Täällä tuore alzheimer diagnoosi viime kuulta. Ihmiset kyselleet monesti että aionko minä ryhtyä omaishoitajaksi.. Ajatus ahdistaa minua, sillä kyseessä kuitenkin muistisairas ihminen ja tauti etenee jo nyt kovinkin nopeaan tahtiin. Käytöshäiriöt ja harhat hetkittäisiä. Äsken sain taas kuulla etten halua auttaa, vaikka kaiken teen yksin oman työni ohella. Siskoni ei paskan vertaa välitä, on myöskin töissä mutta vapaa-ajan viettää kuningas alkoholin kanssa. Niin sitä lähinnä kysyn että onko joku joutunut pakon edessä omaishoitajaksi.. Ja lähinnä muistisairaan..
Onkohan kukaan kokenut vastaavaa..
Anonyymi
41061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, olen yli kymmene vuotta hoitanut äitiäni jolla sama diagnoosi. Itse olen 45v.Jos nyt kysyttäisiin, että ryhtyykö samaan niin olisi vaikea päättää. On tämä ollut tuskien taival, koska sisarukset eivät ole halunneet ottaa yhtään osaa äidin hoitoon. Lisäksi on ihan höpö höpö puhetta, että olisi hyvät tukiverkot yhteiskunnan osalta. En ehkä suosittele, nauti elämästäsi, koska tässä työssä se helposti menee ohi tavallaan. Ja ei ehdi huolehtia itsestä niin, kuin haluaisi.
Pakko on ryhtyä omaishoitajaksi, kun puoliso sairastuu muistisairauteen ja yhdessä asutaan. Taudin edetessä se sairas on useimmiten pakko sijoittaa laitoshoitoon, kun omaishoitaja ei enää pysty eikä jaksa hoitaa kotioloissa.
Omaishoitoa tarvitsevaa äitiä, isää tai muuta läheistä henkilöä ei pidä ottaa hoidettavakseen. Ei koskaan, ei koskaan, ihan ehdottomasti ei koskaan!
Taudin edetessä mitään apua et tule saamaa, lääkäri toteaa väkivaltaisesta hoidettavasta että väkivalta kuuluu sairauteen, muuta ei tapahdu ei laitospaikkaa.
Tämä on omaishoitajan arkea, mistään et apua saa.
No ei kyllä pidä paikkaansa. Et tajua yhtään mistä puhut. Tyhjää horiset.