Mulla on autismi ja sen takia en pysty olemaan monissa tilanteissa ilman että joku tuttu aikuinen on kokoajan ihan lähellä (niin kuin kosketusetäisyydellä) ja täysin näkyvissä eikä siis saa esim olla mun selän takana paitsi jos pitää kokoajan kädestä tai koskee muuten (vähän niin kuin merkiksi siitä että on ihan lähellä) ja jos mun lähellä ei ole tuttua aikuista mun olo on tosi turvaton. Esimerkiksi jos meen äidin kanssa kävelylle niin jos se ottaa hetkeksikään etäisyyttä (ihan mistä syystä tahansa) mun olo muuttuu todella turvattomaksi osaako joku neuvoa tän asian kanssa?
Mulla on autismi ja en tiiä mitä tehdä joidenkin siihen liittyvien asioiden suhteen onko neuvoja?
13
1070
Vastaukset
- Anonyymi
Toi voi johtua aistitoininnoista ? Mitä mieltä oot itse?
Onko vaikea hahmottaa ympäristöä? Niin se selkeyttää kun joku on siinä?
Siinä vois auttaa jos keksit itselle jonkun korvaavan systeemin millä pystyy lisäämään hallintaa itsestään suhteessa ympäristöön. Ja harjoittelua.
Mitä jos harjoittelet yksin kävelylenkkiä niin lyhyen matkaa, että näät koko aika kotioven ja takaisin ? Kunnes tulee itsevarma olo siitä ? Ja sit seuraavaksi vähän vaikeempi ?
ppiuyyuyii- Anonyymi
Kun mulla oli hermostovaurio mulle tuntui kauheen vaikeelle osata käydä kaupassa.
Harjottelin jokusen vuoden ja nyt sujuu sutjakkaasti. Mä jouduin aluksi koko aika pohtimaan sitä asioimista ja antamaan käskyjä itselle: "Nyt kävele tuonne ja ota banaaneja ja käänny ja etsi tomaatteja". Mutta kun sitä teki lukuisia kertoja se alkoi olla helpompaa,.
ppiuuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun mulla oli hermostovaurio mulle tuntui kauheen vaikeelle osata käydä kaupassa.
Harjottelin jokusen vuoden ja nyt sujuu sutjakkaasti. Mä jouduin aluksi koko aika pohtimaan sitä asioimista ja antamaan käskyjä itselle: "Nyt kävele tuonne ja ota banaaneja ja käänny ja etsi tomaatteja". Mutta kun sitä teki lukuisia kertoja se alkoi olla helpompaa,.
ppiuuyyyTon hermostovaurioni aikana mun tarvitsi käydä jossain virastossa, silloin roikuin äitini käsikynkässä. Mutta sain treenattua taidot takaisin, .
ppuyyyy Siis se siinä onkin outoa pystyn olee ulkona yksin vaikka monen kilsan päässä kotoa ilman mitään ongelmia kunhan tiedän reitin kotiin. Mutta jos lähen vaikka just äidin kanssa niin sitten tulee tosi turvaton olo jos se ei oo ihan lähellä kokoajan. Myös koulussa on ollu vastaavaa että pysyttelen kokoajan jonkun tutun aikuisen lähellä (esim jommankumman mun luokan avustajan kanssa) kun lähetään luokasta jopa sillon kun mennään syömään. Oon ollu samassa koulussa 7 vuotta niin kyse ei voi olla siitä että en tietäs minne ollaan menossa ja siks pysyisin kokoajan ihan aikuisten lähellä.
- Anonyymi
Little-Eevee kirjoitti:
Siis se siinä onkin outoa pystyn olee ulkona yksin vaikka monen kilsan päässä kotoa ilman mitään ongelmia kunhan tiedän reitin kotiin. Mutta jos lähen vaikka just äidin kanssa niin sitten tulee tosi turvaton olo jos se ei oo ihan lähellä kokoajan. Myös koulussa on ollu vastaavaa että pysyttelen kokoajan jonkun tutun aikuisen lähellä (esim jommankumman mun luokan avustajan kanssa) kun lähetään luokasta jopa sillon kun mennään syömään. Oon ollu samassa koulussa 7 vuotta niin kyse ei voi olla siitä että en tietäs minne ollaan menossa ja siks pysyisin kokoajan ihan aikuisten lähellä.
