Mun sisko aina kun tulee käymään juttelee vain mun vaimon kanssa. Mulle se melkein sylkee silmille. Sillä on semmonen luonnehäiriö. Se ei
haluu veljen kanssa mitään kunnon keskustelua.
Yleensä se keksi moittimista.
haluu veljen kanssa mitään kunnon keskustelua.
Yleensä se keksi moittimista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Johan nyt sattui huonosti, voi voi.
Vaivu nyt syväääääle itsesääliin, MNP
Jos siskon käytös on muuttunut niin että enää ei Sinun kanssa juttele, jotain on tapahtunut pahaa teidän välillä. Tiedät kyllä mitä, vaimo tietää myös.
Jos sisko on aina ollut juttelematon, teidän välillä on tapahtunut rikko jo kauan sitten ja tiedät siihen myös syyn.
Taas minä kirjoitan voimakkaasti kantaa. Silti pidän että veri vetää lujasti yhteen, nuorena sitä ei sisarusten välillä kenties tunne, mutta aikuisena se veriside vahvistuu, ja vanhempien pois menon jälkeen sisarukset ovat 'perhe'.
eivät ainakaan minulle ole minkäänlainen perhe. Vanhempien kuoleman jälkeen pistivät pystyyn sellaisen perintöriidan, etten todeksi meinannut uskoa. Sen jälkeen ei sitten paljon yhteyttä olekaan pidetty. En tunne millään tavalla että minulla olisi verisukulaisia. Sama se on kaikki muutkin sukulaiset, serkut ym. Isän ja äidin kuoleman jälkeen todella tuntuu, ettei minulla ole mitään sukua olemassakaan. Alussa yritin pitää yhteyksiä ja kutsuin toistuvasti kylään ym. Sitten lopetin kun huomasin että kanssakäyminen on täysin yksipuolista. Että sellainen suku täällä!
Ne perintöriidat! Suuret perinnöt! Suureen tarpeen takia!
Minun väite oli aika kova. Poikkeuksia varmasti on, Sinun tilanne on valitettava.
Minulla ehkä olosuhteitten takia sisko oli erittäin tärkeä ja läheinen, ei salaisuuksia ja niin intimi suhde että en ole rohkea kertoa.
Kävi aivan samalla tapaa, perintö aivan olematon, että se ei vaikuttanut kai asiaan.
Sisaret vaan sekosivat jollain tapaa vanhempien kuolemasta. He kuolivat kuukauden välein, olisiko lienee vaikuttanut.
Veljien kanssa tullaan toimeen, ei enää siskojen.
Naisen päähän on erilainen kuin miehellä, logiikka ja muutenkin, aivojen koko on pienempi.
Ei kai tähän liity, mutta joku syy täytyy olla.
eli vanhempien kuoleman jälkeen veli on perheeni.
Sen verran lisäystä vielä tuohon edelliseeni, että kyseessä ei edes ollut suuri perintö. Olisikin ollut, niin olisin sen jollain tapaa vielä ymmärtänyt. Kyseessä yksi keskihintainen kiinteistö, joka olisi yhdelle sisarista muiden pitänyt myydä pilkkahintaan. Ja kun en koskaan vanhemmiltani mitään heidän eläessään saanut, en luonnollisestikaan siihen suostunut. Muut sisaret saivat ilmaiset lastenhoidot ja käteistä raha-apua kotoa. Minä en niitä koskaan saanut, enkä kyllä pyytänytkään. Siitä on mieleni jälkikäteen hyvä, etten koskaan "lypsänyt" vanhempiani. Ei ollut moraalini mukaista.
on sisältä hyvin samanlainen, tosin ajattelussa on eroja. Tiede on tätä paljon selvittänyt.
Aivoista ei kuitenkaan löydy selitys sille miksi olet "sisareton". Joko niin, että heidän elämä on kylläinen ilman Sinua, tai sitten on tapahtunut jokin selkkaus. Ihmisten väliset suhteet ovat niin monimutkainen kerä, että sitä ei kukaan osaa avata. Suru voi lukita ihmisen, sen pois hartiolta heittäminen voi merkitä uutta kuvaa läheisistä.
Minä olen sisareton nyt, ja en osannut tulkita hänen tuskaa. Piti olla avoin suhde ja kaikki toiselle kerrottu, jotain hän kätki ja epätoivo purkautui sitten minut hämmentäen. Siis ei ole sellaista suhdetta, että voisi luottaa sisareen tai veljeen. Silti ihmettelen, jos toimeen ei tulla ollenkaan. Samasta pesästä peräisin!