Olen vast'ikään muuttanut uudelle, siis minulle uudelle, asuinseudulle. Loppuelämän paikkani näyttää vihdoin löytyneen. Tykkään kovasti.
Olinko kumminkin vähän sinisilmäinen, naiivi, kirkasotsainen, hyväuskoinen ... mitä näitä on? Nimittäin, kerroin yhdelle ihmiselle itsestäni muutamia seikkoja, jotka liittyivät äitini narsistiseen ja epäterveeseen "vuorovaikutukseen" , käytökseen tms. Huomautus, että minä itse olen onneksi saanut edullisemmat isäni geenit, jolla oli sydän paikallaan. Olen siitä ihan huisin helpottunut. Toki tein töitäkin itseni kanssa, kun huomasin miten epäterve äitini oli.
Me kaikki lapset olemme siis joutuneet tekemään omat ratkaisumme viimeistään siinä vaiheessa, kun oli aika saada omia lapsia, jotta sairas perhedynamiikka ei jatku lapsissamme. Siskoni yksilapsinen perhe meni äitini luona käymään, siis silloin harvoin kun kävivät, aina aviomies mukanaan. Se oli henkinen turvallisuuskysymys., koska mies on suorapuheinen, ja tarvittaessa yhtä röyhkeä kuin äitini,. Äitini ei kestänyt moista käytöstä, vaan piti vierailun ajan visusti käytöksensä "neutraalina" . Vävynsä mm. heitti äitini kerran heidän kodistaan pihalle. Kyseessä oli silkkaa valhetta oleva väite, joka olisi loukannut ketä vaan. Huomionarvoista on, että siskoni ja tuleva vävy olivat vasta alkaneet seurustelemaan. Äitini olisi halunnut jälleen laittaa "järjestykseen" uuden tulokkaan. Tulikin samalla mitalla takaisin.
Veljeni perhe sama homma, mutta veljeni vaimo pisti stopin parilla puhelinsoitolla. Tämä tapahtui silloin kun heidän ensimm. lapsensa oli n. 6 vuotias. Vaimo käytti tarpeeksi isoa ja hyvin vihaisen kuuloista ääntä, jolloin äitini perääntyi. On pysynytkin etäisyyden päässä. Surullista, eikö olekin. Veljeni kävi lasten kanssa yksin ilman vaimoa noin ehkä 5 kertaa vuodessa. Miniänsä kanssa eivät ole missään väleissä edelleenkään.
Minä tein oman ratkaisun, joka pelasti lapseni mielenrauhan, tasapainon sekä uskon ja luottamuksen itseensä. Ensin pistin rattaat pyörimään lapseni henkisesti turvallisempaan kasvuympäristöön. Tarkoitti sitä, että hän muutti monen sadan kilometrin päähän isänsä luokse ollessaan 3. luokalla. Se oli yksi viisaimmista päätöksistä, jonka ikinä olen tehnyt. Minun kohdalla huutamiset ja karjumiset eivät koskaan tehonneet äitiini kovin pitkäksi aikaa. Sanomatta lienee selvää, että normaali keskustelu, jota aiemmin olin useaan kertaan yrittänyt, ei johtanut mihinkään.
Lspseni isä joutui hänkin puhelinterrorismin kohteeksi. Äitini soitteli myöhäänkin iltaisin pitkiä puheluita. Milloin haukkui hänet, milloin minut jne.
Joskus vieläkin mietin, että mitä helvettiä tapahtuu ihmisen aivoissa, kun pitää tuhota kaikki yhteydenpidot omalla tuhoavalla käytöksellään.
Niin että tulkaa kysymään, älkääkä tulkitko väärin muutamia puolititutulle heitettyjä avauksia. Viidessä minuutissa ei ehdi kertomaan kuin sattumuksia jostain. Siinä ajassa tulkintoja voi saada aikaiseksi kymmeniä, jos niin haluaa.
Olinko kumminkin vähän sinisilmäinen, naiivi, kirkasotsainen, hyväuskoinen ... mitä näitä on? Nimittäin, kerroin yhdelle ihmiselle itsestäni muutamia seikkoja, jotka liittyivät äitini narsistiseen ja epäterveeseen "vuorovaikutukseen" , käytökseen tms. Huomautus, että minä itse olen onneksi saanut edullisemmat isäni geenit, jolla oli sydän paikallaan. Olen siitä ihan huisin helpottunut. Toki tein töitäkin itseni kanssa, kun huomasin miten epäterve äitini oli.
