ONKO 50 VUOTIAS IKÄLOPPU?

Voi sitä jo olla kaikenlaista "kremppaa" ja näkökin alkaa mennä,sekä luku että ulko.
Toisaalta,asuntolainat alkaa olla voitonpuolella,kakarat lopettaa jääkaapin piirityksen lähivuosina ja voi alkaa elämään ihan itselle (ja vaimolle tietysti).
Erästä tuttuani siteeraten "äläpäs ala lietsomaan tappiomielialaa".

Olen kokenut henkilökohtaisesti, että ikävuoteni 50-75 välillä ovat olleet elämäni parhaat. Se edellyttää, että elämä on edelleen kiinnostanut, ts. että on pitänyt huolta terveydestään, että on antautunut innostaviin tehtäviin (joihin aikaisemmin ei ole ollut aikaa), on uskaltanut olla oma itsensä - lopultakin.

Tästä ikäputkesta katsoen viisikymppinen nainen on kukoistavimmillaan. Uskokaa, sillä puhun kokemuksesta!

täysin loppuunkäytetty.
Eikä kelpaa mihinkään.
Säälittävä otus.

useinhan vasta tässä iässä alkaa elämään omaa elämäänsä, kun lapset ovat omillaan ja itselle jää aikaa alkaa harrastaa kaikenlaista pientä.
Jos peili joskus näyttääkin hieman ränsistynyttä kuvaa, niin sehän on nykyajan meikeillä ja ryppyvoiteilla hoidettavissa oleva asia, ja kyllähän tässä iässä kuuluu jo eletty elämä kasvoilta näkyäkin. Naurunrypyt vain kuvastavat sitä, että on sitä ollut elämässä paljon ilonaiheitakin.Jos on tietysti niitä murheitakin, eihän niiltä kukaan säästy.
Mutta kaiken kaikkiaan 50 vuoden ikä on aivan ihanaa aikaa, nauttikaamme siitä koko sydämestämme, sillä se aika ei koskaan takaisin palaa:-)

miten kakskymppisenä ajatteli kolmikymppisten olevan vanhoja ja viisikymppiset olivat jo ikäloppuja haudan partaalla vähintään.
Nyt kun itse hiippailen kohti neljääkymmentä, viiskymmentä ei tunnu mitenkään erikoiselta, ei seitsemänkymmentäkään.

Kai ulkokuori rapistuu itsekullakin, mutta sen voi korvata moninkertaisesti iloisella mielellä ja uskaltamalla elää ja olla oma itsensä.
Paras ystäväni täyttää viiskytkaksi eikä todellakaan ole ikälopun oloinen.Joskus tunnen itseni siinä vauhdissa ikälopuksi...

Ei se ikä ikäloppua tee, riippuu ennemmin miten pysyy terveenä, miten on elämä kohdellut ja omasta suhtautumisesta elämään.

neititokaine j´kijoittek´le sinulle vielä, jos vastaat

Sinä 50kymminen olett vie vielä nuori"tytön hupakkonem½ Jos olet vuelä netissa, kirjoitaa

aikaa. Aion elää 100-vuotiaaksi, eli elämä vasta puolessa välissä. Nythän se elämä vasta on alkanut.
Viimeinkin aikaa vain itselle. Voi tehdä mitä haluaa . Nytkin ajattelin lähteä tuonne aurinkoon rapsuttelemaan pihaa ja nautin siitä.
Hyvät ja aurinkoiset päivänjatkot kaikille :=)))

Tuon ikäloppu-sanan vois laittaa romukoppaan ja haudata :=)))

Voi olla ,että joku kokeen elämänsä niin rankaksi ja on sairauksia ym ja kokee ikälopuksi itsensä.
Minulla tämä on parasta aikaa elämässäni .
Olen terve on lapsenlapset ja mukavia hetkiä paljon . On ystäviä ja olen työssäkin vielä .
En ole mikään rikas ,en omista kauheasti kaikenlaista , ei ole autoa ei ole mökkiä .
Olen ollut aina pieniin asioihin tyytyväinen
Onni ja elämänilo ne tulee ihan muusta kuinmammonasta. Saa olla kiitollinen siitä että pysynyt terveenä mutta siihenkin vaikuttaa varmaan se että on liikkuvainen ja syö vain vähän ja terveellistä .
Haaveita on hyvä olla mutta kaikkien unelmien ei edes kuulu toteutua , ne antavat kuitenkin jotain ihmiselle ne unelmatkin .
Nautin elämästä ulkoilusta ja pukeudun säidenmukaan niin ei säätkään onnistu nujeertamaan .Harrastuksia o njotain oltava se pitää vireessä . Nyt ei ole enää sitä nuoren ihmisen epävarmuutta missään asiassa nyt voi jo olla varma monista monista asioista.
Elämä on kivaa juuri nyt

