Seurustelusta...

elikkä olen itse 17v. tyttö, enkä ollu ikinä seurustellu aikaisemmin kuin nyt kohta jo puol vuotta yhden pojan kanssa. Aikaisemmin oli just jotai yhdenillanjuttuja ja halusin kovasti itselleni oman kullan. Sanonpahan vaan et kyllä niitä seurusteluakin haluavia jätkiä on, mut niitä pitää etsii muualta kuin joltain ryyppyreissuilta. Sillä yleensä kun jätkä on kännis, se ei halua mitään vakavaa sinä iltana.. Niin on ainaki mulle käyny aikasemmin. Kysymys sit kuuluukin et mistä niitä pitää sit ettii.. no ei mistään.. sit ku se sattuu kohdalle nii se sattuu.. ei sitä omaa kultaa etsimällä löydy:)

Kyllä niitä 18 kundejakin on, jotka
haluavat jotain kestävää, jotain muuta kuin
yhden illan juttuja...
Esimerkiksi minä.
Ongelma vain on siinä, ettei ole paikkoja,
joissa me "oikeat" ihmiset voisimme tavata,
baareja kyllä löytyy liikaakin.
Olen pari vuotta(!) etsinyt ihmistä, jonka
kanssa voisin seurustella vakavasti,
suunnitella tulevaa jne... Mutta yksinpä
olen edelleen.
Enkä ole ainoa, meitä riittää..!
Se on vaan outoa, että tän ikäisille
ei todellakaan ole muita paikkoja kuin baarit,
nuorempana oli sentään kertsit yms., missä
sai hengailla ja tavata
ihmisiä ILMAN dokaamista!
Onneksi on suomi24: treffit xP
Kannattaa muuten kokeilla, mä tapasin
sitä kautta oikeasti upean ihmisen,
jonka kylläkin menetin mainitsemattomista
syistä =(
Nytpä on profi taas kehissä, en suostu
luovuttamaan!

Mitään ei löydy jos ehtimällä ehtii.

Asioilla on tapana järjestyä. :r *Kokemuksen syvällä rinta äänellä*

Ja sillonko kolahtaa niin kunnolla kans rytisee!

Jokaiselle on joku tässä maailmassa.

Ihan oikeesti rauhottuu... Ehkä joku sellanen ihana mies tulee jostain vastaan usko mua... Mulle toi sun tilanne on tuttu oon joskus ite kokenu saman... Olen kans 17vuotias syksyl 18... Ja olen nyt seurustellu yli puol toista vuotta... Se alko ihan yllättäen... Olin rakastunu, ja luulin, ettei se jätkä ois kiinnostunut musta, mut toisin kävi... :D

Mä oon kohta parikyppinen Mies oisin jo valmis vakka perustaa.oman perheen vaikka sunkassi taimittäsä.halua tai ainakin alkaa seurustela mitensä.itte haluua jos haluat mut jos haluat viellä tietää.jottai musta tai kiinostaa.kirjoitele.T sami

http://www.ristinolla.net/

heei ei sun asiat oo vielä yhtään hullummin, tunnen yhden 20v. kaverin joka on oikeesti hyvännäköinen, älykäs ja ihanaa seuraa, muttei ole kertaakaan seurustellut, saati sitten edes menettänyt neitsyyttäänkään kellekkään turhalle "hoidolle".

olin vähän yli vuosi sitten melki samassa tilanteessa kuin sä, paitsi ettei ollut mitään "yhen illan hoitoja" vaan pelkkiä ihastuksia ja pettymyksiä. siis olin "jo" 17 vuotias ja ihan toivoni menettänyt. kaikki kaverit seurusteli , oli oikeestaan seurustellu jo monta vuotta. ei enää oikeen huvittanut lähteä niiden kanssa mihinkään , tia oikeestaan edes keskustella mistään syvällisemmin koska aina aiheetkin meni lopulta tyyliin seksikokeilut poikaystävien kanssa (josta minulla ei tietenkään ollut mitään kokemusta) tms. sain vain rivien välistä tulkita kuinka onneton olin heidänkin mielestään kun ei ollut "miestä". suutuin totaalisesti ja ajattelin että saavat pitää säälikerhonsa. Aloin pikkuhiljaa perustaa elämääni itsetutkiskeluun ja siihen miten vapaa olen kaikista parisuhteen "taakoista", olinhan vasta 17! aloin siis perusteellisesti nauttia elämästäni, ja sainkin paljon enemmän aikaan kuin seurustelevat ystäväni. kuntoilin, sisustin, tein kaikkea hyödyllistä mihin minulla oli paljon aikaa ainaisen haikailun sijaan. itsetuntoni kohosi hyvän kunnon ja laihtumisen myötä, samoin olin tutustunut kokonaan uuteen ihmiseen, itseeni.siihen mitä minä halusin, ja mitä minä ajattelin.

