Wilsonien perhe 3

tarinatyttö kirjoitti:

"Kulta? Mikä hätänä? Olet aivan kalpea. Onko jotain sattunut?"
Kysymyksiä sateli, kun Kurt astui ovesta sisään ja katsoi vaimoaan. Hän oli juuri tullut töistä. Kello oli jo paljon, joten hän oli aivan poikki.
"Ei mikään. Minulla on vain pieni migreenikohtaus, ei sen pahempaa", Laura valehteli. Hän oli itkenyt melkein koko päivän. Elizabeth!Missä sinä olet? Lauran sisäinen ääni huusi.

Elizabeth asteli katukivetystä pitkin kohti Kaunialan puistoa. Hänellä oli päässään kaksi ristiriitaista tunnetta - miksi lähdin kotoa, oli ensimmäinen. Saivatpahan he opetuksen, oli toinen. Hän ei ollut keksinyt muutakaan keinoa kuin karata kotoa. Pienessä repussa hänellä oli kaikki koulukirjat ja vaatteet, joita hän tarvitsisi. Rahaa hänellä oli pieneen ruokaan ja bussimatkoihin.
Hän istahti puiston penkille, pudotti repun selästään ja sulki silmänsä. Kello oli jo paljon, ja pimeä oli laskeutunut. Kaunialassa liikkui yöaikaan paljon huppelityyppejä. Elizabeth värisi ajatuksesta. Olisikohan sittenkin pitänyt jäädä kotiin?
Ei, oli suora vastaus hänen kysymykseensä. Kotiin minä en mene, tuli mitä tuli.
"Lizzie? Sinäkö se olet?" kuului hento ääni Elizabethin takaa.
Elizabeth pelästyi niin että oli lentää penkiltä. Hänen taknaan oleva henkilö purskahti raikuvaan nauruun.
"Olisit nähnyt itsesi!" henkilö hekotti.
Elizabeth tunnisti tytön.
"Rosa? Sinkä siinä?"
"Minäpä minä. Mitä sinä täällä tähän aikaan teet? Olethan kuullut huhut siitä Kaunialassa asuvasta känniläisestä, mikä pitää nuorista tytöista?"
Elizabeth naurahti. "Ne ovat vain huhuja, Rosa."
"Niin. Mutta et vastannut kysymykseeni."
"Karkasin kotoa."
Rosan suu loksahti auki. "Täh? Ja minä kun luulin, että sinulla ja perheelläsi menee hyvin!"
"Luulit väärin."
"Hmm..", Rosa mietiskeli, "Onko sinulla jo yösijaa?"
Elizabeth pudisti päätään.
Rosa alkoi hymyillä. "Sitten sinä tulet meille!"
Elizabeth oli kiitollinen ystävälleen. Häntä nukutti pitkä kävelymatka puistoon kotoa, ja hänellä oli nälkä.
"Kiitos, Rosa", Elizabeth sanoi. Tytöt ottivat Elizabethin repun ja suuntasivat matkansa Rosan ktoia kohti.

Oli aamu. Laura oli entistä huolestuneempi Elizabethista.
"Missä muuten Lizzie on?" Kurt kysyi aamiaispöydässä.
"Minä tahdon, että Liz vie minut ostoksille!" Alexandra vaati.
"Hän on ystävänsä Cameronin luona yökylässä. Lupasi tulla illalla kotiin.
Kurt nyökkäsi myöntävästi. Alexandra taas nyrpisti nenäänsä.
"Aina kun minä tahdon tehdä jotain Lizin kanssa, hän on kavereillaan! Minäkin menen sitten Heatherille yöksi!"
"Nyt suu poikki nuorineiti", Kurt sanoi puoliksi tosissaan.
Laura ei kuunnellut keskustelua. Hän oli syventynyt miettimään Elizabethia. Tyttö oli löydettävä. Ensin hän aloittaisi tytön ystävistä. Heiltä hän saisi tietää lisää Elizabethin ystäviä, sillä Elizabethin oli ollut pakko mennä jonkun ystävänsä luokse. Muuta paikkaa Laura ei keksinyt.

"Nukuitko hyvin?" Rosa kysyi Elizabethilta.
Elizabeth nousi istumaan ja hieroi silmiään. Hänen vaaleat laineikkaat hiuksensa olivat aivan sekaiset.
"Joo, nukuin."
"Aamiainen on valmiina pöydässä", Rosa ilmoitti pirteänä.
"Kiitos", Elizabeth henkäisi.

Laura oli kiertänyt iltaan mennessä kaikki tuntemansa Elizabethin ystävät, mutta kukaan ei ollut nähnyt tyttöä pariin päivään. Laura alkoi luopua toivosta.
"No olipas sinulla pitkä lenkki", Kurt sanoi vitsaillen, kun Laura astui olohuoneeseen.
"Juu", Laura huokaisi.
"Mikä sinulla on? Olet ollutn koko päivän vaitonainen", Kurt kysyi nyt vakavammin.
"Minun on kerrottava sinulle jotain", Laura sanoi hiljaa. Hän istahti sohvalle miehensä viereen ja käänsi television kanavaa uutisille.
"Elizabeth on..."
Lauran lause jäi kesken, kun televisioruutuun ilmestyi valkoinen palava talo.
"... Ja juuri saamiemme tietojen mukaan kaksi tyttöä, Elizabeth Wilson ja Rosa McKaye ovat jääneet taloon tulen saartamiksi. Rosan vanhemmat ovat raportoineet meille ja lehdisölle tapahtumisen kulun. Palomiehet tekevät kaikkensa pelastaakseen tytöt..."
Laura valahti aivan kalpeaksi ja tuskan hiki nousi iholle.
"Elizabeth! KURT! Meidä on pelastettava Elizabeth!"

