Ryyppykaverin selkäsaunat

Ennen, tosin jo aikuisena, ryypättiin veljen kanssa niin maan perusteellisesti. Minä olin kunnolla päissäni, veli ilmeisesti hieman vähemmän. Kolmas päivä oli jo alkamassa, kun veli nykäisi nokkaansa jostakin turhasta. Se alkoi suunnitella selkäsaunan antamista minulle. Minä naukkailin varovasti, veli ei ottanut kai yhtään.

Sen minä vielä muistan, että hän haki ulkoa vitsan ja kokeili millainen ääni siitä lähtee lyötäessä ilmaan. Kun minä seuraavan kerran havahduin, niin mun pakarat li aika kirjavat ja veli naureskeli, että hän oli piiskannut minut. Kyllä vit... etten muistanut asiasta mitään.

Pari kolme kertaa se vielä humalassa piiskasi minut ja hauskaa tuntui olevan, kun pikkuveli kuritti isoa veljeä. Päätin lopettaa ryyppäämisen. Veli vakuutti, että se ei haittaa, kyllä minä voin sinut selvänäkin piiskata. Sellaisista puheista minä nostin melkoisen soilun, kävihän tuollaiset höpinät kunnian päälle.

Veli ilmoitti, että sellainen asia me testataan heti, haki kaapista valmiiksi varaamansa vitsan ja hyökkäsi minun kimppuun. Jälkeenpäin olen tajunnut, että veli oli tarkasti kaiken harkinnut ja lopputulokseksi tuli, että iältään nuorempi reservin kersantti piiskasi iältään vanhemman reservin jääkärin. Minä näin, että kersantti myhäili pitkään tyytyväisenä, ilmeisesti miettien mitä kaikkea tästä seuraisi.

Olen salaa kuvannut piiskaamisen, nykyisin minulle on jo melko varma käsitys, mihinkä veljen menestys perustuu.