Mitä jos pitkäaikainen puolisosi kertoisi sinulle että oli ollut taannoin voimakkaasti ihastunut toiseen henkilöön. Puolisosi vakuuttaisi että mitään fyysistä ei koskaan tapahtunut ja koska asia on häntä vaivannut halusi hän asian sinulle kertoa. Olit pari vuotta aiemmin kysynyt oliko puolisolle jotain toista henkilöä kiikarissa, koska puolison käytös oli muuttunut, tuolloin hän vannoitti ettei mitään suhdetta ollut. Hän kertoisi sinulle nyt myös totena sen että tunne toista kohtaan olisi edelleen olemassa.
Miten suhtautuisit asiaan: Olisiko asia sinulle ok, koska mitään ei tapahtunut? Kokisitko puolisosi pettäneen sinua ja parisuhteen olevan tuomittu eroon? Näetkö mitään mahdollisuutta päästä liitossasi eteenpäin?
Vauvapalstalta.
Onko ihastuminen pettämistä?
Anonyymi
171
2799
Vastaukset
Ihastuminen ei ole pettämistä, edes silloin kun se on voimakasta ja pitkäaikaista. Se vaan kertoo, että on olemassa ihminen joka on tehnyt sinuun syvän vaikutuksen. Tunteille ei voi mitään. Ne tulee kun ne tulee ja menee ohi, kun menee. Teoille sen sijaan voi paljonkin.
Pettämistä on ryhtyä tuumasta toimeen eli hääräilemään toisen kanssa, olevan parisuhteen rinnalla.Anonyymi kirjoitti:
Vai onko?
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005271262.htmlEi ole, kun rajan osaa pitää tunteiden ja tekojen välissä uskollisuuden puolella.
Ei sille vaan mitään voi, jos joku ihminen iskee päässä kuin metrinen halko. Ja häneen tykästyy. En minä syyllistä itseäni sellaisesta, kun jostakin pitäminen.
Eri asia olisi kokonaan, jos ryhtyisin peuhaamaan ja elämään rinnakkaiselämää intiimisti ja hänelle omistautuen.
Tuollainekin asia, jos tiedostaa uskottomuuden riskin irl kontaktissa tms. niin pitää vaan ottaa hajurakoa. Ja koittaa saada itsensä ruotuun.
Joskus se tarkoittaa sitä, ettei pysty kanssakäymiseen mitenkään aina uudestaan retkahtamatta, jolloin parempi pysyä loitolla. Ja joskus taas pääsee yli tunteistaan ja kykenee kanssakäymiseen ilman mitään retkahteluja.MCMLXXVI kirjoitti:
Ei ole, kun rajan osaa pitää tunteiden ja tekojen välissä uskollisuuden puolella.
Ei sille vaan mitään voi, jos joku ihminen iskee päässä kuin metrinen halko. Ja häneen tykästyy. En minä syyllistä itseäni sellaisesta, kun jostakin pitäminen.
Eri asia olisi kokonaan, jos ryhtyisin peuhaamaan ja elämään rinnakkaiselämää intiimisti ja hänelle omistautuen.
Tuollainekin asia, jos tiedostaa uskottomuuden riskin irl kontaktissa tms. niin pitää vaan ottaa hajurakoa. Ja koittaa saada itsensä ruotuun.
Joskus se tarkoittaa sitä, ettei pysty kanssakäymiseen mitenkään aina uudestaan retkahtamatta, jolloin parempi pysyä loitolla. Ja joskus taas pääsee yli tunteistaan ja kykenee kanssakäymiseen ilman mitään retkahteluja.Ainoa sääli tuossa asiassa on, jos ei pysty olemaan retkahtamatta uudestaan, niin voi menettää ihmisiä ja hyviä ihmissuhteita, jotka olisi siis ilman mitään tunnehässäköitä hyviä ja hedelmällisiä ystävyyssuhteita.
Ne sopimattomat tunteet ikään kuin pilaa kaiken.MCMLXXVI kirjoitti:
Ainoa sääli tuossa asiassa on, jos ei pysty olemaan retkahtamatta uudestaan, niin voi menettää ihmisiä ja hyviä ihmissuhteita, jotka olisi siis ilman mitään tunnehässäköitä hyviä ja hedelmällisiä ystävyyssuhteita.
Ne sopimattomat tunteet ikään kuin pilaa kaiken.Ja se harmittaa äkkiä eniten, jos mikä.
- Anonyymi
MCMLXXVI kirjoitti:
Ja se harmittaa äkkiä eniten, jos mikä.
Kai sinäkin ihminen olet eli tunne pettäminen on pahempaa kuin fyysinen pettäminen esim lillis niin taidat olla henkisesti ihastunut moniin eli älä taas tinkaa kaikkien kanssa kai ihminen olet ja käyttäydyt kuten ihminen tunne pettäminen se pahin pettäminen
Anonyymi kirjoitti:
Kai sinäkin ihminen olet eli tunne pettäminen on pahempaa kuin fyysinen pettäminen esim lillis niin taidat olla henkisesti ihastunut moniin eli älä taas tinkaa kaikkien kanssa kai ihminen olet ja käyttäydyt kuten ihminen tunne pettäminen se pahin pettäminen
Mikä henkinen pettäminen mielestäsi?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kai sinäkin ihminen olet eli tunne pettäminen on pahempaa kuin fyysinen pettäminen esim lillis niin taidat olla henkisesti ihastunut moniin eli älä taas tinkaa kaikkien kanssa kai ihminen olet ja käyttäydyt kuten ihminen tunne pettäminen se pahin pettäminen
Sinä se jaksatkin kiusata ihmisiä!
- Anonyymi
Sinä itse hääräilit nykyisen miehesi kanssa samalla kun olit parisuhteessa toisen kanssa.
Anonyymi kirjoitti:
Kai sinäkin ihminen olet eli tunne pettäminen on pahempaa kuin fyysinen pettäminen esim lillis niin taidat olla henkisesti ihastunut moniin eli älä taas tinkaa kaikkien kanssa kai ihminen olet ja käyttäydyt kuten ihminen tunne pettäminen se pahin pettäminen
Nyt riittää Välis. Turpa umpeen syyttelyiden sijaan.
Anonyymi kirjoitti:
Kai sinäkin ihminen olet eli tunne pettäminen on pahempaa kuin fyysinen pettäminen esim lillis niin taidat olla henkisesti ihastunut moniin eli älä taas tinkaa kaikkien kanssa kai ihminen olet ja käyttäydyt kuten ihminen tunne pettäminen se pahin pettäminen
Asiasi oli muutoin järkevä, ja osittain olit oikeassa, mutta Lilliksen vetäminen mukaan oli kiusaamista.
- Anonyymi
Lauruska kirjoitti:
Asiasi oli muutoin järkevä, ja osittain olit oikeassa, mutta Lilliksen vetäminen mukaan oli kiusaamista.
No eikö se ole totta en voi sanoa että pekan tai mirjamin kanssa se olis valetta mutta lillis totta eli hän valehtelee ja puhuu puuta heinää ja keskustelua eli nyt keskustellaan ja en vastaa enempää eli jätän sinut rauhaan toivoit niin
Anonyymi kirjoitti:
Sinä itse hääräilit nykyisen miehesi kanssa samalla kun olit parisuhteessa toisen kanssa.
Niin tein, petin henkisesti. Ja kerroin vieläpä sen avoimesti silloiselle kumppanilleni.
Lauruska kirjoitti:
Asiasi oli muutoin järkevä, ja osittain olit oikeassa, mutta Lilliksen vetäminen mukaan oli kiusaamista.
Näinpä, ärsyttää muakin tuo jatkuva Lilliksen ryvettäminen, vaikka hän ei ole tehnyt yhtään mitään väärää. Eikä usuttanut minua mitenkään tykkäämään itsestään.
Ihan paskahousu toi välis välillä.Anonyymi kirjoitti:
No eikö se ole totta en voi sanoa että pekan tai mirjamin kanssa se olis valetta mutta lillis totta eli hän valehtelee ja puhuu puuta heinää ja keskustelua eli nyt keskustellaan ja en vastaa enempää eli jätän sinut rauhaan toivoit niin
Lue kommenttini myöhemmältä, niin ymmärrät mitä ajoin takaa. Mutta olit asiasta oikeassa. Esimerkki tosin olisi voinut olla sellainen yleispätevällinen, ketään nimeltä mainitsematta. Sitä tarkoitan.
Anonyymi kirjoitti:
No eikö se ole totta en voi sanoa että pekan tai mirjamin kanssa se olis valetta mutta lillis totta eli hän valehtelee ja puhuu puuta heinää ja keskustelua eli nyt keskustellaan ja en vastaa enempää eli jätän sinut rauhaan toivoit niin
Ei se härkkimällä muuksi muutu, jos jostakusta tykkää. Sinä vaan vetämällä nimiä mukaan teet sen tyhmyyden, että kohdistat heihin kuormaa jota he ei kaipaa.
Puhu nimittä, jos puhut ja yleisellä tasolla. Ja minua jos joku tykkää ruoskia, niin paras katsoa ensin omaan peiliin ja sydämeen. Mitä siellä näkyy?
Synnitön heittäkööt kivensä. Ei paljon liikuta.- Anonyymi
MCMLXXVI kirjoitti:
Näinpä, ärsyttää muakin tuo jatkuva Lilliksen ryvettäminen, vaikka hän ei ole tehnyt yhtään mitään väärää. Eikä usuttanut minua mitenkään tykkäämään itsestään.
Ihan paskahousu toi välis välillä.Eli olet pettänyt monia tunne tasolla miltä entisestä tuntui nykyisesi ja miltä nykyisestä tuntuu lillis eli olet pettäjä ja valehtelet ettet ole niin pettäjä pettää aina
Anonyymi kirjoitti:
Eli olet pettänyt monia tunne tasolla miltä entisestä tuntui nykyisesi ja miltä nykyisestä tuntuu lillis eli olet pettäjä ja valehtelet ettet ole niin pettäjä pettää aina
Yksi on moni vai?
Anonyymi kirjoitti:
Eli olet pettänyt monia tunne tasolla miltä entisestä tuntui nykyisesi ja miltä nykyisestä tuntuu lillis eli olet pettäjä ja valehtelet ettet ole niin pettäjä pettää aina
Sulla on nyt todistustaakka Välis todistaa mun ajatukset jotka on pettämistä. Tykkääminen ei ole pettämistä, muuten täällä suurin osa on pettäjiä. Jokainen on varmasti tykännyt jostakin ihmisestä seurustellessaankin.
- Anonyymi
MCMLXXVI kirjoitti:
Ei se härkkimällä muuksi muutu, jos jostakusta tykkää. Sinä vaan vetämällä nimiä mukaan teet sen tyhmyyden, että kohdistat heihin kuormaa jota he ei kaipaa.
Puhu nimittä, jos puhut ja yleisellä tasolla. Ja minua jos joku tykkää ruoskia, niin paras katsoa ensin omaan peiliin ja sydämeen. Mitä siellä näkyy?
Synnitön heittäkööt kivensä. Ei paljon liikuta.Tyhmä varmastikkin olen mutta en ole koskaan pettänyt
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No eikö se ole totta en voi sanoa että pekan tai mirjamin kanssa se olis valetta mutta lillis totta eli hän valehtelee ja puhuu puuta heinää ja keskustelua eli nyt keskustellaan ja en vastaa enempää eli jätän sinut rauhaan toivoit niin
Mikä ihmeen pakkomielle sulla on jauhaa jatkuvasti muiden ihmisten asioista? Onko oma elämäs oikeasti niin tyhjää, että on pakko päivästä toiseen jauhaa toisten ihmisten liitoista, joiden toista osapuolta et edes tunne ja länkyttää jostain palstalta jo poistuneista ihmisistä, jotka eivät edes voi itseään puolustaa? Puhu edes kerran jotain itsestäs!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tyhmä varmastikkin olen mutta en ole koskaan pettänyt
Sullahan ei ole sellaiseen koskaan ollut tilaisuuttakaan.
- Anonyymi
Ei ihastuminen eikä edes rakastuminen ole väärin, se on luonnollista.
Miehen kuin myös naisenkin pitää olla ihmismieltä ymmärtämätön jos ei tuota ymmärrä. Ihmisillä on sisäänrakennettuna oma moraalitaso joka määrittelee sen voiko ihastuminen johdattaa tekoon joka olisi varattuna väärin omaa puolisoa kohtaan. Elämässä kannattaisi aina käsitellä aikajanaa yhden suhteen kannattamana. Ihastuminen voi johtaa eroon ja usein ihastumisen tunne on pintapuolisen valheellinen koska emme tunne kohdetta vielä riittävän hyvin. Ihastuminen on muutaman sisään päässeen huomion ja tunteen yhdistelmä, loput mielen tekemää olettamusta ihanuudesta jota ei ihastuksen kohteessa todellisuudessa edes olisi.
AsianVierestä- Anonyymi
Kirjoitat ihan niin kuin minäkin ajattelen, ei ihastuminen ole pettämistä; ihastukset tulee ja menee... haihtuu lopulta ehkä olemattomiin.
Mä saatan olla moneenkin ihmiseen ihastunut ja samaan aikaan olla intiimisuhteessa, vain yhden miehen "ns. omaisuutta".
Jotkut ihmiset vaan ovat persoonallisen ihastuttavia, eikä siinä tarvitse olla edes sukupuoli rajoitetta. Tälläkin hetkellä mä olen ihastunut erääseen vanhaan rouvaan, joka löytää niitä lohduttavia sanoja ja elämänkokemusta jakaa mulle lohduksi.
Mä jouduin "friend sound:lle", ja tyydyin siihen, ystävyys on jatkunut jo vuosia.
Ystävänä mulle on ollut ja pysyy yks miespuolinen, ihanan ymmärtäväinen ja auttava ihminen, johon kerran jo olin melkein tosissani rakastunut... mitään sukupuolisuhdetta ei koskaan tullut. Nykyään tiedän jo ettei se suhde olisi edes kauas kantanut; sillä mulla on periaatteeni, mihin erinäisiä suhteita mulla on loputa kaatunut. Mies kulkee omia polkujaan, enkä mä pahoita omaa mieltäni. Jokaisella on oma tapansa elää elämäänsä, niin kuin elää.
tr..likka
- Anonyymi
Ihastuksia tulee ja menee, eihän siinä mitään pahaa ole.
- Anonyymi
Milläpä ihmeellä senkin asiat kontrolloit?
Enpä usko että kukaan ainakaan vähänkin pitemmässä suhteessa ei olisi ihastunut tai ihastuisi johonkin toiseen.
Itse olen ihastunut. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kymmenen vuotta ja yhdeksän vuotta asuttu yhdessä. Kihloihin mentiin viime jouluna, asunto ostettu ja talon ostosta haaveillaan myöhemmin. Kaikki on siis hyvin emmekä kaipaa ketään toista kumpikaan, mutta ihastumista kyllä on ollut.
Näistä ei mitenkään toiselle informoida, ne on ihan omia asioita jotka eivät meidän väleihimme vaikuta millään tavalla.
Kyllä se vain niin on, että jos toisen häkkiin suljet ja peität silmät ja yrität ajatuksetkin kontrolloida, ei siitä hyvä seuraa. Rakkaus perustuu luottamukseen ja vapaaseen tahtoon, ei pakottamiseen. - Anonyymi
On siinä vaiheessa, kun ei ole enää läsnä.
- Anonyymi
Toisiin ihastuminen on normaalia, kunhan ei ihastu muihin jatkuvasti tai koe tarvetta valloittaa jokaista vastaantulijaa.
Ja ihastuminen suhteen ulkopuoliseen on ok, kunhan se ei johda pettämiseen.
Muihin ihastuminen on käytännössä väistämätöntä riippumatta siitä, onko oma liitto vaikeuksissa vai vakaalla pohjalla.
Jos ihastuneena huolestuttaa, ettei oma käytös pysy uskollisuuden rajoissa, kannattaa ottaa etäisyyttä ihastuksen kohteeseen. Silloin voi esimerkiksi päättää, ettei mene tilanteisiin, joissa joutuu olemaan kahdestaan ihastuksen kanssa.
Jotkut kertovat fantasioivansa ihastuksestaan masturboidessaan tai seksin aikana. Se riittää täyttämään heidän halunsa. - Anonyymi
henkinen pettäminen vielä suoraan päin naamaa valehtelu silloin pari vuotta sitten. Nainen saisi lähteä kuin hauki rannasta, en enää kokonaista päivää viitsisi katsella.
-harmiseikirj-- Anonyymi
Tuo tarkoittaa sitä, että et ole koskaan kovin paljoa edes rakastanut kyseistä naista.
Noin yksioikoiseen ja nopeaan ratkaisuun ei pysty, jos toista paljon rakastaa. Siihen ratkaisuun voi toki lopulta päätyä, mutta suuressa rakkaudessa se ottaa oman sikansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo tarkoittaa sitä, että et ole koskaan kovin paljoa edes rakastanut kyseistä naista.
Noin yksioikoiseen ja nopeaan ratkaisuun ei pysty, jos toista paljon rakastaa. Siihen ratkaisuun voi toki lopulta päätyä, mutta suuressa rakkaudessa se ottaa oman sikansa.Aikansa, ei sikansa….
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo tarkoittaa sitä, että et ole koskaan kovin paljoa edes rakastanut kyseistä naista.
Noin yksioikoiseen ja nopeaan ratkaisuun ei pysty, jos toista paljon rakastaa. Siihen ratkaisuun voi toki lopulta päätyä, mutta suuressa rakkaudessa se ottaa oman sikansa.Sen nopeammin saa lähteä mitä enemmän on tunnetta, kipeä kohta paranee vain sillä että ottaa sen kivun kerralla maksimaalisena ja siitä voi alkaa paraneminen.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Kumppani on voinut valehdella, koska ei ole halunnut loukata toista eikä aiheutta huolta. Kumppani on voinut pitää ainakin alussa ihastusta merkityksettömänä ja helposti ohi menevänä juttuna, joka ei uhkaa suhdetta. Jos tunteet on jatkuneet pari vuotta eikä kumppani ole lähtenyt eikä ole aloittanut edes keskustelua erosta, minusta se kertoo varsin SELVÄSTI, että ei halua lähteä eikä uhrata olemassa olevaa liittoa. Minusta se kertoo ihastuneen sitoumuksesta ja pari, joka tuosta syystä lähtisi taas ei ole sitoutunut vastamäkiin (joita ei liitossa ei voi välttää pitkässä juoksussa).
Jos suhde taas on tyhjä ja rakkaudeton, ihastuessa/rakastuessa helposti huomaa, ettei vanhassa ole mitään säilyttämisen arvoista. Silloin haluaa luultavasti erota riippumatta ihastuksesta.