"Tahdotko sinä munakasta?" Rosa kysyi ystävällisesti Elizabethilta.
"Mikä etten. Osaatko sinä tehdä?"
"Joo. Äiti opetti."
Tytöt alkoivat rikkoa kananmunia paistinpannulle. Rosa teki työtään erittäin keskittyneesti.
"Laittaisitko tuon astejutun oikeaan paikkaan?" Rosa kysyi Elizabethilta ja näytti lukua ystävälleen.
Elizabeth ei juuri silloin katsonut, mitä Rosa hänelle näytti.
"Okei", hän sanoi epävarmasti. Se on varmaankin tämä, Elizabeth sanoi ja laittoi kiersi levyn kahteensataan asteeseen.
Noin puolen minuutin jälkeen Rosa alkoi yskiä.
"Mikä sinulle tuli?" Elizabeth kysyi huolestuneena.
"Savua... Iikk!! Täällä PALAA!!"
Elizabeth huomasi, kuinka liekit nousivat hiljattain ylemmäs ja ylemmäs hellalla.
"Mene seinää vasten!" Elizabeth huudahti.
Rosa teki työtä käskettyä.
Elizabethkin painautui seinää vasten. Harmi vain, että keittiö oli erittäin pieni. Tuli levisi salaman nopeasti ympäri keittiötä. Koko keittiö oli tehty puusta!
"Äiti! Isä!" Rosa kiljui.
"Rosa? Mitä täällä taphtuu?"
"Tulipalo!"
"Thomas! Soita palokunta ja heti!" rouva McKaye huusi miehelleen.
"Miksi?" herra McKaye kysyi hölmönä.
"Älä kysele vaan TOIMI!"
Herra McKaye riensi puhelimen luo ja näppäili palokunnan numeron.
Tuli oli levinnyt jo koko keittiön poikki. Ja se peitti ainoan uloskäynnin, oven olohuoneeseen.
"Hitsi! Miten näin pääsi käymään?"
Silloin Elizabeth huomasi, että Roosa oli lyyhistynyt maahan itkemään.
"Tämä on minun syytäni! Minä halusin tehdä munakasta!"
Elizabethin mieleen pälkähti se, kun hän laittoi asteen kahdellesadalle.
Tyttö nielaisi.
"Minunpas. Minä laitoin asteen kahdellesadalle."
Rosa katsoi pelästyneenä Elizabethia.
"Etkö katsonut ku näytin sinulle asteikon?"
"Ööö..."
"Liz!"
"Anteeksi.. Mutta nyt meidän on keksittävä keino päästä täältä ulos."
Kuului paloautojen ja poliisien pillien ulinaa. Pelastajat olivat saapuneet.
"Tuli nielaisee meidät, jos me emme lähde täältä nyt heti!" Rosa huudahti.
Tuli oli noin kahden metrin päässä tytöistä. Tulen liekit kuumottivat tyttöjä.
Elizabeth katsoi lähintä ikkunaa. Jos..
Hän katseli ympärilleen etsien jotain isoa.
Elizabeth äkkäsi hätätapausta parten olevan vaahtosammuttimen.
Hän riensi huoneen toiseen päähän seinää pitkin katsoen, ettei tuli vai olisi liian lähellä. Kahden metrin päässä edelleen.
Hän kaappasi vaahtosammuttimen ja meni takaisin samalla tavalla seinää pitkin. Kun hän oli tarpeeksi lähellä lähintä ikkunaa, hän viskasi vaahtosammuttimen ikkunasta ulos. Ikuuna hajosi säpäleiksi.
"Rosa! Nyt liikettä!" Elizabeth huusi.
"Mitä nyt?"
Mene tuosta rikkinäisestä ikkunasta ulos! Nyt heti!"
Rosa teki mitä Elizabeth oli sanonut ja meni ikkunan luo ja kiipesi ikkunalaudalle. Varovaisesti hän kiipesi rikkinäisestä aukosta ulos pihalle.
Sitten oli Elizabethin vuoro. Hän meni ikkunalle ja kiipesi varovaisesti ulos. Yksi pystyssä ollut terävä lasinpala teki pienen haavan hänen käteensä, mutta se oli pientä mitä hänelle olisi voinut tapahtua.
"Lizzie!!" Elizabeth kuuli äidin äänen.
"Äiti!" Elizabeth huusi ja köhi samalla.
Huomaamattaan Elizabeth olikin jo äitinsä sylissä.
"Olethan kunnossa?"
Elizabeth katsoi sumein silmin palavaa keittiötä. Talo sentään pelastui, mutta keittiö ei.
"Minä taidan pyörtyä", Elizabeth kuiskasi. Sitten kaikki pimeni hänen päässään.

Eroavatko Kurt ja Laura Kurtin saatua tietää, että Laura ei ollut kertonut hänelle totuutta? Entä kestääkö Elizabeth uuden koulun suosituimman oppilaan paikan, kun Rosa on jäänyt hänen varjoonsa, vaikka molemmat olivat samassa tapaturmassa?

Hitto kuinka pitkä tarina! :) Mut toivottavasti jaksatte lukea sen..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä