16-vuotias tyttäreni ilmoitti olevansa raskaana - ja että lapsi pidetään. Isä on saman ikäinen.
Olen täysin shokissa.
Olen itse eronnut jo vuosia sitten, pienipalkkaisena juuri ja juuri saanut elätettyä itseni ja tyttäreni. Asuntokin on pieni, ei todellakaan mikään lapsiperheen kämppä.
Auttakaa, saman kokeneet: mitä teen?????
Auttakaa... Neuvoja?
Neena
26
2109
Vastaukset
- Animus
Ihan ensin, rauhoitu, hengitä syvään ja juo kuppi kahvia. Asioilla on tapana järjestyä, vaikkei aina siltä tunnukaan.
Itselle ei ole käynyt noin, mutta ystävälle kyllä ja seurasin tilannetta läheltä.
Tärkeintä on antaa lapsellesi tukea. Päätös on yksin hänen, mutta faktoista voi keskustella. Miten nämä lapset aikovat lapsensa elättää?
Suunnitelmia pitää olla ja niiden laatimisessa anna apua. Kaupungilta/kunnalta saa todennäköisesti asunnon. Jos jompikumpi menee töihin taloudellisesti pärjää kyllä. Kyllä peruspäiväraha äitiyspväraha lapsilisä asumistuki riittää perustoimeentuloon. Kaikki lastentarvikkeet maksaa käytettynä murto-osan uusista ja kirpparit on niitä täynnä.
Sinulla ei ole velvollisuutta ottaa vauvaa kotiisi, ei moraalista eikä laillista. Myös sinä ja sinun elämä on tässä tilanteessa tärkeää, ei ole tarvetta uhrautumiseen. Vaikka tyttäresi on vielä alaikäinen lapsi on hän ottanut aimo harppauksen aikuisuuteen (liian aikaisin) ja jos tekee vastuullisen päätöksen tehdä lapsi, on otettava vastuu koko paketista, ei vain päätöksestä. Tue lastasi kaikin mahdollisin keinoin, kerro että autat hoidossa aina kun voit, mutta äiti on lapselle se tärkein, ei mummo.
Säilytä keskusteluvälit nielemällä kiukku (ja pettymys). Tilanne ei ole kellekään helppo, mutta loppujen lopuksi täysin normaalia elämää.- Neena
Niin, kiitos viestistäsi.... tämä pariskunta on vielä koulussa, molemmat - eikä töitä riitä ammattitaitoisille aikuisillekaan. Siksi yksi ensimmäisistä kysymyksistäni olikin, millä meinaavat elää? Ei tietoa, tietenkään.
Avioeron jälkeen tytär on ollut elämäni sisältö jolle olen halunnut vain parasta. Nyt olen vain itkenyt, tuntuu että kaikki valuu hukkaan, yhtä hyvin voisin tässä heittää kaiken hösseliksi itsekin kun ei millään ole enää merkitystä. Kaikki tuntuu olevan pilalla ja vanha depressio kolkuttelee taas jo ovia. - Animus
Neena kirjoitti:
Niin, kiitos viestistäsi.... tämä pariskunta on vielä koulussa, molemmat - eikä töitä riitä ammattitaitoisille aikuisillekaan. Siksi yksi ensimmäisistä kysymyksistäni olikin, millä meinaavat elää? Ei tietoa, tietenkään.
Avioeron jälkeen tytär on ollut elämäni sisältö jolle olen halunnut vain parasta. Nyt olen vain itkenyt, tuntuu että kaikki valuu hukkaan, yhtä hyvin voisin tässä heittää kaiken hösseliksi itsekin kun ei millään ole enää merkitystä. Kaikki tuntuu olevan pilalla ja vanha depressio kolkuttelee taas jo ovia....ei saa olla toinen ihminen, ei edes lapsi. Oma elämä on meillä kaikilla kaikista tärkein. Me ollaan täällä kuitenkin aivan täysin yksin. Lapset ovat sitä varten että kasvatamme heidät pärjäämään ilman meitä. *anteeksi saarnatyyli*
Ilmeisesti nuori pariskunta laskee aika paljon sinun varaan jos oikein ymmärsin. Ovat tarpeeksi isoja tehdäkseen loppuelämää koskevan erittäin vastuullisen päätöksen, mutta sysäävät kuitenkin vastuun sinulle. Ei ole oikein!