sitten kun 50 tulee mittariin. Olen viellä alle tuon merkkipaalun, joka tuntuisi olevan joku kriisi-ikä ihmisen elämässä.
Tuskin minulle mitään viidenkymmenen villitystä tuleekaan.
Olen menossa kesällä naimisiin ja oman liittoni virallistamisen jälkeen vietämme tyttäreni häitä.
Uusioperheeseemme kuuluu kaksi murrosikäistä poikaa, jotka pitävät nuorena, tai nuorekkaana.
Kotona on paljon työtä ja käyn vielä työssä kodin ulkopuolellakin.
Minusta juuri nyt elämä maistuu - en tiedä sitten kun tulee viisikymmentä vuotta täyteen - alkaako rupsahtaminen ja kiinnostus asioita ja elämää kohtaan hiipua, tai vielä kauheampaa tuleeko joku hurja viidenkymmenen villitys ! :)))

Ei kai meillä ole mitään sisäänrakennettua mittaria joka sanoo piip, nyt on 50-pykälässä aletaan tässä rupsahtamaan kun on jo ikäloppu.
Kyllä jokainen vanhenee, eräät ennemmin toiset myöhemmin.
Mutta en ole tavannut ketään ikinuorta,paitsi eräs tuntemani 82-vuotias nainen.
Hän sanoi että ei voi käydä eläkeläisten kerhossa koska siellä on vain vanhoja ihmisiä.
Hän on todella nuorekas, löysi äskettäin uuden miesystävän edesmenneen tilalle.
Mies on huomattavasti nuorempi, toivottavasti kestää elämänhaluisen kumppaninsa vauhdissa.

...mutta monelle on viimeinen neljännes alkanut. Mulla on sellainen käsitys, että niin kauan kun peruskunto säilyy hyvänä, ihminen ei tunne itseään ikälopuksi. Vaikka kaikista tärkein on lienee tuo korvien välin kunto. Sitä kannattanee huoltaa, sillä hyvä kuntokaan ei ole niin tärkeä. Paha vika korvien välissä vaikutta henkisen vireyden lisäksi myös fyysiseen kuntoon ja olemukseen, luulen mä.

Jokaisessa iässä on hyvät puolensa, niin tässäkin. Vaikka hyviä puolia tosin en edes miettimällä löydä yhtä paljon kuin huonoja. Tai ehkä niiden painoarvo on erilainen. Mutta se kaikkien tärkein ihmisen alkuperäinen tehtävä on loppuun suoritettu eli poikaset on kasvatettu ja omilla jaloillaan kulkevat, joten siitä on vastuu loppunut.

....pilapiirtäjä Karin eräs piirrossarja. Kuvasarja meni tähäntyyliin: 20-vuotias katseli 30-vuotiasta ja ajatteli, että ompa tuo vanha. 30-vuotias katseli 40-vuotiasta ja ajatteli, että ompa tuo tosi vanha. 40-vuotias katseli 50-vuotista ja ajatteli, että tuohan kuuluisi jo oikeastaan hautaan. 50-vuotias katseli itseään ylävartalo paljaana (siis mies) peilista, pullisteli hauiksiaan ja ajatteli: Minähän olen vielä aivan nuoruuteni kunnossa!

50 täyttänyt on nähnyt ja kokenut paljon, se elämänkokemus on oppi ja tieto, josta on monessa asiassa VALTAVA hyöty. On kuitenkin paikkoja, missä tämä kokemus on vailla arvoa. Se kokemus on hankittu olosuhteissa, joita ei enää ole, se ei ole tämän päivän tarpeellinen informaatio, se on menneestä ajasta.
Tämä on huippumodernin teknologian materialistinen ajatus. Nyt on nyt, nyt ei tarvita sitä mitä oli ennen. Siinä on kuitenkin sama sisään rakennettu usko kuin oli kommunismin aatteessa, että syntyy uusi ihminen. Ei syntynyt. Ihminen on sama. Ihmisten väliset suhteet ja ihmisten tarpeet ovat samat kuin aina.
Ihminen voi käyttää kommunikaattoria mutta ei hän ole sisältä muuttunut siitä kivikauden miehestä, joka 8 päivää hakkasi ja hioi kiven palaa keihään kärkeksi.
Siksi sanon, että minulle 50 täyttänyt ihminen ei ole pois muodista ja ikäloppu, valmis tulla pois hylätyksi.