Tunteille ei tosiaan voi mitään, mutta teoille voi. Itse en kertoisi parille ihastuksesta ellei toinen kysyisi sitä suoraan, koska se voi huonontaa luottamusta (vaikkei mitään olisi sattunut) sekä aiheuttaa kipua ja ahdistusta. Jos päättää jäädä ja on uskollinen, se on merkityksetöntä loppujen lopuksi. Ihastuminen ehkä kertoo, että on jotain perustarvetta vailla… Itse miettisin mitä se on ja miten vajetta saisi korjattua yhdessä rakentavasti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen nopeammin saa lähteä mitä enemmän on tunnetta, kipeä kohta paranee vain sillä että ottaa sen kivun kerralla maksimaalisena ja siitä voi alkaa paraneminen.
-harmiseikirj-Tuosta samaa mieltä. Kun on tunnustanut, saa mennä heti. Olen tehnyt saman ratkaisun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen nopeammin saa lähteä mitä enemmän on tunnetta, kipeä kohta paranee vain sillä että ottaa sen kivun kerralla maksimaalisena ja siitä voi alkaa paraneminen.
-harmiseikirj-Sanot asian/tunteen, jota mä en ole osannut pukea koskaan sanoiksi, niin selvästi!
"Sen nopeammin saa lähteä mitä enemmän on tunnetta, kipeä kohta paranee vain sillä että ottaa sen kivun kerralla maksimaalisena ja siitä voi alkaa paraneminen."
Tarpeellisen määrän itkuja voi itkeä yksinäänkin... kaikessa rauhassa.
Kyyneleet lakkaa aikanaan.
tr..likka
Mä ajattelen asian näin, että jos on varattuna ihastunut toiseen, mutta välittää ja kunnioittaa omaa puolisoaan niin paljon, ettei ryhdy tekoihin asian suhteen, siis ala tarkoituksella liehittelemään ja iskemään, ei ihastuminen ole pettämistä, vaan luonnollinen reaktio kiinnostukselle, ja joka on saanut aivokemiat yhtymään, näin vertauskuvallisesti.
Siinä Välis on oikeassa, että ihastuminen voi olla tunnepettämistä, ja itse ajattelen sen tunnepettämisen siten, että kun tietoisesti tekee jotain edistääkseen ihastumista entistä suuremmille leveleille, hakeutuen jatkuvasti ihastuksensa kanssa tekemisiiin, flirttaillen täysillä, antaen samalla ymmärtää muutakin olevan edessä sen myöhemmin toteuttamalla, vaikka vielä ei olisi sillä hetkellä fyysistä pettämistä tapahtunutkaan.
Tunteilleen ei kukaan voi mitään, mutta sille jokainen voi tehdä jotain, miten aikoo ne tunteet käsitellä, ja niiden kanssa jatkossa edetä.Oikeasti toisen tunteita ei voi hallita. Ei edes omia, mutta ymmärtää kylläkin.
Saattaisin ja luultavasti loukkaantuisinkin, jos toinen olisi ihastunut johonkin toiseen. Mutta niin se vaan menee, halusimpa tai en. Eikä se toinenkaan ihastumiselleen mitään voi...
Ihastuminen on vähän sokea tunne.... se ei todellakaan näe kaikkea... se haluaa nähdä juuri sen mitä ihminen siinä hetkessä kaipaa ja näkee sen toisessa ihmisessä.
Rakastumisesta olisin jo huolissaan. Silloin toiseen on kiinnytty. Tosin epäilen, ettei kovin moni osaa erotells näitä tunteita....- Anonyymi
Herran pieksut, rakastuminen ja ihastuminen on kaksi täysin eri asiaa. Kai aikuinen ihminen ne osaa toisistaan erottaa. Ihastuttavia ihmisiä voi olla montakin... samaan aikaan, eli he puhuttelevat sua eri tunnetasolla, jokainen omalla tavallaan. Hitto ett on vaikea pukea tunnetta sanoiksi! Esim. mä olen mielestäni täysin hetero, mutt joskus mä ihastun tunnetasolla myös naiseen. Jotkin eleet, teot... saa sen ihailun aikaiseksi, eikä siihen liity mitään mukaan. Ihastumista toiseen ihmiseen, sukupuolesta viis veisaten, en mä ainakaan pysty ajattelemaan pettämisenä.
Pari suhteeseen ihastumiset ei saa vaikuttaa, ja muita seksuaallisia suhteita mä en kertakaikkiaan hyväksy, en itselleni enkä kumppanille. Siinä kohtaa menee välit poikki välittömästi... ilman selityksiä. Niitä jaarituksia en halua kuulla pätkääkään. The End.
tr..likka Anonyymi kirjoitti:
Herran pieksut, rakastuminen ja ihastuminen on kaksi täysin eri asiaa. Kai aikuinen ihminen ne osaa toisistaan erottaa. Ihastuttavia ihmisiä voi olla montakin... samaan aikaan, eli he puhuttelevat sua eri tunnetasolla, jokainen omalla tavallaan. Hitto ett on vaikea pukea tunnetta sanoiksi! Esim. mä olen mielestäni täysin hetero, mutt joskus mä ihastun tunnetasolla myös naiseen. Jotkin eleet, teot... saa sen ihailun aikaiseksi, eikä siihen liity mitään mukaan. Ihastumista toiseen ihmiseen, sukupuolesta viis veisaten, en mä ainakaan pysty ajattelemaan pettämisenä.
Pari suhteeseen ihastumiset ei saa vaikuttaa, ja muita seksuaallisia suhteita mä en kertakaikkiaan hyväksy, en itselleni enkä kumppanille. Siinä kohtaa menee välit poikki välittömästi... ilman selityksiä. Niitä jaarituksia en halua kuulla pätkääkään. The End.
tr..likkaEpäilen, että kaikki eivät mieti niitä edes erillisenä asiana....siis ainakaan sanallisesti.
Täälläkin moni on kirjoittanut, että on rakastunut johonkin jossain.... vaikka melkein samaan lauseeseen kirjoittaa, ettei tunne ihmistä.
Sitten tuo ihastuminen ja ihailu.... toisaalta ihmistä voi ihailla, vaikka häneen ei ihastu. Mutta en tiedä voisiko taas ihastua, ilman ihailua.... Suomen kieli on todella vajaa kertomaan sävyjä.
Just huomasin vastanneeni tähän aloitukseen kaksi kertaa, eri ajankohtina... Tuosta parisuhteesta tuumasin toisessa vastauksessa paremmin. Ymmärrän jo tässäkin vastauksessa, ettei jollekin ihastumiselle voi mitään...se tulee jos tulee ja oikeastaan ei sitä kannata vakan alle viskata, edes parisuhteessa. Sellaisen tupsahtaminen parisuhteen aikana jommalle kummalle kolmanteen henkilöön on varmaan merkki jostain, mikä ei ole jostain syystä kunnossa suhteessa.
Silloin kun olin lasten äitin kanssa yhdessä, ihastuin moneen ihmiseen ja ihan kuin olisin hakenut jotain muuta elämään sitä kautta. Ero olisi voinut tulla aiemmin, jos en olisi pitänyt suutani kiinni. Ja jos olisin tällä järjellä varustettu ollut, olisin jo itse huomannut "katselevani toisiin pöytiin". Terveeseen ja hyvinvoivaan parisuhteeseen, ei kukaan pääse väliin. Niin se on.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Herran pieksut, rakastuminen ja ihastuminen on kaksi täysin eri asiaa. Kai aikuinen ihminen ne osaa toisistaan erottaa. Ihastuttavia ihmisiä voi olla montakin... samaan aikaan, eli he puhuttelevat sua eri tunnetasolla, jokainen omalla tavallaan. Hitto ett on vaikea pukea tunnetta sanoiksi! Esim. mä olen mielestäni täysin hetero, mutt joskus mä ihastun tunnetasolla myös naiseen. Jotkin eleet, teot... saa sen ihailun aikaiseksi, eikä siihen liity mitään mukaan. Ihastumista toiseen ihmiseen, sukupuolesta viis veisaten, en mä ainakaan pysty ajattelemaan pettämisenä.
Pari suhteeseen ihastumiset ei saa vaikuttaa, ja muita seksuaallisia suhteita mä en kertakaikkiaan hyväksy, en itselleni enkä kumppanille. Siinä kohtaa menee välit poikki välittömästi... ilman selityksiä. Niitä jaarituksia en halua kuulla pätkääkään. The End.
tr..likkaHyväksytkö jos hankkiutuu raskaaksi toisen naisen miehelle.
- Anonyymi
Ei se pettämistä ole. Ei tunteille hirveästi mitään mahda. Oire se kuitenkin on. Jotain ei ole suhteessa hyvin, jos toiseen henkilöön ihastuu. Suhtautumiseni riippuisi ihan siitä mikä se tilanne on ollut ja mikä tilanne olisi nykyhetkessä. Jos asiat ovat olleet huonosti ja nyt paremmin niin ihan ok. Jos olisi pitänyt olla silloin ok niin sitten alkaisi mietityttää.
- Anonyymi
Polyamoriassa rakastaa useita
Hmm, minusta se ei ole välttämättä edes oire mistään. Voi olla, vaan ei välttämättä ole.
Se on vaan sitä, että joku ihminen koskettaa persoonallaan ja olemuksellaan syvemmältä, syystä tai toisesta, kun parisuhde vakaumuksellisesti hyväksytään koskettaa.
Miten tosiaan avioliitot, suhteet useiden ihmisten kesken olisi mahdollisia, jos ihminen sulkisi väistämättä ja ehdoitta muut ulkopuolelle ollessaan jo parisuhteessa yhden kanssa? Tuon pitäisi olla mahdotonta teoriassakin, jos käytännössäkin.
On vain vaikka ne kaksi hyvää tyyppiä, joista toisen kanssa on jo suhteessa, kun toisen hyvän tyypin huomaa ja tykästyy. Tottakai hänessä on jotain mikä puhuttelee ja luultavasti erilaista, kun siinä rinnalla olevassa, mutta sehän on vain havahtumista siihen, että törmäsi tyyppiin joka myös on jotenkin mielenkiintoinen ihminen.
Joka herättää kiinnostusta ja mielenkiintoa.
Tarve pettää on sitten jo oire ja toinen juttu, kun tämä.Anonyymi kirjoitti:
Polyamoriassa rakastaa useita
Siinäkin usein vieläpä eri sukupuolia. :)
Sukupuolierot jo voi vaikuttaa, että toinen kiehtoo erilailla kun toinen. Sitten vielä ne persoonalliset, psyykkiset erot.
Toinen voi olla vaikka sielultaan ja persoonaltaan herkkä, kaunis ja koskettava. Herättää sinussa jotain tunteita ja tuntemuksia tällaiselle puolelle. Ja toinen voi olla vaikka puhutteleva tieteellisen älykkäissä ja teoreettisissa jutuissa ja puhuttelee sun tätä puoltasi.
Esimerkkeinä nyt jotain vaan.
Harvoin kai kukaan kumppani on niin just eikä melkein kaiken kattava paketti, etteikö koskaan huomaa että joku muu olis jossain asiassa parempi tai oikeempi?MCMLXXVI kirjoitti:
Siinäkin usein vieläpä eri sukupuolia. :)
Sukupuolierot jo voi vaikuttaa, että toinen kiehtoo erilailla kun toinen. Sitten vielä ne persoonalliset, psyykkiset erot.
Toinen voi olla vaikka sielultaan ja persoonaltaan herkkä, kaunis ja koskettava. Herättää sinussa jotain tunteita ja tuntemuksia tällaiselle puolelle. Ja toinen voi olla vaikka puhutteleva tieteellisen älykkäissä ja teoreettisissa jutuissa ja puhuttelee sun tätä puoltasi.
Esimerkkeinä nyt jotain vaan.
Harvoin kai kukaan kumppani on niin just eikä melkein kaiken kattava paketti, etteikö koskaan huomaa että joku muu olis jossain asiassa parempi tai oikeempi?Ihmiset ovat kuin musiikki, yksi genre puhuttelee näitä tunteita ja toinen genre toisenlaisia tunteita, eikä siinä voi olla mitään väärää, että ihminen tuntee tunteita.
- Anonyymi
MCMLXXVI kirjoitti:
Hmm, minusta se ei ole välttämättä edes oire mistään. Voi olla, vaan ei välttämättä ole.
Se on vaan sitä, että joku ihminen koskettaa persoonallaan ja olemuksellaan syvemmältä, syystä tai toisesta, kun parisuhde vakaumuksellisesti hyväksytään koskettaa.
Miten tosiaan avioliitot, suhteet useiden ihmisten kesken olisi mahdollisia, jos ihminen sulkisi väistämättä ja ehdoitta muut ulkopuolelle ollessaan jo parisuhteessa yhden kanssa? Tuon pitäisi olla mahdotonta teoriassakin, jos käytännössäkin.
On vain vaikka ne kaksi hyvää tyyppiä, joista toisen kanssa on jo suhteessa, kun toisen hyvän tyypin huomaa ja tykästyy. Tottakai hänessä on jotain mikä puhuttelee ja luultavasti erilaista, kun siinä rinnalla olevassa, mutta sehän on vain havahtumista siihen, että törmäsi tyyppiin joka myös on jotenkin mielenkiintoinen ihminen.
Joka herättää kiinnostusta ja mielenkiintoa.
Tarve pettää on sitten jo oire ja toinen juttu, kun tämä.Minusta se on automaattisesti oire jostain. Jotain selvästi puuttuu. Itselläni ei käy muut miehet edes mielessä, kun kotona on kaikki hyvin. Silmät vilkuilee ympärilleen ja mieli huomaa muiden viehättävyyden, vain jos jokin nyppii. Eli kyllä minä oletan automaattisesti jonkin oleva vinossa, jos muut ihmiset kiinnostaa. On eri juttu huomata, että joku on on hyvännäköinen, mukava, tmv. kuin ihastua johonkuhun.
Anonyymi kirjoitti:
Minusta se on automaattisesti oire jostain. Jotain selvästi puuttuu. Itselläni ei käy muut miehet edes mielessä, kun kotona on kaikki hyvin. Silmät vilkuilee ympärilleen ja mieli huomaa muiden viehättävyyden, vain jos jokin nyppii. Eli kyllä minä oletan automaattisesti jonkin oleva vinossa, jos muut ihmiset kiinnostaa. On eri juttu huomata, että joku on on hyvännäköinen, mukava, tmv. kuin ihastua johonkuhun.
No mä en vilkuile muita miehiä. Vilkuilen välillä naisia, luulen että liittyy minun seksuaalisuuteni, joka on vahvemmin vaan kääntynyt naisiin päin.
Ja ihastuminen nyt taas on sitä, että mut nähtiin ja hyväksyttiin itsenäni, kohdeltiin ymmärtäväisesti ja kunnioittaen, ja näin toisessa jotain sellaista hyvää ja kaunista, mistä mun sisin tykkää täpöllä.
Jotain sellaista mihin en ole ennen törmännyt. Hienotunteisen ja hyväsydämisen ihmisen, joka on vielä naisena minun silmään henkeäsalpaavan kauniskin.
Se on vaan niin.MCMLXXVI kirjoitti:
No mä en vilkuile muita miehiä. Vilkuilen välillä naisia, luulen että liittyy minun seksuaalisuuteni, joka on vahvemmin vaan kääntynyt naisiin päin.
Ja ihastuminen nyt taas on sitä, että mut nähtiin ja hyväksyttiin itsenäni, kohdeltiin ymmärtäväisesti ja kunnioittaen, ja näin toisessa jotain sellaista hyvää ja kaunista, mistä mun sisin tykkää täpöllä.
Jotain sellaista mihin en ole ennen törmännyt. Hienotunteisen ja hyväsydämisen ihmisen, joka on vielä naisena minun silmään henkeäsalpaavan kauniskin.
Se on vaan niin.Hankala selittää, en vaan tiedä miten olisin voinut olla ihastumatta sellaiseen ihmiseen ja sellaisena, kun minä hänet näen. Ihan mahdottomuus.
Mutta se siitä. Ei jäädä jumiin.- Anonyymi
MCMLXXVI kirjoitti:
No mä en vilkuile muita miehiä. Vilkuilen välillä naisia, luulen että liittyy minun seksuaalisuuteni, joka on vahvemmin vaan kääntynyt naisiin päin.
Ja ihastuminen nyt taas on sitä, että mut nähtiin ja hyväksyttiin itsenäni, kohdeltiin ymmärtäväisesti ja kunnioittaen, ja näin toisessa jotain sellaista hyvää ja kaunista, mistä mun sisin tykkää täpöllä.
Jotain sellaista mihin en ole ennen törmännyt. Hienotunteisen ja hyväsydämisen ihmisen, joka on vielä naisena minun silmään henkeäsalpaavan kauniskin.
Se on vaan niin.Niin, eli ongelma on se, että sun seksuaalisuutesi on jotain muuta, kuin mitä saat. Itse en ole naisista kiinnostunut, eli ei tulisi mieleenkään vilkuilla myöskään naisia.
Anonyymi kirjoitti:
Niin, eli ongelma on se, että sun seksuaalisuutesi on jotain muuta, kuin mitä saat. Itse en ole naisista kiinnostunut, eli ei tulisi mieleenkään vilkuilla myöskään naisia.
Varmaan aika pitkälle sitä juuri. Myös sellainen ymmärtäväisyys ja kritiikitön hyväksyminen on sitä mitä kaipaan ja sain osakseni. Kotona kuulen pääosin vain kritiikkiä ihan kaikesta.
Se et joku näkee mut minuna, arvostelematta mua siitä mitä mä olen. Niitä ihmisiä on todella vähän.
Helmiä.- Anonyymi
MCMLXXVI kirjoitti:
Varmaan aika pitkälle sitä juuri. Myös sellainen ymmärtäväisyys ja kritiikitön hyväksyminen on sitä mitä kaipaan ja sain osakseni. Kotona kuulen pääosin vain kritiikkiä ihan kaikesta.
Se et joku näkee mut minuna, arvostelematta mua siitä mitä mä olen. Niitä ihmisiä on todella vähän.
Helmiä.Eli perimmäinen syy tuossakin on, että jokin on olemassaolevassa suhteessa vialla. Juuri siksi miettisin itse ensimmäisenä, että mikä suhteessa on vialla. Jos huomaisin ihastuvani johonkuhun, niin kotoa tosiaan puuttuisi jotain. Jos kotoa löytyy kaikki mitä koen tarvitsevani niin en minä muita edes huomaa, en pitkässäkään parisuhteessa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Polyamoriassa rakastaa useita
No minä en ole polyamorinen, enkä polyamorisessa suhteessa. He ovat, jotka ovat ja hyvä heille.
