Vanhana aamutoimet ei enään suju yhtä sukkelasti
samoin kuin nuorena terveenä
elämän ruuhkavuosina ,
kylppärissä ährääminen vie monta tuntia,
kaikenlaisia eritteitä tulee joka reijästä, raosta,
alapään molemmasta reijästä jätteet tulee pätkittäin,
siinä sitten juokset pitkin aamupäivää helpotusten huoneessa,
jos amulla sattuu kiireellinen lähtö esm. lääkäriin,
kyll tuottaa vaikeusia selvietyä ajalaan sovittuun tapamiseen,
niin ja tietenki nokka vuotaa ,
ettei ehdi niistää,
kyll vanhan elämä loppuvaiheessa on melkosta hommaa, uurastamista,
kuinkahan ne selviää joitten pitää käyttää vaippoja
selvitäkeesn siistinä jokseenki puhtoisena päivän tapahtumista,
--- sitä aikaa odotan kauhulla,
luoja auta
ettei tavi tulla niin avuttomaksi ettei ittekseen pärjää,,,
selviä,,,
samoin kuin nuorena terveenä
elämän ruuhkavuosina ,
kylppärissä ährääminen vie monta tuntia,
kaikenlaisia eritteitä tulee joka reijästä, raosta,
alapään molemmasta reijästä jätteet tulee pätkittäin,
siinä sitten juokset pitkin aamupäivää helpotusten huoneessa,
jos amulla sattuu kiireellinen lähtö esm. lääkäriin,
kyll tuottaa vaikeusia selvietyä ajalaan sovittuun tapamiseen,
niin ja tietenki nokka vuotaa ,
ettei ehdi niistää,
kyll vanhan elämä loppuvaiheessa on melkosta hommaa, uurastamista,
kuinkahan ne selviää joitten pitää käyttää vaippoja
selvitäkeesn siistinä jokseenki puhtoisena päivän tapahtumista,
--- sitä aikaa odotan kauhulla,
luoja auta
ettei tavi tulla niin avuttomaksi ettei ittekseen pärjää,,,
selviä,,,
Vastaukset 48
Vanhimmat
No ei totisesti,
työstä käy
ja
paniikkiin johtuu ja on jokin sovittu lääk. reissu ammupäivällä,
parree tilata vastaanotot ilpapäiväksi,
Jokunen aika sitten
palstalla oli kysymys virtsarakon tyhjentämis vaikeuksista,
onkohan saanu hoita kyseiseen vaivaan,
itselläkin pissa on hidastunu ja tulee pätkittäin
en ole vielä hakeutunu lääkäriin,
onkohan siihen vaivaan olemassa hoitoja,
jos niin minkäläisia,
onko kirurgia jossain määrin mahdollinen /tai pakollinen toimenpide,,
Hikoileeko kukaan "sydänhikeä". Aina kun minulla on pahemmat sydänvaivat
hikoilen kauheasti. Enimmäkseen kainaloista kylmää hikeä. Joskus koko yläkropasta ja päästä. Sanon sitä sydänhieksi.
Liiallinen hikoilu voi olla merkki siitä, ettei sydän voi hyvin – etenkin, jos hikoiluun liittyy rintakipua.
Aika hyvä juttu sydäninfarktista ja sydänoireista, vaikkei infarktia olisikaan saamassa
https://www.studio55.fi/terveys/article/tiesitko-namakin-merkit-voivat-enteilla-sydankohtausta/3409276
Aamulla tai aamupäivällä ei voi kuvitellakaan minnekään lähtevänsä.
Aamutoimet sujuvat etanan vauhdilla ja kestää, että tokenee jotain alkaa tekemään.
Kai vanuuteen pitää vain tottua,
vaikka ei hyväksykkää itteään hitaana ,
--- toisaaltaan tuntuu ettei tähän totu koskaan,
muttuu vaan itteleen äeräksi,
kun mikää ei suju kuin enennen.
onnekksi on viileä päivä, hengityski on helpompaa,
jospa helteistä pääsiin tältä kesältä lopullisesti eroon,,
toivonmukaan....
Tuskinpa enää tulee tukahduttavia helteitä, loppukesän aurinko on armollisempi
.... vai syyskesäkö se on ?
Talvella ei oikein "elä", kevät on ruma, kurainen ja harmaa, kesät on liian helteisiä.
