mutta entäs me jotka olemme 60 kuuluvia henkilöitä työelämässä. ? Milloin meistä aletaan huolestumaan. Useimmat meistä ovat "vanhankansan" ihmisiä jotka eivät vähästä hätkähdä. Ei edes silloin kun vilisee silmissä ja on pahaolo. Siis emme kuuntele oman kroppamme hälytystä. Rästiin jääneet työtehtäväpinot senkun kasvavat aiheuttaen lisää stressiä. Kuka ne puolestani tekisi kun muut ovat kesälomalla.
Siis nyt seis, Jos vähääkään vilisee silmissä ja on pahaolo, huippaa eikä tahdo jaksaa. Mene heti akuutti vastaanotolle, varsinkin jos olet nainen, ettei käy kuin hänelle jonka kanssa olimme yhteydessä päivittäin työasioiden parissa. Hän lähti etsimään varastolta jotain eikä tullutkaan takaisin. Sinne kuoli betonilattialle, eivät työkaverinsa eikä kukaan muukaan enää pystynyt elvyttämään.
Hytinäx1
Siis nyt seis, Jos vähääkään vilisee silmissä ja on pahaolo, huippaa eikä tahdo jaksaa. Mene heti akuutti vastaanotolle, varsinkin jos olet nainen, ettei käy kuin hänelle jonka kanssa olimme yhteydessä päivittäin työasioiden parissa. Hän lähti etsimään varastolta jotain eikä tullutkaan takaisin. Sinne kuoli betonilattialle, eivät työkaverinsa eikä kukaan muukaan enää pystynyt elvyttämään.
Hytinäx1
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuolema tulee kun on tullakseen. Jokaisen itsensä kannattaa tehdä terveytensä eteen ennaltaehkäiseviä toimia ja siltikin saattaa kuolla seisovilta jaloilta ilman ennakkovaroituksia. Nuoriakin ihmisiä kuolee yllättäen. Vanhoista ihmisistä in huolu sen vuoksi koska tarvitsevat houvaa sitten kun itse eibät enää selviydy.
Aiheellinen ja asiallinen aloitus ja muistutus. Lomailijoiden työt usein jakautuvat muille, ainakin osaksi.
Työterveyshuolto on ensimmäinen piste, minkä pitäisi auttaa huomovointista.
Sitten helteellä ilmastoimattomissa työtiloissa tulee tauottaa useammin, että jotenkin jaksaa tehdä töitäkin.
Olet oikeassa, että moni aloitus on liittynyt vanhusten hoitoon; on läheisiä, joista huoli ja se meidän oma tulevaisuus, millaisiin kynsiin päädymme.
Pitäisi olla turvallinen olo. Pitäisi!
Beng
Päätin lopettaa työt, kun tuntui, että työelämä oli tullut päätöksensä. Ei ollut enää minkäänlaista kiinnostusta, motivaatiosta puhumattakaan.
Jäin sairaslomalle ja siitä sitten työkyvyttömyyseläkkeelle.
Ihmettelen systeriä, joka on just sellainen menneiden aikojen ”tervaskanto” sairauksineen. Jaksaa painaa siinä tietyssä putkessa. Valittaa ja vaikeroi ja laskee jäljellä olevia työkuukausiaan ja suree eläkettään. Varmaan oikea riippakivi työpaikassaan, mutta jaksaa, jaksaa.
Kukin tyylillään!
Minulla oli onni päästä putkeen ja sitä kautta eläkkeelle kuuskakkosena ja ihan terveenä :)
Nyt olen jo useamman vuoden nauttinut kun olen saanut tehdä mitä huvittaa :)
Niin minäkin sairasloma- ja työkyvyttömyyseläkeputkeen pääsin ja olen myös nauttinut, kun saa tehdä tai olla tekemättä mitään. En ole sillälailla sairas, että elämää haittaisi. Ei mene rahaa lääkkeisiinkään ja asumiseen menee enää 120€/kk, niin ei sekään tuota tuskaa. On rahaa käyttää omaan hyvinvointiinsa ja nauttia siitäkin!