Anonyymi kirjoitti:
Eli perimmäinen syy tuossakin on, että jokin on olemassaolevassa suhteessa vialla. Juuri siksi miettisin itse ensimmäisenä, että mikä suhteessa on vialla. Jos huomaisin ihastuvani johonkuhun, niin kotoa tosiaan puuttuisi jotain. Jos kotoa löytyy kaikki mitä koen tarvitsevani niin en minä muita edes huomaa, en pitkässäkään parisuhteessa.
Olisin ihastunut häneen vaikken olisi suhteessakaan. Kyllä hän ihmisenä vaan on sellainen mun makuun kiva flikka. :)
MCMLXXVI kirjoitti:
Olisin ihastunut häneen vaikken olisi suhteessakaan. Kyllä hän ihmisenä vaan on sellainen mun makuun kiva flikka. :)
Etten mä edelleenkään pelkkää suhdetta ronkkisi ja vikaa etsisi siitäkään. Jotkut ihmiset vaan hurmaa olemuksellaan, eikä heitä voi olla näkemättä. Ihastumatta.
Syytä voi etsiä ja pyöritellä, mutta pääsyy on se, että kohtasin vaan ihmisen joka kosketti mun sisintäni. Ja sai tahtomattaan pääni pyörälle.MCMLXXVI kirjoitti:
Etten mä edelleenkään pelkkää suhdetta ronkkisi ja vikaa etsisi siitäkään. Jotkut ihmiset vaan hurmaa olemuksellaan, eikä heitä voi olla näkemättä. Ihastumatta.
Syytä voi etsiä ja pyöritellä, mutta pääsyy on se, että kohtasin vaan ihmisen joka kosketti mun sisintäni. Ja sai tahtomattaan pääni pyörälle.En muutenkaan osaa ja tykkää ajatella, että ihastus olisi joku pyöränkumin paikka tai korvike, kun hän on ihan itsenään se ja sellainen joka pysäyttää. Hurmaa ja viehättää.
Ihminen omine ihanine piirteineen, mihin tykästyy. Oli suhteita tai ei.MCMLXXVI kirjoitti:
En muutenkaan osaa ja tykkää ajatella, että ihastus olisi joku pyöränkumin paikka tai korvike, kun hän on ihan itsenään se ja sellainen joka pysäyttää. Hurmaa ja viehättää.
Ihminen omine ihanine piirteineen, mihin tykästyy. Oli suhteita tai ei.En näe, että kyse olisi mistään Second best choise, vaan ihan yhtä ykkönen eri olosuhteissa, kun kuka vaan mulle ykkönen.
- Anonyymi
MCMLXXVI kirjoitti:
Etten mä edelleenkään pelkkää suhdetta ronkkisi ja vikaa etsisi siitäkään. Jotkut ihmiset vaan hurmaa olemuksellaan, eikä heitä voi olla näkemättä. Ihastumatta.
Syytä voi etsiä ja pyöritellä, mutta pääsyy on se, että kohtasin vaan ihmisen joka kosketti mun sisintäni. Ja sai tahtomattaan pääni pyörälle.Kyllä suhteessa väistämättä on vialla, jos siinä on kolmannen ihmisen mentävä aukko. Jos siis oletetaan, että sille kolmannelle ei kuuluisi siinä tilaa olla. Ikävä kyllä, mutta noin se vaan menee.
- Anonyymi
MCMLXXVI kirjoitti:
En näe, että kyse olisi mistään Second best choise, vaan ihan yhtä ykkönen eri olosuhteissa, kun kuka vaan mulle ykkönen.
Kuka ihme muka on puhunut jostain toiseksi parhaasta valinnasta. Tuon on ihan oma tulkintasi. Minä en usko ensimmäisiin, enkä toisiin enkä sadansiinkaan valintoihin. Jokaiselle on sopivia ihmisiä loputon määrä ja loppu on tuuria ja sattumaa. Vaan jos ihmisen on jo hyvä olla, niin ei hän lisää etsi. Tuli eteen mitä tahansa, niin sen ohi vain kävelee, jos on aidosti hyvä olla.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä suhteessa väistämättä on vialla, jos siinä on kolmannen ihmisen mentävä aukko. Jos siis oletetaan, että sille kolmannelle ei kuuluisi siinä tilaa olla. Ikävä kyllä, mutta noin se vaan menee.
Tjaa. Mä näen sen toisin. Mutta ei siitä enempää. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Kuka ihme muka on puhunut jostain toiseksi parhaasta valinnasta. Tuon on ihan oma tulkintasi. Minä en usko ensimmäisiin, enkä toisiin enkä sadansiinkaan valintoihin. Jokaiselle on sopivia ihmisiä loputon määrä ja loppu on tuuria ja sattumaa. Vaan jos ihmisen on jo hyvä olla, niin ei hän lisää etsi. Tuli eteen mitä tahansa, niin sen ohi vain kävelee, jos on aidosti hyvä olla.
Hmm, no kuulostaa tuo suhteesta ja vaikka mistä syyn etsiminen vähän väkinäiselle. Tässähän mä olen suhteessani.
Ja silti tiedän, että törmäsin ihmiseen jonka ehdottomasti olisin huomannut ihan sama mikä tilanne.
Niitä ykkösiä tulee eteen, kun tulee. Ihan sama mikä on tilanne ja ne huomaa, kun silmät auki on.Anonyymi kirjoitti:
Kyllä suhteessa väistämättä on vialla, jos siinä on kolmannen ihmisen mentävä aukko. Jos siis oletetaan, että sille kolmannelle ei kuuluisi siinä tilaa olla. Ikävä kyllä, mutta noin se vaan menee.
Enhän mä kolmanneksi pyöräksi häntä nähnytkään. Vaan hän on ihminen joka kiinnitti ja kiinnittäisi mun huomioni anyway.
Ihan sama miten hyvässä suhteessa olen. Sen vaan tiedostaa kuten kansankielellä töksäytetään, "tuon ottasin omakseni jos saisin" . Eikä se tarkoita, että alkaa olemassa olevaa suhdetta tuhoamaan tai purkamaan, tai lakkaa rakastamasta kumppaniaan, siirtäen tunteet toiseen, se vaan on tietoisuus siitä että tapasin jotain itselleni mieluista ja arvokasta, siinä määrin että ymmärtää tuon.- Anonyymi
MCMLXXVI kirjoitti:
Siinäkin usein vieläpä eri sukupuolia. :)
Sukupuolierot jo voi vaikuttaa, että toinen kiehtoo erilailla kun toinen. Sitten vielä ne persoonalliset, psyykkiset erot.
Toinen voi olla vaikka sielultaan ja persoonaltaan herkkä, kaunis ja koskettava. Herättää sinussa jotain tunteita ja tuntemuksia tällaiselle puolelle. Ja toinen voi olla vaikka puhutteleva tieteellisen älykkäissä ja teoreettisissa jutuissa ja puhuttelee sun tätä puoltasi.
Esimerkkeinä nyt jotain vaan.
Harvoin kai kukaan kumppani on niin just eikä melkein kaiken kattava paketti, etteikö koskaan huomaa että joku muu olis jossain asiassa parempi tai oikeempi?Huomattu on monesti, että jotkut muut tuntuvat paljon kiinnostavimmista. Pystyy juttelemaan kaikesta maan ja taivaan välistä. Toiset on jäykkiä pitkäveteisiä joitten kanssa on tosi tylsää, tälläiset ei innostu mistään eikä saa kunnon vastausta mihinkään Hyi hitto ärsyttää.
Mielestäni pettämisen määritelmä kussakin suhteessa on se oleellinen asia.
Itse pidän ihastumista normaalina ja luonnollisena juttuna. Itse ihastun sen seitsemän kertaa joka päivä. Milloin mihinkin.
Olen myös kova ihastumaan romanttisestikin.. vaikka en nyt ihan joka päivä sillain ihastukaan.
Exän kanssa oli tapana puhua ihastumisistamme ja meidän suhteessa se oli ihan arkinen aihe. Minulle nyt on luontevaa muutoinkin kaikesta olla rehellinen kumppanilleni.
Ihastuminen voi minulla olla ihan vaan sitä että tykkään vaikka jokun palstalaisen tyylistä kirjoittaa. Se ei ole seksuaalista ihastumista vaan sitä että tykkään toisesta joltain osin. Miten sellainen voisi olla pettämistä?
Minulle ihastuminen kuuluu laajaan spektriin toisesta tykkäämiseen. Voin täysin seksuaalisesti heterouteen suuntautuneena ihastua naiseen hänen ominaisuuksiensa pohjalta. Mutta en romanttisesti. Joten onko se pettämistä? Ei.
Ihastumisen tunne on ihana. Se ei ole koskaan väärin tai huonoa. Se että onko se pettämistä, riippuu ihan ihmissuhteesta. Ja sen ihmissuhteen omasta pettämisen määritelmästä.- Anonyymi
Mun mielestä on, jos se vaikuttaa parisuhteeseen tai makkarissa kuvittelet ihastuksen toisen paikalle.
Toiseen ihastuminen ja toisen ihmisen seurassa viihtyminen ovat eri asia. - Anonyymi
Mutta ei ehkä tuollainen ole pettämistä.
terveisin: Veijo Varaton. - Anonyymi
Ei pelkkä tunne ole pettämistä. Sen sijaan tuo asiasta kertominen puolisolle siksi, että vaivaa itseä, on vähän kyseenalaista. Mutta mitäpä minä siitä, kukin tyylillään. Tässä asiassa kuten monessa muussakin ei ole pohjimmiltaan edes kyse siitä onko pettämistä vai eikö ole, vaan mikä on parisuhteen tila ja laita, miten ongelmia ratkotaan, onko vuorovaikutus millainen ja luottamusta.
- Sheena - Anonyymi
Tuntemattoman kuuntelevan ja vastaaottavaisen iho tuntuu joskus hyvältä, olemmepa sitten sinkkuja tai varattuja. Sinkuille suotava kokemus, varatuille ei kannatettava ajatus. Varatulle annettakoon mahdollisuus katsella puita, kukkia ja niitä hyönteisiä jotka lentävät kukasta kukkaan. Ei kannata itse alkaa pörräämään kun ei usein omaa sitä lento taitoakaan. Vaikka miten ilmassa olisi ei ne siivet kanna, pläts ja todellisuus odottaa.
AsianVierestäOlen niin samaa mieltä varatut saa olla rauhassa kuin pyhiä astioita joilla on jo omat keitokset.
Ihastuminen ei ole pettämistä. Minkä sitä tunteilleen voi.
Teot on, mihin voi vaikuttaa.
Olen itsekin ollut tuossa tilanteessa. Siis puoliso ihastunut toiseen ilman (kuulemma) fyysista kanssakäymistä. Sen verta vakavaa se oli, että joutui punnitsemaan kumpaan suuntaan lähtee.
Hän ei kertonut ensin. Minä arvasin. Mutta sen verta reilu oli, että kertoi sitten.
Ihastumisia tuli ja meni. Puolin ja toisin. Voin sanoa että olin se mustasukkaisempi osapuoli (no minut tehtiin sellaiseksi).
Mulle kävi sitten samoin. Enkä kertonut. mutta hän arvasi. Loppuhan siitä liitosta tuli.- Anonyymi
Avioeroa hakisin
- Anonyymi
Lasken siinä kohtaa pettämiseksi kun on mennyt panemaan toista. Muuten ihastumiset kyllä ymmärtää. Etenkin pitkissä liitoissa niitä tulee.
Mutta muiden kanssa ei maata. Se on tarkka raja. - Anonyymi
En varmaan pystyis jatkamaan suhdetta. En kyllä ois vihanenkaan.
- Anonyymi
Ei pelkkä ihastuminen ole pettämistä. Jokainen tietysti vetää rajan vähän eri kohtaan, mutta tunteitaan ei kukaan voi kontrolloida. Oleellisempaa on mitä ihastuneena tekee - ruokkiiko sitä ihastustaan haaveilulla ja hakeutumalla toisen seuraan, vai pyrkiikö tilannetta kontrolloimaan ja vaikka mahdollisuuksien mukaan välttämään sen ihastuksen seuraa.
Vaan vaikka ihastuminen ei olekaan pettämistä niin kyllä se silti olis mulle varoitusmerkki. Jotain ei ole kunnossa, jos toinen ihastuu. Näin ainakin itse sen koen. - Anonyymi
Ajattelette tunteet monogaamisesti?
- Anonyymi
Ihastuminen ilman fyysistä pettämistä on tunteistaan vastuunkantamista,ettei asiasta elämää suurempaa tee.
niistä ei tarvii puolisolle kertoa. Miksi toisen mieltä pahoittaa. Niitä tulee ja menee. Ne ei pyhää liittoa kaada. Se että itse lähtee seikkailua hakemaan esim.tinderissä niin olet jo silloin sielusi myynyt. Naulan avioliiton arkkuun hakannut. Lapsesi jättänyt.Noh kyllä itse olen kertonut mutta nään ihastumisen menevän ohi vielä enemmän olen ylpeä että osaan vastustaa muita mutta enemmän pelkää osaako kumppani saman, onko perhe tärkeämpi kuin ihastus.
Tämähän pystyy vain antamalla mennä ja katsoa osaako vastustaa muita. Olen pyytänyt että hänen onnellisuus on minulle tärkeämpi kuin omani kertomaan koska en halu elää valheessa.
Ei se pettämistä ole, mutta jokin syykin toiseen ihastumisessa löytyy keskinäisestä suhteesta.
Se olisi selkeä tarinatuokion paikka.
Ensinnäkin minkälainen ihastuminen on kyseessä? Jos kumppanista se ei ole mitään vakavaa, niin sitten saanen sanoa itsekin tunteeni siitä? Jne...
Noi tilanteethan on joko mahdollisuus tutustua keskenään lisää, tai erota ehkä huonosta suhteesta. 🤔 Ei tavallaan milläänmuotos huono jos myöntää. Kissa pöydälle ja setvimään.Onpa toisaalta hauskaa, kun huomaa vastanneensa kahdesti....
"Oikeasti toisen tunteita ei voi hallita. Ei edes omia, mutta ymmärtää kylläkin.
Saattaisin ja luultavasti loukkaantuisinkin, jos toinen olisi ihastunut johonkin toiseen. Mutta niin se vaan menee, halusimpa tai en. Eikä se toinenkaan ihastumiselleen mitään voi...
Ihastuminen on vähän sokea tunne.... se ei todellakaan näe kaikkea... se haluaa nähdä juuri sen mitä ihminen siinä hetkessä kaipaa ja näkee sen toisessa ihmisessä.
Rakastumisesta olisin jo huolissaan. Silloin toiseen on kiinnytty. Tosin epäilen, ettei kovin moni osaa erotells näitä tunteita...."
Hyvä sinäänsä, että eri aikaan, erilaisessa mielentilassa vastaa eri tavalla, mutta kumpikaan vastaus ei poissulje toistaan. :o)- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
Onpa toisaalta hauskaa, kun huomaa vastanneensa kahdesti....
"Oikeasti toisen tunteita ei voi hallita. Ei edes omia, mutta ymmärtää kylläkin.
Saattaisin ja luultavasti loukkaantuisinkin, jos toinen olisi ihastunut johonkin toiseen. Mutta niin se vaan menee, halusimpa tai en. Eikä se toinenkaan ihastumiselleen mitään voi...
Ihastuminen on vähän sokea tunne.... se ei todellakaan näe kaikkea... se haluaa nähdä juuri sen mitä ihminen siinä hetkessä kaipaa ja näkee sen toisessa ihmisessä.
Rakastumisesta olisin jo huolissaan. Silloin toiseen on kiinnytty. Tosin epäilen, ettei kovin moni osaa erotells näitä tunteita...."
Hyvä sinäänsä, että eri aikaan, erilaisessa mielentilassa vastaa eri tavalla, mutta kumpikaan vastaus ei poissulje toistaan. :o)Yhä edelleen samasta aiheesta... sun mietteitäsi;
"Sitten tuo ihastuminen ja ihailu.... toisaalta ihmistä voi ihailla, vaikka häneen ei ihastu. Mutta en tiedä voisiko taas ihastua, ilman ihailua.... Suomen kieli on todella vajaa kertomaan sävyjä."
Ymmärrän sen näin... tässä tapauksessa
Leonard Cohen - Dance me to the end of love
https://www.youtube.com/watch?v=2zjLBWnZGTU&list=RD2zjLBWnZGTU&start_radio=1&rv=2zjLBWnZGTU
Ihailen kyseistä äijää, laulajana.. taiteilijana; joka osaa esittää äänellään ja ruumiinkielellä tarinan niin ett se koskettaa. Siihen pystyy eläytymään hetkeksi mukaan, täysillä.
Mutt ett ihastiusin häneen miehenä... en ikinä, varsinkin kun olen lukenut hänen taustoistaa suoranaista p* skaa.
Siinä mulla menee noiden ihailun ja ihastumisen raja... tässä tapauksessa.
Ei se kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa sama... jotkut iäkkäät naiset vaan ovat luonteeltaan ihastuttavia, sellaisia empaattisia. Kunpa oppisi itsekin joskus samaan, mitä ikä on heille opettanut.
En mä osaa tätä tämän paremmin selvittää... ehkä joku toinen osaa sanoa tämänkin ytimekkäämmin.
Mä lähden ulos suolestamaan 5 haukea 1-3 kg painoisia ja fileroin ne täällä sisällä. Sisäelimiä jätän siileille hiukan syötäväks, paljon ei voi jättää... houkuttelee rottia nurkkiin, jos niille kelpaavaa syötävää lojuu ulkosalla.
Onni saa myös oman osansa, kuten fileen pyrstöosasta kunnon kalaa.
Broidi oli tuonut jo aamulla kalaa mökiltä, verkolla pyydettyä ja sumpussa ollutta, kun oli joutunut lähtemään töihin tuuraamaan... ansaitut vapaa päivät meni taas.
Faija oli hakenut saunalta 40 l vesisaavin, johon löytyi myös kansi. Pari plastikka kassillista kalaa laittoi sinne säilöön, siks aikaa ett ehdin käsitteleen kalat pakastus kuntoon.
Ylimääräiset perkeet vien naapurin metsään, ketuille supikoirille ja lokeille, harakoille sekä variksille syötävää... perkeet häviävät kyllä alle vrk:den.
Mulla on lupa siihen metsän omistajalta, tekee itsekin samoin.
tr.likka Anonyymi kirjoitti:
Yhä edelleen samasta aiheesta... sun mietteitäsi;
"Sitten tuo ihastuminen ja ihailu.... toisaalta ihmistä voi ihailla, vaikka häneen ei ihastu. Mutta en tiedä voisiko taas ihastua, ilman ihailua.... Suomen kieli on todella vajaa kertomaan sävyjä."
