Hengellistä pohdiskelua loppupeleistä

Aloitan C-skenaariosta, mikä lienee ’klassisen kristillisyyden’ mukainen käsitys ihmisen iankaikkisesta kohtalosta (sekä katolisissa kirkoissa että monissa vapaiden suuntien seurakunnissa; Suomen vapaakirkko ymmärtääkseni ei ota tähän virallista opillista kantaa). Perusteluina ovat yleensä pitkä kirkkohistoriallinen traditio ja se ajatus, että koska ihminen kuultuaan ja torjuttuaan evankeliumin armolahjan on tehnyt syntiä iankaikkista Jumalaa kohtaan, pitää rangaistuksenkin olla iankaikkinen. Raamatunkohtia, joita esitetään tämän näkymyksen tueksi löytyy ’googlaamalla’ : ’helvetti kadotus luterilainen’ . Itselleni tämä C-skenaario on hyvin ongelmallinen, enkä voi kannattaa enkä yhtyä siihen. Mielestäni taustalla on puutteellisesti käsitetty Jumalan pyhyys. Pyhä Jumala on murheellinen ihmisistä, jotka Hänen armollisuuden kohdattuaan torjuvat pelastuksen armolahjan ja siitä ’viis veisaavat’ tai jopa pitävät sitä vastenmielisenä, mutta ei Hänellä ole yhteenkään Raamatussa esitettyyn ominaisuuteensa (teologinen käsite: Jumalan attribuutti) perustuen tarvetta piinata ja kiduttaa luomaansa ihmistä ’helvetin tulijärvessä’ iankaikkisesti. Toki historian aikana tämä C-skenaario on toiminut ’positiivisena pelokkeena’ syntiselle ihmiselle ja saanut hänet kääntymään Jumalan puoleen ja ottamaan vastaan iankaikkisen elämän armolahjan. Mutta kuitenkin Pyhä Jumala on totuus, eikä Hänellä ’tarkoitus pyhitä keinoja’, kuten meillä ihmisillä ja Lucifer’lla enkelijoukkoineen. Raamatun kertomuksissa ihmisten kohdattua Jumalan pyhyyden (vaikka vain enkelin välityksellä), on sanomana ollut: ’Älä pelkää’. Joten olen oman hengellisen elämäni ja syvällisemmän ymmärtämiseni tuloksena joutunut hylkäämään tämän C-skenaarion epäraamatullisena. Toki pidän tätä C-skenaariota kannattavia kristittyjä hengellisinä sisaruksinani, vaikka olen heidän kanssaan eri mieltä.

Jatkan D-skenaarioon, joka kuvaa apokatastasis näkemystä. D-skenaario oli hyvin yleinen ensimmäisen vuosisadan kristittyjen ajattelijoiden keskuudessa (mm. Origines, Gregorios Nyssalainen) ja sillä on suuri merkitys yhä ortodoksisen kirkon keskuudessa. Sen tueksi löytyy useita raamatunkohtia , joita voi löytää vaikka googlaamalla: ’petri samuel tikka’. Tämä näkemys on luonnollisesti hyvin kiistanalainen, koska sen koetaan poistavan kaiken vastuun ihmiseltä itseltään etsiä yhteyttä Jumalaan ja Hänen armahdustaan, vaikkakin sovitus koskee jo kaikkia. D-skenaario tekee hyvin vaikeaksi ymmärtää, miksi Raamatussa kehotetaan valitsemaan elämä (eikä kuoleman tietä) ja miksi (kuten tuhlaajapoikavertauksessa) ihmisen on ensin lähestyttävä Jumalaa, kyllä Jumala sitten (rakastavan tuhlaajapojan isän tavoin) riemulla lähestyy meitä. Jeesus ei yhdessäkään vertauksessa opettanut, että lopulta kaikille käy hyvin. Itselleni D-skenaarion hyväksymisen tekee mahdottomaksi Jeesuksen esittämä totuus Juudas Iskariotin kohtalosta (Joh. 17:12). Edelleen olen ajatellut Jumalan armolahjaan täysin välinpitämättömästi ja jopa vihamielisesti suhtautuvia ihmisiä: heillehän iankaikkinen elämä Karitsan luona olisi kärsimystä (’yhtä helvettiä’) ja heidän mukana olonsa uudessa Jerusalemissa aiheuttaisi sinne ’härdellin’. Heille ja kaikille Jeesuksen omille on parhaaksi, että Jumala viisaudessaan ja rakkaudessaan menettelee B-skenaarion pohjalta. Mutta jälleen totean, että D-skenaariota kannattavat kristityt ovat hengellisiä sisaruksiani, vaikken tästä ’loppupeli’-asiasta ole heidän kanssaan samaa mieltä.

Lopulta päädyn B-skenaarioon, joka tunnetaan teologiassa annihilaatio-oppina, joka on kirkkokunnista vain adventistien opillisessa perustassa. Monet raamatunkohdat ja niiden tulkinta tukevat kannattamaani B-skenaariota. Tästä löytyy esimerkiksi Suomen adventtikirkon kotisivuilta erinomainen tiivistelmä, missä näitä raamatunkohtia on useita (.. löytyy ainakin vielä ’googlaamalla’: ’timo flink kadotettu kadotus’). Toki tähän samaan hengenvetoon varoituksen sana: Adventikirkon kotisivuilta löytyy heidän profetissansa Ellen G. Whiten kyseenalaisia opetuksia ja heidän lakihenkistä näkemystään mm. sapatinpidon välttämättömyydestä kristityille. Timo Flinkin kirjoitus kuuluu kategoriaan ’pitäkää se, mikä hyvää on’ ja sen ansiosta vältyn tässä perustelemasta tarkemmin omaa myönteistä näkemystäni B-skenaarion puolesta. Otan kuitenkin seuraavaan jaksoon pääkohtia Flinkin kirjoituksesta.

Toivon sydämestäni, että olet oikeassa, sillä minulle "ikuisen helvetin oppi" on ylivoimaisesti vaikein kristinuskon oppi. Aina kun alan ajatella sitä, huomaan hetken päästä raivoavani Jumalalle tämän opin täydellisestä kohtuuttomuudesta.