Moikka! Sain tossa alkukeväällä lähetteen lasten ja nuorten talolle masennuksen takia ja puhelimessa kun asiaa kyselin sain käsityksen että olen menossa psykiatrille. Minulle selvisi vasta paikanpäällä että kyseessä oli sairaanhoitaja eikä psykiatri. Rupesin sitten jälkeenpäin miettimään että voiko sairaanhoitaja edes tietää näistä asioista tarpeeksi pystyäkseen antmaan apua kun ei ollut kuraattorista eikä koulu psykologistakaan apua? Jos joku osaisi vastata olisi kiva etten turhaa tuhlaa aikaani käymällä kerran kuukauteen juttelemassa hänen kanssa!
Onko sairaanhoitaja pätevä auttamaan masennuksessa?
21
189
Vastaukset
- Anonyymi
Juttelu kerran kuukaudessa on aivan liian vähän ihan siitä riippumatta, onko juttukumppani sairaanhoitaja vai psykiatri. Minimi olisi juttutuokio kerran viikossa!
Monen on paljon helpompi jutella sairaanhoitajan kanssa kuin psykiatrin kanssa. Kumpikaan ei kuitenkaan pysty ratkaisemaan sinun ongelmaasi, se sinun on tehtävä itse. Mutta juttelu VOI auttaa! Ja kai sinulla on myös lääkitys?Lääkitystä ei ole kun en oo asiaan koulutetun ihmisen puheille koskaan päässyt ja vanhemmat sitä mieltä että lääkkeitä en saa alkaa syömään vaikka niitä tarjottaisiinkin.
- Anonyymi
Kristaaaaa kirjoitti:
Lääkitystä ei ole kun en oo asiaan koulutetun ihmisen puheille koskaan päässyt ja vanhemmat sitä mieltä että lääkkeitä en saa alkaa syömään vaikka niitä tarjottaisiinkin.
Sinulla on viisaat vanhemmat. Lääkityksen tulisi olla vasta vihoviimeinen keino, kun kaikki muu on jo kokeiltu. Ja sekin vain lyhytaikaisesti. Psyykenlääkkeiden seurauksena moni on esim. menettänyt seksuaalisuutensa pysyvästi. Tätä lääkärit eivät kerro, vaan vähättelevät ja valehtelevat psyykenlääkkeiden sivu- ja haittavaikutuksista.
Psyykenlääkkeet aiheuttavat riippuvuutta. Eivät ehkä samalla tavalla kuin alkoholi ja huumeet, mutta kuitenkin. 20 vuotta psyykenlääkityksellä olleena tiedän mistä puhun. Lääkitys aiheutti minulle suurta vahinkoa ja siksi koen asiakseni varoittaa muita. - Anonyymi
Kristaaaaa kirjoitti:
Lääkitystä ei ole kun en oo asiaan koulutetun ihmisen puheille koskaan päässyt ja vanhemmat sitä mieltä että lääkkeitä en saa alkaa syömään vaikka niitä tarjottaisiinkin.
Hyvä Kristaaa, että sulla on tuollaiset vanhemmat. Monilla vanhemmat painaa päälle ja pakottaa ottamaan määrätyt lääkkeet, vaikka niistä on tutkitusti haittaa.
Koeta saada hyvä terapeutti tai joku jonka kanssa keskustella. Se voi vaatia vaivannäköä, mutta olet aktiivinen ihminen, sen näkee jo siinäkin että olet kirjoittanut tälle palstalle. Voimia sinulle, ja voimia sulta varmasti löytyykin, ne vain on pinnan alla niin ettet ehkä juuri nyt itse huomaa niitä. :)
- Anonyymi
Nykyisillä hoitometodeilla, joita psykiatriassa ja hoitoalalla käytetään, ei auteta ihmisiä konkreettisesti, eli käytännössä tehoavasti ja auttavasti. Koska niiden pohja ja perusta on enemmän lääkehoidossa. Ja hoitokeskusteluissa jaaritellaan ja kysellään tyhjänpäiväisyyksiä. Eli tyyliin: miten sinulla menee? Mitä teet päivisin? Ahdistaako sinua jokin? Käytätkö lääkkeitä ( psykiatrin määräämiä) säännöllisesti?