Ymmärrän sen näin... tässä tapauksessa
Leonard Cohen - Dance me to the end of love
https://www.youtube.com/watch?v=2zjLBWnZGTU&list=RD2zjLBWnZGTU&start_radio=1&rv=2zjLBWnZGTU
Ihailen kyseistä äijää, laulajana.. taiteilijana; joka osaa esittää äänellään ja ruumiinkielellä tarinan niin ett se koskettaa. Siihen pystyy eläytymään hetkeksi mukaan, täysillä.
Mutt ett ihastiusin häneen miehenä... en ikinä, varsinkin kun olen lukenut hänen taustoistaa suoranaista p* skaa.
Siinä mulla menee noiden ihailun ja ihastumisen raja... tässä tapauksessa.
Ei se kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa sama... jotkut iäkkäät naiset vaan ovat luonteeltaan ihastuttavia, sellaisia empaattisia. Kunpa oppisi itsekin joskus samaan, mitä ikä on heille opettanut.
En mä osaa tätä tämän paremmin selvittää... ehkä joku toinen osaa sanoa tämänkin ytimekkäämmin.
Mä lähden ulos suolestamaan 5 haukea 1-3 kg painoisia ja fileroin ne täällä sisällä. Sisäelimiä jätän siileille hiukan syötäväks, paljon ei voi jättää... houkuttelee rottia nurkkiin, jos niille kelpaavaa syötävää lojuu ulkosalla.
Onni saa myös oman osansa, kuten fileen pyrstöosasta kunnon kalaa.
Broidi oli tuonut jo aamulla kalaa mökiltä, verkolla pyydettyä ja sumpussa ollutta, kun oli joutunut lähtemään töihin tuuraamaan... ansaitut vapaa päivät meni taas.
Faija oli hakenut saunalta 40 l vesisaavin, johon löytyi myös kansi. Pari plastikka kassillista kalaa laittoi sinne säilöön, siks aikaa ett ehdin käsitteleen kalat pakastus kuntoon.
Ylimääräiset perkeet vien naapurin metsään, ketuille supikoirille ja lokeille, harakoille sekä variksille syötävää... perkeet häviävät kyllä alle vrk:den.
Mulla on lupa siihen metsän omistajalta, tekee itsekin samoin.
tr.likkaYmmärrän kyllä mitä tarkoitat...aionakin luulen niin.
Mä ehkä haluan ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä... Ja jotkut ei välttämättä tajua edes loukkaavansa toista, vaan ihmettelevät sitä, että joku hänen tekemisistään loukkaantuu tai pahoittaa mielensä...
Mietin kerran...vähän fiktiivisesti silloiselle naisystävälle, (kun tuli puhetta bileistä, missä hän oli ollut ja joku mies oli vokotellut mukaansa mökille) että jos hänellä riittäisi pokka ja hän käyttäytyisi niin, etten huomaisi mitään, hän voisi ihan vapaasti pettää.
Hänestä se tuntui niin kamalalta, että hänelle tuli ihan kuvotus... Itseänikin joskus pelkkä ajatus tuollaisesta olisi kuvottanut... mutta kun mietin sitä itse silloin, niin että itse voisin pettää toista tuosta vaan, sen pitäisi olla itselleen täysin ok. Siis minun pitäisi ymmärtää se niin, etten minä sillä vahingoittaisi sitä rakasta ihmistä...
Entä jos joku tuntee niin? Joku ei tiedosta satuttavansa...ehkä häntä itseäänkään ei sellainen loukkaisi?
Sä oot kyllä touhukas noitten kalojen ja kaikkien luonnonantimien kanssa...kuullostaa mukavalta lukea, että kaikki menee hyvään käyttöön. :o)- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat...aionakin luulen niin.
Mä ehkä haluan ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä... Ja jotkut ei välttämättä tajua edes loukkaavansa toista, vaan ihmettelevät sitä, että joku hänen tekemisistään loukkaantuu tai pahoittaa mielensä...
Mietin kerran...vähän fiktiivisesti silloiselle naisystävälle, (kun tuli puhetta bileistä, missä hän oli ollut ja joku mies oli vokotellut mukaansa mökille) että jos hänellä riittäisi pokka ja hän käyttäytyisi niin, etten huomaisi mitään, hän voisi ihan vapaasti pettää.
Hänestä se tuntui niin kamalalta, että hänelle tuli ihan kuvotus... Itseänikin joskus pelkkä ajatus tuollaisesta olisi kuvottanut... mutta kun mietin sitä itse silloin, niin että itse voisin pettää toista tuosta vaan, sen pitäisi olla itselleen täysin ok. Siis minun pitäisi ymmärtää se niin, etten minä sillä vahingoittaisi sitä rakasta ihmistä...
Entä jos joku tuntee niin? Joku ei tiedosta satuttavansa...ehkä häntä itseäänkään ei sellainen loukkaisi?
Sä oot kyllä touhukas noitten kalojen ja kaikkien luonnonantimien kanssa...kuullostaa mukavalta lukea, että kaikki menee hyvään käyttöön. :o)Loukkaako polyamoriset toisiaan??
Anonyymi kirjoitti:
Loukkaako polyamoriset toisiaan??
En usko.... Mutta miten he toisensa tunnistaa, tai itsensä?
Meitä on moneksi ja olisi hyvä, jos kaikki tunnistaisi itsensä, osaisi sen ilmaista ja ei siten loukkaisi muita...interlocutrice kirjoitti:
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat...aionakin luulen niin.
Mä ehkä haluan ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä... Ja jotkut ei välttämättä tajua edes loukkaavansa toista, vaan ihmettelevät sitä, että joku hänen tekemisistään loukkaantuu tai pahoittaa mielensä...
Mietin kerran...vähän fiktiivisesti silloiselle naisystävälle, (kun tuli puhetta bileistä, missä hän oli ollut ja joku mies oli vokotellut mukaansa mökille) että jos hänellä riittäisi pokka ja hän käyttäytyisi niin, etten huomaisi mitään, hän voisi ihan vapaasti pettää.
Hänestä se tuntui niin kamalalta, että hänelle tuli ihan kuvotus... Itseänikin joskus pelkkä ajatus tuollaisesta olisi kuvottanut... mutta kun mietin sitä itse silloin, niin että itse voisin pettää toista tuosta vaan, sen pitäisi olla itselleen täysin ok. Siis minun pitäisi ymmärtää se niin, etten minä sillä vahingoittaisi sitä rakasta ihmistä...
Entä jos joku tuntee niin? Joku ei tiedosta satuttavansa...ehkä häntä itseäänkään ei sellainen loukkaisi?
Sä oot kyllä touhukas noitten kalojen ja kaikkien luonnonantimien kanssa...kuullostaa mukavalta lukea, että kaikki menee hyvään käyttöön. :o)Yym, kyse on jälleen hyväksymisestä. Mitä hyväksyt itsellesi ja kumppanillesi, eikö?
Jos hyväksyy, että on okei rakastaa, tunteilla, sekstailla muidenkin kanssa, niin eihän se loukkaa, jos se on okei. Hyväksytty ja todella okei.
Yksiavioiset ei vaan oikeen hyväksytä tuollaista, koska koetaan sen olevan meiltä jotenkin pois. Nirhaavan tunteilta nahat päältä.
Ja ällötys liittyy siihen pitkälti mikä loukkaa.Suatana kirjoitti:
Yym, kyse on jälleen hyväksymisestä. Mitä hyväksyt itsellesi ja kumppanillesi, eikö?
Jos hyväksyy, että on okei rakastaa, tunteilla, sekstailla muidenkin kanssa, niin eihän se loukkaa, jos se on okei. Hyväksytty ja todella okei.
Yksiavioiset ei vaan oikeen hyväksytä tuollaista, koska koetaan sen olevan meiltä jotenkin pois. Nirhaavan tunteilta nahat päältä.
Ja ällötys liittyy siihen pitkälti mikä loukkaa.Piti mennä kysymykseen loukkaako polyamoriset, mun vastaus. :(
Suatana kirjoitti:
Piti mennä kysymykseen loukkaako polyamoriset, mun vastaus. :(
Joo, siis aika selkeää... jos osaa vetää myös selkeät viivat polyamorisen ja yksiavioisen väliin.
Mutta luulen, että joillekin se on vaikka se, ettei koske kehenkään muuhun, mutta toisille pelkkä katsominenkin koskee ja ällöttää...
Ja taas olen kuullut selityksi', että " se on vain seksiä"... "vain suudelma".... "interlocutrice kirjoitti:
Joo, siis aika selkeää... jos osaa vetää myös selkeät viivat polyamorisen ja yksiavioisen väliin.
Mutta luulen, että joillekin se on vaikka se, ettei koske kehenkään muuhun, mutta toisille pelkkä katsominenkin koskee ja ällöttää...
Ja taas olen kuullut selityksi', että " se on vain seksiä"... "vain suudelma".... "Juu, se täytyy olla omassa että toisen päässä selkeää ja yhteisymmärrys. Useinhan toinen nikottelee mutta suostuu toisen mieliksi, sitten nikotellaan. Ei saa ällöttää.
Toki välillä ainakin artikkeleissa kerrotaan, että hyvin sujuu ja kaikki ymmärtää toisiaan ristiin rastiin. Avoimissa suhteissa yleensäkin.
Tiedä mikä on totuus.
Jotkut kai erittelee teot ja tunteet, ja vielä tekotunteetkin.
Minä taas en tunteista osaa niin suuttua tai ällööntyä, kun teoista sitten jo varmemmin.
Kuten puolisonkin on sanot, periaatteessa toinen on vapaa varattunakin valitsemaan eikä toista voi omia. Mutta jos olisi enää kakkonen, miksi tyytyisi siihen jäämään?Suatana kirjoitti:
Juu, se täytyy olla omassa että toisen päässä selkeää ja yhteisymmärrys. Useinhan toinen nikottelee mutta suostuu toisen mieliksi, sitten nikotellaan. Ei saa ällöttää.
Toki välillä ainakin artikkeleissa kerrotaan, että hyvin sujuu ja kaikki ymmärtää toisiaan ristiin rastiin. Avoimissa suhteissa yleensäkin.
Tiedä mikä on totuus.
Jotkut kai erittelee teot ja tunteet, ja vielä tekotunteetkin.
Minä taas en tunteista osaa niin suuttua tai ällööntyä, kun teoista sitten jo varmemmin.
Kuten puolisonkin on sanot, periaatteessa toinen on vapaa varattunakin valitsemaan eikä toista voi omia. Mutta jos olisi enää kakkonen, miksi tyytyisi siihen jäämään?Puolisonikin on sanonut, kummasti leikkautu sanat. :D
- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat...aionakin luulen niin.
Mä ehkä haluan ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä... Ja jotkut ei välttämättä tajua edes loukkaavansa toista, vaan ihmettelevät sitä, että joku hänen tekemisistään loukkaantuu tai pahoittaa mielensä...
Mietin kerran...vähän fiktiivisesti silloiselle naisystävälle, (kun tuli puhetta bileistä, missä hän oli ollut ja joku mies oli vokotellut mukaansa mökille) että jos hänellä riittäisi pokka ja hän käyttäytyisi niin, etten huomaisi mitään, hän voisi ihan vapaasti pettää.
Hänestä se tuntui niin kamalalta, että hänelle tuli ihan kuvotus... Itseänikin joskus pelkkä ajatus tuollaisesta olisi kuvottanut... mutta kun mietin sitä itse silloin, niin että itse voisin pettää toista tuosta vaan, sen pitäisi olla itselleen täysin ok. Siis minun pitäisi ymmärtää se niin, etten minä sillä vahingoittaisi sitä rakasta ihmistä...
Entä jos joku tuntee niin? Joku ei tiedosta satuttavansa...ehkä häntä itseäänkään ei sellainen loukkaisi?
Sä oot kyllä touhukas noitten kalojen ja kaikkien luonnonantimien kanssa...kuullostaa mukavalta lukea, että kaikki menee hyvään käyttöön. :o)Kai noiden kanssa kannattaa vähän puuhatakin, lähes ilmaista ruokaa, kun vähän vaivautuu tekemää sen eteen työtä. Ostoruoka on monen kertaisesti kalliinpaa, eikä edes yhtä tuoretta kun on kiertänyt ties miten monen tukun ja väliportaan myötä-> myyntiin.
Systeri lähti Pojun kanssa viemään kalanperkeitä metsään, mulla näpit melkein jo jäätyneet
Lupasin paistaa kalapuikkoja iltapalaksi, teen ja sämpylien kanssa... eli ruodotonta koko kalaa mausttetua vehnäjauhoa, kastan munaan ja leivitän korppujauhoissa, paistetaan voissa. Systeri oppinut tykkäämään niistä, ennen syönyt kaupan kalapuikkoja, kunei ole paremmasta tiennyt. Se oli hänen kommenttinsa kyseiseen asiaan tässä taannoin, uppos varmaan häneltä: ½kg:tä yhdellä istumalla. Homma oli helposti hallussa söin itse; paistamiani tattipihvejä, nopeaa sekin ja ihan ilmaista ruokaa, sämpylän väliin... paistetun sipulin kera.
Nyt pitäis vielä noi kalat saada viimeisteltyä, Onni käy jo ylikierroksilla, odottaen lisää herkkupaloja ja Mimmi kitisee baby sitterissään huomiota tai sitt haluaa vettä. Nälkä hänellä ei ole ja vaipat on puhtaat, pylly pesty eikä pidä rääkymis konserttia. Faija saa uhrautua istumaan lattia tasolle, tai ottaa hänet kainaloiseksi kiikkutuoliin.
Mä lopetan palstailun nyt pieneks aikaa... hommiakin mun olis tehtävä.
Moikka kaikille... pärjäilkää, niin minäkin yritän parhaani mukaan.
tr..likka Suatana kirjoitti:
Juu, se täytyy olla omassa että toisen päässä selkeää ja yhteisymmärrys. Useinhan toinen nikottelee mutta suostuu toisen mieliksi, sitten nikotellaan. Ei saa ällöttää.
Toki välillä ainakin artikkeleissa kerrotaan, että hyvin sujuu ja kaikki ymmärtää toisiaan ristiin rastiin. Avoimissa suhteissa yleensäkin.
Tiedä mikä on totuus.
Jotkut kai erittelee teot ja tunteet, ja vielä tekotunteetkin.
Minä taas en tunteista osaa niin suuttua tai ällööntyä, kun teoista sitten jo varmemmin.
Kuten puolisonkin on sanot, periaatteessa toinen on vapaa varattunakin valitsemaan eikä toista voi omia. Mutta jos olisi enää kakkonen, miksi tyytyisi siihen jäämään?Maltatkohan nukkuessasikaan olla paikallaan? :oD
Suatana kirjoitti:
Juu, se täytyy olla omassa että toisen päässä selkeää ja yhteisymmärrys. Useinhan toinen nikottelee mutta suostuu toisen mieliksi, sitten nikotellaan. Ei saa ällöttää.
Toki välillä ainakin artikkeleissa kerrotaan, että hyvin sujuu ja kaikki ymmärtää toisiaan ristiin rastiin. Avoimissa suhteissa yleensäkin.
Tiedä mikä on totuus.
Jotkut kai erittelee teot ja tunteet, ja vielä tekotunteetkin.
Minä taas en tunteista osaa niin suuttua tai ällööntyä, kun teoista sitten jo varmemmin.
Kuten puolisonkin on sanot, periaatteessa toinen on vapaa varattunakin valitsemaan eikä toista voi omia. Mutta jos olisi enää kakkonen, miksi tyytyisi siihen jäämään?Mä uskon, että jotkin ihmiset osaa olla sellaisessa moniavioisessa suhteessa ihan kunnioittaen ja arvostaen toisiaan... J ajoku sellainen on joskus täälläkin kirjoittanut...tosi huikea tyyppi muistelen..
Se on vaan niin ihmisestä kiinni....interlocutrice kirjoitti:
Mä uskon, että jotkin ihmiset osaa olla sellaisessa moniavioisessa suhteessa ihan kunnioittaen ja arvostaen toisiaan... J ajoku sellainen on joskus täälläkin kirjoittanut...tosi huikea tyyppi muistelen..
Se on vaan niin ihmisestä kiinni....Juu. Ymmärrän ajatuskuvion ja asenteen ehkä, mutten itse kykenisi moiseen jossain kohtaa tulematta mustasukkaiseksi. Paitsi, jos toisella ei olis mulle tunnepuolella niin suuresti väliä, sitten voisin hyväksyä että on muitakin, kun minä.
Mutta sitten olisin jo henkisesti siinä pisteessä, että en edes halua parisuhdetta tai ihan sama kestääkö se, kunhan hengaillaan. Luovuttanut.
Meitä on moneksi.Suatana kirjoitti:
Juu. Ymmärrän ajatuskuvion ja asenteen ehkä, mutten itse kykenisi moiseen jossain kohtaa tulematta mustasukkaiseksi. Paitsi, jos toisella ei olis mulle tunnepuolella niin suuresti väliä, sitten voisin hyväksyä että on muitakin, kun minä.
Mutta sitten olisin jo henkisesti siinä pisteessä, että en edes halua parisuhdetta tai ihan sama kestääkö se, kunhan hengaillaan. Luovuttanut.
Meitä on moneksi.Jos pystys suhtautuu kumppaniin kuin kavereihin, hekin on vapaat tekee mitä lystää, kenen kanssa lystää. Silti ne on bestiksiä ja synkkaa aina kun ne tulee siihen hengailemaan. Mut kun ei pysty.
Suatana kirjoitti:
Juu. Ymmärrän ajatuskuvion ja asenteen ehkä, mutten itse kykenisi moiseen jossain kohtaa tulematta mustasukkaiseksi. Paitsi, jos toisella ei olis mulle tunnepuolella niin suuresti väliä, sitten voisin hyväksyä että on muitakin, kun minä.
Mutta sitten olisin jo henkisesti siinä pisteessä, että en edes halua parisuhdetta tai ihan sama kestääkö se, kunhan hengaillaan. Luovuttanut.
Meitä on moneksi.No itse koetan ymmärtää vaikkapa moniavioisia ihan vertaamatta itseni tunteisiin ja ajatuksiin. En pidä heitä uhkana.
Samoin kuin vaikka homoseksuaalisuus... en itse ole homoseksuaali, joten en voi käsittää, miten joku voi pitää samasta sukupuolesta, peilaten omiin tuntemuksiin, mutta kyse onkin heistä, ei minusta. Jos koetan oikeasti ymmärtää, pitää ymmärtää, että jokainen meistä on ihan uniikki itsensä maku, haju ja tunneaisteineen. Ja vaikka löytyisi kuinka samantapainen ihminen kuin itse on, niin täydellistä osumaa ei ole, eikä tule... :o)Suatana kirjoitti:
Jos pystys suhtautuu kumppaniin kuin kavereihin, hekin on vapaat tekee mitä lystää, kenen kanssa lystää. Silti ne on bestiksiä ja synkkaa aina kun ne tulee siihen hengailemaan. Mut kun ei pysty.