Syyskesä on ihmiselle hyvä aika. Kaikessa kauneudessaan ja kypsyydessään.
Vai mitä mieltä sinä olet ?
Kyllä elokuun kuulaat raikkaat illat ja yöt ovat aina kiehtoneet,,,
----
mutta
olen kevään ihminen,
kun lumet sulaa ja luonto puhee uuteen elämään,
niin minäki,
yleensä herään uudeleen henkiin keväällä,
vaikka olen syntyny syksyn synkkänä yönä, oli satanu lunta, oli ollut pimeetä ja kylmää,
sotaki syttyi kun synnyin,
isä kutsuttiin armeijaan, kaikki oli syntyessäni erittäin synkkää aikaa,
oli vuosi -39v
syksyisin kuolen
varsinki loppusyksystä jouluun aina mieli massa matamaan,
----
usein ihmettelen
kun me ihmiset olemme niin erilaisia,
----
jotkut herää syksyllä uuteen kukoistukseen
nauttivat syksystä sateineen ,
toiset taas keväästä herää uuteen eloon,
----
kunnioita suuresti kaikkia ihmisiä
olemme vain jostain syystä erilaisia,,
onkohan koskaan pohdittu filosofian tavoin,,,,
miksi vuodenaikojen vaihtelut
vaikuttaa ihmisiin niin kovin eritavoin,
siinäpä palstalle pohdittavaa,,,,
Elämä on jotenkin ihan naurettavan typerä juttu,
jota ei kannattaisi ottaa niin vakavasti.
Me hääräämme elämämme kuin muurahaiset pesässä
jotain olevinaan tärkeää
kuhina käy
yritämme etsiä onnea
ja pian huomaamme taistelevamme
aamuisin vaippahousujen kanssa
ja nakkelevamme pilleriä naamaan
että kestäisimme kipujamme
siihen asti kunnes kuolema korjaa.
Siinä kaikki.
Se "ihmeellinen" e l ä m ä.
Heh ,, olipa mukava komentti,
just noin on omaki kohtalo,
se vaan ihmetyttää, miksi olen vielä elossa,
kun kaikki nuorematki kaverit ovat jo kuoleet,
vaikka olivat suosittuja ja kauniita elämänsä aikana,
pitkästyttää kipeenä kuoleman oottelu,
aikaa koitan kuluttaa ja itteäni viihdyttää lähtemällä uimareissuille muutaman kerran viikossa,
paremmin jaksaa kuolemaaki ootella,
Niin ja mihin elämä päättyy, tietenkin kuolemaan, mutta jos sittenkin on se sielu, joka jatkaa "jossain" ja syntyy aina uudestaan?
Lainasin kirjan; Sielujen matka, kirj. Michael Newton.
Olen vasta puolet lukenut, mutta jo alussa hämmästelin, että tämä "sielu" lähtee ruumiista päälaen kautta, kuin savuna/usvana, mutta leijailee sen yläpuolella aikansa, kunnes matkaa jotain valotunnelia pitkin "johonkin" kirkkauteen, jossa on omaisia vastassa j.n.e.
Kirjassa siis tämä psykologi/hypnotisoija vie potilaitaan sinne ns. entiseen elämään ja silloin nämä kertovat, mitä siellä tapahtuu ja siellähän tapahtuu enemmän kuin maaseudun juoruakoilla, jotka tunnetusti tiesi kaiken. D
Olen siis epäilevä, mutta luen kirjan loppuun, josko uskoni muuttuisi, mutta tuskin.
Ainoa uskoni lapsuudesta on säilynyt ja se on usko johonkin Luojaan ja Korkeimpaan johdatukseen, vaikka niitäkin vastaan olen ollut , mutta kun hätä ja huoli on suurin, niin aina ristin käteni ja rukoilen.
Onneksi Joulupukki ja Noidat ovat kaukana minusta ja taitaa olla kyllä tuon kirjankin sisältä, mutta eihän sitä tiedä, kunnes olen kirjan lukenut ja siihen on viellä toinenkin jatko osa.