noin vuosi sitten en tarvinnut elämääni sitä maagista "miestä" joka tekisi minusta "täydellisen". asuin sitäpaitsi pikkukylässä jossa ei ollut montaa vaihtoehtoa, ja nekin oikeastaan mahdottomia. kunnes. yhtenä päivänä koulullamme oli paloharjoitukset. tutut paloautot kiisivät koulun pihaan ja kyydistä hyppäsi ensimmäisenä maailman komein palomies. kaverini sattui hänet tuntemaan ja selvisi että hän on asunut jo yli vuoden vain sadan metrin päässä minusta. no, eipäs hätäillä, sanoin itselleni. luultavasti kyseessä on joku aivan tavoittelematon yksilö. hän oli silloin 19. kuitenkaan en saanut mielestäni ja ongin hänen numeronsa, ja jo samana iltana laitoin viestiä menemään. hän kiinnostui, vasten kaikkia tottumuksiani ja odotuksiani. Ja nyt ollaan asuttu yhdessä jo puoliv. ja ollaan ihanan koiravauvan vanhemmat. päättömästi rakastuneina toisiimme.

siis älä kiirehdi! parempi tutustua itseensä kun on mahdollisuus ja hyvää aikaa! nykyisin eräs näistä kavereistani ei enää seurustele, ja hän on minulle hyvin kateellinen kun pystyin käyttämään aikaa itseeni ja ajatuksiini, toisin kuin hän, joka aloitti seurustelun 14-vuotiaana, ja nyt sen päätyttyä tunsi olevansa aivan tyhjän päällä.
joten kärsivällisyyttä kohtalotoveri!

Katos pojat luulee, että sä oot yhden yön namupala. Parempi ottaa etäisyyttä ja aloittaa
uudella onnella. Kyllä se vielä sulle tupsahtaa
oma prinssi. Minäkin voisin kosasta.

Oikeastaan on aika järjetöntä tämä elämä. Itse etsin kanssa epätoivoisena miestä elämääni tuossa yläasteen jälkeen (kun kavereillakin oli). Ilman tulosta. Sitten päätin lopettaa etsimisen, ja kuten eräs kirjoittaja sanoi myös tehneensä, elää itselleni. Ja pam! Siinä sitten huomasin meidän lukiosta jossain vaiheessa toista vuotta pojan, jonka olemassaoloa en aiemmin ollut tiedostanutkaan. Tavattiin sitten kerran baarissa, ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan seurusteltu yli 2v ja ollaan kihloissa. Yhdessäkin asutaan, mutta mies nyt käy armeijaa, ou jee. Vuoden pestistä vielä 10 viikkoa jäljellä.

Suosittelen muuten lämpimästi keskittymään valinnassa intin jo käyneisiin, niin säästyt tältä inttileskeydeltä... Tietysti jos sydän lähtee viemään, nii eipä siinä järjellä ole vastaan sanomista... ;) Älä hätäile, kyllä sitä sullekin joku löytyy!

No mulle ainakin heti tuli mieleen, että miehille kelpaa kyllä mikä pillu tahansa, ei ne naamaa kato vaan ajattelee ainoastaan helppoa pillua, mutta jos miehet seurustella haluaa ni ne yleensä kattoo sit enemmän naamaa...mut...joo...kivat kevään jatkot sulle!

Älä mieti kokoajan vaan että ei oo miestä, ei oo mitään. Sillon ei ainakaan tapahdu mitään, vaan pitää ikäänku unohtaa koko miehet ja nauttia elämästä. Kyllä sä sit jossain vaiheessa tapaat "sen Oikean".

Itselläni oli sama tilanne, kauan aikaa. Paitsi etten harrastanut mitään yhden yön juttuja, koska ne ei kiinnosta minua. Oli vaan aina jotain meneillään, mut sit se miespuolinen aina jänisti ja lähti karkuun... :D

Jos totta puhutaan niin eihän sun kannatakaan mitään 18vuotiaita ruveta kattomaan, ne on vielä aika "lapsia", ku pojathan kehittyy kaks vuotta jäljessä, joten saa olla ainakin kaks vuotta vanhempi että seurustelu kiinnostaa.

Sit vähän ennen ku täytin 18v. tuntu et oli muutamakin 'ehdokas', mutta niistäkään ei sit tullut mitään. Toinen seurusteli jo ennestään, vaikka vähän vihjailikin mulle monenlaista, mua ei kyllä varatut kiinnosta. No lopulta kolahti, niinkin yllättävästi... :)

Tavattiin chatissa, nähtiin siitä parin viikon päästä, muutettiin yhteen puolen vuoden päästä, kihloihin 10kk tapaamisen jälkeen. Ja edelleen meillä menee todella hienosti. Välillä sille nauretaankin, et miten oli tuuria et löydettiin toisemme. Mut kyllä kohtalo hoitaa oikeat ihmiset toistensa luo. Pitää vaan itse tajuta kuka niistä on se Oikea. ja minä tiedän.