Tarvitseeko edes?
Kaikki ihmiset vierelle maailmassa voi valita, muttei vanhempiaan...Suatana kirjoitti:
Jos pystys suhtautuu kumppaniin kuin kavereihin, hekin on vapaat tekee mitä lystää, kenen kanssa lystää. Silti ne on bestiksiä ja synkkaa aina kun ne tulee siihen hengailemaan. Mut kun ei pysty.
Se rakastettu menee jotenkin syvemmälle ja sen ympärille muodostuu joku vallihauta, millä muut pysyy loitolla ja itse lähellä. Tunnetasolla siis.
Siihen ihmiseen luitsaa kaikki hellimmät tunteensa, luottonsa, uskonsa, kaiken mitä ei kavereihin kiinnitä. Siksi se varmaan onkin enemmän, kun kaverit.interlocutrice kirjoitti:
No itse koetan ymmärtää vaikkapa moniavioisia ihan vertaamatta itseni tunteisiin ja ajatuksiin. En pidä heitä uhkana.
Samoin kuin vaikka homoseksuaalisuus... en itse ole homoseksuaali, joten en voi käsittää, miten joku voi pitää samasta sukupuolesta, peilaten omiin tuntemuksiin, mutta kyse onkin heistä, ei minusta. Jos koetan oikeasti ymmärtää, pitää ymmärtää, että jokainen meistä on ihan uniikki itsensä maku, haju ja tunneaisteineen. Ja vaikka löytyisi kuinka samantapainen ihminen kuin itse on, niin täydellistä osumaa ei ole, eikä tule... :o)Ymmärtää ymmärtää, mutta peiliä apuna käyttäen.
Mä joudun aina miettii omien fiilisten kautta, sitten vasta pystyn erottamaan toisen fiilikset omista, että haa tässä kohtaa meissä on se ero ja eroavaisuus.interlocutrice kirjoitti:
Tarvitseeko edes?
Kaikki ihmiset vierelle maailmassa voi valita, muttei vanhempiaan...Ei, mut ymmärtänet kaavan miten se vois toimia.
interlocutrice kirjoitti:
No itse koetan ymmärtää vaikkapa moniavioisia ihan vertaamatta itseni tunteisiin ja ajatuksiin. En pidä heitä uhkana.
Samoin kuin vaikka homoseksuaalisuus... en itse ole homoseksuaali, joten en voi käsittää, miten joku voi pitää samasta sukupuolesta, peilaten omiin tuntemuksiin, mutta kyse onkin heistä, ei minusta. Jos koetan oikeasti ymmärtää, pitää ymmärtää, että jokainen meistä on ihan uniikki itsensä maku, haju ja tunneaisteineen. Ja vaikka löytyisi kuinka samantapainen ihminen kuin itse on, niin täydellistä osumaa ei ole, eikä tule... :o)Niin sä tavallaan hyväksyt, mutta ymmärrätkö peilaamatta itseesi ensin?
"Jos koetan oikeasti ymmärtää, pitää ymmärtää, että jokainen meistä on ihan uniikki itsensä maku, haju ja tunneaisteineen."interlocutrice kirjoitti:
No itse koetan ymmärtää vaikkapa moniavioisia ihan vertaamatta itseni tunteisiin ja ajatuksiin. En pidä heitä uhkana.
Samoin kuin vaikka homoseksuaalisuus... en itse ole homoseksuaali, joten en voi käsittää, miten joku voi pitää samasta sukupuolesta, peilaten omiin tuntemuksiin, mutta kyse onkin heistä, ei minusta. Jos koetan oikeasti ymmärtää, pitää ymmärtää, että jokainen meistä on ihan uniikki itsensä maku, haju ja tunneaisteineen. Ja vaikka löytyisi kuinka samantapainen ihminen kuin itse on, niin täydellistä osumaa ei ole, eikä tule... :o)"Samoin kuin vaikka homoseksuaalisuus... en itse ole homoseksuaali, joten en voi käsittää, miten joku voi pitää samasta sukupuolesta, peilaten omiin tuntemuksiin, mutta kyse onkin heistä, ei minusta."
-Kyl sä minusta voit ihan hyvin käsittää olematta itse homo. Ei se käsitys vaadi homoutta, se vaatii empatiaa, sympatiaa, samaistumista toisen tilanteeseen.
Ja pystyt rinnastamaan himosi naiseen, lesbon himoon ja sitä kautta pystyt käsittämään, että jotain samaa hekin tuntee. Prikulleenhan kukaan ei voi tietää toisen tuntemuksia olkoon homo tai hetero, mitä vaan. Mut rinnastamalla pystyy käsittää jotain.Suatana kirjoitti:
Niin sä tavallaan hyväksyt, mutta ymmärrätkö peilaamatta itseesi ensin?
"Jos koetan oikeasti ymmärtää, pitää ymmärtää, että jokainen meistä on ihan uniikki itsensä maku, haju ja tunneaisteineen."No ymmärrän vaan sen, että ihmiset pitää erilaisista asioista. Ihmettelen mä, miten joku voi syödä sieniäkin, mutta niin tuntuvat vaan tekevän ja vielä kehuvat hyväksi. :oD
Suatana kirjoitti:
"Samoin kuin vaikka homoseksuaalisuus... en itse ole homoseksuaali, joten en voi käsittää, miten joku voi pitää samasta sukupuolesta, peilaten omiin tuntemuksiin, mutta kyse onkin heistä, ei minusta."
-Kyl sä minusta voit ihan hyvin käsittää olematta itse homo. Ei se käsitys vaadi homoutta, se vaatii empatiaa, sympatiaa, samaistumista toisen tilanteeseen.
Ja pystyt rinnastamaan himosi naiseen, lesbon himoon ja sitä kautta pystyt käsittämään, että jotain samaa hekin tuntee. Prikulleenhan kukaan ei voi tietää toisen tuntemuksia olkoon homo tai hetero, mitä vaan. Mut rinnastamalla pystyy käsittää jotain.No oikeastaan...mä itse puhuisin patonkia, jos väittäisin, että voisin millään tasolla, vaikkapa ymmärtämään tai rinnastamaan vaikkapa naisen hyväilyn ja miehen hyväilyn samaksi, kun miehen vartalo kiinnostaa seksuaalisesti yhtä paljon kuin vaikka lehmän vartalo.
Siis mä kyllä ymmärrän, että niin se joillain on...mutta en mä edes ala pusertaa sitä sen kummemmin....
Samalla tavalla minun ei tarvitse ymmärtää moniavioisten halua olla usemman kanssa, kun itselle juuri se yksi on se juttu. Mutta taas ymmärrän sen, että se maistuu heille hyvältä...kuten jollekin ne sienet...interlocutrice kirjoitti:
No oikeastaan...mä itse puhuisin patonkia, jos väittäisin, että voisin millään tasolla, vaikkapa ymmärtämään tai rinnastamaan vaikkapa naisen hyväilyn ja miehen hyväilyn samaksi, kun miehen vartalo kiinnostaa seksuaalisesti yhtä paljon kuin vaikka lehmän vartalo.
Siis mä kyllä ymmärrän, että niin se joillain on...mutta en mä edes ala pusertaa sitä sen kummemmin....
Samalla tavalla minun ei tarvitse ymmärtää moniavioisten halua olla usemman kanssa, kun itselle juuri se yksi on se juttu. Mutta taas ymmärrän sen, että se maistuu heille hyvältä...kuten jollekin ne sienet...Anyways, ulos se on mentävä. Viimein paistaa aurinko. :)
- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No oikeastaan...mä itse puhuisin patonkia, jos väittäisin, että voisin millään tasolla, vaikkapa ymmärtämään tai rinnastamaan vaikkapa naisen hyväilyn ja miehen hyväilyn samaksi, kun miehen vartalo kiinnostaa seksuaalisesti yhtä paljon kuin vaikka lehmän vartalo.
Siis mä kyllä ymmärrän, että niin se joillain on...mutta en mä edes ala pusertaa sitä sen kummemmin....
Samalla tavalla minun ei tarvitse ymmärtää moniavioisten halua olla usemman kanssa, kun itselle juuri se yksi on se juttu. Mutta taas ymmärrän sen, että se maistuu heille hyvältä...kuten jollekin ne sienet...Katsoin bb:n jonkun lyhyen klipin Ruutu palvelusta. Mua alkoi ällöttää tai tuli semmoinen vastenmielisyys, kun siinä klipistä Late ja olikos se Lasse veti jotain leikkiä missä Lasse teki Latelle sylitanssia ja Late pyysi ottaa paitaa pois jne.
Olen pitänyt Latea lesbona ja toi kohtaus sai mun naaman vääntymään sellaiseen ällötys ei ilmeeseen 🥴. Mua alkoi naurattamaan kun tajusin oman reaktion. Mulla on kuitenkin historiaa miehen kanssa suhteessa olemisesta. Vaikka lesbo olen. Kuinka, joku lesbo voi koskea tai edes leikissä ”muka innostua” miehestä😅 oma vastenmielisyys reaktio yllätti. Suatana kirjoitti:
Anyways, ulos se on mentävä. Viimein paistaa aurinko. :)
Täälläkin vilahti ainakin... :o)
interlocutrice kirjoitti:
Täälläkin vilahti ainakin... :o)
No ei se täälläkään kauaa loistanut. Huomenna uusiksi. :)
interlocutrice kirjoitti:
No oikeastaan...mä itse puhuisin patonkia, jos väittäisin, että voisin millään tasolla, vaikkapa ymmärtämään tai rinnastamaan vaikkapa naisen hyväilyn ja miehen hyväilyn samaksi, kun miehen vartalo kiinnostaa seksuaalisesti yhtä paljon kuin vaikka lehmän vartalo.
Siis mä kyllä ymmärrän, että niin se joillain on...mutta en mä edes ala pusertaa sitä sen kummemmin....
Samalla tavalla minun ei tarvitse ymmärtää moniavioisten halua olla usemman kanssa, kun itselle juuri se yksi on se juttu. Mutta taas ymmärrän sen, että se maistuu heille hyvältä...kuten jollekin ne sienet...Lehmän vartalo. :'D
Nojoo, vaikea ehkä tuntea mitään miehenä miestä kohtaan, jollei miehet viehätä. Pystytkö ymmärtämään miehenä yhtään lesbojen näkökulmaa, mitä fiiliksiä asiaan liittyy? :)
Kohdehan molemmilla on sama eli nainen. Se että nauset ja miehet on erilaisia rakastajia ei liity tähän, mutta ymmärtänet vetovoiman edes?Anonyymi kirjoitti:
Katsoin bb:n jonkun lyhyen klipin Ruutu palvelusta. Mua alkoi ällöttää tai tuli semmoinen vastenmielisyys, kun siinä klipistä Late ja olikos se Lasse veti jotain leikkiä missä Lasse teki Latelle sylitanssia ja Late pyysi ottaa paitaa pois jne.
Olen pitänyt Latea lesbona ja toi kohtaus sai mun naaman vääntymään sellaiseen ällötys ei ilmeeseen 🥴. Mua alkoi naurattamaan kun tajusin oman reaktion. Mulla on kuitenkin historiaa miehen kanssa suhteessa olemisesta. Vaikka lesbo olen. Kuinka, joku lesbo voi koskea tai edes leikissä ”muka innostua” miehestä😅 oma vastenmielisyys reaktio yllätti.No mä koitan olla sen kummemmin juurikin vertaamasta vaikka heteroseksuaalisuutta ja homoseksuaalisuutta keskenään... siis mitenkään miellekuvan tai muun kautta...
Ei mistään tarvitse erikoisemmin pitää, ei edes maistaa, kokeilla tai koskea, jos se on inhottavaa tai epämiellyttävää. Minusta esimerkiksi ruuan väkisin maistattaminen on ihan per.seestä. Ymmärrän pointin, että kaikkea kannattaisi maistaa, kun ei tiedä miltä mikäkin maistuu, mutta sitten kun joku itse haluaa niin tehdä, eikä väkisin tai toisen mieliksi...
Vaikka en koe itse homoseksuaalisia kohtauksia mitenkään nautittavana, en sitä kiellä joiltain muilta. Toisaalta on minulla vapaus olla ilman niitäkin, tai kääntää pää, sulkea silmät tms. Eikä mun ole pakko syödä sieniä, ei maksalaatikkoa tai kaalilaatikkoa, kun en niistä pidä.Suatana kirjoitti:
Lehmän vartalo. :'D
Nojoo, vaikea ehkä tuntea mitään miehenä miestä kohtaan, jollei miehet viehätä. Pystytkö ymmärtämään miehenä yhtään lesbojen näkökulmaa, mitä fiiliksiä asiaan liittyy? :)
Kohdehan molemmilla on sama eli nainen. Se että nauset ja miehet on erilaisia rakastajia ei liity tähän, mutta ymmärtänet vetovoiman edes?No sen olen miettinyt, että jos tästä mut leikeltäis naiseksi, niin seksuaalisuus muuttuisi homoseksuaaliksi...eli naisvartalo yhä kiinnostais seksuaalisesti, eli olisin sit kaiketi lesbo.
Ja varmaan niinpäin se on helpompi käsittää... mitään ei tarvitse muuttaa...se jos mulla ei olisi itsellä vehjettä, ei haittais... Se ei ole mitenkään sidottuna mun seksuaalisuuteen.
Siis kyllä minä sen ymmärrän, että miehetkin keskenään tuntee tarvetta hellyydelle ja vaikka mitä...ei se niinkuin minua häiritse, että on homo...ja homoja... mutta en minä voi tietää mitä on olla nainenkaan, kun en ole nainen...voin vaan kuvitella ja olettaa, mutta miksi?
Esimerkiksii kun minä vaikka näen naisen alasti, minä saatan nähdä hänet toisin kuin joku toinen mies...tai lesbo. Ihan yhtä samoin eritavoin kaikki täällä toiset kokee kiihottavaksi ja seksuaalisesti virittyen...tai romanttisesti...
Ja toisaalta se on minulle nykyään tärkeää, etten edes yritä "nähdä" jotain toisen silmin tms. Se vääristää minusta minun omia tuntemuksia ja tunteita kyseistä ihmistä kohtaan...- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No mä koitan olla sen kummemmin juurikin vertaamasta vaikka heteroseksuaalisuutta ja homoseksuaalisuutta keskenään... siis mitenkään miellekuvan tai muun kautta...
Ei mistään tarvitse erikoisemmin pitää, ei edes maistaa, kokeilla tai koskea, jos se on inhottavaa tai epämiellyttävää. Minusta esimerkiksi ruuan väkisin maistattaminen on ihan per.seestä. Ymmärrän pointin, että kaikkea kannattaisi maistaa, kun ei tiedä miltä mikäkin maistuu, mutta sitten kun joku itse haluaa niin tehdä, eikä väkisin tai toisen mieliksi...
Vaikka en koe itse homoseksuaalisia kohtauksia mitenkään nautittavana, en sitä kiellä joiltain muilta. Toisaalta on minulla vapaus olla ilman niitäkin, tai kääntää pää, sulkea silmät tms. Eikä mun ole pakko syödä sieniä, ei maksalaatikkoa tai kaalilaatikkoa, kun en niistä pidä.No sepä siinä, kun pääsi yllättämään. Mieleen pääsi jotain, mikä ei ole omaan makuun. Huvittavaa siinä oli se miten spontaani vastareaktio multa tuli.
Samaa mieltä sun kanssa, ruuan pakko maistaminen on huono juttu! Lapset olen kasvattanut niin, ettei mitään ole koskaan tarvinnut maistaa…uteliaisuus on usein voittanut ja he ovat aina syöneet ennakkoluulottomasti melkein mitä vaan, kuitenkin kaikilla heistä ihan omat mieltymykset. interlocutrice kirjoitti:
No sen olen miettinyt, että jos tästä mut leikeltäis naiseksi, niin seksuaalisuus muuttuisi homoseksuaaliksi...eli naisvartalo yhä kiinnostais seksuaalisesti, eli olisin sit kaiketi lesbo.
Ja varmaan niinpäin se on helpompi käsittää... mitään ei tarvitse muuttaa...se jos mulla ei olisi itsellä vehjettä, ei haittais... Se ei ole mitenkään sidottuna mun seksuaalisuuteen.
Siis kyllä minä sen ymmärrän, että miehetkin keskenään tuntee tarvetta hellyydelle ja vaikka mitä...ei se niinkuin minua häiritse, että on homo...ja homoja... mutta en minä voi tietää mitä on olla nainenkaan, kun en ole nainen...voin vaan kuvitella ja olettaa, mutta miksi?
Esimerkiksii kun minä vaikka näen naisen alasti, minä saatan nähdä hänet toisin kuin joku toinen mies...tai lesbo. Ihan yhtä samoin eritavoin kaikki täällä toiset kokee kiihottavaksi ja seksuaalisesti virittyen...tai romanttisesti...
Ja toisaalta se on minulle nykyään tärkeää, etten edes yritä "nähdä" jotain toisen silmin tms. Se vääristää minusta minun omia tuntemuksia ja tunteita kyseistä ihmistä kohtaan...Okei. Juu, mutta ymmärrys ei koskaan ole pahitteeksi. Eikä omia tuntemuksia tarvi sotkea toisten tuntemuksiin.
On kuitenkin helpompaa ymmärtää ihmisiäkin, jos yhtään pystyy ymmärtämään niiden kokemusperiä tai ajatuksia. Itse ei tarvi tuntea kuten kaveri tuntee, muttei haittaakaan ole jos pystyy samaistumaan. :)
Ymmärrys on silti parempi kun ei mitään.Suatana kirjoitti:
Okei. Juu, mutta ymmärrys ei koskaan ole pahitteeksi. Eikä omia tuntemuksia tarvi sotkea toisten tuntemuksiin.
On kuitenkin helpompaa ymmärtää ihmisiäkin, jos yhtään pystyy ymmärtämään niiden kokemusperiä tai ajatuksia. Itse ei tarvi tuntea kuten kaveri tuntee, muttei haittaakaan ole jos pystyy samaistumaan. :)
Ymmärrys on silti parempi kun ei mitään.Tai korjaan hyväksyntä on parempi kun ei mitään.
Nyt hyvät illanjatkot.Anonyymi kirjoitti:
No sepä siinä, kun pääsi yllättämään. Mieleen pääsi jotain, mikä ei ole omaan makuun. Huvittavaa siinä oli se miten spontaani vastareaktio multa tuli.