Luin (!) Tabermanin tekstiä. Lainaan, ei ole sanatarkasti näin, ajatus on:

"Kun pitää kädessä rannan kiveä, jota vesi on hyväillyt, hionut, voi ymmärtää miten paljon on merkitystä että paljon hyväillään.!

Sopii se olemaan osoitus siitä että 50 ihminen on arvokas otus.

olen itse sitä sanomaan. Kysy vaikka itseltäsi.

ei ole ikäloppu!

Hyvällä tsägällä viiskymppinen elää toiset 50v
lisää. Riittääkö se sitten itsekullekkin.
Minulle ainakin...

Minä tunsin jo kolmekymppisen että olen jo vanha, mutta kun pitää terveydestään huolta niin pääsee pitkälle.

Viisikymppinen ei ole vielä ikäkäloppu,
mutta
hänen kannataa pitää aktiivisesti yleiskuntoaan yllä lenkkeily ja kaikenlainen kohtuu-liikunta on lääkettä vanhuuden vaivoja vastaan,
jos liikkuu säännöllisesti ulkona, uimalla , ja pienellä voimistelulla päivittäin
pysyy terveenä , elämä jatkuu näillä lääkkeillä jopa sata-vuotiaaksi,
huomatkaa kuitenkin " rääkki-liikunta " on pahasta, siis miellyttävää kohtuullista kuntoilua kun pitääö yllä pysyy terveenä piiiiiiiiiiiiiiittkkäääääääääääään

on kokemusta asiasta,
edellisellä reseptillä ja hoidolla
nyt v i e l ä terveenä yhdeksänkymppinen,

terv. terve vanhus pitäkää ittestänne hyvää huolta,,
eläkää tervettä elämää,,,

Olen 82v ja tunnen eläväni elämäni parasta aikaa. Onneksi ei ole mitään sairautta. Lenkkeilen melkein päivittäin. Olen elämän riennoissa mukana monella alalla. Päivät vaan tuntuvat liian lyhyiltä; ei kerkiä kaikkea mitä haluaisi.

Kyllä 50nä on vielä vetreä, löysin uuden suhteen silloin, joka jatkuu. Estrogeeniä piti nappailla, että hermot kesti ja sai nukutuksi. Hyvin auttoivat tabut, oli aika tasapainoinen olo. Tosin olen perustyytyväinen, niin että lyhyitä rankanlaisia kriisiaikoja lukuun ottamatta katselen mennyttä hyvillä mielin.

Oliko tuon kysymyksen tarkoitus vastata itse kysymykseen. Ainakin se kertoo sen että minkälaisena oletettavasti tietyn ikäistä ihmistä pidetään muutenhan kysymystä ei olisi edes tehty.
Pitäisikö siis vahvistaa tuota näkemystä vai heikentää. En valitse kumpaakaan. Kokemuksia on yhtä monta kuin kaikkia ihmisiä on ja vastausta johonkin tälläiseen on ihan yhtä monta joten ei tule sen viisaammaksi vastasi tähän miten hyvänsä.

Terveys on iästä riippumatta omakohtaista. Voit olla se ikäloppu jo vastasyntyneenä tai lapsi 80 vuotiaana. Voit taistella ikääsi vastaan tai olla taistelematta tai sitten olla se joka olet.
Yksikään ei ole toistaan parempi on vain oma valintasi kuinka haluat asiat toteuttaa.
Joku voi olla sairas eikä halua parantua tai olla se ikäloppu haluamatta ajatella muuta.
Jos haluaa itseään sabotoida miksi minä olisin se joka sanoo ettet voi niin tehdä.
Jos onnellistaa itseään en ole siihenkään mikään sanomaan vastaan.
Miksi sinun pitäisi olla jotain jotta saisit oikeuden olla olemassa. Kaikki kuolee joskus siihen voit silti vaikuttaa itse onko se aiemmin vai myöhemmin. Elämällä on alku ja loppu, kaikkeen muuhun sillä välillä voit itse vaikuttaa mikä se on .