Minä olen jostain syystä ollut lapsesta asti uskovainen, jotenki olen tajunnut jumalan ja jeesuksen olemassa olon aina,
mutta
jostain syystä olen aina tuntenu että olen eläny enneki,
ihan konkreettisia tuntemuksia on tullut vahoista mukulakivikatujen kohdalla
ihan kuin sieluni silmin olisin nähnyt hevos-liikenteen kärryineen niillä kaduilla,
ja ne vant puurakenteiset talot ym.
uskon myös että jumala ja jeesus antaa minulle anteeksi moiset tuntemukset ja ajatuksen mahdollisesta sielunvaelluksesta,
sillä uskon myös että jumala tietää minusta kaiken paremmin kuin ikinä minä itse,
joten luotan jumalan kaikkivoipaan valtaan
siunakseen ja elämän ohjailuun,,,,,
Luin+erään+paljon+myydyn+kirjan+"tuonpuoleisessa"+käynnistään.
Jonkunlaisia levitaatio-ilmiöitä ihmiset ovat voineet kokea ja tulkinneet olleensa elämän ja kuoleman rajamailla, tulkinneet kokemuksensa omalla tavallaan. Ne, jotka ovat sellaisista kokemuksista kertoneet, ovat sanoneet, että he lakkasivat pelkäämästä kuolemaa.
On se totta
kuoleva näkee jotain ihanaa
mutta mitä ?
veljeni vastikään kuoli , hän sanoi kuolin-päivänään sairaalassa, tiesi kuolevansa,
hän näki jotain ihmeelistä,
kysi minulta onkohan se totta,
sanoin on se totta,
en sitten tiedä tuottaako aivot muistoja kuoleista omaisista,
kun verenkierto aivoissa heikkenee ja loppuu,
vai mistä syystä kuoleva näkee jotain kirkkautta ja kuoleita omaisiaan,
se askarruttaa jälkeenjääviä kyllä,,,
Voisiko elintoimintojen heiketessä aivojenkin toimintahäiriintyä, tajunta heikkentyä vähitellen, yhtä sumua vain ehkä ja valonvälähdyksiä, jos vähitellen hiipuu. Äkkikuolemassa ei ehdi "nähdä" mitään.
Taas ollaan kuolemassa.
Katsokaa välillä hyvä sarja Teemalta "Loistava ystäväni" klo 20 alkaa.
Siinä on "elämän makua".
Mikä sesonki on menossa?
Tänään 6.8 tulee Teemalta klo 20 "Loistava ystäväni" osa 8/8.
Lila meni kihloihin.
Olen katsonut vain kuudennesta osasta alkaen, kun en ole aikaisemmin huomannut sarjaa.
Avasin sattumalta telkkarin, en tiennyt sarjasta enkä sen kirjoittajasta oikeastaan mitään
Sinä on toinenkin sesonki jo näytetty televisiossa joten tää on uusintana. Sarjahan on aivan fantastisen hyvin tehty, italialaisilla näyttelijöillä, jotka ovat lähes tuntemattomia ja aidoissa miljöissä kuvattu. Ferranten Napoli-sarja on monipohjainen, kahden tytön kasvukertomus ja käsittelee laajasti naisten välistä ystävyyttä, äiti ja tytär-suhdetta, köyhyyttä ja miten se koskettaa perheiden elämää, ajan ja senaikaisen yhteiskunnan kuvauksena todella loistava.
Minulla meni jonkin aikaa ennen kuin päätin kumpi tytöistä oli se "loistava ystävä."
Kolmannen sesongin filmaus on meneillä juuri nyt Toscanassa ja sen pitäisi olla valmiina piakkoin.
No kumpiko se loistava ystävä oli?
Lenu pitää Lilaa loistavana ystävänä, kun taas Lila pitää Lenua samana. (Minun tulkintani)
Ei voi olla totta! Tännekkin tuota Ferranttea tuputetaan!
En ole ollenkaan seurannu kyseistä sarjaa,
olen täysin ulpalla tuon jutun suhteen,,, sori,,,,,,
Mitä saatanan ferrantea, onko sitä myytävänä viinakaupassa?
Ei ole, viinakaupassa on Fernet Brancaa.
Päivän paras, kiitos!
Eikö se ferrante ole hyönteismyrkkyä, saa luteet ja täit hävitettyä?