Oliskohan ammattilaisten puoleen kääntyminen paikallaan? Mun käsittääkseni voit mennä yksin, jos pariskunta ei halua tulla. Perheneuvola esim.
"Kaikki" ei missään nimessä ole pilalla. Ei me voida odottaa tai edes toivoa lapsilta mitään, ne elää omaa elämäänsä ja sitä pitää pystyä vaikeinakin hetkinä kunnioittaa. Juu, en pysty siihen aina itsekään mutta yritän ;)
Onkohan tyttö miettinyt asiaa loppuun asti. Ei ainoa vaihtoehto ole abortti.
Yritä jaksaa, vaikka tunti kerrallaan, ja hyväksy tunteesi.
- Siru2
Tuli ensimmäiseksi mieleeni, että varmaan kauheinta mitä voisit tehdä, on pakottaa lapsesi aborttiin. Se ei varmaan koskaan pystyis antaan anteeksi sinulle, jos on lapsirakas.
Todennäköistä on, että isän kanssa suhde ei välttämättä jatku läpi elämän. Mutta sekin on mahdollista. Tuossa tuli tosi hyviä kommentteja toiselta, että kyllä taloudellisesti aina jotenkin pärjää. Mutta varmaan on tosiaan tärkeetä tehdä tytöllesi selväksi, että hän itse on ensi sijaisesti vastuussa lapsesta.Et sinä. Tyttösi saattaa kuvitella, että te yhdessä hoidatte lapsen. Ehkä siitä kannattaisi keskustella, että se tosiaan on tyttösi vastuulla. Vaikka hän onkin alaikäinen, mutta ehkä jotenkin ymmärtäisi, että sinä olet hänen äiti, et hänen lapsensa.
Toisaalta tulee mieleen, että voihan se olla iloinenkin perhetapahtuma. Älä vaan lankee aatteleen, että mitä naapurit aattelee. Tuo asia on varmaan teidän perheen sisäinen. Aina löytyy arvostelijoita.
Toivon sulle jaksamista: ei se masennus välttämättä uudestaan pukkaa, kun "häädät sen ulos"... - Nainen1
...luetuta (tulosta luettavaksi) tyttärelläsi ja poikaystävällään vaikka tämän koko keskustelun viestit, jos on vaikea puhumalla kertoa tunteistasi hänelle. Omista viesteistäsi tytär saa käsityksen siitä, miltä sinusta tuntuu ja noista Animuksen viesteistä saa paljon järkevää pohdittavaa!
Itkeminen nyt ei mitään auta ja jos vaan masennut & itkeskelet, ei se asioita miksikään muuta. - TiinaKº
Mietipä muutama vuosikymmen taaksepäin. Silloin ei ollut mitenkään ihmeellistä, että teinityttö tuli raskaaksi ja Presidentin luvalla mentiin naimisiin. Nykyään onneksi on jäänyt välistä pakkonaiminen ja nuorta lapsiperhettä tuetaan melko hyvin.
Miettikää odottavan isän ja äidin tulevat isovanhemmat yhdessä, miten nuoripari jaksaa koulut loppuun, entä opinnot? Ja mitä sitten, kun kaverit bailaavat esim. 18-vee synttäreitään? Miten he ovat aikoneet viettää nuoruutensa?
Voitte sopia alustavasti, että isovanhemmat voivat pitää vauvelia kerran- kaksi kuukaudessa, että he pääsevät rientoihin, mutta huomauttakaa, että kuukaudessa on n. 30 päivää. Mitä he tekevät lopun kuusta ;)
Ihan hyvä kertoa faktoja pikkuvauvan ja -lapsen elämänrytmistä, eikä vain toivoa parasta ja pitää heitä pumpulissa. Vastuu vauvasta on nuorellaparilla, ei sinulla tai teillä vanhemmilla.
Vahinkoja on sattunut niin kauan, kuin ihmisiä on ollut olemassa, ei se mikään maailmanloppu ole. Muutamien kuukausien päästä odotat jo innoissasi pikkuista, vaikka tällä hetkellä elämä viskoo jäävettä niskaan.
Lapsi on aina lahja. Ajattelepa, jos tyttäresi olisi joutunut raskaisiin hed.hoitoihin vielä lähes 40 vuotiaana ja siitä huolimatta jäänyt lapsettomaksi. Näinpäin kuitenkin parempi.
