Kyllä täytyy olla onnellinen, että on pitää oman perheensä kasassa! Täällä on aivan järkyttäviä kertomuksia, miten risoista perheistä yritetään saada kokoon uusia kokonaisuuksia yhdistämällä kovinkin erilaisia perheitä keskenään. Siellä toisen perheen aikuinen sättii toisen lapsia ja päinvastoin. Lapset ovat kuin kulkukissoja, ja sitten mietitään, miksi mikään ei toimi!!!
Kaikki toistavat samaa kaavaa.
En voisi kuvitella, että minun lapseni olisivat moisessa tilanteessa! En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos minun lapseni joutuisivat tuohon tilanteeseen, etteivät kuuluisi oikeesti mihinkään!
Huomaa jo kouluissa, ketkä ovat eroperheiden lapsia. Heillä ei koskaan ole selkeitä päämääriä, mihin menevät ja koska tulevat. Luokassa he ovat rauhattomia, ja aina kiusaamassa ydinperheen lapsia,koska näillä on asiat hyvin, ja heillä huonosti. Tottakai toisten onnellisuus aina kiukuttaa.
Ei vain pitäisi purkaa sitä normaaleihin lapsiin, jotka eivät ole syyllisiä heidän ongelmiin.
Ei voi muuta sanoa, kuin että toivottavasti siitä ei lapsille jälkiä jää kun he aikuistuvat, mutta pahaa pelkään, että henkiset kärsimykset ovat lapsuudessa niin kovia, miltei traumaattisia, toisen vanhemman jättäessä, että kyllä lapsen sielun elämä muuttuu, ja terve käsitys onnellisesta perheestä ja heidän omasta tulevaisuudesta on enemmän kuin hirveä!
Kaikki toistavat samaa kaavaa.
En voisi kuvitella, että minun lapseni olisivat moisessa tilanteessa! En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos minun lapseni joutuisivat tuohon tilanteeseen, etteivät kuuluisi oikeesti mihinkään!
Huomaa jo kouluissa, ketkä ovat eroperheiden lapsia. Heillä ei koskaan ole selkeitä päämääriä, mihin menevät ja koska tulevat. Luokassa he ovat rauhattomia, ja aina kiusaamassa ydinperheen lapsia,koska näillä on asiat hyvin, ja heillä huonosti. Tottakai toisten onnellisuus aina kiukuttaa.
Ei vain pitäisi purkaa sitä normaaleihin lapsiin, jotka eivät ole syyllisiä heidän ongelmiin.
Ei voi muuta sanoa, kuin että toivottavasti siitä ei lapsille jälkiä jää kun he aikuistuvat, mutta pahaa pelkään, että henkiset kärsimykset ovat lapsuudessa niin kovia, miltei traumaattisia, toisen vanhemman jättäessä, että kyllä lapsen sielun elämä muuttuu, ja terve käsitys onnellisesta perheestä ja heidän omasta tulevaisuudesta on enemmän kuin hirveä!
Vastaukset 20
Vanhimmat
kun on noin ajattelevia aikuisia, jotka siirtävät vinoutuneen ajatusmaailmansa viattomiin lapsiin, niin kauan on normaalinperheen kiusaaja lapsia.
Mietippä sitä.
Niin, tämä on mielipide asiasta ja miten sen joku näkee. Jos ei ole kokemusta tuosta, niin ei voi kuin arvailla. Mutta lukiessa kertomuksia, saa aika hyvin kuvan, millaista ns. "kakkos elämä" voi olla.
Minusta lapsilla ei ole muuta kuin ykköselämä.
Kaikilla lapsilla.
Mietippä, jos yhteiskunta joskus muuttuiskin niin, että ydinperheen lapset olisivat se vähemmistö. Olisko sitten kivaa kuulla olevansa kaakoskansalaisia?
Joillakin ei taida vain ajatusmaailmaan mahtua jotain noin kauaskantoista mietintää.
Tai, jos sattuukin kumppani kuolemaan, niin sitten ydinperheenkin lapset on niitä kakkosluokan kakaroita.
Määrittele käsite normaaliperhe?
"En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos minun lapseni joutuisivat..."
Toivottavasti opit itselle anteeksi antamisen taidon, saatat elämässä tarvita sitä suurempiinkin "mokiin" kuin aikuisten erilleen muuttamiseen.
