Oon pahoillani mut mun on pakko..

Hei. Oikeesti. Ei.

Sä selviät kyllä, mulla oli pari vuotta sitten samat ajatukset ja nyt tuntuu että olisin maailman onnellisin ihminen, älä luovuta, vaikka en tunne sua, mä uskon sinuun, kaikki kääntyy parhain päin vaikka nyt ei siltä tunnu, mutta muista, että sä et ole yksin. Paljon ihanaa sinulle❤️❤️❤️

Hei mä välitän susta! <3 Mä lupaan.
Sua kaivataan täällä. Mä kaipaan. Me kommentoijat kaipaamme. Et välttämättä osaa ymmärtääkkään, kuinka huolissaan oon susta :( en edes tunne sua, mutta tahdon sun pysyvän täällä! Lupaan, että vaikka nyt on todella vaikeaa, ajan kuluessa kaikki alkaa varmasti helpottamaan. Nyt, kun koulut alkavat niin jos vaikka kävisit terkalla? :) <3 En pysty käsittämäänkään kuinka vaikeaa sulla on juuri nyt. Mutta mä lupaan, vitsit MÄ LUPAAN, että kaikki helpottaa ja paranee pian..
Sä olet tärkeä ja kuultu <3 Ansaitset apua tähän tilanteeseen. Ja lupaan, että saat myös apua. Voimia todella paljon ja sinnittele, kunnes joku päivä saat apua!!
Mä lupaan (jälleen), että siihen päivään ei tosiaankaan voi olla pitkä aika. Jos yrität heti chattiin, kun se aukeaa? Yritä olla ensimmäinen. Ehkä jokapäiväinen chattiin pyrkiminen (vaikka kuulostaakin masentavalta) voisi auttaa sua kokemaan tietynlaista rytmiä elämässä?
Mä uskon, ettei tää oo vitsi.
Ja teen parhaani, että saat apua.
Mä vannon. Mua kiinnostaa se, mitä sulle kuuluu.
Mua kiinnostaa sun murheet (tarkoitan, että jaksan kyllä kuunnella jos joku purkaa tunteensa).
Vielä kerran, vitsit oon pahoillani siitä, mitä sä joudut menemään läpi just nyt <3 :) Mutta muista, että tämä kaikki saa susta vain entistä vahvemman ja viisaamman.

T: 14-vuotias tyttö, jolla on myös joskus mennyt tosi huonosti, mutta jolla on nyt hyvä olla.

