hei kaikki kuolukiusatut.olen 14wee likka ja mua on kiusattu jo aika pitkään.kaikki alko kun siirrryin seiskalle.aluks kaikki tuntu normaalilta mut ku pari viikkoo oli kulunut niin sit alkoi tapahtuu.luokan kovis alko kiusaa meitä "vähäarvoisia".myöhemmin loukal tuli yks tyttö.no tietenkin kovis ja uus likka tutustu ja niist tuli bestiksii.ne molemmat poltti ja joi.sit niiden "porukkaan" liitty mun kaveri ja ne alko sit kiusaamaan mua.ne kysy et haluuks mä päästä niiden jengiin ja mä sanoin et en sillä muuten mä olisin joutunut pöllii kaupasta
tupakkaa.myöhemmin ne veti myös miedän luokan jätkät siihen mukaan.olen jopa viiltänyt itseäni epätoivossa.kaikki kiusatut!tiedän miltä teistä tuntuu.
tupakkaa.myöhemmin ne veti myös miedän luokan jätkät siihen mukaan.olen jopa viiltänyt itseäni epätoivossa.kaikki kiusatut!tiedän miltä teistä tuntuu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olet hyvin älykäs nuori nainen, kun et ole mennyt mukaan moiseen! Moni olisi sinun sijassasi jo pöllinyt tupakkaa ja monenmoista muutakin kaupasta, jotta olisi säästynyt kiusaamiselta. Mutta sinä pidit pintasi ja olit OMA ITSESI. Siitä nostankin sinulle hattua! Olet harvinainen neito, ei tuollaisia tapaa noin vain. Hyvä, että tulit tänne ja kerroit asiasi. Kai olet kertonut sen myös opettajille? Ei yläaste kauaa kestä, kyllä siitä selviää. Vaikka kyllähän koko sen ajan joutuu pyristelemään kiusaajia vastaan. Mutta kyllä se siitä.. Olet paljon paremmassa asemassa nyt, kun et mennyt mukaan. Toivon sulle kaikkea hyvää, kuka sitten oletkin (joku ihana, henkisesti "vahva" tyttö varmaan :))
mua on kiusattu ihan samanlaill, paitsi et mull ei ees seiskan alus ollu kauheesti kavereit, mut ne alotti kiusaamisen ku meijän luokalle tuli sellai "kova" tyttö ja mä en menny niitte mukaa.. mä onneks pystyn vaihtaa luokkaa ni sill ei oo enää sillee mitn välii..:)
oikein fiksu myös, kukkaistyttö!
Koita jaksaa, viiltäminen ei ainakaan auta tilannetta. itse olen nyt 9. luokalla ja minua kiusattiin myös 7. millon teipattiin tampooni selkään tai heitettiin roskia reppuun.. ehdottaisin että puhuisit jollekkin, vanhemmille, opettajalle. En oikein osaa sanoa koska itse olin aina vain hiljaa. Ensanonut kellekkään koskaan mitään. meno on kyllä huomattavasti rauhoittunut ysiin mennessä mutta tämä kuulostaa nyt tyhmältä mutta koita kestää.
Tiedätkö: olet rohkea, koska uskallat olla positiivisesti erilainen. Ei tosi ystäviä ole ne, joiden ystäväksi tullakseen on tehtävä jotain väärää.
Surullista vain, että olet joutunut kärsimään sun erilaisuudesta! Muista, ettei se ole sun häpeä vaan kiusaajien. Kun tuntuu tarpeeksi pahalta, voi tehdä mieli viillellä, mutta se ei ole ratkaisu! Etsi apua, sillä sitä ansaitset ja tarvitset.
Toisaalta kiusaaminen on jopa tehnyt susta empaattisemman...Pidä järki päässäsi, myöhemmin olet iloinen siitä, ettet antanut periksi painostukselle. Tsemppiä! :)