MUISTATTEKO, kuka meitä ensiksi saatanoiksi herjasi?

Ei todella ole merkillistä:

Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin.

Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.

Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. "

Täydellinen rakkaus on rakkautta Jeesuksen totuuteen.

Ei rakkautta Paavalin , Pietarin ja pappien valheisiin.

Vaikka olen jo vanha mies, muistan hyvin, miten Paavolan seurakunnan vanhoillislestadiolainen kappalainen minulle kolmena vuotena peräkkäin lahjoitti matkalipun helvetiin.

Ensimmäisen kerran maaliskuussa 1989.

"Helvetiin menet, kun et meidän joukossa ole tunnustamassa syntejäsi.

Sillä VAIN ME olemme oikeita jumalanlapsia ja VAIN MEILLÄ on oikeus Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä antaa ihmisille syntejä anteeksi."

Myöhemmin tajusin, että tuo lippu oli voimassa vain vuoden, jonka jälkeen piti lahjoittaa uusi lippu. Ne lahjoituksen loppuivat, kun maaliskuussa 19922 jätin kaikki tehtävät luterilaisen porton kaverina:

Ruukin Keskusta ja Kokoomus pyysivät ehdokkaaksi vuoden 1991 kirkollisvaaleihin heidän yhteiselle listalleen. Suostuin sillä ehdolla, että kaikki päätökset saan tehdä itse, enkä näiden puolueiden päämäärien mukaan. Koska sotilaana en ollut minkään puolueen jäsen, enkä ole edelleenkään.

Sellainen ihme tapahtui, että tulin valituksi vaalien suurimmalla äänimäärällä, jonka siihen asti aina oli saanut joku vanhoillislestadiolainen. Minulle tarjottiin valtuuston puheenjohtajan paikkaa, mutta halusin neuvoston varapuheenjohtajaksi, koska uskoin siinä tehtävässä saavani paremmin esille Pyhän Hengen vaatimukset.

Keskustan johto pyysi liittymään heidän jäseneksi: "Koska sinä olet ainoa, joka pystyy taistelemaan vanhoillislestadiolaisia vastaan." En suostunut, koska minun taistelutanner on muualla.
Yksi hauska muisto tuon vaalin jälkeisestä ajasta. Olin Revonlahden seurakuntatalolla jossakin tapahtumassa, kun luokseni tuli kaksi tuntematonta naista, joista toinen tuli kättelemään sanoen: "Jumalan terve ja onneksi olkoon!"
Jolloin kaverinsa kuiskasi hänen korvaansa: "Ei tuo ole jumalanlapsi." Jolloin sain kuulla: "Otan pois tervehdykseni!" Näin pian katosi maallinen kunnia.

Jumalalle sana kolme, on jostakin syystä hyvin tärkeä: Isä, Poika, Pyhä Henki, kuin myöskin tuo kolme vuotta, joka toteutui myös Ruukin seurakunnassa. Kolme vuotta meni, ennen kuin kirkkoherra viimein suostui ottamaan tuo harhaopin poistamisen kirkkovaltuuston käsittelyyn. Se tapahtui maaliskuun viimeisenä päivänä 1992 pidetyssä kirkkovaltuuston kokouksessa.
Se pidettiin Ruukin seurakuntatalon ns. rippikoululuokassa. Kun astuin talon pääovesta sisään, ihmettelin kun sali oli täynnä vanhoillislestadiolaisia, ja heidän emäntänsä olivat kuin tätiaurinkoisia, kun toivottivat tervetulleeksi kahville, ennen kokouksen alkua.
En tätä heti tajunnut, mikä juoni tässä takana oli. Vaikka heillä oli oma jumalanhuoneensa vain puolen kilometrin päässä. Kirkkoherra oli kutsunut heidät tarjoamaan kahvit kirkkovaltuutetuille ja samalla pitämään seurojaan salissa samaan aikaan, kun valtuusto käsitteli heidän asiaansa.
Kokoukseen oli kutsuttu valtuutettujen ja neuvoston jäsenten lisäksi myös johtomiehet kaikista neljästä seurakunnan alueella toimivasta rauhanyhdistyksestä.