Suosittelen sinulle kirjaa: Ben Furman: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Jos se ei suoranaisesti auta sinua selviämään omista luurankoistas (?) niin saatpahan vähän mielenrauhaa tuohon toisten ongelmien kantamiseen...
"Eronneiden lapset ja normaalit lapset???" Onko hullumpaa kuultu....
kun vanhaksi elää.
Ei voi muuta sanoa, että joku tippuu pilvilinnastaan joskus tosi kovaa ja korkealta. Voi paikkoja särkyä. Aijai.
Onneksi meidän lapset on nyt yksinhuoltajan lapsia.Ovat taatusti tasapainoisia ja terveitä.Menestyvät koulussa erinomaisesti.
Ovat sopeutuneet miesystävääni hyvin ja lähtevät tänään isänsä luokse viikonlopun viettoon missä on myös isän uusi naisystävä.
Lapset on rauhallisia ja iloisia,tasapainoisia.Meidän lapset tietävät mihin he kuuluvat,ei ole epäselvyyksiä.
Mulla olis parikin sanaa sanottavana siitä ydinperheen onnellisuudesta mutta naurattaa niin ettei sanotuksi saa ;DDD
ILOISTA VIIKONLOPPUA KAIKILLE MEILLE!
Mieletöntä!!!! Täydellistä!!! Upeaa!! Ajattele minäkin..eroperheen lapsi voin koko lapsuuteni NIIN huonosti, kauheaa, jouduinkatsomaan kun isäni ja äitini olivat onnellisia, jouduin jopa elämään äitipuolen kanssa joka nykyäänkin on minun hyvä ystäväni. Olin niin onneton että valmistuin hyvään ammattiin, noh tietty yläasteella ongelmani olivat nämä ydinperheiden lapset jokatka kiusasivat, joka tietenkin johtui siitä että he ovat niin täydellisesti eläneet...
Noh....OIKEESTI mene itsees ja mieti ovatko sinun lapsesi onnellisia vai kasvatatko ehkä heidät yhtä "rasistiseksi" kuin itse olet.
Isänsä kanssa avokissa.
Itse asiassa mulla oli jo 2 lasta edellisestä avioliitosta jossa äijä löysi sen paremman muijan jolla ei ollu lapsia esteenä.
Tapasin siis nuorempien isän ollessani 2lapsen yh.
Suhde kesti 8v ja viimiset 5v oli yhtä helvettiä. Ex alkoholisoitu pikkuhiljaa sekä pelasi uhkapelejä 20e/pvä, kun asioista yritin joskus mainita syttyi sota.
Ex ei myöntäny et sillä ois mitään ongelmia alkon tai minkään muunkaan asian kanssa, mä oli se joka oli syyllinen joka asiaan ja loppu ajasta olin kuulema mieli sairas tämän asian hän myös lapsille päähän "hakkas". Tosi on et itse tuntoni jA luottamukseni oli ex saanu kyllä nollaan. Meni vuosia eron jälkeen et pystyin taas luottamaan omaan itseeni.
Psykiatrilla kävin muutaman kerran kun kaikki tuntu kaatuvan päälle.
Nykyään kaikki hyvin, ihana suhde ihanan miehen kanssa jolle odotan lasta.
Lapset käyvät vieläkin psykiatrilla traumojensa ja pelkotilojensa vuoksi jota entisestä elä,ästä johtuvat, nuorin käy myös kuntouttavassa terapiassa kun perheväkivallassa eläminen on hänen kehitystään hidastanut.
Eikö nämä 4 lasta ole joutuneet elämään epäoikeuden mukaista elämää hullun isänsä kanssa?
Mielestäni tämä on tapaus, jossa ero oli ainut oikea ratkaisu.
Siitä kai kertoo jo sekin et ex sai lähestymiskiellon minuun ja kaikkiin lapsiin jopa omiinsa ja koska se voidaan määrätä vain vuodeksi kerrallaan on oikeus sen nyt kahdesti uusinut ja muuttanut laajennetuksi lähestymiskielloksi.Lisäksi oikeus tapaamis oikeudenkäynnissä 2v sitten antoi isälle vain valvotut tapaamiset, jotka isä kämmi. Nyt isä yritti hakea asiaa uudelleen oikeuteen, vaan kävipä niin et käräjäoikeus katsoi ettei asiaa käsitellä koska ei ole lasten edun mukaista tavata isäänsä.
Siinäpä juttu mix joskus on vaan parempi erota!!!
