukset jatkuu nyt hieman toisissa merkeissä, kun itsekkin olen nyt ruvennut ottamaan lisää selvyyttä juuri näistä mainitsemistani sairauksista, joista en ennen paljoa tiennytkään ja niistä ei ole ollut puhettakaan missään tutkimuksien vaiheessa.

Epäilijä kirjoitti:

Meillä ei ole vieläkään mitään diagnoosia vaikka poikaa tutkittu 8v lähtien, nyt hän on 13. Se on kyllä tiedossa, ettei se ole ADHD, mutta jotain muuta sen tapaista. Ja nimenomaan tätä ADD:tä ei ole mainittukaan, eikä aspergeria eikä tourettea, joista löytyy paljon samoja oireita kuin pojallani on. En tiedä ollaanko oltu vaan väärillä lääkäreillä ja psykologeilla ja väärissä tutkimuksissa, vai mistä on kyse. No, tutkimukset jatkuu nyt hieman toisissa merkeissä, kun itsekkin olen nyt ruvennut ottamaan lisää selvyyttä juuri näistä mainitsemistani sairauksista, joista en ennen paljoa tiennytkään ja niistä ei ole ollut puhettakaan missään tutkimuksien vaiheessa.

Lue lisää

Hei!

Luin koko viestiketjun läpi. Etsin näet tietoa adhd:stä, sillä uskon (pelkään ja toivon), että ensinnäkin olen itse adhd:stä kärsivä ja että perheeni nuorimmainen myös on mitä luultavammin saanut tuon saman ristin. (Hän on reilusti yli kolmen ja sellaista duraselia, mikä hän on, ei ole varmaan koskaan ennen nähty......)

Tai siunauksen, jos ajatellaan, mitä kaikkea hyvää olen elämääni impulsiivisuudellani ja luovuudellani saanut. Toki toivoisin, että minulla olisi pidempi pinna ja että en hajottaisi itseäni miljoonaan tekemiseen yhtaikaa.

Perheessämme on myös seiskaluokkaa käyvä poika, jota tutkittiin pienempänä, mutta vastaukseksi saatiin vain normaalia älykkäämpi, mutta patalaiska, sekä arveltiin, että biologisen äitinsä hylkäämä poika on niin masentunut tilanteestaan, ettei siksi pystynyt suoriutumaan läksyjen teosta. Siinä sitä tehtiin läksyjä koko ala-aste tuntikausia illassa, eikä opittu kuin välttämättömimmät. Apua yritettiin saada yhdessä open kanssa (tosin samainen ope sanoi joskus, ettei pojasta taida tulla mitään - tosi rohkaisevaa...). Kävimme pari kertaa perheneuvolassakin, mutta siellä terapeutti oli sitä mieltä, ettei hän voi meitä auttaa, koska perheessämme ei ole vikaa. Ja ala-asteen opekin vakuutti, etteivät vanhemmat voi enempää tehdä.

Nyt ollaan seiskan keväässä ja pojalle on tulossa kasapäin armovitosia... Luojan kiitos, uusi luokanope päätti käynnistää poikamme vuoksi koko luokalle muutamia tutkimuksia. Vielä on kaksi vuotta aikaa pelastaa poika. Ja niinkuin me olemme taistelleet...(Siskollani on tytär, jonka oppimisvaikeus todettiin vasta ylä-asteella, vaikka siskoni oli yrittänyt saada lastaan asianmukaisiin tutkimuksiin vuosikaudet).

Luulen, että tämän kolmetoistavuotiaamme kohdalla kävi niin, että edellisellä kerralla tutkimuksissa haluttiin nähdä vain äitisuhteen vahingoittama pieni masentunut mies, jolloin ei nähty metsää puilta, eikä kyetty huomaamaan, että on muutakin....

Meillä on myös kaksi tyttöä, joilla ei ole minkäänlaisia ongelmia. Reippaita, toimeliaita ja oppivaisia.

MUTTA TOINEN SYY, MIKSI HALUSIN KIRJOITTAA, OLI SE, ETTÄ MINUUN SATTUI TUO ÄITIEN, ISIEN JA OPETTAJIEN TOISTENSA SYYTTELY.

Itse äitinä ja vanhempana tiedän, että on hyviä ja huonoja vanhempia, joilla yhtäkaikki voi olla niitä niin hyvin kuin huonosti käyttäytyviä lapsia. Ja kuten me aikuisetkin, lapset käyttäytyvät eri tilanteissa ja rooleissa eritavoin.