Psykiatriaa pitäisi uudistaa. Mutta siihenkään ei näytä olevan psykiatriassa ja alalla toimivilla mitään todellista halukkuutta ja tahtoa.
Potilaiden ja hoitohenkilöstön välillä taas ei tapahdu käytännössä lainkaan mitään vuorovaikutuksellista ja toista osapuolta kuuntelevaa hoitoa. Etenkään hoitojen kehittämisen osalta.
Itse suosittelen jokaista ongelmista kärsivää keskustelemaan ennemmin omien läheisten ja ystävien kanssa. Koska omalla lähipiirillä on enemmän positiivisempaa ja myönteistä asennoitumista, kuin psykiatrian alalla toimivilla.- Anonyymi
"Koska niiden pohja ja perusta on enemmän lääkehoidossa."
Tarkoititko: lääkekokeiluissa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Koska niiden pohja ja perusta on enemmän lääkehoidossa."
Tarkoititko: lääkekokeiluissa?Niinkin voi olla, että "lääkehoidot" ovat enemmän lääkekokeiluja.
Mene ja tiedä, miten asianlaita oikeasti on. - Anonyymi
Läheiset ei yleensä halua, että vaivaat heitä ongemillasi; sitä varten on ammattilaiset. Asia on kuitenkin hyvin yksinkertainen; katsotaan syy ongelmaan ja mahdollisuuksien mukaan hoidetaan sen pois, ja jos ei voi, niin katsotaan miten asiaa voi helpottaa ja elämäänsä parantaa, kun negat ja posit vaikuttavia seikkoja muutellaan.
Olen kyllä kuullut, ettei useimmiten ole mitäänkään vuorovaikutusta jossain avohoidossa, paikasta riippuen, mutta on perustettu matalan kynnyksen paikkoja, kuten terveysasemille ja kouluihin.
Ja sitten en enemmän tai vähemmän kouluttautumattomia, usein kokemusasintuntijoita jollain tapaa (virallisilla on joku koulutuskin), joka apu voi olla ilmaistakin, mutten tiedä niistä, kun en ole huviksenikaan soitellut tai nettaillut sinne suuntaan.
Olisko jotain nettisivuja, itsediagnoosin tekoon ja jopa kurssia potilaille, joskus menneisyydessä olin näkevinäni (alkoholi, huumeet?).
Sitten on jotain juuttuja, joissa Sh:lla voi olla jotain terapiakoulutustakin, ja sitten tietysti teoreettinen mahis saada lähete matalista palveluista jonnekin.
Sitten on itseapu; on varmaankin kirjoja eri ongelmista, joita niin asiantuntijat kuin potilaat on kirjoittanut, ja hoitajatasolla on myös mielenterveydestä että päihdejutuista kirjaa, siis itse opit samat tiedot ja käytät omaa päätäsi, jos kerran niin paljon tarvetta. Suljetulla se ei sitten välttämättä onnistu, vaikka sielläkin heillä voi olla lukemista, joko talon tai omia.
Vertaistuki (myös omaisille) online ja ei-online.
Mahdollisuuksia siis on, edistää omaa tilannettaan.
- Anonyymi
Eli tyyliin: miten sinulla menee?
- Oikea minäni kuoli jo yli vuosi sitten psyykenlääkevieroituksen seurauksena. Olen nykyään pitkälti eri henkilö ja persoona. En siis osaa vastata tuohon.
Mitä teet päivisin?
- Koitan selvittää, kuinka voisin toipua psyykenlääkkeen käytöstä ja vieroituksesta aiheutuneesta neurotoksisesta aivovauriosta.
Ahdistaako sinua jokin?
- Minua ahdistaa eniten se, miten välinpitämättömästi ja holtittomasti psyykenlääkkeitä nykyään potilaille määrätään.
Käytätkö lääkkeitä ( psykiatrin määräämiä) säännöllisesti?