Tämäkin on oma valintainen juttu! Vanhemmat voivat valita, millaisen lapsuuden lapsillensa antaa. Kyllä monet erot ovat äkkinäisiä, eikä ajateltu loppuun!
Kuka rakastaa lastaan, varmasti valitsee oikein! Ja anoa oikea lapselle on se ydinperhe!
On se kumma, jos vain ydinperheessä voi lasta rakastaa.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että ideaali on tietysti tuo ydinperhe, mutta aina ei vain voi elää ideaali elämään.
En voi olla lykkäämättä lusikkaa soppaan. Mutta pitääkö vanhempien vain sitkeästi pysyä yhdessä, jos toinen juo tai hakkaa? Onhan se ydinperhe parempi, vaikka tosielämä olisi kuinka kamalaa...
En tietenkään tarkoittanut väkivaltaa ja alkoholi-ongelmaisia perheitä, se on eri juttu. Sillon on parempi eroakin.
Tarkoitin sitä että avioliitot solmitaan niin hepposin perustein, että ei ne voi kestääkään. Jotkut menevät jopa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen naimisiin, se on hulluutta.
Avioliitot kestää, kun perus on kunnossa, ja kumpikin kunnioittaa toista, antaa tilaa ja hyväksyy toisen virheetkin, mutta ei pettämistä.
ei se asuvatko saman katon alla.
Tuossa nyt tuli jo oleellinen muiden suusta, mutta kai se nyt on lapsen kannalta tärkeintä, että sekä isä ja äiti ovat onnellisia (yhdessä tai erikseen) ja välittävät lapsistaan ja huolehtivat.
Tuntuu että ketjun aloittanut kirjoitus oli pikemminkin provo kuin harkittu mielipide. Varsinkin kun ottaa huomioon, mille foorumille se on kirjoitettu.
Hyvää kevättä ja alkavaa kesää kaikille perheille - niin uus-, yh-, kuin ydinperheillekin.
Toivottavasti jonain päivänä katsantokantasi laajenee. Vai huomaa jo kaukaa kuka lapsista on eroperheistä ja ketkä ovat normaaleja lapsia...
En jaksa enempää kommentoida, muut ovat sen tehneet, suren vain puolestasi.
voivoivoi miten kireä pipo ja taitaa olla vielä silmillä, ikkunat metsään päin ja liian vähän puisia leikkikaluja. ja kunhan putoot sieltä vaaleanpunaiselat pilveltäsi ja särkyy vaaleanpunaiset lasisi, niin voivovivovivoivoviovoi, se sattuu ja lujaa.
Yksinhultajana en allekirjoita mitään noista sun tyhmistä jutuistasi. Sitäpaitsi lapseni pahimmat kiusaajat olivat niistä sinun "normaaliperheistäsi", isät ja äidit yhdessä, akateemisesti sivistyneitä jne, niin että revi siitä!
piti vastata tolle pöntölle tuolla alussa, ei sun viestiisi. Sori!
Ole sinä onnellinen, kun perheesi on kasassa.
Meitä on moneen junaan ja osa näyttää jäävän asemallekin.
Tuo yleistys eroperheiden lapsista koulussa ei muuten pidä paikkaansa. Pakko tuottaa sinulle pettymys, mutta aika monella lapsella on päämäärä elämässä vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet.
Pärjäävät hyvin koulussa, eivät kiusaa toisia ns. normaaleja lapsia, siis sinun mielestäsi normaaleja!:))
Onko sinun ajattelumallisi sitä normaalia sitten, aika suppealta minusta kuullostaa...
Onko aina ydinperheessä kasvaminen se onnellisuuden mitta?
Siis huh! Toivottavasti lapsistasi kasvaa suvaitsemaisempia ja humaanimpia kuin sinä olet.
Ja sellainen pieni vinkki, että näkyykö nykyisen presidenttimme tyttärestä ihan päälle päin, että äiti oli yksinhuoltaja? (Tarjahan ei sinänsä ollut edes naimisissa eli hänen tyttärensä ei ole edes avioerolapsi.) Entä Vanhasten pojat? Tai Kerpelan? Tai...
Hertsileijaa, on pressal tyttö??? En oo moista kuullutkaan. Ilmakos ei julkisuudessa ole hänestä kirjoitettu mitään.
Ahtisaarel oli poika, sehän oli jonkun verran.
Mut sehän ei ollukkaan avioerolapsi.
Vanhasten juttu on vielä uusi. Aika näyttää.
Kuka on Kerpela???