Puheterapian apuna viittomat?

Moi!
Puheterapeutin ehdottamat viittomat ovat hyvä keino antaa lapselle mahdollisuus kommunikointiin. Kun ei ole kyseessä kuulovammainen lapsi puhutaan tukiviittomista eli aikuinen puhuu lapselle normaalisti ja viittoo vain tärkeimmät sanat. Lapselle opetetaan viittomia, mutta tärkeää on että koko perhe opettelee niitä. Toinen keino olisi käyttää kuvia, mutta usein tukiviittomat ovat toimivampi ratkaisu kun ne (siis kädet) kulkevat koko ajan mukana. Tukiviittomat siis tukevat sanojen muodostumista ja tavoitteena on varmasti puhuva lapsi. Mukavia hetkiä viittomien opettelussa.

Oma poikani oppi puhumaan neljävuotiaana, eikä sen jälkeen ole ollut ulosannissa ongelmia. Koulussa menee hyvin jne.
Siskon pojalla todettiin dysfasia pienenä. Tutkittiin tarkkaan sairaalassa ja sanoivat, että vaikka ei puhetta tuota, älykäs, jopa erittäin lahjakas lapsi. Nämä tukiviittomat ja kuvat olivat sitten apuna, että poika alkoi pikkuhiljaa ilmaisemaan itseään puhumalla. Alkuun jotkin kirjaimet sekoittuivat, mutta hänkin on käynyt ihan normaalisti koulua ja menestyy hyvin. Suosittelen.

Kuvien avulla tuetaan ajan jäsentämistä, valintatilanteita ja kommunikaatiota.

Kuvakommunikaatiossa voidaan käyttää mitä tahansa selkeitä kuvia tai valmiita kuvastoja, joita voivat olla Pictogram-kuvat tai PCS-kuvat.

Meillä aloitettiin tukiviittomien käyttö, kun tyttö oli vajaa 3-vuotias. Puhetta ei juuri siinä vaiheessa tullut, mutta viittomien myötä alkoi myös puhe sujua. Nyt tyttö 5-vuotias ja viittomat olemme jättäneet kokonaan käytöstä viimeisen puolen vuoden aikana. Suosittelen tukiviittomien opettelua ja käyttöä.

Kannattaa kertoa tukiviittomien käytöstä myös muille lapsen läheisille ihmisille, esim. isovanhemmille. Ja kertoa se, että tukiviittomat todellakin ovat apuna lapsen kommunikoinnissa, eivät hidasta puheen tuloa. Tukiviittomien aloitushan ei ota vielä kantaa siihen miten lapsen puhe tulevaisuudessa kehittyy. Meillä vaan oli niin, että vaikka isovanhemmille olen selittänyt mitä esim dysfasia on vaikka lapsellamme ei sitä vielä ainakaan tässä vaiheessa ole diagnosoitukaan.(Tällä hetkellä vaikeasti viivästynyt puheenkehitys ja erityisvaikeustasoisia piirteitä) Isovanhemmat eivät ole ymmärtäneet sitä että dysfaattinen lapsikin toki oppii puhumaan, mutta on vaikeaa ja hidasta.
"No, sehän puhuu jo aika hyvin" on kommenttina kun 4-vuotias vihdoin puhuu suht hyvin (mielestäni n 2-vuotiaan tasolla puheen tuotossa) Aivan kuin olisimme väittäneet ettei poikamme opikkaan puhumaan. Kiukuttaa vaan kun on niin monenlaista esitettä aiheesta heille vienyt, eivätkä ole viitsineet perehtyä. Puheen tuoton ongelmat kun tuovat niin monenlaista muuta pulmaa eteen kun lasta ei aina ymmärretä täysin, vaikka meidän pojallamme ei puheen ymmärtämisessä ongelmaa olekaan. Tukiviittomien kotiopetusta ollaan saatu, 2 kertaa mummo oli mukana, huomasin että hänen mielestään olivat aika turhia, niin en sitten häntä enää kutsunutkaan mukaan. Esim. kysyi viittomaopettajalta kesken tunnin, että eikö nämä viittomat vaan hidasta puheen tuloa... että näin meillä on tukea saatu isovanhemmilta...

