Tämän seurakunnan edessä....

Minä tunnen ja nimimerkki 44 tuntee. Varmaan moni muukin. Oletko sensei huomannut että minulla on omat kuittini, autoni, lentolippuni ja sijaintini nähty kuvissa samaan aikaan kuin 2010:llä on omansa? Samoin asiantravelilla oli omansa, passit puussa, lentoliput ja kaikki. Näitkö 2010:n paluulentolipun Chiang Maista? Entä tuoreen kuvan moottoripyörästä? Näitkö minun saarikuviani ja tuoretta kuittia Ko Samuin ravintolasta? Miten nämä meidän kuvat eri paikoista olisivat mahdollisia jos olisimme sama henkilö? Oletko miettinyt tätä? Miksi meillä eri henkilöillä olisi tarve valehdella että tunnemme jonkun suomalaisen Thaimaasta jos me emme tunne? Minä olen polskinut myös siinä 2010:n haavealtaassa. Miksi minä valehtelisin asiasta sinulle jos en olisi?

TT

Vastailen aloittajalle nyt ns. vasemmalla kädellä, vaikka en ehkä saata ns. ”sattuneista syistä” * johtuen tarkkaan muistaa, että kuka ja missä milloinkin ja mitä.

Minua joskus hieman ärsytti jotkut kympin kommentit täällä - lähinnä karaten ja sen harrastajien homottelu - ja siksipä hieman hänelle piruilin.

Kymppi sitten vastaili minulle erittäin asiallisesti.

Olen itse joskus kauan, kauan aikaa sitten, ollut ohjaajan roolissa mukana monilla Lahdessa järjestytyteissä lähinnä karateen liittyvillä ns. leireillä ja muistelen, että siellä oli yksi fyysisesti ulottuva nuori kaveri, jolla oli liikkumisen osalta opittavaa, mutta jonka lyönneissä oli raakaa voimaa takana.

Muistan myös hämärästi erään tilanteen, kun olimme ohjaajien kanssa ihan vaan lounastamassa jossain ravintolassa Lahdessa. Pöytämme seurueessa istui myös joku nuori lahtelainen kaveri. Muistaakseni hän oli jo saavuttanut menestystä nyrkkeilyssä. Yllättäen siihen sitten ilmaantui joku humalainen paikallinen. Tämä ensin kysyi tältä kaverilta jotain tyyliin; ”kuka vittu sinä luulet olevasi” - ja sitten kaatoi puoli tuopillista jäävettä tai olutta kaverimme päälle. Seurasimme tätä tapahtumaa ilmeemme värähtämättä ja mitään kehomme mikrokieltä näyttämättä. Muistan että kaveriamme selvästikin vitutti tapahtunut, mutta hän jatkoi ruokailuamme, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

En siis saata vakuutaa, että joskus olisin nimimerkin 2010 tavannut, tai etenkään että tuntisin hänet, mutta maailma on pieni. Ainakin minun.

Kaikkihan apinan tuntee, mutta apina ei ketään, sanotaan.

Haluan uskoa, että minulla ei ole haasteita tavata kymppiä missään tai koskaan, mutta nyt täältä lukemani perusteella toivon, että minulla olisi vielä joskus tilaisuus, laittaa tänne kuva varpaitani kympin altaan reunalta.