Aloituspuheenvuoro annettiin minulle. Kerroin heille kaikki tärkeimmät elämäni tapahtumat, Kristuksen kohtaamiset ja hänen viestinsä seurakunnalle. Johtomiehet listivät kilvan kirkkoherraa, omia yhdistyksiään saavutuksiaan. Yksi neuvoston jäsen totesi: "Ei näiden Sunin oppien mukaan seurakuntaa voi johtaa", toinen jatkoi: "Miten tuosta Sunista tuli tuollainen, vaikka se oli niin mukava mies?" Muut neuvoston jäsenet vain hiljaisina kuuntelivat.

Esko Kantola, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja aloitti puheensa: "Tällaisia unien ja näkyjen perässä juoksijoita, kuin Teuvo on nyt, on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta tämä meidän jumalanlasten valtakunta on ja pysyy."

Viimeisen puheenvuoron käytti rauhanyhdistysten yhteinen johtaja ja heidän profeettansa Leo Karhumaa. Hän kehui kirkkoherran maasta taivaaseen, joten tämän puheen jälkeen oli selvää, ettei heidän oppinsa poistaminen seurakunnan ilmoituksista tulisi onnistumaan.

"Annetaan olla vielä tämä vuosi", päätti kirkkoherra Reijo Junttila puheensa. Ja siellä ne ovat yhdessä lopulliseen tuhoon saakka, kuten Jeesus ilmoitti:

"Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, silloin se on noussut itseään vastaan. kuinka sen valtakunta silloin voisi pysyä koossa?

Lopuksi kiitin ja ilmoitin, että tähän päättyivät minun tehtäväni tässä seurakunnassa, kumarsin ovella ja poistuin. Kun suljin oven aloin kävellä pitkin käytävää pääovelle, tapahtui jälleen tuo Pyhän Hengen kolmosen ihme:

10 vuotiaana Ylämaalla, 48 vuotiaana Lappeenrannassa, 55 vuotiaana Ruukissa, kun vanhoillislestadiolaisten seuralaiset alkoivat laulaa tätä minun virttäni:

"Kiitos olkoon Jumalalle Karitsalle...", jonka soidessa poistuin maaliskuun viimeisen päivän yöhön. Ihmetellen sitä, miten Pyhä Henki saa Saatanan palvelijatkin toteuttamaan täsmälleen oikeaan aikaan Jumalan tahtoa. Jos olisivat tuon virren merkityksen elämässäni tienneet, olisivat varmasti olleet hiljaa tai laulaneet omia virsiään.

TeuvoSuni kirjoitti:

Vaikka olen jo vanha mies, muistan hyvin, miten Paavolan seurakunnan vanhoillislestadiolainen kappalainen minulle kolmena vuotena peräkkäin lahjoitti matkalipun helvetiin.

Ensimmäisen kerran maaliskuussa 1989.

"Helvetiin menet, kun et meidän joukossa ole tunnustamassa syntejäsi.

Sillä VAIN ME olemme oikeita jumalanlapsia ja VAIN MEILLÄ on oikeus Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä antaa ihmisille syntejä anteeksi."

Myöhemmin tajusin, että tuo lippu oli voimassa vain vuoden, jonka jälkeen piti lahjoittaa uusi lippu. Ne lahjoituksen loppuivat, kun maaliskuussa 19922 jätin kaikki tehtävät luterilaisen porton kaverina:

Ruukin Keskusta ja Kokoomus pyysivät ehdokkaaksi vuoden 1991 kirkollisvaaleihin heidän yhteiselle listalleen. Suostuin sillä ehdolla, että kaikki päätökset saan tehdä itse, enkä näiden puolueiden päämäärien mukaan. Koska sotilaana en ollut minkään puolueen jäsen, enkä ole edelleenkään.

Sellainen ihme tapahtui, että tulin valituksi vaalien suurimmalla äänimäärällä, jonka siihen asti aina oli saanut joku vanhoillislestadiolainen. Minulle tarjottiin valtuuston puheenjohtajan paikkaa, mutta halusin neuvoston varapuheenjohtajaksi, koska uskoin siinä tehtävässä saavani paremmin esille Pyhän Hengen vaatimukset.

Keskustan johto pyysi liittymään heidän jäseneksi: "Koska sinä olet ainoa, joka pystyy taistelemaan vanhoillislestadiolaisia vastaan." En suostunut, koska minun taistelutanner on muualla.
Yksi hauska muisto tuon vaalin jälkeisestä ajasta. Olin Revonlahden seurakuntatalolla jossakin tapahtumassa, kun luokseni tuli kaksi tuntematonta naista, joista toinen tuli kättelemään sanoen: "Jumalan terve ja onneksi olkoon!"
Jolloin kaverinsa kuiskasi hänen korvaansa: "Ei tuo ole jumalanlapsi." Jolloin sain kuulla: "Otan pois tervehdykseni!" Näin pian katosi maallinen kunnia.