Samaa mieltä sun kanssa, ruuan pakko maistaminen on huono juttu! Lapset olen kasvattanut niin, ettei mitään ole koskaan tarvinnut maistaa…uteliaisuus on usein voittanut ja he ovat aina syöneet ennakkoluulottomasti melkein mitä vaan, kuitenkin kaikilla heistä ihan omat mieltymykset.No mä en pienistä hätkähdä itse, että ei jotkut pienet elokuvamaiset ähräämiset haittaa. 😬
No tuo syömisjuttukin varmaan tehnyt monelle penskalle traumoja...🙄Suatana kirjoitti:
Tai korjaan hyväksyntä on parempi kun ei mitään.
Nyt hyvät illanjatkot.Joo, no mä oon ihkä monia asioita yrittänytkin omalla tunnetasolla saamaan jollekin samaistumistasolle ja kokenut itse, että sillä teen vain itselle hallaa.
Ymmärtää tai olettaa väärin.- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No itse koetan ymmärtää vaikkapa moniavioisia ihan vertaamatta itseni tunteisiin ja ajatuksiin. En pidä heitä uhkana.
Samoin kuin vaikka homoseksuaalisuus... en itse ole homoseksuaali, joten en voi käsittää, miten joku voi pitää samasta sukupuolesta, peilaten omiin tuntemuksiin, mutta kyse onkin heistä, ei minusta. Jos koetan oikeasti ymmärtää, pitää ymmärtää, että jokainen meistä on ihan uniikki itsensä maku, haju ja tunneaisteineen. Ja vaikka löytyisi kuinka samantapainen ihminen kuin itse on, niin täydellistä osumaa ei ole, eikä tule... :o)"No itse koetan ymmärtää vaikkapa moniavioisia ihan vertaamatta itseni tunteisiin ja ajatuksiin. En pidä heitä uhkana."
Aika neutraali toteamus, jos ei ole se kolmas pyörä kuvioissa.
Entäs sitten jos huomaat rakastuneena kuuluvasi triankeliin, eikö muka kolahtaisi?
Mä ainakin olen ne suhteet samantien katkaissut, kun asia on mulle selvinnyt.
Mulla on kaks kokemusta moniavioisista suhteista. Toisen mieheni kanssa oli tarkoitus mennä avioon mutt... mulle selvisi hänen bi-suhteensa toiseen mieheen. Loppu tuli.
Tämä viimeisin kihlattuni, kulki ex-puolisonsa luona nauttimassa seksistä, joka minusta oli pervoa, enkä suostunut alistumaan hänen pyyntöihinsä. Sai lopulta vielä kolmannen lapsensa ex-vaimonsa kanssa. Mulle riitti, Kiitti!
Purin hampaani yhteen ja päätin ottaa sen, mitä hän mulle oli luvannut; suoraan sanottuna petoksella, minäkin! Annoin ymmärtää ett olin tullut katumapäälle... ja nyt mulla on Mimmi, mitä en todellakaan kadu. Ainoastaan sitä kadun; ett myönsin hänet lapseni isäksi. Olis pitänyt juoda pää sekaisin ja valita joku sattuman varainen random kundi vaikka jostain bubista. Ei olis tullut mitään ongelmia isän puolelta.
Vahinko vaan etten mä pysty siihen ventovieraan kanssa, puuttuu tunne/luotettavuus.
Muut miehet ovat vaan ajautuneet tilanteisiin, joissa pöksyt ei ole pysyneet jaloissa, jääneet kiinni siitä tavalla tai toisella. Se suhde loppuu silloin siihen, mä itken yksin! Anonyymi kirjoitti:
"No itse koetan ymmärtää vaikkapa moniavioisia ihan vertaamatta itseni tunteisiin ja ajatuksiin. En pidä heitä uhkana."
Aika neutraali toteamus, jos ei ole se kolmas pyörä kuvioissa.
Entäs sitten jos huomaat rakastuneena kuuluvasi triankeliin, eikö muka kolahtaisi?
Mä ainakin olen ne suhteet samantien katkaissut, kun asia on mulle selvinnyt.
Mulla on kaks kokemusta moniavioisista suhteista. Toisen mieheni kanssa oli tarkoitus mennä avioon mutt... mulle selvisi hänen bi-suhteensa toiseen mieheen. Loppu tuli.
Tämä viimeisin kihlattuni, kulki ex-puolisonsa luona nauttimassa seksistä, joka minusta oli pervoa, enkä suostunut alistumaan hänen pyyntöihinsä. Sai lopulta vielä kolmannen lapsensa ex-vaimonsa kanssa. Mulle riitti, Kiitti!
Purin hampaani yhteen ja päätin ottaa sen, mitä hän mulle oli luvannut; suoraan sanottuna petoksella, minäkin! Annoin ymmärtää ett olin tullut katumapäälle... ja nyt mulla on Mimmi, mitä en todellakaan kadu. Ainoastaan sitä kadun; ett myönsin hänet lapseni isäksi. Olis pitänyt juoda pää sekaisin ja valita joku sattuman varainen random kundi vaikka jostain bubista. Ei olis tullut mitään ongelmia isän puolelta.
Vahinko vaan etten mä pysty siihen ventovieraan kanssa, puuttuu tunne/luotettavuus.
Muut miehet ovat vaan ajautuneet tilanteisiin, joissa pöksyt ei ole pysyneet jaloissa, jääneet kiinni siitä tavalla tai toisella. Se suhde loppuu silloin siihen, mä itken yksin!En olekaan väittänyt, etteikö kolahtaisi...
Mutta en voi silti ketään ”omistaa”. Silloin vaan en ole sitä mitä hän haluaa ja haluan vain sitä.... että minua halutaan. Muu onkin yhdentekevää.
Mä oon aika itsekäs tyyppi. En mä suostu myöskään mihinkään kompromissiin. Mutta ei se minusta kiinni... yhä.
- Anonyymi
En minä haluaisi tietää. Kertokoon jollekin muulle. Mutta ei minulle.
- Anonyymi
Tunne on tunne. Teko on teko. Ota vastuu tunteistasi. Monesti tämän joutuu opetteleen kantapään kautta pääasia että oppii. Sitävarten täällä ollaan.
Tuumaan nyt vielä, että kyllä useammasta ihmisestä voi samaan aikaan todella välittää ja tuntea tunteitakin. Ei se ole niin yksioikoista, että kun on hyvä olla yhden kanssa muita ei edes huomaa.
Ei varmaan huomakkaan, jollei vähän opi ihmistä tuntemaan ja sen myötä huomaa pitävänsä. Harva kai ohikulkijoihin muutenkaan ihastuu?
Ja kaikki ei opi toista tuntemaan, vaikka olis päivittäin yhdessä. Toiset oppii ja toisilla on yhteys jo alusta asti, mihin toiset ei pääse ikinä.- Anonyymi
"Ei se ole niin yksioikoista, että kun on hyvä olla yhden kanssa muita ei edes huomaa."
Sekin on niin ihmisestä kiinni. Toisten kohdalla ei ole yksioikoista ja toisten kohdalla on.
Itse kuulun heihin, joiden kohdalla se on juuri noin yksioikoista. Parisuhteessa ollessani mä en oikeastaan edes näe muita. Mulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta oppia sen kummemmin tuntemaan ketään muita. Pelkkä ulkonäkö taas ei aiheuta mulle mitään värinöitä. Ihan kokemuksesta voin sanoa, että jos mun silmäni parisuhteessa ollessani alkavat harhailla niin se suhde vetelee viimeisiään, eikä sitä luultavasti voi enää korjata. Anonyymi kirjoitti:
"Ei se ole niin yksioikoista, että kun on hyvä olla yhden kanssa muita ei edes huomaa."
Sekin on niin ihmisestä kiinni. Toisten kohdalla ei ole yksioikoista ja toisten kohdalla on.
Itse kuulun heihin, joiden kohdalla se on juuri noin yksioikoista. Parisuhteessa ollessani mä en oikeastaan edes näe muita. Mulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta oppia sen kummemmin tuntemaan ketään muita. Pelkkä ulkonäkö taas ei aiheuta mulle mitään värinöitä. Ihan kokemuksesta voin sanoa, että jos mun silmäni parisuhteessa ollessani alkavat harhailla niin se suhde vetelee viimeisiään, eikä sitä luultavasti voi enää korjata.Noin mäkin ennen koin ja ajattelin, mutten enää. Mä jotenkin antanut itselleni luvan viehättyä ihmisistä, joista viehätyn, mutten lupaa alkaa säätämään mitään parisuhteessa ollessani.
On kuitenkin jotenkin vapauttavaa kyetä myöntämään, että on ihan mahdollista viehättyä jostain toisestakin, vaikka onkin uskollinen kumppanilleen. Se on jotenkin ettei työnnä päätä pensaaseen.
Niitä ihmisiä kuitenkin tulee tosi harvoin vastaan, joista viehättyy niin että ihastuu, joten ei minusta aiheuta hätää eikä toimenpiteitä. Ne tyypit on oma lukunsa, jotka ihastuu yhtenään ja vieläpä pettääkin sitten.Suatana kirjoitti:
Noin mäkin ennen koin ja ajattelin, mutten enää. Mä jotenkin antanut itselleni luvan viehättyä ihmisistä, joista viehätyn, mutten lupaa alkaa säätämään mitään parisuhteessa ollessani.
On kuitenkin jotenkin vapauttavaa kyetä myöntämään, että on ihan mahdollista viehättyä jostain toisestakin, vaikka onkin uskollinen kumppanilleen. Se on jotenkin ettei työnnä päätä pensaaseen.
Niitä ihmisiä kuitenkin tulee tosi harvoin vastaan, joista viehättyy niin että ihastuu, joten ei minusta aiheuta hätää eikä toimenpiteitä. Ne tyypit on oma lukunsa, jotka ihastuu yhtenään ja vieläpä pettääkin sitten.Mut itse viehätys ja ihastus ei tarvi tarkoittaa mitään kriisiavun paikkaa. Eikä tarvi olla kyse edes siitä, et suhde vetelee viimesiään.
Mulla ainakin kyse on selvästi siitä, että huomaan ihmisen josta kiinnostun, aivan kuten ihmisistä kiinnostutaan. Sinkkuna voi edetä, jos kiinnostus on molemminpuolista, varattuna joutuu toteamaan, että olet kiinnostava, mutta olen varattu. Olosuhteet tietysti pitää huomioida ja niitä suhteita kunnioittaa missä jo on sitoutuneena.- Anonyymi
Suatana kirjoitti:
Noin mäkin ennen koin ja ajattelin, mutten enää. Mä jotenkin antanut itselleni luvan viehättyä ihmisistä, joista viehätyn, mutten lupaa alkaa säätämään mitään parisuhteessa ollessani.
On kuitenkin jotenkin vapauttavaa kyetä myöntämään, että on ihan mahdollista viehättyä jostain toisestakin, vaikka onkin uskollinen kumppanilleen. Se on jotenkin ettei työnnä päätä pensaaseen.
Niitä ihmisiä kuitenkin tulee tosi harvoin vastaan, joista viehättyy niin että ihastuu, joten ei minusta aiheuta hätää eikä toimenpiteitä. Ne tyypit on oma lukunsa, jotka ihastuu yhtenään ja vieläpä pettääkin sitten.Sä oletat olevasi jotenkin esimerkki siitä, että "oikeasti" asia olisi noin kaikilla? Voin todeta, että ainakaan itselläni ei ole. Ei mun tarvitse mitenkään "olla antamatta itselleni lupaa", se vain on niin. Jos oikeasti ihastuisin, niin enpä kieltäisi itseltäni myöskään "säätämistä". En tosin jäisi siihen parisuhteeseen "säätämään" vaan nostaisin kytkintä. Mä nyt en muutenkaan ole koskaan elämässäni mitenkään kevytihastunut, vaan se on kaikki tai ei mitään.
Anonyymi kirjoitti:
Sä oletat olevasi jotenkin esimerkki siitä, että "oikeasti" asia olisi noin kaikilla? Voin todeta, että ainakaan itselläni ei ole. Ei mun tarvitse mitenkään "olla antamatta itselleni lupaa", se vain on niin. Jos oikeasti ihastuisin, niin enpä kieltäisi itseltäni myöskään "säätämistä". En tosin jäisi siihen parisuhteeseen "säätämään" vaan nostaisin kytkintä. Mä nyt en muutenkaan ole koskaan elämässäni mitenkään kevytihastunut, vaan se on kaikki tai ei mitään.
En oleta, mutta olen yhdenlainen esimerkki monista esimerkeistä. Älä ymmärrä väärin. Otat jotenkin puolustautuvan kannan ja asenteen, en minä sua kritisoi, älä säkään mua. Yritä ymmärtää erilainen näkökulma.
Suatana kirjoitti:
En oleta, mutta olen yhdenlainen esimerkki monista esimerkeistä. Älä ymmärrä väärin. Otat jotenkin puolustautuvan kannan ja asenteen, en minä sua kritisoi, älä säkään mua. Yritä ymmärtää erilainen näkökulma.
Niinno itse taas pidän uskollisuutta houkutuksia tärkeempänä. Eli säätöjä ei.
Et pysty tykkäämään kahdesta ihmisestä yht'aikaa, erilailla?- Anonyymi
Suatana kirjoitti:
En oleta, mutta olen yhdenlainen esimerkki monista esimerkeistä. Älä ymmärrä väärin. Otat jotenkin puolustautuvan kannan ja asenteen, en minä sua kritisoi, älä säkään mua. Yritä ymmärtää erilainen näkökulma.
Minähän tässä yritä saada sinua ymmärtämään toisenlaista näkökulmaa. Toisille se todellakin on juuri niin yksioikoista, vailla mitään kommervenkkejä. Se on jotai, vailla mitään välimuotoa.
Ja kyllä se mulle olisi kriisipalaverin paikka, jos toinen tuollaista kertoisi. Olis oikeastaan ihan sama millä sanoin hän sen kertoisi, niin mä pohtisin onko järkeä jatkaa päivääkään pidemmälle.
Ensinnäkin mä tietysti etsin ensisijaisesti itseni kanssa samanlaista ihmistä, jonka ei tarvitse koskaan katsella ympärilleen.
Toisekseen mun luottoni siihen suhteeseen olisi siinä koetuksella. Mä en ole mustasukkanen ihminen ja multa vois hyvinkin saada jopa luvan johonkin "säätöön", mutta ihastuminen on ihan oma lukunsa. Se herättäis itsesuojeluvaistoni ja pistäis mut hyvin helposti raiteelle, jossa etäännytän itseni, jottei myöhemmin satu kovempaa.
Eli sanoisin, että jollei asialla aidosti ole väliä niin mulle ei todellakaan kannata asiasta mainita. Se kun pistää helposti mut toteamaan, että tämä ei ole mun suhteeni. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minähän tässä yritä saada sinua ymmärtämään toisenlaista näkökulmaa. Toisille se todellakin on juuri niin yksioikoista, vailla mitään kommervenkkejä. Se on jotai, vailla mitään välimuotoa.
Ja kyllä se mulle olisi kriisipalaverin paikka, jos toinen tuollaista kertoisi. Olis oikeastaan ihan sama millä sanoin hän sen kertoisi, niin mä pohtisin onko järkeä jatkaa päivääkään pidemmälle.
Ensinnäkin mä tietysti etsin ensisijaisesti itseni kanssa samanlaista ihmistä, jonka ei tarvitse koskaan katsella ympärilleen.
Toisekseen mun luottoni siihen suhteeseen olisi siinä koetuksella. Mä en ole mustasukkanen ihminen ja multa vois hyvinkin saada jopa luvan johonkin "säätöön", mutta ihastuminen on ihan oma lukunsa. Se herättäis itsesuojeluvaistoni ja pistäis mut hyvin helposti raiteelle, jossa etäännytän itseni, jottei myöhemmin satu kovempaa.
Eli sanoisin, että jollei asialla aidosti ole väliä niin mulle ei todellakaan kannata asiasta mainita. Se kun pistää helposti mut toteamaan, että tämä ei ole mun suhteeni.Lisään, että multa todellakin saisi paljon paljon helpommin anteeksi typerän kännipanon, kuin toiseen ihastumisen.
Anonyymi kirjoitti:
Minähän tässä yritä saada sinua ymmärtämään toisenlaista näkökulmaa. Toisille se todellakin on juuri niin yksioikoista, vailla mitään kommervenkkejä. Se on jotai, vailla mitään välimuotoa.
Ja kyllä se mulle olisi kriisipalaverin paikka, jos toinen tuollaista kertoisi. Olis oikeastaan ihan sama millä sanoin hän sen kertoisi, niin mä pohtisin onko järkeä jatkaa päivääkään pidemmälle.
Ensinnäkin mä tietysti etsin ensisijaisesti itseni kanssa samanlaista ihmistä, jonka ei tarvitse koskaan katsella ympärilleen.
Toisekseen mun luottoni siihen suhteeseen olisi siinä koetuksella. Mä en ole mustasukkanen ihminen ja multa vois hyvinkin saada jopa luvan johonkin "säätöön", mutta ihastuminen on ihan oma lukunsa. Se herättäis itsesuojeluvaistoni ja pistäis mut hyvin helposti raiteelle, jossa etäännytän itseni, jottei myöhemmin satu kovempaa.
Eli sanoisin, että jollei asialla aidosti ole väliä niin mulle ei todellakaan kannata asiasta mainita. Se kun pistää helposti mut toteamaan, että tämä ei ole mun suhteeni.No muotoillaan uudesta, ei ole niin mustavalkoista, kun ihmisiä on erilaisia, parempi?
Mikä siinä ihastumisessa sitten on niin ahdistavaa tai huolestuttavaa?Anonyymi kirjoitti:
Lisään, että multa todellakin saisi paljon paljon helpommin anteeksi typerän kännipanon, kuin toiseen ihastumisen.
Panosta saatat saada tauteja ja tunteet roihahtaa vielä suuremmiksi. :)
Anonyymi kirjoitti:
Minähän tässä yritä saada sinua ymmärtämään toisenlaista näkökulmaa. Toisille se todellakin on juuri niin yksioikoista, vailla mitään kommervenkkejä. Se on jotai, vailla mitään välimuotoa.
Ja kyllä se mulle olisi kriisipalaverin paikka, jos toinen tuollaista kertoisi. Olis oikeastaan ihan sama millä sanoin hän sen kertoisi, niin mä pohtisin onko järkeä jatkaa päivääkään pidemmälle.
Ensinnäkin mä tietysti etsin ensisijaisesti itseni kanssa samanlaista ihmistä, jonka ei tarvitse koskaan katsella ympärilleen.
Toisekseen mun luottoni siihen suhteeseen olisi siinä koetuksella. Mä en ole mustasukkanen ihminen ja multa vois hyvinkin saada jopa luvan johonkin "säätöön", mutta ihastuminen on ihan oma lukunsa. Se herättäis itsesuojeluvaistoni ja pistäis mut hyvin helposti raiteelle, jossa etäännytän itseni, jottei myöhemmin satu kovempaa.
