turtunut ja tunteeton olo

Saman olen käynyt läpi ja ylöspääseminen on sellaista jojottelua; välillä olo on parempi ja sitten on taas veto pois. Jos et jaksa töissä käydä, hae lisää sairaslomaa terveyskeskuslääkärin kautta. Kysy samalla lääkkeestä, minulle se on outo, ilmeisesti joku uusi tuote. Lääkkeet auttavat, mutta hitaasti ja yksilöllisesti. Voi olla, että annostus ei ole kohdallaan, kun et ole huomannut mitään muutosta.
Onko sinulla ystäviesi lisäksi perheenjäseniä? Yksin masentuneena on tosi paha olla. Olin toissa talvena siinä tilanteessa. Ja kun kevät tuli teki mieli maata pussata ja iloita, kun olin siitä helvetistä hengissä selvinnyt. Ulkoilu ei kiinnostanut vaikka kaikki patisti liikkeelle, makasin olkkarin sohvalla kaukosäädin kädessä, kirja avattuna ja ikkuna auki.
Masennus loppuu ja vähenee joskus, se lohdutuksena sinulle, mutta aikaa ei voi ennustaa kukaan.
Minä hankin menneenä talvena koiran kaveriksi ja se on kohottanut kuntoa ja mielialaa. Toivottavasti sinäkin löydät jotain mieleistä itsellesi.

Ite pistelen 20mg/päivä ja lisäks 30mg Remeronia!

Soita vaikka legurilles ja kerro tilanteesi. Toi 5mg on kyllä sikapieni määrä, joskin monien masis-rohtojen vaikutus alkaa vasta monen viikon päästä!

Näissä ropeissa on just se pirullinen puoli, että ekaks alotetaan pienellä annoksella ja katotaan, aiheuttaaks se mitään sivuoireita. Sit annosta suurennetaan tarpeen mukaan ja tähän kaikkeen yhden lääkkeen kokeiluun saattaa mennä kuukausia, joka on masentuneelle ihmiselle järkyttävän pitkä aika!

Lisäks siihen voidaan yhdistää joku muu masislääke, niinku mulla, aluks lähinnä univaikeuksien vuoks. Nukuttaa muuten ihan sikana 7,5mg Remeronia aluks, niin ettei edes päiväks meinaa herätä! Tietty nää vaikutuksethan on yksilöllisiä, mut näin mulla!

Älä luovuta, mäkin oon tapellu asian parissa ainakin 15 vuotta, enkä vieläkään oo ihan reilassa, kai just sen takii, niinku Sä sanoit, että jonot on pitkät ja aikaa palaa!

Kiitos. Tällästähän tämä on. Tänään jo parempi päivä.

Mulla on kanssa viikon verran ollut tosi paska olo. Töissä ei huvittaisi yhtään käydä, ei kiinnosta ja väsyttää - tänäänkin pääsin puolelta päivin sängystä ylös, vain kun pyysin avopuolisoani kiskomaan mut ylös.

Mä olen popsinut, aluksi 10 mg lääkettä päivässä, mutta kuuden viikon jälkeen annos puolitettiin, kun tuli karseena sivuvaikutuksena väsynmys. Annoksen puolittamisen jälkeen on taas masennus ja ahdistus pahentunut, joten varmaankin ensi viikolla lääkkeen vaihto edessä. Onneksi on lekuri ensi viikolla, en enää tiedä ketä rasittaa näillä jutuillani.

Niin, että samanlaista ylä- ja alamäkeä tää kai on kaikilla. Koita kestää, kyllä varmaan parempia aikoja on taas tiedossa. Mäkin yritän...!

Sinulla ei ole elämässä mitään vai? Herran pieksut, mutta SINÄ OLET OLEMASSA!!!! Mitä sinä vielä haluat?
Olet paniikissa siksi, että olet olemassa? Tai ei - olithan NOLLA.
Mitä tehdä? Sinullahan pitäisi oikein kunnolla selkään antaa, sitten huomat kenties, että ai- ai -OLEN KYLLÄ OLEMASSA.
Astu pois tästä omasta "tunteettomasta" minästä.
Mikä estää? Haluat muuttaa elämää - muutu itse.
Ei kukaan ULKOPUOLINEN voi hoitaa sitä sinun puolestasi. Rahat, jotka käytät lääkkeisiin, voisit yhtä hyvin käyttää hierontaan. Sielläkin tunnet,ETTÄ VAU, OLEN OLEMASSA. Anna itsellesi UUSI ELÄMÄ. Muuta asenteita, älä odota muilta mitään, ole kiitollinen kaikesta, mitä sinulla on..
Muutu odottajasta ANTAJAKSI, anna vaikka aluksi pieni söpö hymy itsellesi jokaikinen aamu. Suorista selkäsi ja nosta leukasi - hitsi olethan nainen. Ja joka päivä vähän onnellisempi, kuin eilen. Ja kun tuleekin takaiskuja - niin mitä sitten - elämä ei ole vain hyvää, siihen mahtuu kaikkea muutakin- JA TÄMÄ ON NORMAALIA. Samoin on ihmisten kanssa. Mehän olemme ihmisiä - NORMAALEJA , ei hyviä eikä pahoja, jotka saattavat joskus tehdä myöspahojakin virheitä. Mutta - ne ovat korjattavissa. Samoin on sinunkin laita.
Voi hyvin, ruusunnuppu. Pian avaudut elämälle kauniina ruusuna! Tietenkin - jos haluat vajota alas - kuka tietää, mikä hyvää sieltäkin vielä mahtaa löytyää... Vajoaa, jos valitset tämän.
Jotenkin minusta tuntuu, että sinussa on voimia noustaa polviltasi... Onhan?

Mä ehkä kaipaisin turtunutta oloa,koska äiti kuoli,lapsi huostaan ja minua syytetään perättömästi.

Sinulla on ystäviä? Pääset psykologille? Mikä sulla oikein on pielessä?
Mulla ei ole kumpaankaan mahdollisuuksia ja koen katkeruutta tilanteestasi. Ota tämä voimaannuttavana kehuna.

Mulla on tuntunut olo ,äiti kuoli, lapsi huostattiin. En jaksa pitää yhteyttä ihmisiin. Laahaudun vain päivästä toiseen. En jaksa pian enää töihin.