Jumalalle sana kolme, on jostakin syystä hyvin tärkeä: Isä, Poika, Pyhä Henki, kuin myöskin tuo kolme vuotta, joka toteutui myös Ruukin seurakunnassa. Kolme vuotta meni, ennen kuin kirkkoherra viimein suostui ottamaan tuo harhaopin poistamisen kirkkovaltuuston käsittelyyn. Se tapahtui maaliskuun viimeisenä päivänä 1992 pidetyssä kirkkovaltuuston kokouksessa.
Se pidettiin Ruukin seurakuntatalon ns. rippikoululuokassa. Kun astuin talon pääovesta sisään, ihmettelin kun sali oli täynnä vanhoillislestadiolaisia, ja heidän emäntänsä olivat kuin tätiaurinkoisia, kun toivottivat tervetulleeksi kahville, ennen kokouksen alkua.
En tätä heti tajunnut, mikä juoni tässä takana oli. Vaikka heillä oli oma jumalanhuoneensa vain puolen kilometrin päässä. Kirkkoherra oli kutsunut heidät tarjoamaan kahvit kirkkovaltuutetuille ja samalla pitämään seurojaan salissa samaan aikaan, kun valtuusto käsitteli heidän asiaansa.
Kokoukseen oli kutsuttu valtuutettujen ja neuvoston jäsenten lisäksi myös johtomiehet kaikista neljästä seurakunnan alueella toimivasta rauhanyhdistyksestä.

Aloituspuheenvuoro annettiin minulle. Kerroin heille kaikki tärkeimmät elämäni tapahtumat, Kristuksen kohtaamiset ja hänen viestinsä seurakunnalle. Johtomiehet listivät kilvan kirkkoherraa, omia yhdistyksiään saavutuksiaan. Yksi neuvoston jäsen totesi: "Ei näiden Sunin oppien mukaan seurakuntaa voi johtaa", toinen jatkoi: "Miten tuosta Sunista tuli tuollainen, vaikka se oli niin mukava mies?" Muut neuvoston jäsenet vain hiljaisina kuuntelivat.

Esko Kantola, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja aloitti puheensa: "Tällaisia unien ja näkyjen perässä juoksijoita, kuin Teuvo on nyt, on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta tämä meidän jumalanlasten valtakunta on ja pysyy."

Viimeisen puheenvuoron käytti rauhanyhdistysten yhteinen johtaja ja heidän profeettansa Leo Karhumaa. Hän kehui kirkkoherran maasta taivaaseen, joten tämän puheen jälkeen oli selvää, ettei heidän oppinsa poistaminen seurakunnan ilmoituksista tulisi onnistumaan.

"Annetaan olla vielä tämä vuosi", päätti kirkkoherra Reijo Junttila puheensa. Ja siellä ne ovat yhdessä lopulliseen tuhoon saakka, kuten Jeesus ilmoitti:

"Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, silloin se on noussut itseään vastaan. kuinka sen valtakunta silloin voisi pysyä koossa?

Lopuksi kiitin ja ilmoitin, että tähän päättyivät minun tehtäväni tässä seurakunnassa, kumarsin ovella ja poistuin. Kun suljin oven aloin kävellä pitkin käytävää pääovelle, tapahtui jälleen tuo Pyhän Hengen kolmosen ihme:

10 vuotiaana Ylämaalla, 48 vuotiaana Lappeenrannassa, 55 vuotiaana Ruukissa, kun vanhoillislestadiolaisten seuralaiset alkoivat laulaa tätä minun virttäni:

"Kiitos olkoon Jumalalle Karitsalle...", jonka soidessa poistuin maaliskuun viimeisen päivän yöhön. Ihmetellen sitä, miten Pyhä Henki saa Saatanan palvelijatkin toteuttamaan täsmälleen oikeaan aikaan Jumalan tahtoa. Jos olisivat tuon virren merkityksen elämässäni tienneet, olisivat varmasti olleet hiljaa tai laulaneet omia virsiään.

Lue lisää

Ei kiinnosta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kiinnosta.

Uskon sinua, koska oletkin Saatanalle heitetty Anonyymi.