Umpimielinen Häme

Muualta muuttaneena, voin todeta että jo liian kauan täällä asuneena olen tullut ympäristöni tuotteeksi.. välittömyys, tunneilmaisullisuus, eloisuus, leikkisyys, huumori ja omana itsenään oleminen on kuihtunut ja kutistunut olemattomaksi.
Naapurit eivät tervehdi., hymyile. Jos koettaa jotain aitoa keskustelua, seuraus on entistä kylmäkiskoisempi etäisyys. Yhteisöllisyyttä ei ole. Vaan taloissakin sisäpiirit, klikit, sensijaan että taloissa olisi yhteisiä tapahtumia vaikka pihalla olisi grillimaja ja vaikka mitä. Vaistoaa vain negatiivisen ja kyräilevän ajattelun ilmeettömyyden takaa.
Yksinäisiä ihmisiä ei pyydetä mukaan mihinkään vaan jätetään suorastaan korostuneesti sivuun. Hallituksen ihmiset kyyläävät vain mahdollisia vikoja, sääntörikkomuksia, huomauteltavaa. Eikö ole kykyä kummoisempaan olemassaoloon, innostavaan ilmapiiriin? Joku näyttelijä kirjoitti jättäneensä Hlinnan koska täällä ei ole taiteilijoita ja ei halua asua sellaisessa paikassa. Näen asian niin että ylipäänsä elämäntaiteellinen asenne, sisäinen henkevyys, inspiroituneisuus puuttuu. Jos sitä jollakulla on, alta aikayksikön täällä se latistuu tasapaksuksi eleettömyydeksi. Ei kannusteta luovia ihmisiä, ei tueta. Jos poikkeaa massasta se ei ole muille mielenkiintoinen seikka vaan vika. Ihminen on laumaeläin. Mutta on sellaisia laumoja joissa ei halua ollakaan...