Onko täällä muita samanlaisia onnettomia lusmuja kuin minä?
Pariin viikkoon en oo saanu mentyä kouluun. Ärsyttää ajatuskin niistä samoista tyypeistä, kehen en oikein koe mitään yhteyttä. Opiskelupaikassani mättää tällä hetkellä vähän kaikki. Mä en viihdy kyseisessä kaupungissa, en mun ryhmässä, en siinä kämpässä.. Koko ajan tuntuu, et oon väärässä paikassa väärään aikaan!
Masentaa ja tympii välillä aivan tajuttomasi, jonka takia en saa mitään kouluhommiakaan tehtyä.
En kertakaikkiaan viihdy kyseissä paikassa ja oon suunitellut jopa alan vaihtoa. Onko muita samassa tilanteessa olevia? Ja mitä enemmän ja kauemmin lintsaa, sitä suuremmaks nousee kynnys taas palata muiden ihmettelevien katseiden alle.
Pariin viikkoon en oo saanu mentyä kouluun. Ärsyttää ajatuskin niistä samoista tyypeistä, kehen en oikein koe mitään yhteyttä. Opiskelupaikassani mättää tällä hetkellä vähän kaikki. Mä en viihdy kyseisessä kaupungissa, en mun ryhmässä, en siinä kämpässä.. Koko ajan tuntuu, et oon väärässä paikassa väärään aikaan!
Masentaa ja tympii välillä aivan tajuttomasi, jonka takia en saa mitään kouluhommiakaan tehtyä.
En kertakaikkiaan viihdy kyseissä paikassa ja oon suunitellut jopa alan vaihtoa. Onko muita samassa tilanteessa olevia? Ja mitä enemmän ja kauemmin lintsaa, sitä suuremmaks nousee kynnys taas palata muiden ihmettelevien katseiden alle.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse jumitin pari vuotta yliopistolla, opintoviikkoja ei juuri kertynyt kun homma ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Vaihdoin sitten koulua ja opintolinjaa täysin, ja tiedä sitten oliko kyse vaan ympäristön muutoksesta vai uuden koulutusohjelman kiinnostavuudesta, mutta ihan eri tavalla on sen jälkeen sujunut. Nykyään on harvinaista että missaisin luennon, ja pääpiirteittäin kurssit menee ekalla yrityksellä läpi. Fiilis on huomattavasti parempi kuin edellisessä koulussa, jossa ei tosiaan homma tuntunut edistyvän lainkaan.
Saanko kysy, että mitähän mahdat opiskella nyt, ja mitä opiskelit ennen?
Mä olen amk:ssa, ja tuntuu, ettei homma todellakaan etene. En saa opiskelusta oikein mitään irti. Vaikka tehtävät on suhteellisen helppoja ja niitä on vähän, en vaan saa tehtyä mitään. Mä olen niin totaalisen kyllästynyt ja tylsistynyt, ettei mul oo oikeesti mitään ideoita mihinkään töihin eikä mitään intoa niitä tehdä.
Vaikka miten oon yrittänyt ajatella positiivisesti, niin jossain vaiheessa iskee lamaannus. Ja amk:ssahan on se huono puoli myös, että kaikki olisi suoritettava sen tietyn lukkarin tahtiin, koska opintokokonaisuuksien suorittaminen jälkeenpäin on todella hankalaa, ainakin meidän oppilaitoksessamme.
Mä taidan todellakin jättäytyä pois, ja alkaa lukemaan yliopiston pääsykokeisiin. Mä olen sitä tyyppiä, et mitä enemmän hommaa, sitä paremmin pysyy mieli vireänä, ja sitä enemmän riittää innostusta. Täällä tuntuu, et lähinnä aika vaan menee hukkaan!
Heheh, mulla meni just niinpäin, että se AMK:n "pakotettu" lukujärjestys toimii huomattavasti paremmin kuin yliopiston vapaa meininki; ihmiset on erilaisia :)
Aiemmin opiskelin tietojenkäsittelytiedettä, joka tuntui loogiselta vaihtoehdolta lukion jälkeen - olin kuitenkin paukuttanut tietokoneita koko pienen ikäni. Lähinnä se opiskeli kariutui kai siihen, että en sitten kuitenkaan kokenut kursseja mielekkäiksi, eikä todellakaan kiinnostanut käydä paikan päällä luentoja kuuntelemassa.
Nyttemmin opiskelen tuotantotaloutta ja se onkin osoittautunut huomattavasti kiinnostavammaksi, varsin laajalta alalta tulee kursseja käytyä ja kun koulukaveritkin ovat hyvää sakkia, niin mikäpä siinä.
Ei pahalla..Tämä ei koske nimimerkki "Lusmua" millään tavalla, mutta tekstisi sai minut miettimään jälleen yhtä asiaa..Minua suunnattomasti ärsyttää ihmiset jotka pääsevät opiskelemaan ja heittäytyvät sitten "lusmuilemaan",oikein toden teolla. Nämä tällaiset ihmiset ottavat ilmeisesti ensimmäisistä opiskeluvuosista kaiken irti." Ehtiihän sitä opiskella myöhemminkin." Sen verran he kuitenkin käyvät koulussa että saavat nostettua opintotukea.