No johtuisiko sitten varmaan siitä, että ihan yksin on helpompi hoidella asioita ja siten itsevarmempi olo kun koko tilanne on omassa hallinnassa ?
Kun siinä on muuta porukkaa ne muut ihmiset vievät huomion niin ettei pysty enää itse itsevarmasti hoitamaan asioita kun niitä ei voi tehdä täysin omalla tavallaan ja siks tulee riippuvaiseksi toisen avusta ?
ppoiuuuuu Anonyymi kirjoitti:
Ton hermostovaurioni aikana mun tarvitsi käydä jossain virastossa, silloin roikuin äitini käsikynkässä. Mutta sain treenattua taidot takaisin, .
ppuyyyyNo jaa oon ite 14 ja tää ollut näin aina (tosin tajusin sen vasta neljä päivää sitten)
Ja on esim myös sellasia tilanteita että en uskalla tehdä jotain asiaa ilman että siinä on tuttu aikuinen 24/7 ihan vieressä.
Aikamoinen mysteeri (no ei autismista turhaan sanota että se on tosi arvaamaton).- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No johtuisiko sitten varmaan siitä, että ihan yksin on helpompi hoidella asioita ja siten itsevarmempi olo kun koko tilanne on omassa hallinnassa ?
Kun siinä on muuta porukkaa ne muut ihmiset vievät huomion niin ettei pysty enää itse itsevarmasti hoitamaan asioita kun niitä ei voi tehdä täysin omalla tavallaan ja siks tulee riippuvaiseksi toisen avusta ?
ppoiuuuuuMinä osaan vaikka mitä yksin, mutta toisten avulla menee tosi vaikeeksi.
poiuuu - Anonyymi
Little-Eevee kirjoitti:
No jaa oon ite 14 ja tää ollut näin aina (tosin tajusin sen vasta neljä päivää sitten)
Ja on esim myös sellasia tilanteita että en uskalla tehdä jotain asiaa ilman että siinä on tuttu aikuinen 24/7 ihan vieressä.
Aikamoinen mysteeri (no ei autismista turhaan sanota että se on tosi arvaamaton).Mutta sinä kyllä tuut itsevarmemmaksi ajan kanssa,
ppoiuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta sinä kyllä tuut itsevarmemmaksi ajan kanssa,
ppoiuyyyNiin minä en tiedä ihan millaista on jos on enemmän autismi minulla vain Asperger
ppiuuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin minä en tiedä ihan millaista on jos on enemmän autismi minulla vain Asperger
ppiuuuuuMutta sen sanoisin neuvoksi että ota vastaan vain luotettavien ihmisten neuvoja. Kaikki neuvojat eivät toimi eettisesti.
poiuyyy Anonyymi kirjoitti:
No johtuisiko sitten varmaan siitä, että ihan yksin on helpompi hoidella asioita ja siten itsevarmempi olo kun koko tilanne on omassa hallinnassa ?
Kun siinä on muuta porukkaa ne muut ihmiset vievät huomion niin ettei pysty enää itse itsevarmasti hoitamaan asioita kun niitä ei voi tehdä täysin omalla tavallaan ja siks tulee riippuvaiseksi toisen avusta ?
ppoiuuuuuNo en oikein tiedätosta kun oon yksin niin usein nimenomaan kaipaan sitä että lähellä olis joku keneen vois turvautua jos siltä tuntuu. Monissa tilanteissa tarviin aikuista lähellä ihan senkin takia että joku asia jännittää ja sitten esim se kosketus (esim jalkaan) rauhoittaa todella paljon
- Anonyymi
Kyllä tuossa iässä kun murrosikä kukoistaa autistilla niin maailma alkaa niin sanotusti avautumaan enempi ja silloin on todella normaalia että sulla on lähellä tuttu ja turvallinen ihminen .
Sehän on tutkittu että ihan sama millainen autismi ihmisellä on niin sitä tarvitsee ihan melkein elämän loppuun asti tiettyä pysyvyyttä ja rutiineista tulee esimerkiksi hirveän tärkeitä toimintoja arkeen ja vielä siitä miten ne tekee .