Jos kysyt oletko jo kuollut tarkista sykeesi ja hengityksesi jos pulssi ei tunnu viiteen minuuttiin olet suurella todennäköisyydellä kuollut, muuten olet vain elävä, et ikäloppu, et nuori, et vanha, et eloisa, et mikään mikä määrittää etukäteen kuka olet. Olet vain elävä.
On turhaa miettiä sitä onko ikäloppu koska sitä voi olla aina. Jos haluat esittää ikäloppua se on toinen juttu.
On paljon parempi elää niin kauan kun hengitys toimii ja sitten kun se ei enää toimi sillä ei ole mitään väliä mikä sinä olet kenelle.
Ei yritetä lopettaa elämistä ennen kuin se oikeasti loppuu, minusta se on ikävintä mitä itselleen voi tehdä

Just kun alkaa olla omaa aikaa, lapset maailmalla. Mies voi alkaa oireilla ja vaimoa pitää vanhana, nuoremmat mielessä. Mutta, mikä pelastus, tuleekin lapsenlapsia ja mummona on mukavaa, vaarista viis :)

Ei ole, koska iäkkäämpikään ei ole. Jos on terve, toimintakykyinen ja varsinkin oikealla, hyvällä asenteella varustettu, niin vain taivas on rajana. - Nm. Lähde liitoon

On se ja mitenkä sitten sen ikänsä ottaa ettää nauttiiko ikäloppuna vai ei. Yli puolet on eletty niin onhan se tavallaan ikäloppua ja erilaista elämä.

Liian pitkään en halua elää jossain odottelemassa kuolemaa. 90v on niin kamalan näköinekin ihminen että yököttävää jos joku noin pitkään haluaa elää.

En halua elää niin pitkään että olen hampaaton syötettävä ja kalju ruttuinen käppyrä.

5-kymppinen on nuori vielä.

Olet oikeassa, unohdin et Nainen myös tekee muutoksia elämässä. Itsekkin tein ja en kadu :)

No kuule tuossa iässähän sitä elää elämänsä parasta aikaa joka päivä, miten niin?

No tänään on parempi päivä kuin huomenna JA huomenna on parempi päivä kuin ylihuomenna jne. Jos ymmärrät ;-)

"" En halua elää niin pitkään että olen hampaaton syötettävä ja kalju ruttuinen käppyrä. ""

( Tuossa nuorena joku kerskui kuolevansa.)

Hoitotahtoosi voisit tuon laittaa, että ''kun olen hampaaton syötettävä ja kalju ruttuinen käppyrä', niin minut saa viedä montun reunalle ja amp.....''

Eli etukäteen ei voi kukaan kerskailla elämänsä lyhyydellä .

5 kymppisinä oltiin vaimon ka Madeiralla, oltiin onnellisia, rakasteltiin :-*

Minäkin olin Madeiralla, mutta mies nimitti hulluksi ja oli todella veemäinen vaikka raitis. Nyt olen jo eronnut, aikansa kutakin.

50 vuotias on nuori.
Venttaa kun olet 70.
Silloin olisit onnellinen,
että olisit edes 60.
Monelle 70 vuotiaalle on kolkuttanut
viikatemies ovella.
Kaksi kaveriani "lähti" juuri.
63 v ja 68v.
Viime vuonna 70v. ja 74v.

Turha miettiä minkänäköinen koppura olisi 80-vuotiaana.
Puolet 70 vuotiaista ei tule koskaan täyttämään 80v.
eikä kaikki ehdi täyttää 70:kään.

5-kymppinen on tulossa miehen ikään ja naisen ikään!

Se on 60 vuotta.

Ei missään tapauksessa ikäloppu. Parhaat vuodet ovat vielä edessä.

Eiköhän se ole niin että itse päättää mitä on
Jagge on 85 v panomies.
TURHA TULLA MULLE SELITTÄMÄÄN.

jOGGE ON LAPIN KOVIN PANOMIES.

5-kymppinen on tulossa miehen ikään
ja naisen ikään!

Se on 60 vuotta.

Näin on, se on totta.

60-vuotiaana olet huipulla,

jos olet liikkunut

ja muutenkin elänyt terveellisesti.

Olen 50 ja surullinen. Monet rakkaat ihmiset kuolleet pois ja lapsetkin pois, omassa elämässään. Vauvaa ei enää voi saada. Kyllästyttää eri tulehdus kierteet joihin ei lääkäreiltä ole apua tullut vuosien varrella. Tekisi mieli matkustella mutta vuosilomat liian lyhyet etenkin talvella. Ikävä 30v ikää kun jaksoi vielä bailata. En jaksa edes kyläillä vaan olen mielummin omissa kuvioissa. Alkoholikaan ei enää sovi. Myös terveys rajoittaa ruokalajit joita syödä. Salilla käyn mutta vaan tavan vuoksi. Ikävä entistä elämää, huoletonta. Nyt vain varron milloin kuulen taas jonkun läheisen kuolleen/sairastuneen. Toki etelässä mieliala nousee hetkeksi. En jaksa edes siivota enää, ei huvita. Koti ei tunnu enää kodilta. Ja kaikki ihmiset ympärillä sekä minä- ollaan niin pirun kunnollisia!!! Töissä kuitenkin olen se iloinen tyyppi joka jo hallitsee kaiken. Töiden vuoksi ei voi koiraa ottaa.. haluaisin mutta joutuisi olemaan liikaa yksin.

