On ihmisiä, jotka elää sun epäonnesta.
Sit kun sulla menee hyvin, ne hylkää sinut.
Sit kun sulla menee hyvin, ne hylkää sinut.
On ihmisiä
Otto-Wille
7508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
molemmissa tilanteissa. Puhut totta, koettu on.
sen kun niinsanotut ystävät katosivat kun sairastuin. Joten tiedän kuinka koville ottaa kun huomaa ettei todellisia ystäviä olekaan. Nyt minulla on tosi paljon ystäviä, he ovat tämä hyvä puoli tässä sairastumisessa, vertaistuki on parasta tukea. Ja vaikka joskus ei oikein tuo liikkuminen niin kovin hyvin sujukaan, niin sairauteni vuoksi en katkera ole. Pystyn sentään useimmiten tekemään kaikkea kuten ennenkin. Ja rimani ylitän aina kun pystyn.
sinä olet väärinkäsityksen vuoksi "hylännyt" heidät.
Esimerkiksi kun tiedän ystäväni todella tarvitsevan minua, olen aina valmis häntä auttamaan. Yritän myös pitää huolen, ettei hän kokisi jäävänsä yksin. Soittelen, viestittelen ja vierailen mahdollisimman usein hänen luonaan.
Kun sitten aikaa kuluu, ja "kriisi" on ohi, en enää itse ole yhtä aktiivinen. Odotan, että ystävä alkaa myös itse pitää yhteyttä. - Joskus saattaa kulua pitkiäkin aikoja, ettei kuuluu mitään koska on niin paljon muutakin tekemistä, mutta olemme molemmat edelleen ystäviä ja tiedämme että voimme luottaa toisiimme.
Jos ihminen itse ei pidä ollenkaan yhteyttä, mistä tietää vaikkei hän haluaisikaan.
Jos ihmistä tai apua kaipaa, se pitää kertoa hänelle.
Voisitkohan sinä itse vaikuttaa asiaan?
ollut kysymys siitä että olisin itse provosoinut jotenkin ystäviäni tai jättänyt heidät huomiotta. Enkä valittanut sairastumisestani sen kummemmin vaan ilmoitin vain sen kuin normaalin asian - ja sen jälkeen lakkasi puhelin soimasta ja jopa paras "ystäväni" ilmoitti kun varmaan kymmenennen kerran hänelle soittelin ilman että hän otti minkäänlaista yhteyttä, että ei hän aio enää soittaa, mutt että jos minä välttämättä haluan soitella niin kyllä saan hänelle soittaa. Olisin ehkä vielä jotenkin ymmärtänyt asian jos kysymyksessä olisi ollut vaikka jokin mielisairaus tai vastaava, mutta minun sairaudellani ei ole taas sellaisen asian kanssa mitään tekemistä, mutta monia pelottaa sana "parentumattomasti sairas". Minä olen sinut itseni kanssa ja oikeastaan nykyään näin vuosien päästä olen ihan tyytyväinen että silloin aikoinaan selvisi kuka on todellinen ystävä ja kuka ei.
sinulle...=)
sinullekin toivottelen:-)
Kerran testasin porukan ja ilmoitin putiikin kaatuvan...osa"kavereista"häippäsi, mutta osa jäi.
Mitä paremmin menee, sitä enemmän verenimijöitä kimpussa. Ne ystävät pettyy, joille aikaa ei jää, mutta tosiystävät ymmärtävät senkin.