Naapurin kaksoiselämä, osa 10

Markku palasi pian ja pyyteli vielä anteeksi keskeytystä. Sanoin että ei se haitannut.

- ”Mihinkäs me jäätinkään? Jaa, tosiaan, sinun piti sovittaa niitä käsineitä, eikö niin?”, kysyi Markku.

- ”Tuota... niin..”, vastasin pikaisesti, sillä tunsin itseni hieman malttamattomaksi päästä kokeilemaan käsineitä päälle. Vatsanpohjassani kipristeli mukavasti. ”Öh...Tuota.. mitenkäs nämä pitäisi saada käteen, kun ne näyttävät aika tiukoilta?”, sain kysyttyä jotakuinkin normaalilla äänellä.

- ”Sitä varten on olemassa esimerkiksi talkkia, jota käytetään hyvin usein, mutta on myös kehitelty neutraali ihoa liukastava aine, joka suihkutetaan iholle, minkä seurauksena lateksivaate on paljon helpompi pukea päälle.”, Markku selitti asiantuntijan ottein. ”Kuinka ihmeessä Markku tietää noin paljon lateksista?”, ajattelin kuunnellessani hänen selostustaan.

- ”Jos haluat, niin voit kokeilla sitä ainetta myös, niin huomaat, että pukeminen on paljon helpompaa. Minulla ei sitä nyt tässä ole, mutta toimistossani on vajaa pullo. Mennäänkö sinne, niin saat sitten ihan kaikessa rauhassa pukea käsineet päällesi. Voin auttaa jos haluat, mutta voin poistuakin, jos haluat kokeilla yksin. Sopiiko?”, ehdotti Markku hieman hymyillen ja jatkoi: ”Lateksiasujen päällepukeminen ei tosin ole niin yksinkertaista mitä äkkiä voisi kuvitella, mutta niksit oppii kyllä nopeasti kun joku ne neuvoo.”

- ”No... joo miksei, mennään vaan.”, sanoin ja ajattelin, että parempi siellä on kokeilla käsineitä kun keskellä liikettä, jonne voisi muita asiakkaita ilmaantua milloin hyvänsä. Olisi nimittäin tosi kiusallista seistä lateksikäsineet päällä muiden tuijoteltavana..

Kävelin Markun perässä lateksivaateosaston peräosaan hänen toimistoonsa, joka oli siisti ja valoisa. Toimistossa oli suuri ikkuna, josta näki suoraan liikkeeseen, mutta liikkeestä ei nähnyt toimistoon. Se selittikin sen, kuinka Markku oli minut nähnyt. ”Taas yksi arvoitus vähemmän.”, ajattelin.

- ”Ole kuin kotonasi.”, Markku heitti keventääkseen ilmiselvää jännitystä, joka minusta varmasti näkyi kauas. ”Haluaisitko kahvia?”, hän kysyi sulkiessaan toimiston ovea.

- ”Joo, kiitos”, vastasin nieleskellen.

Markku kaatoi kahvia kahteen mukiin, toisen minulle ja toisen itselleen.

- ”Annapas kun otan hintalaput ja muut pahvikoristeet pois niistä käsineistä, niin sitten niitä on mukavampi kokeilla.”, Markku sanoi. Ojensin käsineet hänelle ja kahvia hörppiessäni katselin, kun hän varovasti irrotti kaikki liput ja laput käsineistä. Hän ilmiselvästi varoi rikkomasta niitä. ”No niin, oletko valmis?”, hän kysyi äkkiä.

Sydämeni löi muutaman ylimääräisen lyönnin ja suutani alkoi kuivaa. Hörppäsin vielä hieman kahvia ja sanoin olevani valmis.

Markku otti ensin mustan suihkupullon esiin ja lähestyi minua. - ”Hyvä, sinulla onkin hihaton paita, niin ei tarvitse sitä murehtia.”, hän sanoi ja tarttui vasempaan käteeni nostaen sen vaakasuoraan eteeni. Markun kosketus ihollani sai minut värähtämään, minkä Markkukin taisi huomata, koska hieman hymyili. Hän suihkutti huolellisesti ainetta ympäri käteni, aina sormenpäitä ja sormien välejä myöten! – ”Tämä aine siis vähentää kitkaa lateksin ja ihon välillä ja helpottaa pukemista huomattavasti.”, Markku sanoi. ”Ja nyt sitten itse asiaan..”, hän sanoi poimien vasemman käsineen käteensä ja alkoi rullata käsineen pitkää vartta hieman kokoon.

- ”Supista hieman sormia kokoon ja pujota sitten kätesi sisään.”, hän sanoi. Tein kuten Markku neuvoi. Käteni tuntui liukuvan jonkin matkaa pitkän varren sisään kunnes tunsin, että käsi ei mene pidemmälle.

- ”Asettelen nyt sormesi käsineen sormiin, joten voit hieman levittää sormiasi, niin se sujuu helpommin”, Markku ohjasi taas minua. Levitin sormeni, mutta ne eivät levinneet kovin paljoa. Katsahdin Markkuun ja luulen hänen tienneen, mitä ajattelin. – ”Ei hätää, käsine ei ole liian pieni vaan juuri oikean kokoinen. Näet kohta.”, hän rauhoittavasti selitti. Hän veti varovasti käsineen sormet kohdalleen ja pian koko käsi rannetta myöten oli puettu käsineeseen. Käsineen puristus sormieni ympärillä ja kämmenselässä tuntui käsittämättömän pehmeältä. Suutani kuivasi taas, mutta en edes ajatellut hörppääväni kahvia, sillä kädessä oleva tunne oli niin ihana, ette halunnut pilata sitä keskeytyksellä. Nyt Markku rullasi auki kokoon käärimäänsä käsineen vartta ylös käsivarttani pitkin ja varovasti mutta määrätietoisesti tasoitteli rypyt ja mutkat pois käsineestä. Kuta pidemmälle Markku pääsi käsineen varren kanssa, sen enemmän kihelmöinti vatsanpohjassa kasvoi. Käsineen pitkä varsi ulottui lähes kainaloon asti ja se puristi hellästi mutta suhteellisen tiukasti käsivarttani kauttaaltaan. Puristava tunne oli sanoinkuvaamattoman seksikäs! Tunsin kuinka vatsassa ollut kihelmöinti siirtyi hieman alemmas, minkä seurauksena aloin hieman kostua jalkovälistäni. Toivoin, että en kostuisi enempää, sillä Markku saattaisi huomata sen ja se olisi aika noloa.

- ”Noin! Sehän sopii aivan loistavasti sinulle ja on juuri sopivan kokoinen!