Naapurin kaksoiselämä, osa 11

Haluatko pukea itse tuon toisen käsineen päälle?”, Markku kysyi ottaessa kulauksen jo hieman jäähtyneestä kahvistaan.

- ”Joo.. voisin mä yrittää..”, sain sanotuksi.

- ”Selvä. Muistatko miten äsken tein?”, Markku kysyi.

- ”Krhm... luulisin niin.”, vastasin ääni hieman väristen.

Markun puhelin pirahti soimaan ja hän vastasi siihen heti. - ”Anteeksi, Satu, mutta Riikalla tuolla tiskillä on jotain kysyttävää. Käyn siellä mutta tulen pian takaisin. Sinähän voit pukea sillä aikaa. Sopiiko?”

- ”Joo..sopii.”, vastasin taas lyhyesti, sillä pitkien lauseiden muodostamisesta ei nyt jostain syystä tahtonut tulla oikein mitään. Markku lähti sulkien oven perässään ja jäin yksin hänen toimistoonsa.

Aloin pukea oikean käden käsinettä päälle samalla tavalla kuin mitä Markku oli näyttänyt vasemman käsineen kanssa. Ilokseni huomasin, että pukeminen sujui melko hyvin yksinkin. Tasoittelin huolellisesti kaikki rypyt ja suoristin mutkat. Vertasin aikaansaannostani vasempaan mallikappaleeseen ja ajattelin, että suoriuduin tehtävästä oikeastaan aika mallikkaasti. Kääntelin pitkiin käsineisiin verhottuja käsiäni edessäni tarkastellen kriittisesti itse pukemaani käsinettä. Oli pakko myöntää, että tehtävä oli sittenkin onnistuneesti suoritettu. Kauttaaltaan hellästi, mutta silti ihanan tiukasti puristava samettisen pehmeä tunne käsivarsissa oli varsin...kiihottava. – ”Miltäköhän lateksikäsineeseen puetun käden kosketus tuntuu iholla?”, pulpahti mieleeni. Puna lehahti poskilleni ja tunsin kostuvani hieman lisää. ”Mitäpä jos kokeilisin äkkiä?”, tuumin. Käännyin toimiston ikkunaa kohti, jotta näkisin milloin Markku olisi tulossa takaisin ettei hän pääsisi taas yllättämään minua kuten aiemmin. Hitaasti kohotin vasemmalla kädellä paitani helmaa ja hivutin oikeaa kättäni rintojani kohti. Kun laskin käteni vasemman rintani päälle, tuntui kuin olisin saanut sähköiskun. Nännini jäykistyi salamannopeasti rintaliivin puristuksessa ja tuntui kuin rintani olisi ympäröity sametilla. Laskin rintaliivin kuppia alaspäin sen verran, että pystyin ottamaan koko rinnan kämmeneni puristukseen. Puristin rintaani kevyesti, sitten hieman lujempaa ja samettinen tunne voimistui. Tunsin selvästi nännini lateksikäsineen kämmentä vasten käsineen ihanan tiukan pinnan läpi. Se oli taivaallisen ihana tunne! Vapisin suorastaan kun pyörittelin kättäni nännin päällä. ”Voi luoja, miten hyvältä tuntuukaan!”, ajattelin lähes sekopäisenä himosta, jonka nuo käsineet aiheuttivat. Pikkuhousuni olivat jo aivan kosteat ja pelkäsin, että kosteus näkyy jo kohta läpi. En kuitenkaan jaksanut kiinnittää siihen sen suurempaa huomiota. Paloin halusta saada koskea myös oikeaa rintaani näillä käsineillä. Huohotin selvästi ja alapäätäni kihelmöi sen merkiksi, että olin lähellä saada orgasmin. Uskomaton tunne! Kun vasemman käden kämmen osui oikean rintani nännille, en voinut enää vastustaa, vaan laukesin rajusti nytkähtäen vasten Markun työpöytää. Siirsin nopeasti käteni pois rinnaltani ja nostin liivieni kupit paikoilleen, jotta nännini eivät törröttäisi paidan alta. Henkeä tasaten sain koottua itseni jotakuinkin normaaliin olotilaan.

Näin Markun lähestyvän toimistoa ja ajattelin itsekseni: ”Olipas taaskin nappi ajoitus. Toivottavasti Markku ei huomaa mitään..”

- ”Vau!”, Markku sanoi sisääntullessaan ja hänen katseensa vaelteli päälle pukemissani käsineissä. ”Ne ovat kertakaikkiaan huikaisevan upeat!”, hän kehui.

- ”Nii.. kyllä nää tosi hienot on ja tuntuvatkin tosi mukavilta.”, vastasin ja jatkoin heti perään: ”Luulen, että mä otan kyllä nää käsineet ja sitten tommosen samanlaisen pullon tota ainetta. Tota... eiks näiden pitäis kiiltää kanssa?”, kysyin ääni väristen.

- ”Joo, tosiaan! Hei, mä annan sulle kiiltoaineen kaupan päälle. Tiedä, vaikka tulisit useamminkin shoppailemaan!”, Markku vastasi ja vinkkasi silmää hymyillen hieman ilkikurista hymyä.

- ”Kyllä mä varmaan jossain vaiheessa jotain keksin”, vastasin ja uskalsin jo hymyillä hieman takaisin.

Hienoista haikeutta tuntien riisuin käsineet kädestäni ja Markun ohjaamana suunnistin tiskille maksamaan ostokseni. Tiskillä työskentelevä Riikka kertoi summan ja totesi siinä sivussa: ”Nää on siis niin ihanat, että vau!”. Hymyilin tuolle kommentille ja tein lähtöä liikkeestä. ”Kiitos ja hei.”, huikkasin ovelta.

- ”Kiitos itsellesi ja tervetuloa uudestaan!”, Markku vastasi ja heilautti kättään.

Suljin liikkeen oven ja puhalsin ilmat keuhkoistani ulos. Olin tehnyt sen! Riemun tunne täytti minut ja kiirehdin askeleitani kotia kohti. Tämän illan ohjelma tulisi todennäköisesti pitämään sisällään käsineisiin tutustumista varsin tarkkaan... Nauroin itsekseni puolessa välissä matkaa, olin niin tyytyväinen itseeni ja ajatukseni lensivät jo tulevassa illassa!