Onnea tulevalle Neena-mummulle :) - hymykuopat
Tärkeintä on se että,pysyt itse nyt tasapainossa ja että voit keskustella tyttäresi kanssa avoimesti.Minä olen itse hyvin lapsirakas,joten minulle ei ollut shokki,kun oma tyttäreni ilmoiti olevansa raskaana,kun oli nipinnapin 17 täyttänyt...Keskustelin hänen kanssaan käytännön asioista ja olin tukena parhaani mukaan...Voisit
yrittää tukea tytärtäsi päätöksessään ja muutenkin olla henkisenä tukena hänelle ja antaa myös käytännön neuvoja.Ei sinun tarvitse,alkaa elättämään tyttäresi perhettä tms...Voitte suunnitella hänen kanssaan hänelle ja lapsen isälle yhteistä kotia ja opettaa heitä yhteisen vastuun kantamiseen...Voit antaa neuvoja ja antaa
tunteen että,rakastat häntä edelleen yhtälailla kuin ennen ja ettet hylkää tai häpeä.Älä mieti sitä,mitä toiset ajattelevat,keskity tosiasiaan ja
arvosta tytärtäsi siitä,että hän haluaa kantaa vastuun eikä ole vastuuntunoton...Myös siitä että,hän on rehellisesti asiasta sinulle kertonut.
Hän kaipaa varmasti tukeasi ja hyväksymistäsi ja
sitä,että arvosta ja rakastat.Ole kiitollinen siitä,että hän haluaa pitää lapsensa,eikä ajattele
aborttia.Koita nauttia siitä että,saat lapsenlapsen...Siitä on varmasti paljon iloa sinullekkin ajan kanssa.Tämä voi erkaannuttaa teidät tai tämä voi lähentää äiti-tytär suhdetta..
Uskon lähentävän,kunhan olet tukena,opetat vastuunkantoa lisää jne...Onnittelut tyttärellesi
rohkeasta päätöksestä ja tulevasta vauvasta ja
onnittelut sinulle mummiksi tulosta ja paljon voimia sinulle sekä tyttärellesi ja tulevalle
isällekkin...Kaikkea hyvää teille kaikille,kyllä se siitä iloksi muuttuu,ensi järkytyksestä toivuttuasi... - en osaa
antaa, kun ei ole oma kohtaisia kokemuksia. Itselläni kyllä murkkuikäsiä lapsia, eli jonkun verran tullut mietittyä tulevaisuutta. Mutta älä hermoile turhia, pahempaakin voisi sattua, usko pois! Tyttäresi varmaan luottaa sinuun, kun uskaltaa kertoa raskaudestaan. Tiedän nuoria tyttöjä, jotka ovat tehneet abortin, ilman että vanhemmat tietävät. Ajoitus on ehkä aikainen, mutta elämä on sellaista. Rauhoitu ja nauti!
- Neena
Ei tästä en ikinä toivu. Olen ihan turtana.
Nuoripari on menossa pojan vanhemmille, varmaankin ilosanomaa viemään...
Taidan vetää pääni täyteen.- uhkea
Ei ne asiat ainakaan juomalla parane,päinvastoin...
Osoitat sillä,ettet hyväksy asiaa,senkö viestin haluat antaa tyttärellesi??? Oletko jotenkin katkera tyttärellesi??? En minäkään ongelmien ja vastoinkäymisten edessä juo,tai en muutenkaan...
Kyllä siitä toipuu,mikäli siihen halua on.
Pakenetko ongelmia tai vastoinkäymisiä alkoholiin,siitä ne ongelmat vain pahenevat?!
Koita ryhdistäytyä ja asennoidu asiaan toisella tavalla,ei itsesäälissä rypien... - CITY-Aslak
Tyttäresi lienee nyt peruskoulun viimeisellä luokalla jos kerran on 16 vuotias ja ja varmaankin jo 17 kun lapsi syntyy.
Kannusta heitä muuttamaan yhteen. Kun lapsia tulee, on aika siirtyä pois äidin helmoista. Se on luonnollinen asia.
He ovat jo nuoria "aikuisia". Heidän toimeentulostaan sinun on aivan turha murehtia, sillä emme elä kehitysmaassa.
Todennäköisesti tyttäresi ehtii käydä peruskoulun loppuun ennen iloista perhetapahtumaa. Kolmisen vuotta lienee sopiva aika viettää lapsen kanssa kotona ja sen jälkeen hän voi taas jatkaa koulua tai mennä töihin.
