Olen ollut nyt kolme viikkoa kipeän polven takia sairaslomalla. Ensi maanantaina on aika kirurgille, joka päättää jatkotoimenpiteistä. (todennäköisesti tähystysleikkaus) Polvi on ollut tosi kipeä, en ole juurikaan pystynyt kävelemään, polvi on ollut turvoksiaa jne. Nyt kun aika kirurgille lähenee, tuntuu että polvi on jo paljon parempi. Ei ole enää niin turvoksissa, pystyn melkein linkkaamatta kävelemään, pystyin jopa nukkumaan pari yötä ilman särkylääkettä( tosin huonosti). Mietin tässä jopa sitä, että peruisin lääkäriajan, vaikka tiedän että sinne on mentävä ja saatava polvi kuntoon. Koska minua ei ole koskaan leikattu, hieman pelkään sitä ja tiedän, että nämä tuntemukset ovat pitkälti psykologisia, en voi silti mitään tunteilleni. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja miten niistä voi päästä eroon?
Ihmeparantuminen
Jänishousu
61045
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itselläkin oli polvi paskana, tai taitaa olla edelleenkin. koin monta kertaa tuon ihmeparantumisen. no minulle moni oman paikkakunnan lääkäri sanoi melkein suoraan et keksin koko kivun. No sitten helmikuussa polvi oli jo niin kipeä että en pystynyt nukkumaan kuin tunnin korkeintaan putkeen. hakeuduin helsinkiin eräälle polviin erikoistuneelle ortopedille. Lääkäriin varatessa aikaa polvi oli tulessa. kun neljä päivää myöhemmin matkasin helsinkiin ei polvi ollut ollenkaan kipeä eikä mitään. ei pientäkään turvotusta. No menin kuitenkin sitä näyttämään ja tuomio oli heti tähystykseen ja päälle sain kuunnella kunnon haukkumiset siitä kun en ollut hakeutunut hoitoon aiemmin kerroin että olen täällä käynyt useasti lääkärissä jne. Hän sitten haukkui tämän kaupungin lääkärit ja varsinkin sen ortopedin kenellä täällä kävin...
sitten löytyi?
kierukkassa oli muutama repeämä. yksi oli kiinnitys kohdassa ja se painoi. tuntui kuin joku olis ruosteisella puukolla vääntänyt tosta lumpion sisä sivusta
Mene ihmeessä käymään tohtorilla ei sitä kumminkaan heti leikata ja väkisin.Keskustele oireista ja jos polvi alkaa rauhoittumaan niin pyydä konsultointia fysatrille mahdollinen kuntoutus ja konservatiivinen hoito ja jos se ei auta niin voihan sitä taas palata leikkausharkintaan.Tosin polvessa voi olla semmosia vikoja jotka vaativat operoinnin ja on heti nähtävissä ettei kuntoutus yms. auta.Ortopedi kyllä tietää nämä asiat.Kuulostaa kyllä aika pieneltä leikkaukselta verrattuna moniin muihin.
Katkaisin polven eturistisiteeni pari vuotta sitten ja edessä oli tähystysleikkaus. Odottelin leikkaukseen pääsyä 6 viikkoa ja polvi parani tuona aikana sellaiseen kuntoon, että mietin leikkaukseen menemisen järkevyyttä. Polvi ei ollut enää kipeä, mutta muljahteli välillä. Vaikka olen jo aikuinen mies ja aikamoinen jänishousu, niin menin kuitenkin leikkaukseen. Tähystysleikkaus tehtiin nukutuksessa ja herättyäni sairaanhoitaja tarjoili konjakkia, enkä tiennyt leikkauksesta yhtään mitään. Muistan vain, että ennen leikkausta sain maskin naamalleni ja hoitaja sanoi, että kohta nukuttaa. Eihän tuo nukutus ihan riskitön ole, mutta kannattaa harkita/pyytää, jos kovasti jännittää. Minut leikattiin yksityisessä sairaalassa ja kaikki meni tapaturmavakuutuksen piikkiin. Positiivinen kokemus, jos nyt leikkauksesta voi niin sanoa.
Muistan sellaisenkin jutun, että eka kerran mentyäni lääkärille polvestani, lääkäri antoi minulle vaatimuksestani puudutuspiikin polveen, ennenkuin poisti ruiskulla polvestani nestettä :).