Äitinä, vanhempana, kouluelämää läheltä seuranneena ja entisenä oppilaana tiedän myös että on niin hyviä kuin huonojakin opettajia. Ja toivoisin, että yksikään ns. hyvä ope, ei vetäisi siitä herneitä nenäänsä, jos vanhemmat arvostelevat (huom! rakentavasti) ns. huonoja opettajia, vaan pyrkisivät itse toimimaan eettisesti ja puuttumaan siihen, jos joku työtovereista toimii ammattietiikan vastaisesti. Valitettavastihan sitä joskus tapahtuu.

Tiedän, sillä perheemme vanhimmaista, nyt yhdeksäsluokkalaista, oli eräs aineopettaja muiluttanut pahasti. Otin asian esille ja luonnollisesti opettaja kielsi käytöksensä (vaikka puhuikin ristiin, niin että totuus selvisi). Luokanope pyysi, että vaikenisin asiasta, siksi, että kyseinen ope ei enää seuraavana syksynä kuitenkaan olisi koulussa ja ettei se vaikuttaisi tyttäreni arvosteluun. Aika hurja tilanne... Se, miten tuo aineopettaja puhui minulle puhelimeen, kun soitin hänelle hyvin korrektisti ja ystävällisessä hengessä, ei ole painokelpoista. (Täytyy todeta, että jouduin todella pinnistelemään, etten alentunut hänen tasolleen).

Se tuntimuilutus, jonka kohteeksi tyttäreni oli joutunut tapahtui hyvin pian sellaisen tilanteen jälkeen, josta tyttäreni oli saanut muilta opettajilta ylenmäärin kiitosta ja positiivista huomiota. Eli kaipa hän halusi varmuudeksi ottaa luulot pois... Soitin muille tunnilla olleille nuorille ja kysyin, mitä koulussa oli tapahtunut ja jokainen kertoi omin sanoin sen, mitä olin omalta tyttäreltäni kuullut. Täytyy sanoa, että ensi kertaa tunsin itseni täysin neuvottomaksi, varsinkin, kun koulun rehtori ei välittänyt vastata ja tosiaan luokanvalvoja toivoi, että vaikenemme... Oli sitten tyttärellenikin kertonut, että tuolla toisella opella on vaikeaa ja jos tyttäreni voisi antaa anteeksi... Ja antoihan hän, suuri sydän kun on.

Itse kun olin ala-asteella, oli meillä luokanope, joka tapasi "huvitella" itkettämällä ja pelottelemalla meitä. Mutta vastapainoksi oli taas monia muita ihania opeja.

ELI VASTUULLINEN KASVATUS NIIN KODEISSA KUIN KOULUISSAKIN KUNNIAAN!! KIITOS NIIN HYVILLE OPEILLE KUIN HYVILLE VANHEMMILLEKIN. JA VIRALTA (KUMMATKIN) NE JOTKA EIVÄT YRITÄ!!!

Hyvää Kevättä

aikuinen- lapsi sisällä kirjoitti:

Hei!

Luin koko viestiketjun läpi. Etsin näet tietoa adhd:stä, sillä uskon (pelkään ja toivon), että ensinnäkin olen itse adhd:stä kärsivä ja että perheeni nuorimmainen myös on mitä luultavammin saanut tuon saman ristin. (Hän on reilusti yli kolmen ja sellaista duraselia, mikä hän on, ei ole varmaan koskaan ennen nähty......)

Tai siunauksen, jos ajatellaan, mitä kaikkea hyvää olen elämääni impulsiivisuudellani ja luovuudellani saanut. Toki toivoisin, että minulla olisi pidempi pinna ja että en hajottaisi itseäni miljoonaan tekemiseen yhtaikaa.

Perheessämme on myös seiskaluokkaa käyvä poika, jota tutkittiin pienempänä, mutta vastaukseksi saatiin vain normaalia älykkäämpi, mutta patalaiska, sekä arveltiin, että biologisen äitinsä hylkäämä poika on niin masentunut tilanteestaan, ettei siksi pystynyt suoriutumaan läksyjen teosta. Siinä sitä tehtiin läksyjä koko ala-aste tuntikausia illassa, eikä opittu kuin välttämättömimmät. Apua yritettiin saada yhdessä open kanssa (tosin samainen ope sanoi joskus, ettei pojasta taida tulla mitään - tosi rohkaisevaa...). Kävimme pari kertaa perheneuvolassakin, mutta siellä terapeutti oli sitä mieltä, ettei hän voi meitä auttaa, koska perheessämme ei ole vikaa. Ja ala-asteen opekin vakuutti, etteivät vanhemmat voi enempää tehdä.