- En voi, koska aivoni ja keskushermostoni eivät niitä enää millään kestä.- Anonyymi
Itselläni on vähän samanlaisia kokemuksia. Eli olen kokenut se, että oma persoonallisuuteni ja tunne-elämäni muuttuivat hyvin nopeasti ja radikaalilla tavalla neuroleptien ja etenkin suuriannoksisten sellaisten käytön jälkeen.
Tunnen itseni monilta osin käytännössä jollakin tavalla jopa kuolleeksi. En koe, ja tunne olevani oikeastaan elossa. Raahaan kroppaani mukanani ja vain ajelehdin päivästä toiseen.
Jossakin vaiheessa tunsin itsekin ahdistuneisuutta nykypsykiatrian, sen hoitometodien tehottomuudesta, potilaiden heikosta ja puolustuskyvyttömästä asemasta, ja psykiatrian hoitometodien väärästä suunnasta ja kaikkiin niihin liittyvistä puolista.
Nykyisin en enää jaksa. Olen liian väsynyt välittääkseni siitä, tai enää mistään.
Kuolemaa ja poislähtemistä ajattelen joka päivä.
Enkä löydä yhtäkään syytä olla tai jatkaa enää täällä.
- Anonyymi
Kerran kuukaudessa käynti ei välttämättä ole riittävä.Esim jos haluat puhua terveydenhuollon ihmiselle ja joudut odottaa kuukauden seuraavaa juttelukertaa niin ei siinä ole mitään järkeä.Kenelle puhut jos sulla tulee kuukauden aikana tarvetta puhua?Et kellekkään vaan kärvistelet sen kuukauden ja ollaan taas lähtöpisteessä.Sun vointi tuskin paranee jos juttelu kerta on yksi tunti kuukaudessa.
Neuvot voi olla ja onkin luokkaa käy ulkona kävelemässä.Tämä on neuvo jonka kaikki terveydenhuollon henkilöt kertoo.Koska se kävely on ratkaisu kaikkeen.Ja jos kävely ei innosta niin neuvona on että voit aloittaa käydä kävelyllä säännöllisesti.Ulkoilma piristää henkisesti ja fyysisesti.Kävelyn jälkeen olo on parempi.
Itse olen saanut aikoinaan tämän kävelyneuvon joka paikassa jossa olen käynyt.- Anonyymi
Kävelyneuvo on tosiaan klassikko. Olen itsekin saanut sen useasti. Toinen on riittävän vedenjuonnin varmistaminen eli laita aamulla pullollinen vettä pöydälle. Iltapäivään mennessä pullo pitäisi sitten juoda tyhjäksi.
- Anonyymi
Ei voi auttaa. Olet jo saanut hoitoa eikä sulle haluta antaa enää mitä tahansa. Ne tykkää antaa ymmärtää kaikkea mahdollista mutta totuus on toinen.
- Anonyymi
Tuota tuota.
Lyhykäisesti
Sairaanhoitaja on kyllä pätevvä hoitamaan masentuneita, mutta kuten tuossa jo yllä olevista teksteistä saa käsityksen, niin sairaanhoitaja ei pysty poistamaan masennusta. Se pitää tulla masentuneesta itsestään, tavalla tai toisella.
Pidempi vastaus.
Voisiko olla niin, että kyseessä on oma hoitaja, jonka tehtävä nomenomaan on olla ajan hermolla voinnista. Hänen kanssaan pitäisi pystyä miettimään, että voisiko jostain lääkehoidosta tai terapiasta olla apua. Siihen hommaan sitten taas on omat propellihattunsa.
Mitä masikseen itseensä tulee, niin ylläri pylläri, tutkitusti parhaat hoidot ovat ne itsestään selvyydet.
- Liikunta
-Hyvä ruokavalio, kaikkine kalarasvoineen.
-Unirytmi ja valo. JNE.
Valitettavan usein masennuksessa nämä itsestään selvyydet vain muuttuvat noidankehäksi.
Se haave että hoito pystyisi muuttamaan jonkun syyn kuten, nalkuttavat omaiset, rahapulan, tai jonkun muun asian X, on yleensä mahdoton.
Loppupeleissä pitää pystyä löytämään se joku "elämän tarkoitus" Mitä se ikinä onkaan. Jotenkin joko oppia elämään sen masennuksen, tai sen aiheuttajan kanssa, tai pystymään poistamaan se elämästään.- Anonyymi
Tehokkain hoito depressioon on masennuslääkityksen ja psykoterapian yhdistelmä.