Kyseessä on ILOINEN PERHETAPAHTUMA. Iloitse heidän rinnallaan. Kuulostaa itsesääliltä kun sanot, että
" Ei tästä en ikinä toivu. Olen ihan turtana.
Nuoripari on menossa pojan vanhemmille, varmaankin ilosanomaa viemään...
Taidan vetää pääni täyteen. "
Iloitse siitä, että saat lapsenlapsen, se on elämää rikastuttava, ihana asia.
Parhaiten autat hyväksymällä tilanteen, kannustamalla nuorta paria ja kehottamalla heitä etsimään oma asunto. Rahallisesti sinun ei tarvitse heitä sen jälkeen auttaa eikä toimia jatkuvasti lastenhoitajana. Kun kerran päättivät pitää lapsen niin hoitovastuukin on heidän.
Lisäksi sinun kannattaa olla yhteydessä myös pojan vanhempiin, jotta yhdessä voisitte auttaa nuorta paria oman yhteisen elämänsä alkuun. Siihen ei tarvita paksua rahakukkaroa, siihen tarvitaan laajaa sydäntä.
Tämän kaiken kun kerrot heille, niin tietävät, mihin ryhtyivät. Uskon kyllä, että näin he itsekin tilanteensa näkevät ja kokevat.
ps. tuntemuksesi ovat aivan luonnollisia. Ero tyttärestä tuntuu raskaalta. Muista kuitenkin, että se kuuluu elämän kiertokulkuun. Keskity omaan elämääsi äläkä yritä elää tyttäresi kautta, niin pärjäät loistavasti.
Kun pidät hyvät välit nuoreen pariin ja lapseen, niin elämäsi rikastuu. - luin, mietin ja vastaan
Empatiani sinua kohtaa haihtui vastauksesi myötä.
Aloitus taisikin olla vain iljettävä provo. - CITY-Aslak
luin, mietin ja vastaan kirjoitti:
Empatiani sinua kohtaa haihtui vastauksesi myötä.
Aloitus taisikin olla vain iljettävä provo.Minunkin empatiani sumeni, mutta kuitenkin:
Itsekin olen ollut yksinhuoltaja. Ehkä nykyinen tuntemuksesi kuitenkin on vain inhimillinen ohimenevä ensireaktio. Näin ainakin toivon.
Keskustelemalla ja sopimalla voitte päästä kaikkia osapuolia tyydyttävään tulokseen, oikeesti.
Voin toimia apuna ja tulkkina jos siitä on mitään hyötyä.
- neuvo
Tosiaankin asioilla on tapana itsestään järjestyä. Jotkut aloittaa aikaisin tämän lastenteon, mutta jos he ovat kypsiä mielestään vanhemmiksi miksi sitä tilaisuutta ei heille suotaisi. Se, että jos he tekevät lapsen, niin kyllä heidän pitää lapsesta myös vastuu kantaa. Vastuu ei ole sinun vaan heidän, lapsen vanhempien. Pystyvätkö he ottamaan lapsesta vastuun?
En sanoisi, että alaikäisillä vanhemmilla on vastuu lapsesta (kuten joku aiemmin mainitsi) - heidäthän itsekin luokitellaan vielä lapsiksi.
Oma poikani oli isäksi tullessaan 19 v ja oppisopimuskoulutuksessa. Avovaimollaan oli vuokra-asunto ja hän oli jo työelämässä.
Kerroit olevasi pienituloinen - entä lapsen isän vanhemmat? Voisitteko yhdessä tukea nuoria tässä suuressa asiassa?
Muut sosiaaliset mahdollisuudet nuorellaparilla riippunevat paikkakunnasta. Ei asunto ainakaan suurissa kaupungeissa helposti järjesty, jos kyseessä on kaksi koululaista ilman tuloja...
Samaan aikaan on jonossa monilapsisia perheitä!
Kyllä realiteetit on nuorille tehtävä päättäväisesti selviksi.
Onnea ja voimia!- Marja
Hei!
Turhahan sinun on yksin tätä asiaa hautoa.
Ota yhteyttä pojan vanhempiin. Voitte yhdessä
puhella asiasta.
Abortin tekeminen saattaa tuntua noin nuoresta
lapsesta kammottavalta ajatukselta.
