Naapurin kaksoiselämä, osa 19

Seuraavana päivänä aamupäivän askareet sujuivat kuin horteessa, sillä ajatukseni olivat jo kauan olleet tämänpäiväisessä tapaamisessa Kirsin kanssa. Eilisillan tapahtumat olivat vielä mielessäni ja aina kun sitä ajattelin, alavatsaani kihelmöi – sen verran ihanan kokemuksen olin Kirsiltä saanut. Kävin suihkussa ja pesin itseni huolellisesti joka paikasta. ”Eihän sitä tiedä mitä tänään tuleman pitää.”, ajattelin hymyillen. Puin normaalit arkivaatteet päälleni ja lähdin Kirsin luokse.

Soitin ovikelloa vaikka minulla oli avainkin asuntoon. Avaimen käyttäminen nyt vain ei oikein tuntunut sopivan tilanteeseen. Sydämeni pamppaili hieman tiheämmin kun kuulin jonkun lähestyvän ulko-ovea. Kirsi avasi oven ja pyysi minut sisään.

- ”Hei, Satu!”, Kirsi hihkaisi iloisesti. Hän oli pukeutunut tyylikkääseen taivaansiniseen silkkiseen lyhythihaiseen paitapuseroon ja laivastonsiniseen polvipituiseen suoraan hameeseen. Jalassaan hänellä oli tummansiniset korkeakorkoiset lakeerisandaalit. Meikki oli taas hyvin hillitty, joskin täyteläisiä huulia oli hieman korostett tummemmalla punalla ja kevyellä kiillolla. Se sai hänen huulensa näyttämään erittäin haluttavilta.

- ”Ihana asu! Näytät aivan upealta”, sanoin hänelle halatessamme eteisessä.

- ”Kiitos, kulta..”, Kirsi vastasi silittäen poskeani hellästi ja painaessaan kevyen suudelman huulilleni. Yritin vastata suudelmaan ahneesti, mutta Kirsi vetäytyi taaksepäin aavistuksen verran niin, että huomasin yritykseni turhaksi. – ”Kulta, ei vielä..”, hän kuiskasi korvaani, kääntyi ja lähti keittiöön päin. – ”Tule kahville.”, hän sanoi minulle olkansa yli.

Pöytä oli katettu kauniisti vaikka kyseessä oli vain kahden ystävättären keskinäinen kahvihetki. Ajattelin itsekseni, että Kirsi ei taida tehdä mitään vain puolivalmiiksi. Istuuduin pöydän ääreen ja Kirsi kaatoi meille kahvia. Tuuletusikkuna oli vieressäni kiinni. Kirsi tuli viereeni avatakseen tuuletusikkunan ja kurkotti ylitseni niin, että hänen toinen rintansa kosketti olkapäätäni. Sävähdin tuota ennalta-arvaamatonta kosketusta. Samalla hetkellä kun hänen rintansa painautui olkapäätäni vasten, kuulin heikon narahtavan äänen. Lyhyen hetken olin varma, että narahdus kuulosti ikäänkuin...hmm, lateksiasun narahdukselta... mutta eihän se voinut pitää paikkaansa. Ajattelin, että taidan olla vielä sen verran ekstaasissa eilisten tapahtumien jäljiltä, että kuulen omiani, ja koska minulle ei sen enempää ollut vielä kertynyt kokemusta lateksista, niin päättelin kuulleeni väärin. Seuraava ajatus oli: - ”Taitaa Kirsi vähän flirttailla kanssani.”. Se tuntui sopivalta ja sai minut hieman hymyilemään.

Joimme kahvia kaikessa rauhassa rupatellen edelleen niitä näitä, eikä eilisiä tapahtumia sivuttu lainkaan. Kirsi kaivoi savukkeen askistaan ja sytytti sen puhaltaen savua hitaasti aistikkaiden huuliensa lomasta. Keskustelu taukosi ja katselimme toisiamme silmiin ikäänkuin yrittäen saada silmien kautta selville mitä toinen juuri sillä hetkellä ajatteli. Tunsin itseni hieman levottomaksi, sillä en tiennyt miksi Kirsi minua noin katsoi.

Kirsi tumppasi savukkeen, nousi ylös ja sanoi: - ”Tule mukaani”.
Nousin ylös tuolista ja seurasin Kirsiä samalla ihaillen hänen hyvin muodostuneita sääriään, joita korkeat sandaalit vain paransivat. Kirsi käveli samaan vaatehuoneeseen, jossa olin aiemminkin ollut luvattomalla reissullani. Jännitin, että oliko Kirsi mahdollisesti huomannut jotain sellaista, että sen voisi kiistämättä yhdistää minuun. Onneksi niin ei ollut. Hän avasi vaatehuoneen oven, sytytti valot ja painoi jotain nappia hyllykön yläreunasta. Kuului vaimeata surinaa kun hyllykkö kääntyi akselinsa varassa. – ”Ei voi olla totta!”, ähkäisin ääneen ja Kirsi hymyili minulle vastaten: - ”Kyllä vaan on, kultaseni”. Surina lakkasi hetken kuluttua. Hyllykkö oli taas paikallaan, mutta sillä erotuksella, että aiemmin hyllyssä olleiden pitsiunelmien tilalla oli nyt pelkkiä lateksiasuja. Rekissä roikkui pitkiä käsineitä, saappaita ja pitkiä sukkia sekä haalarimaisia asuja. Hyllykkö oli sanalla sanoen oikea lateksiparatiisi! Olin sanaton...

Tuijotin lähes suu auki vuoron perään hyllykköä ja Kirsiä ja ilmeeni oli kai niin kysyvä, että Kirsi päätti selittää, mutta aloitti kysymyksellä.

- ”Sinähän tiedät nyt, että Markku omistaa seksiliikkeen, eikö niin?”, hän kysyi katsoen minua suoraan silmiin.

- ”Tuota... öh.. joo, niin tiedän..kävin siellä eilen...”, sain kakaistua. Ei olisi mitään järkeä edes yrittää kiistää mitään.

- ”Itseasiassa Markulla on useampiakin liikkeitä. Markku omistaa myös maahantuontifirman, jossa kuitenkin työskentelee ostopäällikkön ominaisuudessa. Hän pitää siitä työstä, eikä halua olla johtajan penkillä, vaikka sitä itseasiassa onkin. Pysytkö vielä mukana?”, Kirsi kysyi. Nyökkäsin merkiksi, että olin pysynyt vielä kärryillä.

- ”Markun firma tuo maahan erittäin laadukkaita pvc- ja lateksiasuja. Eli juuri niitä samoja, joita liikkeessäkin näit. "