Eli sanoisin, että jollei asialla aidosti ole väliä niin mulle ei todellakaan kannata asiasta mainita. Se kun pistää helposti mut toteamaan, että tämä ei ole mun suhteeni.Et tosiaan välttämättä tiedä kumppanisi ihastumisista, jos hän ei niitä sulle kerro. Ja tuskin kertoo, jos tietää miten suhtaudut.
Pimentoon jää.- Anonyymi
Suatana kirjoitti:
Panosta saatat saada tauteja ja tunteet roihahtaa vielä suuremmiksi. :)
Kaikessa on toki riskinsä, mutta taudeista selviää pääosin lääkärillä. Ei niihin (enää nykyään) elämä lopu, kun vaan hoidetaan ajoissa.
Tunteiden syvenemiseen on ihastumisessa moninkertainen riski. Kännipano voi ihan yhtä hyvin olla ihmisenä sellainen, johon ei koskaan ihastuisi. Siihen, johon on ihastut on jo ihastunut. Suhteessa myös selvästi on tilaa ihastumiselle, myös uudestaa ja silloin se ei ehkä olekaan niin kevyttä.
Toki, en mä sitä kännipanoakaan noin vaan anteeksi antaisi. Kyllä siihenkin jokin syy pitäisi löytyä (siis muukin kuin se känni). Ja siis suhdetta en anteeksi ikinä. En edes jotain tapailua kädestäpitelyn merkeissä tai vaikka vaan jutellen mukavia. - Anonyymi
Suatana kirjoitti:
No muotoillaan uudesta, ei ole niin mustavalkoista, kun ihmisiä on erilaisia, parempi?
Mikä siinä ihastumisessa sitten on niin ahdistavaa tai huolestuttavaa?"Mikä siinä ihastumisessa sitten on niin ahdistavaa tai huolestuttavaa?"
Ei se ole kumpaakaan noista. Se muuttaa näkemykseni ko. ihmisestä ja siitä koko suhteesta. On eri juttu pitää jostakusta, kuin mennä ihastumaan. En näe mitään järkeä pelleillä, jos suhteessa on tilaa muillekin. - Anonyymi
Suatana kirjoitti:
Et tosiaan välttämättä tiedä kumppanisi ihastumisista, jos hän ei niitä sulle kerro. Ja tuskin kertoo, jos tietää miten suhtaudut.
Pimentoon jää.Mä vaan tuppaan olemaan erittäin tarkkanäköinen. Aivan liiankin tarkkanäköinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä vaan tuppaan olemaan erittäin tarkkanäköinen. Aivan liiankin tarkkanäköinen.
Vaan tuossa on se hyvä puoli, että löydän suht helposti itseni kaltaisia, joille muita ei oikeastaan edes ole olemassa. ☺
Anonyymi kirjoitti:
Kaikessa on toki riskinsä, mutta taudeista selviää pääosin lääkärillä. Ei niihin (enää nykyään) elämä lopu, kun vaan hoidetaan ajoissa.
Tunteiden syvenemiseen on ihastumisessa moninkertainen riski. Kännipano voi ihan yhtä hyvin olla ihmisenä sellainen, johon ei koskaan ihastuisi. Siihen, johon on ihastut on jo ihastunut. Suhteessa myös selvästi on tilaa ihastumiselle, myös uudestaa ja silloin se ei ehkä olekaan niin kevyttä.
Toki, en mä sitä kännipanoakaan noin vaan anteeksi antaisi. Kyllä siihenkin jokin syy pitäisi löytyä (siis muukin kuin se känni). Ja siis suhdetta en anteeksi ikinä. En edes jotain tapailua kädestäpitelyn merkeissä tai vaikka vaan jutellen mukavia.Tauteihin ei kannata suhtautua noin. Ne voi pilata sun koko tulevaisuuden, myös kaikki tulevat ihmissuhteet. Vaikkei niihin kuolisi, henkisesti voi kuolla paljon.
Mut jos ihastunut ei saa vastakaikua, mikä riski se on? Ei niin mikään. Mikään ei voi syventyä ilman vastakaikua.
Eikä etenkään edetä mihinkään.
No uusia ei aina tule, sekin on turha pelko tavallaan. Sellasta pitkää suhdetta tuskin on missä ihastumisilta 100% välttyisi. Muutan vuoden suhteet on lyhyitä. Niissä ehkä selvii silmät sydämillä alusta kipeään loppuun.
No minusta seksi jonkun muun kanssa on riskeistä pahin. Siinä on niin monta riskitekijää.Anonyymi kirjoitti:
"Mikä siinä ihastumisessa sitten on niin ahdistavaa tai huolestuttavaa?"
Ei se ole kumpaakaan noista. Se muuttaa näkemykseni ko. ihmisestä ja siitä koko suhteesta. On eri juttu pitää jostakusta, kuin mennä ihastumaan. En näe mitään järkeä pelleillä, jos suhteessa on tilaa muillekin.Aa, okei. Mut minkäs voi jos joku muukin on ihastuttava? :D
Anonyymi kirjoitti:
Mä vaan tuppaan olemaan erittäin tarkkanäköinen. Aivan liiankin tarkkanäköinen.
Mut sittenkään ei voi mitään, jos joku on ihastuttava ja siihen ihastuu. Kuka nyt tahallaan muka ihastuis? :)
Anonyymi kirjoitti:
Vaan tuossa on se hyvä puoli, että löydän suht helposti itseni kaltaisia, joille muita ei oikeastaan edes ole olemassa. ☺
Sehän on hyvä. Mä en koskaan ollesani itse kuten sinä löytänyt itseni laisia, aina lopulta selvis että muutkin kiinnostaa.
- Anonyymi
Suatana kirjoitti:
Tauteihin ei kannata suhtautua noin. Ne voi pilata sun koko tulevaisuuden, myös kaikki tulevat ihmissuhteet. Vaikkei niihin kuolisi, henkisesti voi kuolla paljon.
Mut jos ihastunut ei saa vastakaikua, mikä riski se on? Ei niin mikään. Mikään ei voi syventyä ilman vastakaikua.
Eikä etenkään edetä mihinkään.
No uusia ei aina tule, sekin on turha pelko tavallaan. Sellasta pitkää suhdetta tuskin on missä ihastumisilta 100% välttyisi. Muutan vuoden suhteet on lyhyitä. Niissä ehkä selvii silmät sydämillä alusta kipeään loppuun.
No minusta seksi jonkun muun kanssa on riskeistä pahin. Siinä on niin monta riskitekijää.Ei musta kuolisi henkisesti mitään yhteenkään tautiin. Jos olen selvinnyt tähän asti elämässäni, niin ei mun psyykeni yhteenkään tautiin murru. En myöskään jaksa murehtia jotain ehkä kenties ja mahdollisesti olevaa ihmissuhdetta. Se silta ylitetään sitten, jos on joskus tarpeen ja tuskinpa sellasta tilannetta tulee.
"Mut jos ihastunut ei saa vastakaikua, mikä riski se on? Ei niin mikään. Mikään ei voi syventyä ilman vastakaikua."
Tuohan olisi se kaikkein pahin mahdollinen tilanne, jos homma olis vastakaiusta kiinni. En jatkais päivääkään, jos tollanen paljastuis. Se olis siinä!
Mikä nyt on pitkä suhde? Se lienee määrittelykysymys. Itselleni tuo oma 15 vuotinen parisuhteeni oli pitkä suhde. Eikä tosiaan tullut ikinä vilkuiltua ympärilleni. Tarjokkaita kyllä oli ja oli suhteen loputtuakin. Silloinkin kesti aikansa, ennen kun sydän oli sen verran parantunut, että näin ympärilleni. Noin siis siitä huolimatta, että olin itse se, joka lähti.
Mulle taas seksi voi olla myös ihan vaan paineiden purkua, vailla mitään sen kummempaa. Itse en irtosuhteita harrasta, enkä ole koskaan ketään pettänyt, enkä tullut petetyksi, vaan kyllä mä sen silti tajuan. Ei seksissä tarvitse olla rahtustakaan tunnetta mukana. - Anonyymi
Suatana kirjoitti:
Mut sittenkään ei voi mitään, jos joku on ihastuttava ja siihen ihastuu. Kuka nyt tahallaan muka ihastuis? :)
Ei tietenkään sille voi mitään. En mä syytä ketään. Jos ihmisen "sydän" on avoin noille niin sitten se on. Se on yksi ominaisuus ihmisessä, siinä missä vaikka hiusten väri. Vaan jokaisella on myös täysi oikeus päättää onko se ok ominaisuus kumppanissa, vai eikö ole. Mulle se ei todellakaan ole.
Anonyymi kirjoitti:
Ei musta kuolisi henkisesti mitään yhteenkään tautiin. Jos olen selvinnyt tähän asti elämässäni, niin ei mun psyykeni yhteenkään tautiin murru. En myöskään jaksa murehtia jotain ehkä kenties ja mahdollisesti olevaa ihmissuhdetta. Se silta ylitetään sitten, jos on joskus tarpeen ja tuskinpa sellasta tilannetta tulee.
"Mut jos ihastunut ei saa vastakaikua, mikä riski se on? Ei niin mikään. Mikään ei voi syventyä ilman vastakaikua."
Tuohan olisi se kaikkein pahin mahdollinen tilanne, jos homma olis vastakaiusta kiinni. En jatkais päivääkään, jos tollanen paljastuis. Se olis siinä!
Mikä nyt on pitkä suhde? Se lienee määrittelykysymys. Itselleni tuo oma 15 vuotinen parisuhteeni oli pitkä suhde. Eikä tosiaan tullut ikinä vilkuiltua ympärilleni. Tarjokkaita kyllä oli ja oli suhteen loputtuakin. Silloinkin kesti aikansa, ennen kun sydän oli sen verran parantunut, että näin ympärilleni. Noin siis siitä huolimatta, että olin itse se, joka lähti.
Mulle taas seksi voi olla myös ihan vaan paineiden purkua, vailla mitään sen kummempaa. Itse en irtosuhteita harrasta, enkä ole koskaan ketään pettänyt, enkä tullut petetyksi, vaan kyllä mä sen silti tajuan. Ei seksissä tarvitse olla rahtustakaan tunnetta mukana.Jos ei ole mitään koskaan vielä menettänyt yhdenkään taudin takia voi olla helppo sanoa. Kenties.
No luonnollisesti myös murehdit turhaan silloin häipymistä, jos ihastuminen jää pinnalliseksi ilman vastakaikua.
15 v on pitkä suhde, kolme vuotta on vielä lyhyt. Sitä lyhyemmät tynkiä.
Ymmärrän, ei silloin vilkuilla jos ei ole vilkuiltavaakaan. Ja harvoin ne tyypit vilkuilemalla eteen tuleekaan vaan aivan muissa tilanteissa.
Ymmärrän minäkin paineenpurun, ajatuskuvion. Sitähän itsetyydytskin on, ei muuta. Paineenpurkua.- Anonyymi
Suatana kirjoitti:
Sehän on hyvä. Mä en koskaan ollesani itse kuten sinä löytänyt itseni laisia, aina lopulta selvis että muutkin kiinnostaa.
On siinä omat ongelmansakin. ☺
Just jokunen viikko sitten juttelin exäni (siis,ei tuosta pitkästä suhteesta) kanssa siitä miten samanlaisia me tässä asiassa ollaan. Siitä on jo yli kolme vuotta, kun me erottiin, mutta kummallakaan ei ole ollut ketään tässä välissä. Se vei aikansa, että sydän oli ylipäänsä valmis tuntemaan mitään. Itse ihastuin kerran noin vuosi sitten, mutta se oli jo alunalkaen tuhoon tuomittu ajatuskin, joten annoin olla. Vaan siis siinä kohtaa olin vasta valmis näkemään jotain ympärilläni, vaikka kuten sanottu niin ei mulla ole ikinä ollut tarjokkaista pulaa. Anonyymi kirjoitti:
Ei tietenkään sille voi mitään. En mä syytä ketään. Jos ihmisen "sydän" on avoin noille niin sitten se on. Se on yksi ominaisuus ihmisessä, siinä missä vaikka hiusten väri. Vaan jokaisella on myös täysi oikeus päättää onko se ok ominaisuus kumppanissa, vai eikö ole. Mulle se ei todellakaan ole.
Sydän ei välttis ole auki niille, vaan vaikka vaan sille yhdelle "ylimääräiselle".
- Anonyymi
Suatana kirjoitti:
Jos ei ole mitään koskaan vielä menettänyt yhdenkään taudin takia voi olla helppo sanoa. Kenties.
No luonnollisesti myös murehdit turhaan silloin häipymistä, jos ihastuminen jää pinnalliseksi ilman vastakaikua.
15 v on pitkä suhde, kolme vuotta on vielä lyhyt. Sitä lyhyemmät tynkiä.
Ymmärrän, ei silloin vilkuilla jos ei ole vilkuiltavaakaan. Ja harvoin ne tyypit vilkuilemalla eteen tuleekaan vaan aivan muissa tilanteissa.
Ymmärrän minäkin paineenpurun, ajatuskuvion. Sitähän itsetyydytskin on, ei muuta. Paineenpurkua.Sukupuolitauteja ei ole ollut, mutta on maailmassa muitakin sairauksia. Sellaisiakin, joiden vuoksi joutuu pelkäämään henkensä puolesta.
Jaa ... en mä juuri lähtemistä "murehdi". Jos tunne loppuu niin se loppuu. Ei se siitä murehtimalla parane.
Niin no, mä työskentelen miesvaltasella alalla, miesvaltasessa työpaikassa, miesvaltasen asiakaskunnan parissa ja harrastan miesvaltasia harrastuksia. Kyllä noita miehiä riittää ja kuten sanottu niin kyllä mä kiinnostuneen miehen tunnistan. Vaan siis kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei ole mitään tarvetta kiinnostella, kun kotona odottaa se paras. Anonyymi kirjoitti:
On siinä omat ongelmansakin. ☺
Just jokunen viikko sitten juttelin exäni (siis,ei tuosta pitkästä suhteesta) kanssa siitä miten samanlaisia me tässä asiassa ollaan. Siitä on jo yli kolme vuotta, kun me erottiin, mutta kummallakaan ei ole ollut ketään tässä välissä. Se vei aikansa, että sydän oli ylipäänsä valmis tuntemaan mitään. Itse ihastuin kerran noin vuosi sitten, mutta se oli jo alunalkaen tuhoon tuomittu ajatuskin, joten annoin olla. Vaan siis siinä kohtaa olin vasta valmis näkemään jotain ympärilläni, vaikka kuten sanottu niin ei mulla ole ikinä ollut tarjokkaista pulaa.Juu. Mä en enää usko samanlaisuuteen, mutta samoihin arvoihin haluan kumppanin perustavan tärkeissä asioissa.
Niin, ei niitä ihmisiä tipu eteen yhtenään joihin ihastuu. Siinäs näät. Sit kun putoo, se hämmentää.
No nytkö oot sinkku vielä?Anonyymi kirjoitti:
Sukupuolitauteja ei ole ollut, mutta on maailmassa muitakin sairauksia. Sellaisiakin, joiden vuoksi joutuu pelkäämään henkensä puolesta.
Jaa ... en mä juuri lähtemistä "murehdi". Jos tunne loppuu niin se loppuu. Ei se siitä murehtimalla parane.
Niin no, mä työskentelen miesvaltasella alalla, miesvaltasessa työpaikassa, miesvaltasen asiakaskunnan parissa ja harrastan miesvaltasia harrastuksia. Kyllä noita miehiä riittää ja kuten sanottu niin kyllä mä kiinnostuneen miehen tunnistan. Vaan siis kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei ole mitään tarvetta kiinnostella, kun kotona odottaa se paras.On toki ja tarttuvia, kuten hepatiitti. Maksakirroosi on kiva. :)
Hassu, murehdit harmitonta ihastumista sitten kuitenkin, muttet lähtemistä. No miten vaan.
Varmaan tunnistat, en epäile. Mikä niissä sitten mättää?- Anonyymi
Suatana kirjoitti:
Juu. Mä en enää usko samanlaisuuteen, mutta samoihin arvoihin haluan kumppanin perustavan tärkeissä asioissa.
Niin, ei niitä ihmisiä tipu eteen yhtenään joihin ihastuu. Siinäs näät. Sit kun putoo, se hämmentää.
No nytkö oot sinkku vielä?Jaa, no ei siinä ihastumisessa mulle mitään kauhean hämmentävää ole. Musta se on kiva tunne, kun joku ihminen yllättää. Varsinkin tuo reilun vuoden takainen ihastukseni kohde oli jotain ihan muuta kuin mitä olisin ikinä odottanut. Vaan siis, jos olisin ollut parisuhteessa niin en olisi häneen ikinä ihastunut. En mä olisi ikinä päästänyt häntä niin lähelle, että olisin huomannut ne asiat joihin ihastuin. Ja siinäpä se juuri on, mun tunteideni sisään on mahdoton päästä, kun ne on jo varattu.
Kyllä olen sinkku. Eipä tässä viimeaikoina ole kauheasti ollut noita sosiaalisia tilaisuuksia, joissa olisi voinut uusia ihmisiä tavata. Ja siitä samaisesta syystä ei ole juuri tullut koko asiaa pohdittua. Anonyymi kirjoitti:
Jaa, no ei siinä ihastumisessa mulle mitään kauhean hämmentävää ole. Musta se on kiva tunne, kun joku ihminen yllättää. Varsinkin tuo reilun vuoden takainen ihastukseni kohde oli jotain ihan muuta kuin mitä olisin ikinä odottanut. Vaan siis, jos olisin ollut parisuhteessa niin en olisi häneen ikinä ihastunut. En mä olisi ikinä päästänyt häntä niin lähelle, että olisin huomannut ne asiat joihin ihastuin. Ja siinäpä se juuri on, mun tunteideni sisään on mahdoton päästä, kun ne on jo varattu.
Kyllä olen sinkku. Eipä tässä viimeaikoina ole kauheasti ollut noita sosiaalisia tilaisuuksia, joissa olisi voinut uusia ihmisiä tavata. Ja siitä samaisesta syystä ei ole juuri tullut koko asiaa pohdittua."Ja siinäpä se juuri on, mun tunteideni sisään on mahdoton päästä, kun ne on jo varattu."
-Uskot tai et, niin se mullakin yleensä on. Mutta olen ihastunut kyllä nyksääni varattuna. Ja pari kertaa naiseen varattuna. Silleen ihan kunnolla ihastunut, etten kevyesti edes.
No ei kyllä koronan kanssa ole paljon ollut hurlumheitä. Mutta nyt alkaa helpottaa, kohta pääsee sinkut kentälle juoksentelemaan sydämet pamppaillen.