Voisi olla yksi vaihtoehto, että tyttösi antaisi lapsen adoptoitavaksi.Helppoa ei sekään ole.
Voithan kuitenkin ainakin yrittää puhua hänelle
tästä mahdollisuudesta.
Ymmärrän tuskasi.
- Neena
Totta kai lasten saaminen on "vain elämää".
Olin kuitenkin varautunut ITSE olemaan pikku tyttöni äiti vielä monta vuotta. Olemme viimeiset kymmenen vuotta eläneet kahdestaan, hyvin läheisinä. Totta kai olen aina tiennyt että irrottautuminen on edessä, mutta olen luullut että minulla on vielä vuosia aikaa henkiseen irtiottoon. Siksi tämä viimeinen uutinen olikin varsinainen lekalla päähän-jysäys, joka muutti yhtäkkiä koko maailman.
Ikävää etten osaa näyttää sankariäidin mallia.
Suren vain niin pohjattomasti sitä, että joudun päästämään lapsestani irti ennen kuin hän on valmis, turvassa ja siivet kantavat.- CITY-Aslak
Hyvä että olet rehellinen tuntemustesi suhteen.
Kaikki järjestyy, ja toivottavasti parhain päin.
Menestystä sinulle, ja voimia. - jpntar
...niinäidin ns. kypsyys mitataan siinä, että hän osaa päästää lapsistaan irti..? Kyllä se varmaan näin on, että mitä tiiviimpi suhde sen vaikeammalta tuntuu päästää irti. Mutta päästettävä on sillekään emme voi vanhempina mitään! Elleivät lapsen siivet kanna, meidän pitää antaa mahdollisuus tulla kotiin:)) Voimia sinulle päätöksissäsi!
- Animus
Mä ymmärrän sua. Sillon kun ollaan keskellä kriisiä tuntuu onnittelut isoäitiydestä lähinnä kornilta. Ei sun tarvitse olla mikään sankari tai osata suhtautua tällaiseen pommiin hienosti, kypsästi tai maltillisesti.
Mutta eihän me äidit koskaan lapsista irti päästä. Huolehtiminen on lopun elämän juttu. Ja se kuuluu äitiyteen mun mielestä olennaisesti. Sut on nyt pakotettu ottamaan täyskäännös, eikä se (pakotettuna) tunnu koskaan hyvältä.
Sait aika pahoja kommentteja...outoa sinänsä. Joskus kunnon känni on mitä mainioin tapa nollata liian stressaavaa tilannetta ;)
Neela, päivä kerrallaan, eikö vaan? - Animus
Meidän lapset ei oo koskaan valmiita ja turvassa. Ei koskaan. Siks kun ne on ihmisiä ja maailma on täynnä pahuutta.
- Neena
Animus kirjoitti:
Mä ymmärrän sua. Sillon kun ollaan keskellä kriisiä tuntuu onnittelut isoäitiydestä lähinnä kornilta. Ei sun tarvitse olla mikään sankari tai osata suhtautua tällaiseen pommiin hienosti, kypsästi tai maltillisesti.
Mutta eihän me äidit koskaan lapsista irti päästä. Huolehtiminen on lopun elämän juttu. Ja se kuuluu äitiyteen mun mielestä olennaisesti. Sut on nyt pakotettu ottamaan täyskäännös, eikä se (pakotettuna) tunnu koskaan hyvältä.
Sait aika pahoja kommentteja...outoa sinänsä. Joskus kunnon känni on mitä mainioin tapa nollata liian stressaavaa tilannetta ;)
Neela, päivä kerrallaan, eikö vaan?Kiitos, Animus - tunnut ymmärtävän tuntemukseni täsmälleen.
En tiedä mitä seuraavaksi.... Pariskunta asustelee nyt minun luonani ja leikkii kotia. Todennäköisesti kyllästyvät pian ja siihen mennessä minun pitää olla ryhdistäytynyt ja kykenevä ehdottamaan ratkaisuja. Onneksi on vielä aikaa.
- ...
Kaikista paras tahan on teroittaa tyttarellesi etta lapsi olisi parasta antta adoptoitavaksi perheeseen jossa on taysikasvuiset vanhemmat. 16 vuotias jo yksistaan biologisista syista ei ole kypsa vanhemman rooliin. Eihan hanella voi millaan olla henkista kypsyytta puhumattakaan taloudellisesta riippumattomuudesta, huoltaa ja olla esikuvana pienokaiselle.