Minä työskentelen päiväkodissa pienryhmässä jossa on 5 erityislasta joilla on kaikilla viivettä puheenkehityksessä.
Ensi syksynä tulossa kolme uutta lasta jotka vuonna 2001 syntyneitä eivätkä puhu vielä sanaakaan. (ehkä 2-3 sanaa)

Kaikille tulossa käynti foniatrian polille jossa tilanne kartoitetaan esim. poistetaan mahdolliset fysiologiset syyt puheen viivästymiseen.

Toimintamme ryhmässä perustuu tukiviittomien käyttöön sekä kuvien käyttöön monessa eri muodossa. Teemme puheterapeuttien antamia harjoituksia ja pelailemme erilaisia kehittäviä pelejä. Kaiken pohjalla on kuitenkin tavallinen päiväkoti arki.

Työ on mielenkiintoista ja huimaa seurata lasten nopeaa kehittymistä. Lapset pitävät ja tykkäävät itsekin käyttää viittomia. Kuvat selkeennyttävät myös päivän toimintoja.
Kannustaisin kaikkia opettelemaan niiden käytön jos ongelmia puheen kehityksessä.

olen lähihoitaja opiskelija ja olen tällä hetkellä työharjoittelussa autisten,kehitysvammaisten,catch22-syndroomaa sairastavien parissa...täällä käytetään puheen ymmärtämisen apuna tukiviittomaa...tuolloin kaikki on helpompaa ja mutkattomampaa..eli suosittelen sitä kovasti..eikä tukiviittoman opettelu ole edes tuskaisaa saati vaikeaa..onnea :)

Mulla ittellä 3 poikaa ja jokaisella dysfasia. Vanhin nyt 6,5v aloitti viittomien käytön n.4v sen jälkeen hän alkoi saada itsevarmuutta ja yritti sanoja (siihen asti melkein mykkä) viittomien kautta lääkäri kirjoitti vaikea vammaisen paperit ja saatiin kelasta korotettu hoitotuki ja sitä kautta yksityinen puheterapia kelan kustantamana. Nyt tulee jo lähes puhdas puhe ja normaali koulu alkaa syksyllä. Ei tarvi edes miettiä dysfasia luokkaa onneksi vaan pääsee pieneen kyläkouluumme. Suosittelen lämpimästi viittomia meidän perheessä ne oli aikoinaan suureksi avuksi. Harmi vaan että itse jo unohtanut niitä kun ei enää aktiivisessa käytössä

Poikani täytti heinäkuussa kolme vuotta, eikä vielä tuota kuin yksittäisiä sanoja. Esim. Ei ja joo, mä ja mun. Vokaaleja toistaa perässä, jos pyydän ja joitain tavuja. Aina kehun, vaikka se ei oikein ääntyisikään.

Puheterapiassa kävimme jo viime keväänä pari kertaa, jolloin saimme tukiviittomia. Poika innostui niistä kovasti ja otti ne "omikseen". Netistä on sitten tulostettu sitä mukaa niitä lisää, kun tarve vaatii.

Tänä syksynä poika aloitti päiväkodissa, itegroidussa erityisryhmässä, josta varmasti on apua puheen kehityksen tukemiselle. Lapsista puolet, kuusi, on ns. erityislapsia ja loput kuusi ns. tukilapsia. Kaikki lapset oppivat päivittäin uuden viittoman ja käyttävät niitä ja kuvia puheen tukena. Aikuisia on neljä ja he usein jakavatkin lapset pienryhmiin, joissa pelataan, suujumpataan ym... On ollut myös leipomista, vartalonmaalausta, vesileikkejä... =)

Tämä on ilmeisesti meillä vaikea verbaalinen dyspraksia. Lähete on sairaalaan toimintaterapiaan ja lasten neurologille. Varmaan vuoden vaihteessa tulee kutsu.

Oli kiva lukea näitä viestejä, joissa vapsi on oppinut puhumaan 4-5 vuotiaana. Vaikka yrittää ajatella miten maalaisjärjellä, niin kyllä sitä vaan äitinä miettii ja murehtii..

Hyvät jatkot kaikille!!

Meillä on hyviä kokemuksia api viittomista, lapsella oli paljon turvallisempaa kun osasi viittoa asiansa kun ei saanut puhetta tuotetuksi. Lapsi oppii äkkiä perus viittomat. Ja kuvat ovat suureksi avuksi, ennen niitä sssanottiin big kuviksi. Lapseni oppi vasta 7v. puhumaan ja nyt puhe on ok. ja viittomat ovaat vieläkin mielessä.

kyllä viitoman auttaa ja parhaaksi!