- Anonyymi
Elämäntapaneuvot ovat varmasti hyödyllisiä ja niillä on merkitystä. Ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ettei toinen ihminen , oli se sitten ammattilainen tai joku läheinen, voisi olla joskus ratkaisevana tekijänä masennuksesta selviämisessä. Jos vuorovaikutussuhde on terapeuttinen - ja esim. ystävyyssuhdekin voi joskus toimia siten - tapahtuu siinä sellaista että kärsivä ihminen voi puhua luottamuksellisesti, purkaa jännitteitään, kohdata pelkojaan ja toiveitaankin, EI YKSIN VAAN YHDESSÄ jonkun toisen kanssa. Toisen ihmisen lämpö, hänen antamansa rehellinen vastakaiku kärsivän ihmisen kokemuksille, ja varsinkin jos se on riittävän pitkäjänteistä ja tapahtuu tarpeeksi usein, on avain muutokseen. Ensin tuskan kestämiseen (ei torjumiseen enää) ja sitten sen läpi kulkemiseen.
Tarvitaan rinnallakulkijaa. Luotettavaa ihmistä, joka kuuntelee avoimesti eikä tuputa omia ratkaisujaan. Tällainen ihminen pitäisi jokaiselle löytyä jostain, ja mt-palvelut pitäisi olla paikka mistä se löytyy, vaan eipä löydy kovin monelle.
Masennus on erilainen asia eri yksilöille, ja yksi mt-palvelujen ja psykiatrian virhe on, että ei olla kiinnostuneita ihmisen yksilöllisistä kokemuksista ja elämäntarinasta, ja vastoinkäymisistä joista masennus ja muut ylivoimaisen negatiiviset tunteet syntyvät. Kun joku mt-hoitaja kehottaa reippailemaan ja lisää lopuksi tietäväisesti, että "sun täytyy itse ratkaista asiasi, muut eivät voi sitä tehdä sun puolesta " tai vastaavaa, niin se ei voimaannuta eikä kannusta oma-aloitteisuuteen, vaan lannistaa. Yhtä hyvin voisi sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni, ja jokainen masennusta kokenut tietää että se on typerin neuvo mitä voi antaa. - Anonyymi
- Tai sitten sitä "elämän tarkoitusta" ei koskaan tule löytämäänkään.
Ei etenkään, jos sinulla ei ole enää mitään mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään elämässäsi oleviin tärkeisiin asioihin. Juuri niihin asioihin, jotka itsekin juuri äsken mainitsit. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tehokkain hoito depressioon on masennuslääkityksen ja psykoterapian yhdistelmä.
Asenteenmuutoksen saa ilman lääkkeitäkin. Toki jos kovin sitkeä tapaus niin voi viedä vuosikymmeniä vaikka yhdistäisi molemmat.
- Anonyymi
Kyse on varmasti psykiatrisesta sairaanhoitajasta.
"Psykiatriset sairaanhoitajat ovat opistosta tai ammattikorkeakoulusta sairaanhoitajaksi valmistuneita henkilöitä, jotka ovat opinnoissaan erikoistuneet psykiatriseen hoitotyöhön. Psykiatriset sairaanhoitajat antavat tavallisesti keskusteluapua ja tietoa ja tukea mielenterveyden häiriöistä kärsiville tai erilaisia kriisitilanteita kohtaaville."
Heidän luokseen ohjataan usein ne jotka eivät ole raskaamman psykiatrisen hoidon tarpeessa, ja koska psykoligeja ei Suomessa kerta kaikkiaan ole tarpeeksi.
Kyseessä voi olla myös depressiohoitaja:
"Depressiohoitaja voi olla pohjakoulutukseltaan esimerkiksi psykiatrinen sairaanhoitaja, joka antaa keskusteluapua terveyskeskuksissa. Depressiohoitajia työskentelee suuressa osassa maamme terveyskeskuksista. Terveyskeskuksissa depressiohoitajalle ohjataan lievästä tai keskivaikeasta MASENNUKSESTA - sekä joissain tapauksissa ahdistuneisuushäiriöistä kärsiviä henkilöitä. Tapaamisissa asiakas saa tietoa sekä tukea ajankohtaisten ongelmien ratkaisuun. Depressiohoitajan luona käydään yleensä 4-6 kertaa."
