Missä vaiheessa myötätunto saa loppua?

Jättäisin teennäisen hymyn pois. Sinun on kuitenkin siedettävä tuota ihmistä vain työajalla, itse hän joutuu kestämään itseään aina.

Dalai Lama sanoi kirjassaan: how to see yourself as you really are, että ei kaikkia tarvitse yrittääkään rakastaa, mutta jos ymmärtää miten asiat todella ovat, niin voi olla vihaamatta. Vihahan on omassa mielessä ja kehossa.

"Sutra Merestä" meni jotakuinkin niin että: Ihmisen Silmä on suuri meri ja sen impulssit aiheutuvat näkyvistä muodoista. Joka kykenee kestämään sen impulssit, hänen sanotaan ylittäneen meren ja nousseen tukevalle maalle, eikä hänellä ole muuta tehtävää jäljellä hengelliseen elämään liittyen.

Sitten jatkuu samoin: Ihmisen Korva on suuri meri... Ihmisen Nenä... Kieli... Keho... Ihmisen Mieli on suuri meri ja sen impulssit aiheutuvat näkyvistä muodoista. Joka kykenee kestämään sen impulssit, hänen sanotaan ylittäneen meren ja nousseen tukevalle maalle, eikä hänellä ole muuta tehtävää jäljellä hengelliseen elämään liittyen.

_/\_

Työpaikkakiusaaminen ei ole vain kiusatun ongelma, vaan heijastuu koko työyhteisön hyvinvointiin, joka puolestaan vaikuttaa koko yrityksen toimintaan.

Kiusaamista ei tarvitse suvaita. Ota asia puheeksi suoraan kiusaajan kanssa, tarvittaessa luottamusmiehen ja esimiehen kanssa.

Uskonnolliset ideologiat saattavat yhtä hyvin pahentaa tilannetta kuin parantaa sitä, jos ajatuksena on pystyä sietämään kiusaamista loputtomiin.

Ainoa pelko oli että hän menettäisi myötätuntonsa kiduttajiaan kohtaan.
Edeltä sanottu on ihmisen sisäistä kilvoittelua.

Kun olemme Jeesuksessa, Hän kestää kilvoituksen, Kristus on rakkaus.
Pyyteetön rakkaus ei vaadi mitään, vaan rakastaa kaikkia, jopa "vihollisia" jotta he kääntyisi rakkauteen ja saisivat rauhan Jeesuksessa Kristuksessa.
Kristuksen voima on ihmeellinen, toisesta luomakunnasta.

Kiitos ja Kunnia Karitsan veren Jumalalle.

Buddhalaisuudessa on se vika että ilkeälle pitää olla mukava. Ilkeälle ihmiselle pitää antaa kaksin verroin takaisin.

Myötätunnosta en tiedä, mutta minusta tämä liittyy neljänteen eettiseen ohjeeseen, siihen että tulee pidättäytyä valheellisesta puheesta, olla avoin ja suora, aito ja kokonainen, sillä naamion pitäminen on vahingollista ja vie paljon energiaa. Tiedostaa omat tunteet ja motiivit. On kuitenkin epäviisasta olla liian rehellinen sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tahdo meidän parastamme.

En tiedä sanoiko Buddha, Buddhaghosa vai joku muu tämän, mutta tämä vertaus on silti osuva:
Holding on to anger is like grasping a hot coal with the intent of throwing it at someone else; you are the one who gets burned.

Metta, Karuna ja Mudita harjoituksissa ei lopulta ole oleellisinta se harjoituksen kohde, vaan se miten nämä harjoitukset muovaavat omaa mieltämme. Ja ikävä työkaveri voi olla tässä mitä otollisin harjoitusvastus :)
Näiden harjoitusten ensisijainen tarkoitus on heikentää omia taipumuksiamme reagoida eteen tuleviin tilanteisiin taitamattomilla dukkhaa synnyttävillä tavoilla, ja sitä kautta toimia lopulta myös muiden olentojen hyväksi.

Harjoituksen kehittyessä on mahdollista jopa tuntea iloa ja kiitollisuuttakin sopivan kokoisia haasteita kohtaan. Haasteet voi nähdä opettajina, jotka paljastavat meidän omat taimattomat tapamme reagoida eri tilanteissa.
Haasteet ja niiden kohtaamisen myötätunnolla (itseä kohtaan) voi nähdä jopa sinä varsinaisena polkuna.

Metta, Karuna ja Mudita ovat lopulta kuitenkin lähinnä vain tunnetiloja. Taitavia sellaisia.
Siinä vaiheessa, kun on ne ovat tulleet jokseenkin tutuiksi, niitä on mahdollista harjoittaa ilman mitään varsinaista kohdettakaan, ihan vain muistamalla miltä ne tuntuvat ja ylläpitämällä niitä. Lepäämällä niissä.

Jos istumameditaatiossa tulee eteen epämiellyttäviä fyysisiä tuntemuksia, niin myös niihin mielen aversioihin, jotka nousee tällaisia tuntemuksia kohtaan voi laittaa Mettaa.
Buddhalaista The Anger-eating Demon vertausta mukaillen Mettaa voi kohdistaa jokaista epämiellyttävää kokemusta kohtaan nousevaan aversioon.
Tämän asian oppiminen on ollut iso ja paljon iloa tuottanut asia omalla keskeneräisellä matkallani.