Me kaikki lapset olemme siis joutuneet tekemään omat ratkaisumme viimeistään siinä vaiheessa, kun oli aika saada omia lapsia, jotta sairas perhedynamiikka ei jatku lapsissamme. Siskoni yksilapsinen perhe meni äitini luona käymään, siis silloin harvoin kun kävivät, aina aviomies mukanaan. Se oli henkinen turvallisuuskysymys., koska mies on suorapuheinen, ja tarvittaessa yhtä röyhkeä kuin äitini,. Äitini ei kestänyt moista käytöstä, vaan piti vierailun ajan visusti käytöksensä "neutraalina" . Vävynsä mm. heitti äitini kerran heidän kodistaan pihalle. Kyseessä oli silkkaa valhetta oleva väite, joka olisi loukannut ketä vaan. Huomionarvoista on, että siskoni ja tuleva vävy olivat vasta alkaneet seurustelemaan. Äitini olisi halunnut jälleen laittaa "järjestykseen" uuden tulokkaan. Tulikin samalla mitalla takaisin.
Veljeni perhe sama homma, mutta veljeni vaimo pisti stopin parilla puhelinsoitolla. Tämä tapahtui silloin kun heidän ensimm. lapsensa oli n. 6 vuotias. Vaimo käytti tarpeeksi isoa ja hyvin vihaisen kuuloista ääntä, jolloin äitini perääntyi. On pysynytkin etäisyyden päässä. Surullista, eikö olekin. Veljeni kävi lasten kanssa yksin ilman vaimoa noin ehkä 5 kertaa vuodessa. Miniänsä kanssa eivät ole missään väleissä edelleenkään.
Minä tein oman ratkaisun, joka pelasti lapseni mielenrauhan, tasapainon sekä uskon ja luottamuksen itseensä. Ensin pistin rattaat pyörimään lapseni henkisesti turvallisempaan kasvuympäristöön. Tarkoitti sitä, että hän muutti monen sadan kilometrin päähän isänsä luokse ollessaan 3. luokalla. Se oli yksi viisaimmista päätöksistä, jonka ikinä olen tehnyt. Minun kohdalla huutamiset ja karjumiset eivät koskaan tehonneet äitiini kovin pitkäksi aikaa. Sanomatta lienee selvää, että normaali keskustelu, jota aiemmin olin useaan kertaan yrittänyt, ei johtanut mihinkään.
Lspseni isä joutui hänkin puhelinterrorismin kohteeksi. Äitini soitteli myöhäänkin iltaisin pitkiä puheluita. Milloin haukkui hänet, milloin minut jne.
Joskus vieläkin mietin, että mitä helvettiä tapahtuu ihmisen aivoissa, kun pitää tuhota kaikki yhteydenpidot omalla tuhoavalla käytöksellään.
Niin että tulkaa kysymään, älkääkä tulkitko väärin muutamia puolititutulle heitettyjä avauksia. Viidessä minuutissa ei ehdi kertomaan kuin sattumuksia jostain. Siinä ajassa tulkintoja voi saada aikaiseksi kymmeniä, jos niin haluaa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tervetuloa Jämsään, elämäsi tarinaan...
Uskomatonta miten voi olla tuollainen kohtalo ihmisellä?! Ensin avautuu luottamuksella jollekin ihmiselle asioista, joista ei halua muiden tietävän ja sitten luottamus petetään. Voimia sinulle.
No näin. Onkohan ihmisillä niin hukassa hienotunteisuus- tms. asiat, että omavalvonta sanomisten suhteen pettää. Eikö pitäisi olla ylpea ja otettu siitä, että joku avautuu henkilökohtaisista asioista. On voinut mennä vuosikymmeniä, ettei ole kenellekään halaistua sanaa jostain arasta asiasta puhunut, ja sitten tulee se yksi, jolle päättää avautua. Se voi joskus olla henkilölle tuikitärkeä kohtaaminen. Se voi jollekin olla oikeasti käänne parempaan. Älkää nyt aliarvioiko omaa panostanne, ja pitäkää arvokas informaatio itsellänne.