Mä tiedän ton olotilan. Mä tiedän sen liian hyvin. Se tieto siitä ettei kukaan loppuviimeks voi hinata sua sieltä syvyydestä pois. Jos vaan tietäisi millon se kaikki kakka loppuu nii sen vois kestää... Mut kun ei tiedä. Vaikka tunnelin päässä olis valoa nii ei tiiä kauanko se matka sinne kestää ja kestääkö itse sitä matkaa. Oon kerran soittanut 112 tehtyäni jotain jota en voinut enää omin voimin perua. En tiedä miksi soitin, en tiiä miksi mä meinasin tehdä sen. En tiedä olisinko tappanut itseni jos en ois soittanut hätänumeroon. Mut kuolema oli tosi lähellä. Samaan aikaan liian lähellä mut toisaalta sitä toivo et se ois ollu vielä lähempänä. Että olis päässyt kaikesta pois. Oon ollu psykiatrisella osastolla useita kertoja, se on ollut se viimeinen henkireikä. On saanut vähän happee et jaksaa taas sukeltaa ja pidättää hengitystä. En tiedä mikä siinä auttaa mutta ehkä maisemanvaihdos, ehkä se ettei tarvi itse kantaa vastuuta yhden ihmisen hengestä. Ettei tarvitse pitää itseään hengissä. En voi tuomita itsemurhaa, en sano ettei se ois vaihtoehto. En voi sanoo että se ois itsekästä. Mutta sen voin kertoo että toi on vaan yksi vaihtoehdoista ja vaikka se on huono vaihtoehto niin silti se siellä on. Se houkuttele sua mukaansa vajoomaan pohjaan, niin syvälle ettet enää voi nousta pintaan
Ihminen on kuitenkin lajina selviytyjä ja sopeutuja. Ihminen selviää äärimmäisistä tilanteista. Sulla on nuori keho ja lapset selviää uskomattoman hyvin kaikesta. Jos tapat ittes, muista se. Sun keho panee vastaan minkä voi, sun keho yrittää selvitä hengissä
Sun siskolla ilmeisesti on parantumaton syöpä. Muista kuitenkin että myös sä oot tärkeä. Joskus elämä vaan heittää kaikkee p*skaa niskaan mut siitä sit yritetään selvitä
Sekasin-chattiin on aika pitkät jonot yleensä varsinkin iltasin. Silti sinne oon ainakin ite joskus mennyt juttelemaan.
Jos et oo mielenterveyspalvelujen piirissä, kannattaa yrittää kattoo miten sinne pääsisi. Mulla ne itse palvelut ei oo välttämättä auttanut mutta tavallaan se tietty tunne ettei oo tyhjän päällä. Ite otin aluksi yhteyttä mun kunnan perhetukikeskuksen työntekijään. Tonkin rohkeuden keräsin sen sekasin-chatin kautta
Sä tasapainottelet elämän ja kuoleman rajalla. Jos sun olo menee liian vaikeeks etkä pysty enää pitämään itseäsi hengissä, on joskus hyvä vaihtoehto siirtää se vastuu muille. En tiedä tietääkö sun vanhemmat sun tilanteesta mutta jos pystyt nii kerro niille. Lisäks voit soittaa vaikka lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella. Jos se henkilö joka sulle vastaa huomaa sun psyykkisen voinnin nii hän voi neuvoa taas eteenpäin. Jos siis haluat.
En voi kieltää sua tappamasta ittees. Se ei kuitenkaan oo ratkaisu, se on pelkkä huono vaihtoehto. Mutta vaihtoehtoja on monia;
-kokeilla jotain omahoito-ohjelmaa mielenterveyteen liittyen
-jonottaa ikuisuus sekasin-chattiin
-soittaa kriisipuhelimeen tai lasten ja nuorten puhelimeen
-tehdä itselleen lupaus jota et riko (itselläni tämä oli etten koskaan valehtele hoitohenkilökunnalle siitä että voinko luvata olla tappamatta itteeni tietyn ajan kuluessa, tää lupaus on todennäköisesti pelastanut mun hengen)
-tehdä hiljainen hätähuuto (kysyä opettajalta mitä tapahtuisi jos tappaisit itsesi, mainita terkalle sivulauseessa ettet jaksa enää elää, kirjottaa sun vanhemmille viesti ettet tiedä kauanko enää jaksat, mainita jollekulle ettei sun elämä oo elämisen arvoista) sit toivoo että joku tarttuu siihen hiljaseen hätähuutoon ja vie asian eteenpäin
-pyrkiä pääsemään psykiatriselle osastolle
-siinä vaiheessa kun tajuat että oot liian lähellä kuolemaa, että oot hengenvaarassa ja jotain sellasta on tapahtunut mistä et omin voimines pääse eroon, soittaa 112. Se on se tilanne mihin ei oo hyvä päätyä mutta jos päätyy nii parempi soittaa kun kuolla. Jos havahtuu tietynlaisesta kuplasta tai usvasta siihen todellisuuteen mitä on jo tehnyt

Mutta mua on auttanut noista kaikista ehkä jopa eniten se pieni lupaus

Oon ite 15v tyttö, oon käynyt liian usein pohjalla ja oon kiitollinen etten koskaan tehnyt mitään peruuttamatonta. Musta tuntuu edelleen että oon liian nuori tähän maailmaan. Liian pieni lapsi, liian herkkä ja haavoittuvainen joka on joutunut kokemaan liikaa. Osaltaan oon vaan pelokas lapsi ja se pieni pelokas tyttö tulee aina elämään mussa, tapahtu mitä tapahtu
Edelleen musta tuntuu että olin liian herkkä ja hauras tähän maailmaan. Olin enkeli jonka siivet katkesi liian aikaisin. En koskaan saanut itseltäni lupaa olla pieni, hento lapsi. En saanut aikaa vahvistua. Siksi mä arpeuduin. Vaikka mä oon onnellinen, sain liikaa haavoja jotka arpeutui. Se vahvistuminen korvattiin arpikudoksella

Yritä luottaa elämään ja siihen että selviit kaikesta. Ja kun tuntuu ettet selvii, suunnittele sun hautajaiset sekä räväkkä tai kaunis kuolema. Toisinaan mua auttoi hautajaisten suunnittelu, pystyi hetken kokemaan jotain loputonta

Tässä mun ajatuksia. Nää tuskin auttaa mutta nyt tiedät jonkun ajatelleen sua ja käyttäneen aikaa sulle vastaamiseen, jonkun joka susta välittää