Nyt ollaan seiskan keväässä ja pojalle on tulossa kasapäin armovitosia... Luojan kiitos, uusi luokanope päätti käynnistää poikamme vuoksi koko luokalle muutamia tutkimuksia. Vielä on kaksi vuotta aikaa pelastaa poika. Ja niinkuin me olemme taistelleet...(Siskollani on tytär, jonka oppimisvaikeus todettiin vasta ylä-asteella, vaikka siskoni oli yrittänyt saada lastaan asianmukaisiin tutkimuksiin vuosikaudet).

Luulen, että tämän kolmetoistavuotiaamme kohdalla kävi niin, että edellisellä kerralla tutkimuksissa haluttiin nähdä vain äitisuhteen vahingoittama pieni masentunut mies, jolloin ei nähty metsää puilta, eikä kyetty huomaamaan, että on muutakin....

Meillä on myös kaksi tyttöä, joilla ei ole minkäänlaisia ongelmia. Reippaita, toimeliaita ja oppivaisia.

MUTTA TOINEN SYY, MIKSI HALUSIN KIRJOITTAA, OLI SE, ETTÄ MINUUN SATTUI TUO ÄITIEN, ISIEN JA OPETTAJIEN TOISTENSA SYYTTELY.

Itse äitinä ja vanhempana tiedän, että on hyviä ja huonoja vanhempia, joilla yhtäkaikki voi olla niitä niin hyvin kuin huonosti käyttäytyviä lapsia. Ja kuten me aikuisetkin, lapset käyttäytyvät eri tilanteissa ja rooleissa eritavoin.

Äitinä, vanhempana, kouluelämää läheltä seuranneena ja entisenä oppilaana tiedän myös että on niin hyviä kuin huonojakin opettajia. Ja toivoisin, että yksikään ns. hyvä ope, ei vetäisi siitä herneitä nenäänsä, jos vanhemmat arvostelevat (huom! rakentavasti) ns. huonoja opettajia, vaan pyrkisivät itse toimimaan eettisesti ja puuttumaan siihen, jos joku työtovereista toimii ammattietiikan vastaisesti. Valitettavastihan sitä joskus tapahtuu.

Tiedän, sillä perheemme vanhimmaista, nyt yhdeksäsluokkalaista, oli eräs aineopettaja muiluttanut pahasti. Otin asian esille ja luonnollisesti opettaja kielsi käytöksensä (vaikka puhuikin ristiin, niin että totuus selvisi). Luokanope pyysi, että vaikenisin asiasta, siksi, että kyseinen ope ei enää seuraavana syksynä kuitenkaan olisi koulussa ja ettei se vaikuttaisi tyttäreni arvosteluun. Aika hurja tilanne... Se, miten tuo aineopettaja puhui minulle puhelimeen, kun soitin hänelle hyvin korrektisti ja ystävällisessä hengessä, ei ole painokelpoista. (Täytyy todeta, että jouduin todella pinnistelemään, etten alentunut hänen tasolleen).

Se tuntimuilutus, jonka kohteeksi tyttäreni oli joutunut tapahtui hyvin pian sellaisen tilanteen jälkeen, josta tyttäreni oli saanut muilta opettajilta ylenmäärin kiitosta ja positiivista huomiota. Eli kaipa hän halusi varmuudeksi ottaa luulot pois... Soitin muille tunnilla olleille nuorille ja kysyin, mitä koulussa oli tapahtunut ja jokainen kertoi omin sanoin sen, mitä olin omalta tyttäreltäni kuullut. Täytyy sanoa, että ensi kertaa tunsin itseni täysin neuvottomaksi, varsinkin, kun koulun rehtori ei välittänyt vastata ja tosiaan luokanvalvoja toivoi, että vaikenemme... Oli sitten tyttärellenikin kertonut, että tuolla toisella opella on vaikeaa ja jos tyttäreni voisi antaa anteeksi... Ja antoihan hän, suuri sydän kun on.

Itse kun olin ala-asteella, oli meillä luokanope, joka tapasi "huvitella" itkettämällä ja pelottelemalla meitä. Mutta vastapainoksi oli taas monia muita ihania opeja.

ELI VASTUULLINEN KASVATUS NIIN KODEISSA KUIN KOULUISSAKIN KUNNIAAN!! KIITOS NIIN HYVILLE OPEILLE KUIN HYVILLE VANHEMMILLEKIN. JA VIRALTA (KUMMATKIN) NE JOTKA EIVÄT YRITÄ!!!

Hyvää Kevättä

Lue lisää

ja kommentit. Asiaa puhuit.