Aloittajan esille tulo on hyväksi, tälle sairaalle yhteisölle joka koostuu niistä joiden omat asiat ei kestä esille tuloa ja heitä riittää, luottamus hyvä kymmenen vaikeniminen parempi.
Kiitos, eikä lakata luottamasta ihmisiin. Ei anneta valtaa kyynisyydelle eikä todellakaan kyynisille ihmisille, vaan pelastetaan heidätkin mukaan meidän onnellisuuteen. Olkoon se sitten tyhmyyttä. Olen mieluummin tyhmä kuin onneton. Ai miksikö? Noh, tieto lisää tuskaa ja unettomia öitä.
Vainoharhaisia mielenterveys moni ongelmaisia jopa alkoholisteja mahtuu jämpsään liiaksi asti ja nämä pösilöt ei itse tajua sitä, koska moni heistä on ns, kunnon kansalaisen kirjoissa.
Uusi on elämän parasta aikaa👍kun täydellisyys antaa odottaa
Ai kun täydellinen :) tiivistys. Mihin "novelleja" enää tarvitaan (*_ *)
Minä olen jo 53v,mutta olen onnellinen ja siunattu.äitini halaa minua joka päivä vielä nytkin.ja kun kävelen karkkihyllyn tai jopa Alkon ohitse,hän ei torju halujani,vaan pyyteettömästi toteuttaa ne,jos tahdon.ei tarvita mitään itkupotkuraivareita.mielestäni se on todellista rakkautta.elämä on niiiiiin ihhanaaaa!!!!
Aloittaja vastaa. Sarkasmi on toisinaan ihan paikallaan. Nyt sinun sanoma jää kyllä epäselväksi. En millllläääään haluaisi sanoa, että olet katkera. Enkä ainakaan, että et ole löytänyt vielä valoa.
Jaa, Suomi 24:jään on alettu kirjoittamaan novelleitakin. Eiköhän aloittajan ongelmat kuuluisi ratkaista sukulaisten/ystävien kesken, eikä yleisöpalstoilla!
No nyt napsahti omaan nilkkaan oikein kunnolla. Kyllä se siitä.
Olipa hauska kommentti. Sinulle pitää ensin kertoa, että kyseessä on novelli. Et itse ymmärrä sitä lukemasi perusteella. Lisäksi et ymmärrä lainausmerkkien tarkoitusta. Et myöskään sitä, että lainausmerkit liittyvät usein tekstin rikastuttamiseen.
Menestystä kuitenkin, ja parempaa jatkoa.
Niuanniemessä jotkut juttelee vähän samanlaisia juttuja.myös anneksessa.mutta nyt kun kaikessa säästetään,niin avo-hoito on päivän sana.
Kolme viimeistä kommenttia. Joopa-joo. Mikä intressi ylläpitäjällä on julkaista tuon kaltaisia "totuuksia" . Potentiaaliset kirjoittajat häipyvät muille palstoille, jopa someihin, jossa jopa nimen näkyminen on fakta. Yllämainittujen kommenttien seurauksena asialliset jutut, koskien sitten mitä tahansa, päätyvät pelkkää turhautumistaan ainakin Suomi24 -sivuilta pois.
Mitä jää jäljelle ...
... että olisiko asiallista poistaa ennen julkaisua tuollaiset kommentoinnit!
Onneksi Suomessa on "vielä" sananvapaus, toisin kuin naapurissa jossa häkki heilahtaa eri mieltä olemisesta...
Niinpä, mutta sananvapaus tarkoittaa myös vastuuta.
"Onneksi Suomessa on "vielä" sananvapaus, toisin kuin naapurissa jossa häkki heilahtaa erimieltä olemisesta..."
Juurikin näin!
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a9bdde0e-59b0-4572-9ff0-6eb43ef9386c
Turkulainen moottorisahajonglööri, Pohjois-Koreassa vieraillut ja siitä kirjoittanut Juha Kurvinen on ollut kahteen kertaan akuutilla suljetulla A1-osastolla.
