Minulta kuinka jaksan.. Keskitytte kyselemään kuinka isä voi... Suht rasittavaa on kuulla tuo. Ja toinen kysymys että oletko ajatellut ryhtyä omaishoitajaksi... No en. En pilaa elämääni sillä että isäni sairaus vie voimia jo nyt. Niin että mikä sairaus.. Alzheimer joka etenee vauhdilla vaikka diagnoosista reilu kuukausi. Minulla on oikeus myös omaan elämään vaikka isäni saattaa luulla ettei näin ole. Hän tuntuu vaativan kaiken huomion jo taudin alkuvaiheessa... Yksin teen kaiken, siskoni vaan odottaa perintöä.
Voisitteko kysyä välillä...
Anonyymi
2148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tsemppiä. Ymmärrän tilanteesi. Tosi raskasta.
Ota yhteyttä kaupunkisi/asuinkuntasi vanhustenhoidon yksikköön ja pyydä palvelutarpeen arviointia kotikäyntinä.
11v ja 8 pv omaishoitajana vei voimat aika perusteellisesti. Entinen elämä ei tietenkään koskaan palaa, kun 1 ovi sulkeutuu toinen aukeaa.
Omaishoidon jälkeen olo oli tyhjä, todella. Löysin itseni muistojen keskeltä kun kaikki ovat menneet. Ei menneisyydessä voi tietenkään elää mutta muistot palautuvat aina mieleen.
Viime aikoina olen hiljentynyt omissa oloissani,hieman matkaillutkin.