Vaikka itsenäistyy niin uusien asioiden ilmestyminen elämään niin kyllä tarvitsee melkein aina taustatukea.
Ennakointia on hyvä harjoitella ja pitää siitä struktuurista vaan kiinni niin elämä kulkee melko mukavasti jatkossa .
Sit taas mitä tulee yksin liikkumiseen vaikka tuttuun paikkaan ja tuttuja reittejä pitkin niin voit kokeilla musiikkia kuulokkeista tueksi. Se yleensä keventää myös sitä koko tilannetta missä olet ja mitä teet . Kävellessäsi huomaat sen kyllä ja mitä rauhallisempi musiikki sulla soi korvilla se tosissaan toimii niihin tuntemuksiin mitä alat siinä kohtaan käymään läpi eli rentoudut esimerkiksi lempimusiikistasi.
Tulin nyt täältä itsekkin selaamaan ihan ajankuluksi autismista koska olen tietoa tähän liittyen imenyt koko elämäni aikana ja olen ilman diagnoosia pärjännyt melko hyvin 👍🏻 olen myös päässyt elämäni aikana työskentelemään niin varhaiskasvatuksessa kuin koulussa avustajan roolissa ihan ammattini pohjalla . Kuormittava ympäristö valitettavasti vaikka kuinka haluaisi tehdä sitä . Äänimaailma ja valot tms ongelma .
Ja siihen fiilikseen mikä sinulla varmasti on välillä että kaipaa jollain tapaa kosketusta niin pehmolelut on aika kova juttu sekä painopeitto ihan vaikka torkkupeittona myös se rauhoittaa jos on kuormitusta ollut päivän aikana enempi .
Paljon paljon tsemppiä sulle tulevaisuuteen ja kyllä sä selviit ❤️
Terkuin Nepsy vanhempi ,Nepsy lapsiensa kanssa ❤️ Nepsy kiitti tosta aeimmasta viestistä. Monesti tulee vastaan kun monet sanoo autismista kaiken laista ja huomaa kilsan päähän ettei ne tiedä mistä puhuu niin on piristävää kun joku ei puhu mitä lie kuraa. Noihin vinkkeihin että mulla on painopeitto ja yks tosi ihana pehmolelu jotka auttaa rentoutuu kun oon kotona mutta sitten tulee ongelmaksi että esim koulussa tollasta rauhoittavaa tekijää ei oo kun se pehmolelu on sen verran iso etten pysty sitä kunnolla kouluun viemään ja sitä painopeittoa ei voi kotoa saada oikeen minnekään. Ja juuri koulussa rauhoittavia asioita tarvitsisi kaikkein eniten. Onko jotain ideoita mikä voisi auttaa? Itselläni on esim pieni pehmeä pallo jota voisin pitää mukana mutta se taas ei saa oikeen ajatuksia muualle niin että pystyis rauhottumaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tapio Suominen on kuollut
Urheilutoimittaja Tapio Suominen on kuollut. Suominen oli kuollessaan 60-vuotias. Selostajalegendan kuolemasta kertoo Y28319286Tapio Suominen oli sairauden uhri
Urheiluselostaja Tapio Suominen kuoli eilen keskiviikkona aamulla tapaturmaisesti Hattulassa. Toisen uutisen mukaan van873678- 1242265
- 1961966
Sydämeni on
varattu sinulle. Et ole minun, en ole sinun. Me on mahdottomuus. Mutta olet se joka on mielessäni ensimmäisenä kun herää1421870Rannalle! Uimaan!! Rinnat paljaiksi!!!
Järki kadonnut sekä niiltä feministeiltä, jotka vaativat saada esiintyä rinnat paljaina julkisilla uimarannoilla, kuten2941632Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten101372Kok-edustaja: Yle aivopesee työntekijöitä
"– Yle ei vain sensuroi Kyllä isä osaa-sarjaa, vaan haluaa jaksojen määrää manipuloimalla HÄVITTÄÄ ”ongelman” todellisuu891328Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1491172Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu2421069