Äitini kertoi aikoinaan
oli nuorena saanut syd. kohtauksen äkkiä synnytyksen jälkeen, tavallaan oli kuollu,
hän oli siitä selvinny elvytyksen ansiosta,
hän kertoi samaa,
oli nähnyt valtavaa kirkkautta ja hyvää oloa,
hän oli liitäny kirkaudessa kohti kirkasta valoa,
mutta
hän oli tuntenu jokin tarttui häneen kiinni, oli vääntäny lujasti,
hän palasi takasi,
hänen oma äitinsä oli siinä tilanteessa puistellu ja huutanu
älä kuole , älä kuole, et saa kuolla, kun oli pieni vauvakin just syntyny,
--
samoin veljeni näki kirkkautta ja kuoleita omaisia kuollessaan,
suru on puserossa
vaikka veljeni oli mua vanhempi
ja kuolema oli jo luonnollinen tapahtuma, heikon kunnon vuoski,
Tuliko veljesi kuolemansa jälkeen kertomaan, että näki kirkkautta ja omaisia kuollessaan? Yleensä vain nämä, jotka ovat vielä ns. pelastettu kuoleman hetkellä, ovat voineet kertoa, mitä näkivät sillä hetkellä, kun elämä oli loppumaisillaan.
Toivoisin olevan jotakin kuoleman jälkeen, mutta vaikea on siihen uskoa. Aivot tuottavat hapenpuutteessa näitä valoja sun muuta, kun on kuolemassa, mutta pelastuukin niistä kertomaan.
Mihin puu kaatuu, siihen se maatuu.
Juuri näin
hyvä kysymys,
hän näki sen tai ne näyt hiukan ennen kuolemaansa,
hän pystyi vielä komunikoimaan,
kysi minulta onkohan se totta mitä siellä näin,,, nyyyyh,,,
se oli koskettava tilanne,,,
Päätä särkee,
mitä söis,
mikään ei maistu,
assua
ennenvanhaa laittoi vaikka minkälaista ruokaa perheelle,
nyt kun yksin on,
ei osaa laittaa ruokaa,
eikä mikää ruoka maistu enään hyvälle,
Syö edes jotain niin päätä lakkaa särkemästä.
tiedän,,, ei lakkaa särkemästä,,,,,,
sain tietää sairaala reissullani,,,
onneksi päänsärky on vielä levää,
en tiedä mitä tuleman pitää ja milloin
se jäi salaisuudeksi ainaki toistaiseksi,,
Laita hyvä voileipä, päälle voita, juustoa ja jos on, niin kinkkuakin, lisäksi kurkkua.
Juo lasi kylmää maitoa päälle.
Syömättömyyskin aiheuttaa päänkivistystä.
Totta on, että lisääntyvä ikä tuo ongelmia.
Jopa seksissä on sellaista tuntua, kuin märkä palaisi.
Palaa kuiteńkin.
voi kauheeta,
sinullako vielä on jonkinlaista seksiä, voi kauheeta, kuinka se vielä muka onnistuu,
mulla loppuis seksi jo 22 vuotta sitten
olin alle kuusikymppinen, miehellä ei enään seisonu,
enkä sen jälkeen ole seksiä harrastanu kenekää kanssa,
nyt ole komeesti yli kahdeksankymppinen, alle yhdeksän kuitenki
Yksi muistisairauden merkki voi olla, että iäkkäänä seksiasiat alkavat ylikorostua
ja puhuu niistä usein. Ei muista enää ikäänsä.
Siitä puhe mistä puute, sanoo sananlasku.
Viittaaminen muistisairauteen tässä yhteydessä on luonteenomaista monelle vanhalle akalle, joka inhoaa omaa miestään.
Kuule kikkelis kanssa joka hetki hyörivä kränäukko, joka kirjoitat:
"monelle vanhalle akalle, joka inhoaa omaa miestään."
Useimmilla ei ole enää miestä, mutta moni "vanha akka" tajuaa silti miseten muistisairauden oireet.
Vuodet menivät jylinällä ohi
kuin pikajuna, vaunu vaunun perään
kun itse seisoin lakkautetulla asemalla
niitä laskien.
Siltä tuntuu nyt, kun
kaikki junat ovat menneet,
ja hiljaisuus vallitsee.
Tuopa oli hienosti sanottu! Juuri tuollainen olo minullakin on.
Ihan samanlainen tunne on minullakin. Valtava kohina, elämän/ohikiitävien junien
kohina
on vaimennut
seison yksin tyhjällä laiturilla.
Parempi ryvettyä kuin kivettyä,
parempi olla naurettava kuin lakata nauramasta.
-Ilona Reiners
Ryvettyminen on elämää. Kivettyminen on kuolemista.