5-kymppinen on tulossa miehen ikään
ja naisen ikään!

Se on 60 vuotta.

Näin on, se on totta.

60-vuotiaana olet huipulla,

jos olet liikkunut

ja muutenkin elänyt terveellisesti.

" Neljäkymmentä on nuoruuden vanhuus, viisikymmnentä on vanhuuden nuoruus. " (Victor Hugo) - Nm. Ota nuoresti vain

Kaikkea muuta kuin ikäloppu. Eniten se on kiinni siitä mitä on korvien väissä. Minulla on hyvä kunto joten porskuttelen reippaasti eteenpäin.

Ikä on terveydentila ja myös asenne.

tämä 56 on tälle äijälle just passeli ikä, eipähän tarvitte miettiä mitä muut minusta ajattelee, ajatelkoot mitä lystäävät. minäkään en enään kaikenmaailman paskaämpärien mielipiteistä ole kiinnostunut. nyt ei enään tarvi riekkua naisten perässä yötäpäivää. yöt naisissa ja päivät töissä. onneksi se juna meni jo! nykyään tuo vaatekuosikin on vaihtunut paaaljon mukavampaan! ne buutsi, tiukat fargut ja kypärä kainalossa on vaihtunut tuulipuku ja verkkarit sarjaan..(-; eipä silti, ajopelikin on muuttunut, ennen oli tonninen kawa kahdella pyörällä nyt pitää olla ooppeli neljällä kumilla.. eipä käy kateeksi tämänikäisiä heppuja jotka nyt vasta huomaavat että se nuoruus jäi elämättä ja että se meni jo! jotenkin säälittää kun turvonnut ruho on tungettu tiukkaan nahkapukuun ja isolla rahalla ostettu harlikka ei nuoria mimmejä kiinnosta paskan vertaa.

Tämän keskustelun aloittaja on ilmeisesti alle 30-vuotias elämäänsä tyytymätön henkilö, joka ei ole saavuttanut tavoitteitansa, jos niitä edes ikinä on ollutkaan. Pitäisi tajuta, että kaikki riippuu henkilöstä itsestään. Mutta kun ei haluta ottaa vastuuta omista valinnoistaan, vaan aletaan syyttää yhteiskuntaa ja muita henkilöitä siitä, että itsellä ei mene hyvin.

Ei varmasti ole. Se on nuorempi.

yli 50senä on varaa toteuttaa joitain nuoruuden unelmia, mutta tuntee kuitenkin itsensä niin vanhaksi ettei kaikkea voi edes ajatellakaan. Poikani yritti houkutella minua laskuvarjohyppyharrastuksen pariin ja myöhemmin vuoristokiipeilyyn. Ei vaan taida minulla fysiikka riittää ja ei se korkeanpaikankammo ole iän myötä minnekkään kadonnut. Joku 30:nen nainen sanoi juhannuksena ravintolassa että hän on kiinnostunut tuollaisista vanhemmista miehistä. Ei karannut mopo käsistä, vaan kysyin että joutuisko panemaankin. Maailmaa nähnyt nuorena pienessä mittakaavassa ja kun olisi mahdollisuus nähdä suuremmassa mittakaavassa, niin epäilee ettei ole fyysisesti sellaisessa kunnossa että pärjäisi. Haaaveena muuttaa päiväntasaajan eteläpuolelle ja pistää sinne firma pystyyn. tavallaan erilaisten erityistaitojen osaajat ovat tiedossa, mutta en tiedä suuostuisivatko he panemaan kaikkensa peliin. Tunnen olevani vanha ikäloppu, kun mikään ei oikein kiinnosta enää.

Alkaa tulla seisokki ongelmia, muna ei ota kunnolla eteen ja sillai. Toiseen varviin vaatii pitkää taukoa.
Toista oli reiluna parikymppisenä, eka varvin jälkeen laitoin mallun palamaan, tumppasin röökin ja eikun satulaan.