Eikö työpaikoilla ihmiset välitä toisistaan ? Jos näkisin merkkejä,
että joku tarvitsee apua, tarttuisin asiaan.
Suurimmalla osalla työpaikoista on työterveyshuolto, soittaisin sinne
avuntarvitsijan puolesta ja saattaisin hänet vastaanotolle ja kysyisin missä muussa asiassa voisin olla avuksi.
Voi jutella, kuunnella, auttaa, jos näkee muuta avuntarvetta.
Ikävää, että ihmiset sinnittelevät uupuvat yksin, ehkä eivät jaksa itse enää hankkia apua.
Missä on inhimillisyys ?
Niinku kenelle nyt apua hankkisit? Eiköhän ne loppuvaiheen työntekijät sairauksineen ole työterveyshuollon ja terveyskeskuksien vaki kävijöitä?
Nykyajan työt on niin tiukkaan vedetty, ettei siinä nyt ketään ”auteta”. Hyvä, että jokainen omista hommistaan selviää. Jos ei selviä, niin työt voi aina lopettaa!
No kiva että kannat huolta lähimmäisestäsi työkaveristakin. Mutta tähän autamistyöhösi tarvitaan myös työkaverin suostumus, et voi pakkoviedä työterveyshuoltoon.
yli kuusikymppisille pitäisi palkata henkilokohtainen avustaja, että selvityisivät työelämän haasteista
nj
Puhu vain omasta puolestasi, äläkä yleistä puhuen "meistä". ET voi todellakaan tietää, miten kukin kuuskymppinen, joka on työelämässä, pitää itsestään huolta. Minä en todellakaan revi stressiä työstäni, teen sen minkä teen ja jos joku asia jää tekemättä, se jää, kerkiää tehdä myöhemminkin. En todellakaan tee töitä veren maku suussa. miksi ihmeessä tekisin. Kenen työ on niin tärkeää, ettei esim. kerkiä syödä kunnolla työn tekemisen välissä tai kahvitella. Jos itse kuvittelee olevansa niin tärkeä tai korvaamaton, on aika pysähtyä ja suhteellistaa asioita toden teolla.
Kultaseni, töitä on niin paljon erilaisia. Eivät kaikki yli kuusikymppiset ole toimistossa töissä!
Luoja teitä yli kuuskymppisiä auttakoon jaksamaan työ-taakstanne,
ja
luoja antakoon terveyttä teille jotta sitten kun pääsette ja olette oikeutettuja työ-eläkeeseen että jaksaisitte vielä nauttia elämän tuomasta hyvistä asioista ja rikkauksitanne,
luoja teitä sinutkoon,,,
terv . alle ysikymppinen mummeli,,,
Ymmärrän, että monia syitä, että viidenkymmenen päälle olevat ovat uupuneitä
kiristyvässä kilpailussa työmarkkinoilla,
jos ovat nuorena työputken aloittaneet,
mutta kun alle kolmikymppisetkin uupuvat...
25 v voi olla loppuunpalanut saa mediasta lukea.
Nyt on työelämässä on epävarmaa, jos saa töitä, ne voi olla pätkätöitä,
jatkuva epävarmuus toimeentulosta kalvaa ihmistä.
Sain itse olla 35 viimeistä työvuotta samassa työpaikassa, vaikka hilkulla oli pari kertaa
organisaatiomuutosten tullessa miten käy, tuleeko kenkää.
En olisi mistään saanut enää töitä lähes eläkeikäisenä.
Työelämä ei anna turvaa ja varmuutta tulevaisuudesta niinkuin joskus ennen -
aika kauan aikaa sitten - onneksi pääsi siitä oravanpyörästä pois,
vaikka seuraava etappi on nyt sitten hauta, että eipä ole hurraamista.
Aloittaja on oikealla asialla. Unohdettujen asialla.
Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota ikääntyvien työntekijöiden jaksamiseen !!!
Ajatellaanko niin, että kun viittä vaille eläkeläiset poistuvat kohta työelämästä heistä ei tarvitse välittää ?
Vaikka eläkeikää hivutetaan koko ajan ylöspäin ja loppuun asti pitäisi jaksaa.