Kurvinen joutui suljetulle ensimmäisen kerran vuonna 2008 sen jälkeen, kun hänet oli pahoinpidelty laivalla. Aivotärähdyksen vuoksi hän kertoo olleensa sekavassa tilassa.
Kurvinen meni Turun yliopistollisen keskussairaalan päivystykseen. Lääkäri piti Kurvisen hurjia juttuja niin uskomattomina, että kirjoitti tälle M1-lähetteen. Kurvinen oli osastolla neljä kuukautta, ja kertoo päässeensä pois vasta, kun myönsi olevansa "hullu".
Kurvisen tiedot jäivät hoitojärjestelmään. Kun hän vuonna 2013 kävi valittamassa migreenistään lääkärissä, hän sai jälleen lähetteen A1-osastolle.
Varsinais-Suomessa sairaankuljettajana toiminut ensihoitaja Helmi (nimi muutettu) oli viemässä Kurvista osastolle. Hän tunsi Kurvisen entuudestaan.
- Lähete oli suoraan sanottuna ihan päin mäntyä. Lähetteessä lukeneet perusteet eivät olleet totta: hänhän on oikeasti moottorisahajonglööri. Lääkäri ei kuitenkaan uskonut minua, Helmi kertoo.
- Poliisit olivat mukana saattamassa, koska Juha ei ollut halukas lähtemään osastolle ymmärrettävistä syistä.
Ensihoitajan mukaan Juha käveli rauhallisesti sisään osastolle, ja poliiseja ei tarvittu.
Tämä tarina muistuttaa minua, sinisilmää, rajojen asettamisen tärkeydestä.
Rajat on asetettu vain rikottaviksi jos rajojen rikkojalta kysymme.
Mä en käsittänyt tätä juttua yhtään. Onko täältä jotain poistettu, vai miksi jäi jotenkin vajaaksi tämä asia?
Siis henkilö on muuttanut uudelle paikkakunnalle, ja siellä avautunut jollekin asioistaan.
Ne asiat, mistä hän avautui, hän sitten kertoo myös täällä, yleisellä keskustelupalstalla kaikille lukijoille.
Ja sitten?
Hän kirjoittaa lopuksi, että tulkaa kysymään. Mistä pitäisi kysyä ja mitä?
Siitä, että tämä ko. ihminen, jolle avauduttiin, olisi kertonut kaikki eteenpäin, ei ole missään mitään viitettä, ei lausettakaan sinne päin. Ellei jotain kommentteja ole nyt poistettu.
🤔 frendi itkee, puolivälillä pamahtaa
https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008157060.html
melko tuttua välillä
Lämmin neuvo, valitettavasti paikkakunta on kyllä kaltaisellesi analyyttiselle ihmiselle, hyvä aloittaja, väärä. Toisten ihmisten asiat, juoruilu ja omat tulkinnat ovat ne joista ihmiset elävät. Kaikkea hyvää Sinulle jossain nuussa, arvoisessasi kaupungissa.
Unohtakaa nyt muiden kokemukset, ja keskittykää omiinne. Älkää nyt rakkaat kumminkaan jämähtäkö niihin omiin menneisyyksiinne, vaan vain silloin tällöin ja vain hetkeksi, jotta muistatte paremmin nykyhetkenne. Vain siitä nimittäin voitte tehdä paremman, ja se on se, joka vie meitä parempaan tulevaisuuteen. Historian opettaja opetti, että ellei tunne historiaa, ei voi elää nykyhetkeä ... tai noh, jotenkin sinnepäin.
Osanottoni. Kylmää selkäpiitä kun ajattelen mitä olet kokenut. Miten voi uusi tuttavuus olla noin julma? Muistakaa muut, että ei ikinä noin. Jos ihminen ei halua asioitaan kaikkien kuultavaksi, niin älkää kertoko kenellekään!
Eikös asioiten kuulus mennä niin, että kun kaks ihmistä juttelee keskenään, niin asia on kahden välinen keskustelu jonka siltö on ihan lähtökohtaisesti omassa tiedossa pidettävä. itse olen menetellyt koko ikäni näin ja ansaittu luotamus on säilynyt ja säilyy vastakin. luottamus ei mene kuin kerran.
Näin olen samoin aina käsittänyt sen olevan. "Jämpsässä" on toisin :-(