Vaikka vähän tahmeesti alkoi tää meidän keskustelu, niin ihan kiva keskustelu silti kehkeytyi. Tarttee könytä nukkumaan, joten hyvät yöt. :)- Anonyymi
Suatana kirjoitti:
On toki ja tarttuvia, kuten hepatiitti. Maksakirroosi on kiva. :)
Hassu, murehdit harmitonta ihastumista sitten kuitenkin, muttet lähtemistä. No miten vaan.
Varmaan tunnistat, en epäile. Mikä niissä sitten mättää?Tai miten olis vaikka syöpä?
Kuten sanottu ... ihmiselle, jonka sydän on "avoin", se voi olla pikkujuttu. Mun kaltaselleni se on oire pahoista ongelmista parisuhteessa. Jokainen peilaa näitä asioita niistä lähtökohdista, joita ne ovat itselle. Mä olen ihminen, jota oikeastaan kaikki mut oikeasti tuntevat kutsuvat lojaaliksi ja horjumattoman luotettavaksi ja niin se pitkälti juuri on. Mun kanssani ei tarvitse ikinä miettiä missä mennään vaan asiat ovat juuri kuten on sovittu. Kääntöpuolena sitten se, että odotan samaa toiselta, jos aikoo mun lähelläni pysyä. Kevyemmissä ihmissuhteissa sillä ei tietenkään ole väliä, mutta mun lähelleni on turha yrittää, jos ei kykene osoittamaan olevansa noita. Lojaaliudessa kun on se huono puoli, että siinä voi tulla helposti satutetuksi ja on syytä olla varma kenelle on lojaali.
Ei kai niissä mikään mätä. Ei vaan kiinnosta. Ei ole tarvetta kiinnostua, jos on löytänyt jo omansa. Niin se vaan menee, että en mä parisuhteessa ollessani näe ikinä yhtään ainoaa kiinnostavaa ihmistä missään. - Anonyymi
Suatana kirjoitti:
"Ja siinäpä se juuri on, mun tunteideni sisään on mahdoton päästä, kun ne on jo varattu."
-Uskot tai et, niin se mullakin yleensä on. Mutta olen ihastunut kyllä nyksääni varattuna. Ja pari kertaa naiseen varattuna. Silleen ihan kunnolla ihastunut, etten kevyesti edes.
No ei kyllä koronan kanssa ole paljon ollut hurlumheitä. Mutta nyt alkaa helpottaa, kohta pääsee sinkut kentälle juoksentelemaan sydämet pamppaillen.
Vaikka vähän tahmeesti alkoi tää meidän keskustelu, niin ihan kiva keskustelu silti kehkeytyi. Tarttee könytä nukkumaan, joten hyvät yöt. :)No, eipä tuo asia ole varsinaisesti mun uskomisistani kiinni. Enkä usko, että mun uskomisillani olisi edesmitään väliä. Vaan sen mitä olen sun juttujasi täällä lukenut niin sanoisin, että sun parisuhteessashan onkin ihan olemassa se toisen (naisen) mentävä kolo. Kun kaikki ei ole hyvin niin ihastuminen on jopa täysin ymmärrettävää, eikä siinä ole mitään outoa. Oudompaa sen sijaan on se, jos kaikki olisi erinomaisesti ja sitten menisi ihastumaan. Kyllä parisuhteessa (mun mielestäni) on aina silloin jotain "vikaa", jos siihen mahtuu ihastuminen. Ei se "jotain vikaa" ole välttämättä mitää suurta. Toisille riittää vaikka suhteen arkipäiväistyminen siihen, että se ihastumisen mentävä kolo avautuu, toisille vaikka kotona olevat pikkuriidat, mutta jokin särö pitää olla, jotta ihastumiselle on tilaa.
Toisille ihastumiset tosiaan ovat pikkujuttuja ja sellaisia, jotka tulevat ja menevät ja tärkeintä, ettei niihin tilaisuuksiin tartu kiinni. Itse kuitenkin tosiaan ajattelen toisin. Ihastuminen on mulle suuri punainen varoituslippu, joka pakottaa arvioimaan uudestaan koko suhteen ja sen, että haluanko laittaa tunteitani enää alttiiksi. Kuten sanottu, niin tuollainen tieto saisi mut etäännyttämään itseni ja kasvattamaan suojamuurin.
Hyvät yöt - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai miten olis vaikka syöpä?
Kuten sanottu ... ihmiselle, jonka sydän on "avoin", se voi olla pikkujuttu. Mun kaltaselleni se on oire pahoista ongelmista parisuhteessa. Jokainen peilaa näitä asioita niistä lähtökohdista, joita ne ovat itselle. Mä olen ihminen, jota oikeastaan kaikki mut oikeasti tuntevat kutsuvat lojaaliksi ja horjumattoman luotettavaksi ja niin se pitkälti juuri on. Mun kanssani ei tarvitse ikinä miettiä missä mennään vaan asiat ovat juuri kuten on sovittu. Kääntöpuolena sitten se, että odotan samaa toiselta, jos aikoo mun lähelläni pysyä. Kevyemmissä ihmissuhteissa sillä ei tietenkään ole väliä, mutta mun lähelleni on turha yrittää, jos ei kykene osoittamaan olevansa noita. Lojaaliudessa kun on se huono puoli, että siinä voi tulla helposti satutetuksi ja on syytä olla varma kenelle on lojaali.
Ei kai niissä mikään mätä. Ei vaan kiinnosta. Ei ole tarvetta kiinnostua, jos on löytänyt jo omansa. Niin se vaan menee, että en mä parisuhteessa ollessani näe ikinä yhtään ainoaa kiinnostavaa ihmistä missään.Käykö joku omaa päänsisäistä päiväkirjaa/terapiaa täällä? Ehkä kannattaisi kirjotella pöytälaatikkoon ellei nyt ehdottomasti julkisuutta kaipaa. Mutta itse asiassa ihmiset kokee nuo asiat eri tavoin ja miksi määrittää tai yrittää miettiä muiden tapoja asioissa. Ihastukset ja rakastumiset, niiden vahvuus, syyt ja kuinka usein niin tapahtuu on myös eri ihmisillä erilaista. Ite en arvosta mielipiteissään ja asenteissaan jyrkkiä, joustamattomia ja pelkän oman edun tavottelijoita.
Anonyymi kirjoitti:
No, eipä tuo asia ole varsinaisesti mun uskomisistani kiinni. Enkä usko, että mun uskomisillani olisi edesmitään väliä. Vaan sen mitä olen sun juttujasi täällä lukenut niin sanoisin, että sun parisuhteessashan onkin ihan olemassa se toisen (naisen) mentävä kolo. Kun kaikki ei ole hyvin niin ihastuminen on jopa täysin ymmärrettävää, eikä siinä ole mitään outoa. Oudompaa sen sijaan on se, jos kaikki olisi erinomaisesti ja sitten menisi ihastumaan. Kyllä parisuhteessa (mun mielestäni) on aina silloin jotain "vikaa", jos siihen mahtuu ihastuminen. Ei se "jotain vikaa" ole välttämättä mitää suurta. Toisille riittää vaikka suhteen arkipäiväistyminen siihen, että se ihastumisen mentävä kolo avautuu, toisille vaikka kotona olevat pikkuriidat, mutta jokin särö pitää olla, jotta ihastumiselle on tilaa.
Toisille ihastumiset tosiaan ovat pikkujuttuja ja sellaisia, jotka tulevat ja menevät ja tärkeintä, ettei niihin tilaisuuksiin tartu kiinni. Itse kuitenkin tosiaan ajattelen toisin. Ihastuminen on mulle suuri punainen varoituslippu, joka pakottaa arvioimaan uudestaan koko suhteen ja sen, että haluanko laittaa tunteitani enää alttiiksi. Kuten sanottu, niin tuollainen tieto saisi mut etäännyttämään itseni ja kasvattamaan suojamuurin.
Hyvät yötTähän nyt vielä, kun tässä olen, että vika ei niinkään ole suhteessa. Vika on seksuaalisuuteni muuttumisessa. Sille vialle kukaan ei voi mitään millään keskustelulla tms.
Jos mä en rakastaisi miestäni, kuten rakastan enemmän kun ketään aikuista ihmistä ikinä, niin olisinkin jo häipynyt sitä naista etsimään.
Miehet ei ole mun juttu, tuedostan sen ja se on se mikä puskee pintaan ja saa aikaan mitä saa aikaan. Silti mä en päästä meidän väliin ketään, en konkreettisesti.
Ihastumisenikin on jo rauhoittunut, joten senkin suhteen helpompaa. Eikä mua kuka vaan nainen viehätä.
Mut nyt oikeesti meen. Öitä.- Anonyymi
Suatana kirjoitti:
Tähän nyt vielä, kun tässä olen, että vika ei niinkään ole suhteessa. Vika on seksuaalisuuteni muuttumisessa. Sille vialle kukaan ei voi mitään millään keskustelulla tms.
Jos mä en rakastaisi miestäni, kuten rakastan enemmän kun ketään aikuista ihmistä ikinä, niin olisinkin jo häipynyt sitä naista etsimään.
Miehet ei ole mun juttu, tuedostan sen ja se on se mikä puskee pintaan ja saa aikaan mitä saa aikaan. Silti mä en päästä meidän väliin ketään, en konkreettisesti.
Ihastumisenikin on jo rauhoittunut, joten senkin suhteen helpompaa. Eikä mua kuka vaan nainen viehätä.
Mut nyt oikeesti meen. Öitä.Eihän oleellista oikeastaan ole se missä se särö on. Tai ainakaan itselleni ei ole millään tavoin miettiä kenen syy tai vika jokin asia on. Toki syy voi olla hyvä tietää, mutta mä en tosiaan koe näitä mitenkään vikoina tai syytöksen aiheina. Saati sitten, että suuttuisin jostain ihastumisesta. En tietenkään. Ei se ole kenenkään vika, eikä tunteilleen mitään mahda. Vaan ihan samalla tavalla ei niille itsesuojelun tunteillekaan mahda mitään. Jos kokee jonkin menneen rikki, niin ei niitä siruja tahdo tietentahtoen ottaa omaan nahkaansa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käykö joku omaa päänsisäistä päiväkirjaa/terapiaa täällä? Ehkä kannattaisi kirjotella pöytälaatikkoon ellei nyt ehdottomasti julkisuutta kaipaa. Mutta itse asiassa ihmiset kokee nuo asiat eri tavoin ja miksi määrittää tai yrittää miettiä muiden tapoja asioissa. Ihastukset ja rakastumiset, niiden vahvuus, syyt ja kuinka usein niin tapahtuu on myös eri ihmisillä erilaista. Ite en arvosta mielipiteissään ja asenteissaan jyrkkiä, joustamattomia ja pelkän oman edun tavottelijoita.
"miksi määrittää tai yrittää miettiä muiden tapoja asioissa. Ihastukset ja rakastumiset"
Miksi keskustelupalstoilla nyt ylipäänsä puhutaan yhtään mistään? Anonyymi kirjoitti:
Eihän oleellista oikeastaan ole se missä se särö on. Tai ainakaan itselleni ei ole millään tavoin miettiä kenen syy tai vika jokin asia on. Toki syy voi olla hyvä tietää, mutta mä en tosiaan koe näitä mitenkään vikoina tai syytöksen aiheina. Saati sitten, että suuttuisin jostain ihastumisesta. En tietenkään. Ei se ole kenenkään vika, eikä tunteilleen mitään mahda. Vaan ihan samalla tavalla ei niille itsesuojelun tunteillekaan mahda mitään. Jos kokee jonkin menneen rikki, niin ei niitä siruja tahdo tietentahtoen ottaa omaan nahkaansa.
Siinä mielessä se on oleellista tietää missä särö on, että siihen osaa suhtautua mahdollisimman oikein ja toimia oikein. Kun että hakis syytä sieltä missä se ei ole.
Tavaallaan oire pitää tunnistaa ja paikallistaa, jotta osataan hoitaa oikeaa vaivaa.
Joo, vika sana on ikävä käyttää. Varsinaisesti syitähän ne on eikä vikoja. Ihminen muuttuu läpi elämän, osa enemmän, osa vähemmän ja muutokset tuo mukanaan aina murrosta ja omat oikkunsa, oireensa.
Just siksi mä koen, että on tärkeetä myöntää itselleen mitä käy läpi, mitä tapahtui kun ihastui, että sen asian pystyy saamaan jotenkin hallintaan.
Pään pensaaseen työntäminen, ettei myönnä itselleen et näin voi käydä olis minusta paha virhe ja moka. Koska näin tosiaan voi käydä tietyissä tilanteissa, vaikka olis kuin omistautunut jollekin ja kulkee silmät kiinni.
Ihastuminen yks humautus nurkan takaa, ei siihen osaa varautua eikä puolustautua etukäteen. Se on kuin ripulipaska, se tulee vaan vaikka kuinka pidättelet, kun se on tullakseen.
Eikä meidän kuulu siitä syyllistää eikä syyllistyä, teoista sitten vasta jos aihetta on.Suatana kirjoitti:
Siinä mielessä se on oleellista tietää missä särö on, että siihen osaa suhtautua mahdollisimman oikein ja toimia oikein. Kun että hakis syytä sieltä missä se ei ole.
Tavaallaan oire pitää tunnistaa ja paikallistaa, jotta osataan hoitaa oikeaa vaivaa.
Joo, vika sana on ikävä käyttää. Varsinaisesti syitähän ne on eikä vikoja. Ihminen muuttuu läpi elämän, osa enemmän, osa vähemmän ja muutokset tuo mukanaan aina murrosta ja omat oikkunsa, oireensa.
Just siksi mä koen, että on tärkeetä myöntää itselleen mitä käy läpi, mitä tapahtui kun ihastui, että sen asian pystyy saamaan jotenkin hallintaan.
Pään pensaaseen työntäminen, ettei myönnä itselleen et näin voi käydä olis minusta paha virhe ja moka. Koska näin tosiaan voi käydä tietyissä tilanteissa, vaikka olis kuin omistautunut jollekin ja kulkee silmät kiinni.
Ihastuminen yks humautus nurkan takaa, ei siihen osaa varautua eikä puolustautua etukäteen. Se on kuin ripulipaska, se tulee vaan vaikka kuinka pidättelet, kun se on tullakseen.
Eikä meidän kuulu siitä syyllistää eikä syyllistyä, teoista sitten vasta jos aihetta on.Ja nämä netti ihastumiset on juuri siksi mahdollisia, kun luet ihmisten ajatuksia ja saatatkin huomata jäänees niiden pauloihin.
Ajatuksien imuun ja lumoon.
Nämä on erilaisia, kun jotkut kapakkaihastumiset, ei suoraan verrainnollisia. Kapakkaihastumisen välttely on naurettavan helppoa, ihmisen ajatuksiin ihastuminen taas ei ole, ei mulle.Suatana kirjoitti:
Ja nämä netti ihastumiset on juuri siksi mahdollisia, kun luet ihmisten ajatuksia ja saatatkin huomata jäänees niiden pauloihin.
Ajatuksien imuun ja lumoon.
Nämä on erilaisia, kun jotkut kapakkaihastumiset, ei suoraan verrainnollisia. Kapakkaihastumisen välttely on naurettavan helppoa, ihmisen ajatuksiin ihastuminen taas ei ole, ei mulle.Ne ajatukset on just ne a ja o, mitä harvoin irl kohtaa.
Suatana kirjoitti:
Ne ajatukset on just ne a ja o, mitä harvoin irl kohtaa.
Ja mä ihastun ihmisessä nimenomaan ajatuksiin, sitten sen perästä pintaan. Niin päin.
Suatana kirjoitti:
Ja mä ihastun ihmisessä nimenomaan ajatuksiin, sitten sen perästä pintaan. Niin päin.
Tulipa pitkä rimpsu tiputellen kirjoitettua. Sitä mukaa, kun tulee kielen tai mielen päälle ajatusta.
Onko sapioseksuaalisuus tuttua?
Periaatteessa jokainen uusi kumppanikin saisi olla loukkaantunut, jos yhtään tunteilet exiäsi kohtaan. Säilytät jotain kaunista tunnetta sisälläsi, ihan yhtä verrainnollista onko tunteet tuoreet vai entiseen liittyvät, tunteita ne on silti.
Jos ne tunteet ei ole suhteeltasi mitenkään pois, niin miksi pitäisi suuttua tai hermostua?- Anonyymi
Minun mielestä se on pettämistä että ajattelee että ihastui toiseen. Varsinkin jos kertoo siitä kumppanille. Kyllä pitää tietää omassa päässään ettei ihastu muihin jos seurustelee.
- Anonyymi
oletko autistinen? ihastumista on mahdotonta välttää, on jokaisen oma asia, viekö ihastumista eteenpäin vai jääkö ajatuksen tasolle, aikoinaan vanhempiesi olisi pitänyt jättää sinut ajatuksen tasolle☺️
- Anonyymi
Ei ihastumista voi hallita. Maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä. Eriasia on se miten tilanteen itse hallitsee.
Itse olen ollut pitkissä parisuhteissa ja ihastunut ulkopuolisiin ihmisiin. Olen kuitenkin täysin sitoutunut parisuhteessa, enkä anna ihastumisen vaikuttaa sen hetkiseen parisuhteeseeni. Parisuhteessa olen täysin lojaali rakastamaani kumppaniani kohtaan. - Anonyymi
Raamatun mukaan silloin pitää puhkaista oma silmä sillä on parempi mennä yksisilmäisenä taivaaseen kuin joutua helvettiin.
- Anonyymi
Hebrealaisessa raamatussa sanotaan noin. Jeesus toi inhimillisyyden.
- Anonyymi
raamatun voit tunkea anneliisi, ja puhkoa silmät päästäsi
- Anonyymi
Se, onko toiseen ihastuminen pettämistä, riippuu siitä, miten syvästi ihastuu ja mihin se johtaa. Minusta ei pidä kertoa, jos on kyse vain ihastumisesta ja ehkä flirttailusta. Näitä tapahtuu ja ne menee ohi. Kertoa pitäisi, jos ihastus johtaa johonkin fyysiseen toimintaan. Jos se ihastuminen ei mene ohi, niin sitten taitaa olla paras erota kokonaan, koska se ei ole puolisolle reilua.
- Anonyymi
Miten vitun tyhmä pitää olla, että kysyy onko ihastuminen pettämistä!!!??? Kyllä, niin vitusti KAIKILLA ON TUNTEITA, että sun puolisokin on jo ehtinyt pettää 100-0.
- Anonyymi
olet sekopää, rauhoitu. tee kuten käsken, muuten teen sinusta ilmoituksen
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1371926- 271908
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231858Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851640Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621448Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201266Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381160- 111148
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101137