Naapurin kaksoiselämä, osa 25

Seuraavana aamuna heräsin raukeana ja varsin tyytyväisenä edellisillan tapahtumiin sekä ihaniin uusiin kokemuksiin. Hymyilin kun ajattelin Kirsin ja Markun saaneen itselleen ”leikkikaverin”. Minua hieman kihelmöi kun ajattelin Kirsiä ja sitä, että olimme antautuneet toinen toisillemme. En edelleenkään pitänyt itseäni lesbona, koska nautin suunnattomasti myös miehestä, joka tietää miten nainen tyydytetään kunnolla. Valitettavasti sellaisia ei kovin monella oksalla kasva, joten rakastelu Kirsin kanssa toi uuden näkökulman asiaan sekä erittäin tervetullutta vaihtelua jokailtaiseen omien sormien kanssa pelehtimiseen. Keitin kahvia ja valmistin aamupalan itselleni. Olin juuri aikeissa haukata leipää kun kännykkäni pirahti soimaan. Se oli Kirsi! Pala nousi kurkkuuni ja sydämeni löi kiivaammin.

- ”Haloo, Satu.”, vastasin.

- ”Hei, Satu, Kirsi täällä. En kai vain herättänyt?”, Kirsi kysyi ihanan pirteällä äänellään.

- ”Et toki, aamupalaa tässä hieman laitoin.”, vastasin.

- ”Kuule..”, Kirsi sanoi hieman empien ja jatkoi hetken kuluttua: ”..tuota, kun illalla olisi yhdet kemut tiedossa ja tuota..”

- ”Tarvitsetko Samulle ja Petterille hoitajan? Kyllä minä..”, sanoin väliin.

- ”Ei, ei mitään sellaista! Mutta kun minä tarvitsisin niihin kemuihin avecin ja Markku lähtee iltapäivällä työmatkalle taas, niin ajattelin, että voisitko sinä tulla minulle aveciksi?”, Kirsi kysyi.

- ”Siis että..? Aveciksi?..Öh...”, takeltelin suu kuivana.

- ”Niin, olisit..tuota..kavaljeerini. Voisitko mitenkään?”, Kirsi pyysi.

- ”No...olen kovin otettu tarjouksesta..joo, miksipä ei!”, vastasin.

- ”Niinkö?? Voi, Satu, se olisi tosi ihanaa!”, Kirsi ilahtui.

- ”Tuota..minkälaiset juhlat..öh..miten sinne pitäisi..”, yritin kysyä.

- ”Ne ovat sisäpiirin kemut, eli kuka tahansa ei sinne pääse ja minä järjestän sinulle asun, eli et tarvitse huolehtia mistään. Voisitko tulla noin kuuden maissa, niin ehditään laittautua ja ottaa muutama viinilasillinenkin?”, Kirsi kysyi.

- ”No..selvä juttu. Tulen sitten kuudelta. Kiitos vielä kutsusta, Kirsi!”, sanoin.

- ”Hienoa! Eipä kestä, kultaseni. Nähdään kuudelta! Hei sitten.”, Kirsi sanoi ja katkaisi puhelun.

Olin pyörällä päästäni! Kirsi halusi minut parikseen juhliin! Huomasin pulssini kohonneen ja hengitin raskaasti, koska olin niin äimänä äskeisestä puhelusta. Samalla olin ratketa innostuksesta ja tulevan illan odotuksesta.

Yritin päivän mittaan tehdä kotitöitä, jotta saisin ajan kulumaan ja ajatukset pois illasta. Vaikeaa se oli, mutta jotenkin sain sinniteltyä iltapäivään ja totesin lopulta kellon olevan jo viisi. Kävin suihkussa ja pesin huolellisesti itseni. Olin aikeissa alkaa meikata, mutta tajusin, että ei varmaankaan kannattaisi meikata kun en edes tiennyt mitä pukisin päälleni. Niinpä puin puhtaat vaatteet päälleni ja suunnistin hiukset vielä märkänä Kirsin asunnolle. Soitin ovikelloa. Vatsassani lenteli perhosia.. Kirsi avasi oven.

- ”Hei, kulta!”, Kirsi sanoi oven avattuaan.

Seisoin oviaukossa silmät renkaana ja suu auki, en saanut sanaa suustani. Kirsi seisoi edessäni kaulasta alaspäin täysin kiiltävään lateksiin pukeutuneena tavattoman korkeat saappaat jalassaan ja hymyili minulle lempeästi. Sydämeni jyskytti ylikierroksilla, kuljetin katsettani pitkin hänen vartaloaan, jota tuo lateksiasu nuoli erittäin ahnaasti.

- ”WOW!”, sain ähkäistyä selviteltyäni kurkkuani muutaman kerran ja jatkoin sitten: - ”Kirsi, näytät tosi upealta!”. Astuin sisään hieman empien ja päässäni vilisti hurjasti kysymyksiä.

- ”Pidätkö asusta?”, Kirsi kysyi keimaillen ja pyörähteli muutaman kerran edessäni samalla sipaisten kevyesti lateksin peittämällä kädellään huuliani.

- ”Tuota..kyllä pidän! Se näyttää päälläsi aivan uskomattoman hyvältä!”, vastasin kuivuuden kiusatessa kurkkuani.

- ”Kiitos, kulta.”, hän kujersi takaisin ja suuteli minua hellästi ja lähti nousemaan portaita yläkertaan.

Potkaisin kengät jalastani ja seurasin Kirsiä portaat ylös. Kirsi nousi jostain syystä portaita tavallista hitaammin, joten huomasin tuijottavani suoraan hänen takapuoltaan ja häpyään, jotka olivat kiiltävän, tiukan lateksin hyväilyssä. Ajattelin mielessäni, että tämä oli varmaankin nyt se niin paljon puhuttu tuhannen taalan paikka. Minua hymyilytti hieman ajatuksen irrallinen yhteys tähän hetkeen. Valo kaartui kauniisti Kirsin reisistä ja saappaiden pitkistä varsista kun hän nousi portaita ylös. Tunsin vatsassani kihelmöintiä, koska saatoin aavistella jo jotain, mutta en tohtinut kysyä mitään.

Kävelimme peräkkäin vaatehuoneen ovelle ja henkäisin terävästi kun huomasin, että Kirsi oli kääntänyt hyllyn siten, että lateksiasut olivat esillä. Kirsi hymyili leveästi kauniisti punatuilla huulillaan kun hän katseli minua. Sitten hän kysyi: - ”Taidatkin jo arvata?”

- ”Öh..siis mitkä juhlat ne nyt oikein sitten on?”, kysyin vakavana.