Ja sitten taas ne jotka oikeasti haluaisivat opiskella ja joilla motivaatio on kohdallaan, eivät pääse edes kouluun.
Itse olen todistanut monta tapausta jossa opiskelija pääsee kouluun ja viettää ensimmäiset vuodet rellestäen ja lusmuillen. Ärsyttävää.
Tämä vain taas minun näkökulmani. Mutta joku asia tässä suomen koululaitoksessa tökkii..
Tsemppiä kuitenkin sinulle "Lusmu". Jos ala ei todellakaan kiinnosta niin vaihda ihmeessä sitten alaa. Mitä sitä turhaa opiskelemaan sellaista mikä ei oikeasti kiinnosta?Ja mitä tuohon lusmuilemiseen tulee niin pieni lusmuilu on välillä ihan tervettä;)Mutta ota kuitenkin itseäsi niskasta kiinni ja tee tilanteelle jotain.Helppoahan se on toiselle noin sanoa, mutta toivon että saat asiasi järjestykseen.
Ymmärrän kyllä mielipiteesi todella hyvin! Koen itsekin usein syyllisyyttä siitä, että koska he kerran minut kouluun valitsivat, pitäisi mun olla kiitollinen ja tyytyväinen siitä, ja yrittää oikeasti opiskella. Monta kertaa on ollu kyl huono omatunto,kun mietinkin, miten ne olisivat voineet ottaa jonkun paremman ja motivoituneemman tilalleni. Mutta mutta.. tehtävien taso ei oikein vastaa sitä mitä oletin. Tuntuu, ettei niissä riitä oikein haastetta, ja on tunne, etten TODELLA pääse kehittämään itseäni. Tämä todella syö motivaatiotani. Myöskin se ettei tääl oo koulun lisäks mitään muuta elämää, lamaannutta, jolloin en saa yksinkertasiakaan juttuja tehtyä.
Koskaan aikaisemmin mul ei oo ollu mitään tämän tapasta..
Lukionkin taistelin läpi, ja jaksoin sen osaksi ystävien ja työn voimalla, joka toi vastapainoa.
Täällä ei niin vaan lähdetäkään kahville, eikä niitä hyviä ystäviäkään oo ainakaan vielä löytyny!
Ja täällä ei sit todellakaan oo mahdollisuutta edes siihen rellestämiseen.. Eläminen on sen verran edullista, ettei oo tarvinnut opintotukea nostaa.
Mä sanoisin et se mikä tökkii, on tää oman normaalin tason alta menevä amk-järjestelmä!
Uskallatko vielä paljastaa mitä opiskelet?:)
Itse olen viettänyt pitkän välivuoden, mikä kuitenkin avarsi ajatuksiani tulevaisuudesta.
Nyt haaveena olisi jälleen opiskelupaikka. Viime vuonna sitä ei kovasta yrittämisestä huolimatta tullut..ja se otti päähän.
Itse ajattelen ehkä niin että sama missä sitä asuu kunhan vain pääsee kouluun, mutta pikku hiljaa sitä alkaa muuttamaan mielipidettään.Eihän pelkkä mukava ja mieluisa opiskelupaikka luo hyvää fiilistä. Myös muun ympäristön, ystävien jne. mahdollisuuksien täytyy olla kunnossa. Minä ainakin tarvitsen ympärilleni samankaltaisia ihmisiä, ja monipuolisen ympäristön, jotta jaksan opiskella. Tai ylipäänsä tehdä mitään.
Pienissä paikkakunnissa se hyvä puoli että muu eläminen tulee halvaksi, vuokrat yms. pienempiä.
Ja mitä tuohon rellestämiseen tulee..;)Kerran kuussa on vähintään pakko päästä rellestämään ja nollaamaan aivokoppansa, muuten ei jaksa;)
Vielä muuten..oletko m vai n? Ei sillä että sukupuolella mitään merkitystä olisi:))
Nainen olen ja sosiaali-alaa opiskelemassa. Olin siis TODELLA onnellinen saatuani tietää opiskelemaan pääsystä, mut nyt pikkuhiljaa masentaa ja pahasti.
Eläminen on todellakin edullista, mikä on ehdoton plussa-puoli. Mutta, kyllä mättää hieman tää sisäoppilaitos-tyyppinen meininki. Kadulla kävelee ainoastaan samat opiskelija-kaverit ja pari mummelia vastaan. Yritä sitten viihtyä vielä sellasessa pienessä kalseassa luukussa kaiket illat, kouluasioita pyöritellessä.
Kyllä mäkin aluks ajattelin, et kyllähän tää aika nyt tässä menee vaikka sisulla, mut toisin kävi.
Ja kehotan sua vielä miettimään tarkasti tota opiskelupaikkakunnan valintaa, ei oikeasti ole sama, missä sitä elämäänsä viettää. Ja jos vielä jonkun pikku koulun satut valitsemaan, jos ei ookaan samanhenkisiä ihmisiä, niin aika yksin sitä tuntee olevansa.
Missa asut?
Oma on häpeäs. Mua vituttaa tollaset selkärangattomat tyypit kuten sinä. Luuletko saavasi tuolla hommalla tulevaisuutesi turvattua? Ja susta ei ole edes valtiolle mitään muuta kuin vaivaa.