Olitko kiusattuna? Kerro tarinas!

Talvella 1985 Marko Annala seisoi kotinsa pihalla paljain jaloin, umpihangessa. Hän yritti vilustuttaa itsensä, ettei tarvitsisi mennä kouluun. Annala oli 13-vuotias ja seitsemännellä luokalla isossa koulussa, johon oli tullut uutena oppilaana pieneltä ala-asteelta.

Yläasteen ensimmäisinä päivinä hän oli sattunut kävelemään keskelle tilannetta, jossa isommat pojat neppailivat pullonkorkkeja toisiaan päin. Yksi korkki osui Annalaan. Se oli hetki, jolloin hän valikoitui 9- ja 10-luokkalaisten poikien kiusaamisen kohteeksi − ilman mitään erityistä syytä.

− En ehtinyt saada yhtään ystävää yläasteen alkaessa, vaan jouduin saman tien kiusatun rooliin. Kukaan ei halunnut olla kaverini, koska kaikki pelkäsivät, että joutuisivat itsekin kiusatuksi, sanoo nyt 48-vuotias Annala.

Koko seiskaluokka meni kiusaamisen sietämisessä ja sen välttelyssä. Arvosanat laskivat. Kiusaaminen oli rankkaa, sekä henkistä että fyysistä. Annalan omin sanoin se oli suunnitelmallista pakottamista tekoihin, joita hän ei olisi halunnut tehdä.

Kun lukuvuosi päättyi, Annala tajusi helpotuksekseen, että kiusaajat siirtyisivät toiseen kouluun. Piina päättyi, mutta vuosi varjosti pitkään Annalan elämää. 13-vuotiaan mieli oli käynyt hyvin synkissä ajatuksissa.

On tavallista, että kiusatuksi joutuneet lapset ja nuoret oireilevat myöhemmin ja kokevat monenlaisia mielenterveysongelmia − etenkin, jos heitä ei ole osattu auttaa kokemusten aiheuttamien tunteiden käsittelyssä.