"Psykologit ovat suorittaneet yliopistossa psykologian maisterin tutkinnon. Nimikkeen käyttö vaatii virallisen laillistamisen. Psykologia tieteenalana tutkii mm. ihmisen ajattelua, käyttäytymistä ja toimintaa sekä ihmisten suhdetta itseensä ja toisiin ihmisiin.
Psykologeja toimii monenlaisissa tehtävissä terveydenhuollossa sekä muualla yhteiskunnassa. Psykologeja työskentelee esimerkiksi yleis- ja psykiatrisissa sairaaloissa, psykiatrian poliklinikoilla, kasvatus- ja perheneuvoloissa, kouluissa koulupsykologeina ja työvoimatoimistossa ammatinvalintapsykologeina. Psykologin tehtävät vaihtelevat työpaikoittain suurestikin, mielenterveyden hoidossa psykologi mm. kartoittaa ja tutkii asiakkaan tilannetta sekä antaa keskusteluapua.
Diagnoosit ja lääkemääräykset tekevät psykiatrit jotka ovat psykiatrian erikoislääkäreitä.
Psykologi ja lääkäri konsultoivat psykiatria tarvittaessa.
On hyvin yleistä että ihmiset eivät ymmärrä eivätkä tiedä näitten ammattien eroja ja tehtäviä. Joten vastaus kysymykseen Kyllä. Psykiatrinen sairaanhoitaja voi antaa keskusteluapua ja kondultoida sitten ylemmäs jos tarve vaatii. Lääkkeitä he eivät saa määrätä eivätkä tehdä diagnooseja.
" - Anonyymi
lääkäri tekee diagnoosin, ja maisterin hoitaja voi jenkeissä ainakin, kuten määrätä myös lääkkeitä, ja osavaltiosta riippuen lääkärin valvnnan alla eikä yksityisenä. suomesta en tiedä muuta kuin rajoitetun lääkemääräysoikeuden ja että osa on hankkinut terapiakoulutusta päälle. teknisesti ei ole ongelmaa maisterin tasolla, mutta se riippuu mielipiteestä. saksassa oltava lääkäri mitä psykoterapiaan tulee, kun taas suomessa voi olla monenlaista, jos onmyös sen alan koulutusta lisäksi.
käytännön hoito on hoitajan aluetta, ja en tiedä onko psykiatri siihenkin pätevä, saati terapiaan, vaikka maisteria ylempi. - Anonyymi
Ainakin omalla kohdallani psykiatrinen sairaanhoitaja oli käytännönläheisillä neuvoillaan ja kannustavuudellaan hyödyllisempi kuin psykologi tai psykiatri, joka tyytyi lääkityksen seuraamiseen. Tietysti riippuu paljon siitä, minkälainen tuo ammattilainen on persoonaltaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 3203293
- 2032677
Nyt sitten ulos ihmiset!
Älkää jumittako täällä. Menkää, näkykää ja hankkikaa kokemuksia. Ei teitä kukaan edes bongaile, jos önötätte täällä.1412473- 1091995
Onnea Solatie !
On sit valittu uusi kaupunginjohtaja.No ei menny Nivala-Harju- Tapio -Pikkarainen juntan mukkaan.151972Minun pitää tehdä jotain
En tiedä meneekö siihen viikko vai kuukausi. Mutta jos voit odottaa, niin löydän sinut sen jälkeen kun on homma hoidett441642Sarvisalon kesätori
Onpa kiva paikka. Mutta torikahvila oli suorastaan naurettavan alkeellinen ja ne voileivät,olivat kuin pienen lapsen tek191491- 101426
- 1211248
Hindulijat raivoavat täällä, ettei kristinuskossa
ole itsessään mitään aitoa! No miksi sitten hyökkäilette "nollaa vastaan"? Eikö hnduilijan vaan kannattaisi pieht2461201