Sinussa puhaltaa tuuli läpi silmieni, kasvojeni, kaulani ja sanojeni. Sinussa herää henkiin yhteinen tulevaisuutemme ja minä. Rakastellessani toisen kanssa olet sinä siinä ja minä käännän valtimoni sinua lähemmäksi. Annan elämäni langat tuulesi polttaviksi. Lumi ja höyhen pakkautuvat minussa muuriksi ympärillesi. Ehjä on sana jolla rikot sisintäni. Olen varma ja pelkään. Valonsäteet polttavat, saavat raajani tärisemään, itkemään kilpaa hiljaisuuden kanssa. Puiden välissä vain sinä, rakastelumme ja unet jotka toteutuvat vailla täyttymystä. Jähmetyn jääksi muistellessani olemisen täydellistä puhumattomuutta meissä. Katse kertoi ikiaikaista tarinaa olemassaolevasta saavuttamattomasta.
Ikävöin sinua niin, etten tiedä eläväni. Kaikki minussa ja odotus. Mustat ajatukset sateenkaariksi välillemme. Suomumme samaa kudosta, erillisinä raapivat maailman sileää silkkiä. Raakkuvat ja rokottavat eromme poissaolevaista muotoa.
Menen ja tulen luoksesi sitten.
Ikävöin sinua niin, etten tiedä eläväni. Kaikki minussa ja odotus. Mustat ajatukset sateenkaariksi välillemme. Suomumme samaa kudosta, erillisinä raapivat maailman sileää silkkiä. Raakkuvat ja rokottavat eromme poissaolevaista muotoa.
Menen ja tulen luoksesi sitten.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienoti kuvatua mm. "annan elämäni langat tuulesi polttaviksi".
Ja tämä yllätys...."Suomumme samaa kudosta, erillisinä raapivat maailman sileää silkkiä", siis aivan upeasti sanottu, mistä lie tullutkaan mieleesi kirjoittaa noin.