Mahtaako kuhmolaisissa olla miespuolista, jota on syljetty?

Totaalisesti? Olin oman ikäni muistaen vielä silloin vireä mies. Ajelin autolla Joensuusta Ivaloon, yövyin autossa ja aamulla sain käydä ilmaiseksi hotellin suihkussa pyyhkeiden kanssa, pyyhkeet tarjosi hotelli.

Oli 90-luvun lama-ajan alku. Minä en lamasta välittänyt, sillä koko matkan tarkoituksena oli päästä hetkeksi irti sen aikaisesta tyttöystävästä, ihan vain välillä happea saadakseni.

Lomani oli lyhyt ja nopeasti tehty muutamassa päivässä, mutta muistan hyvin koko pitkän ajamiseni. Norjan puolella oli nähtävää, ajankohtaan sopivasti katseltuna.

Alaspäin tultuani päätin yöpyä Puolangalla ja ravita itseäni paikallisen firman baaritiskillä.

Se oli iso virhe minulta, koska jouduin tahtomattani sotkeutumaan nätin romaaninaisen sekä naispuolisen baarinpitäjän väliseen keskusteluun ilmoittamalla haluavani jotain. Se jotain oli mielestäni mahdollisimman terävä paukku.

Pyyntöni sopi paikalleen, eli sain sen ajan lainsäädännön mukaisen kossuvesisekoituksen.

Sitten se jossain vaiheessa alkoi. Puolangalle asti ja sieltä pois päästyäni ei minulla ole ollut rasismiin viittaavia taipumuksia. Humalaa ei myöskään voi syyttää, mutta jostain ihmeen syystä minulta alettiin kysellä asioita, jotka ovat hyvinkin henkilökohtaisia. Kysyjä oli samalla tiskillä istuva nainen, josta jo kerroin.

Saattoi olla, että olin joku käypäläinen, ja sitähän minä olinkin. Ei minua kysymykset ärsyttäneet, vaan tuore hyvin tähdätty sylki suoraan kasvoille!

Pitää myöntää, että siinä tilanteessa olin avuton. Mikäli olisin polttanut hiilet, niin vieressä istuva nainen sekä myös baarinpitäjä olisivat ehkä ennättäneet huomata minun olleen käymässä.

Tapana ei ole purkaa kiukkua toiseen ihmiseen, ja Puolangalta Joensuuhun päin ajaessani olin kuin hangon keksi. Hymyilitti, sillä olin saanut kuvan aivokoppaani kahdesta, jotka säikähtivät pahasti ja vain siksi, että pyysin paperia kuivatakseni kasvoni.

Olen aina ollut ruma. Puolangan reissulla rumuudestani tuli suora todistus naiselta ja heimolta, jonka edustajat ovat kaikkea muuta kuin itse edustan. Baarinpitäjänainen oli myös romaani, joten ei siihen kahden naisen porukkaan sovi yksi Pohjois-Karjalasta lähtenyt.

En minä ole paljon häkeltynyt nyt ilta-auringon kohta laskiessa. Puolangalla olen käynyt usein nauttimassa pessimistisestä yhteiskunnasta, joka on osin todellinen.

Puolangalla myös on ihmisiä. Olin käymässä S-marketissa ja ulos päästyäni käynnistelemässä kaksipyöräistä. Viereen kuitenkin ennätti papparainen, joka tarjosi minulle lompakkoa sanoen, että se minun. Olin kuulema pudottanut sen kaupan kassalta lähtiessäni. Kopaisin ja katsoin vielä takaboksiin, kaikki oli tallessa.

Eipä häkeltynyt liikkeistäni puolankalainen, vaan vakaasti lisää:

SAINPAS MINÄ SINUT JOTAIN SANOMAAN!

Se sitä Oulun ja Kainuun välisen alueen uteliaisuutta. Toivoo vanha.