Saattaa tuntua romantiselta ajatella hoivata vauvaa, onhan se kuin nukke (hanen viela kypsymattomassa ajatusmaaiimassaan). Realiteetti kun astuu esiin rahapulan, valvottujen oiden, suunnattoman vasymyksen ja taas rahapulan kanssa siita ei ainoastaa karsi lapsi-aiti mutta eniten avuton vauva.
Jos tyttaresi haluaa nayttaa tosi vahvalta ja "aikuistunelta" han lahjoitta vauvansa heti syntyman jalkeen vanhemmille joilla on kaikki edellytykset huoltaa, hoivata ja rakastaa uutta tulokasta.
Teroita hanelle etta aiti ei valttamatta ole se ihminen joka synnyttaa lapsen, aiti on se joka kasvattaa hanet.
Tyttarellasi on viela monta vuotta aikaa varttua ja kypsya ennenkuin han on valmis aidin osaan.
Nyt hanen tarvitsee olla tosi rohkea ja ajatella viela syntymattoman ihmisen parasta: luovuttaa hanet toisen rakastettavaksi ja hoivattavaksi.
Eka voit kopioida taman viestin ja antaa tyttaresi lukea tama.- itse oman
lapsesi adoptoitavaksi?? Tai lapsenlapsesi? 16- vuotias on nuori. Mutta pitää oppia tuntemaan myös vastuu teoistaan. Ei kaikki "aikuiset" ole sen parempia välttämättä vanhemmiksi, vaikka olisivat käyneet millaisen katsastuksen lävitse. Itse olisin tyttäreni tai miniäni tukena nuorelle perheelle. Pahempaakin voisi olla. Raiskattu ja tapettu 16-vuotias tyttö perjantai-iltana discon jälkeen? Perheenlisäys on pieni murhe sellaisen rinnalla!!!
- ...
itse oman kirjoitti:
lapsesi adoptoitavaksi?? Tai lapsenlapsesi? 16- vuotias on nuori. Mutta pitää oppia tuntemaan myös vastuu teoistaan. Ei kaikki "aikuiset" ole sen parempia välttämättä vanhemmiksi, vaikka olisivat käyneet millaisen katsastuksen lävitse. Itse olisin tyttäreni tai miniäni tukena nuorelle perheelle. Pahempaakin voisi olla. Raiskattu ja tapettu 16-vuotias tyttö perjantai-iltana discon jälkeen? Perheenlisäys on pieni murhe sellaisen rinnalla!!!
Ymmarsitko aidin hatahuudon?
Han nimenomaan kertoo ettei hanella ole taloudellisia mahdollisuuksia (pieni palkka, liian pieni asunto)hoitaa alaikaisen lapsensa tulevaa vauvaa. Eivat kaikki aidit ole tarkoitetut hoitamaan lapsenlapsiaan! Eivatka kaikki sita edes jaksa tai halua, ennenkaikkea-jaksa. (Nauttia pienokaisista, "pilata" heidat, leikkia heidan kanssaan aikaajoin on aivan eri asia.) Tassakin tapauksessa; jos aiti jaisi toista pois hoitamaan seka tytartaan etta vauvaa, kuka maksaa juoksevat kulut? Ovathan alaikaiset-tytar ja poika- aivan ilmeisesti viela taysin kouluttamattomia mihinkaan ammattiin joten heilta ei tule taloudellista/henkista apua muuten kuin yhteiskunnan kautta.
Lapsen hoito kuuluu heidan vanhemmilleen, tassa tapauksessa aivan selvasti adoptio sellaiselle.
On totta etta tanakin paivana loytyy yhteikuntia joissa koko kyla osallistuu lasten kasvatukseen ja toinen toisensa hyvinvoinnin yllapitoon. Lansimainen kulttuuri on kitkenyt tuon aivan tyystin pois.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!
"IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its4068892Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa
Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.1743328- 181801
- 771156
- 761068
- 271055
Sylikkäin.
Sylikkäin, suudellen. Milloin haluaisit näin nainen tehdä ? Vain häntä ajatellen 😘. Tietenkin jos häntä asia kiinnosta641011Eemeli Peltosen viimeinen postaus Facebookissa!
"Olen ollut kevätistuntokauden viimeisillä viikoilla paljon poissa eduskuntatyöstä. Sain toukokuussa hyvää hoitoa HUSiss79995- 55973
- 65930