Bi-mies mutta lapsettomuus mietityttää

Moi! Oon 32-v bi-mies. Tai kai sitä täyshomo jos homma menee seuraavasti: mä oonperus maskuliininen mies. Oon ollut syvästi ihastunut sekä naisiin että miehiin aiemmassa elämässä. Vastakaikua en ole saanut keltään. Vastaavasti minuun ihastuvat eivät minua sytytä. En ole koskaan seurustellut, olen kuin väliinputoaja. En syyllistä naisia mutta on todella vaikea erottua miesmassasta vaikka olen hyvin urheilullinen ja kai oknäkönenkin. Olrnnhybinnnöyrä ja kiltti ja siksi muutama nainen onkin todennut yhden seksikerran jälkeen että minulta puuttuu särmää. Eli olen kai nössö sit :D naiset on ihania ja olisin hyvä lapselleni jos sellaisen biologisen saisi. Nyt kuitenkin bipuoleni on ottanut tuulta alleen ja olen löytänyt samanhenkisen ja samanikäisen miehen joka saa perhosia vatsaani. Ja hän tuntuu olevan myös minusta kiinnostunut. Olen valmis hyppäämään tähän junaan ja kohtaamaan homofobian ja mahdollisia hyökkäyksiä sivulta ystäviltä yms. En pelkää sitä. Koska kaipaan kosketusta ja että joku minuakin rakastaisi. Ja haluaisin rakastua ekaa kertaa koskaan. Otanko riskin miehen kanssa ja alan homoksi vai jatkanko yksinäistä oleilua ilman mitään säpinää hetero puolella? Oon jo 32 ja saatan joutua odottaa toiset 32 vuotta oikeaa naista. Haluaisin lapsia mutta luulen että kohta ikää tulee vastaan. Elänkö siis "säästöliekillä" odottaen sitä vaimoketta vai elänköb etkessä ja annan tälle miehelle mahdollisuuden? Silloin saan hyvästellä biologisen lapsihaaveeni. Koska ansaitset jo vihdoinkin rakkautta ja meekityksellidyyttä. Minulla ei ole paljoa ystäviäkäännjoten koiran kanssa kaksin olen. Yksinäinen olin koko 20-30- v ajan kun ei ollut koiraa. Olen sosiaalisesti älykäs ja ekstrovertti. Mitä teen? Onko kohtalotovereita. Miten muut bi-tyypit valitsevat puolensa ja sitoutuvat siihen? Huom. Asiallisia kommentteja sitten, ei mitään "hyi vitun homo...." Kiitos. Auttakaa.