Naapurin kaksoiselämä, osa 27

Puin käsiosat, joihin kuului myös puvussa kiinteänä olevat käsineet, Kirsin ohjeiden mukaan ja liukasteaine helpotti pukemista suunnattomasti. Hän suoristi kaikki rypyt puvusta pois ja siirtyi taakseni sanoen: - ”Nyt enää vetoketju kiinni ja sitten tämä on valmis.”. Kirsi veti varovasti vetoketjua häpykumpuni ylitse alaselkääni kohti ja tunsin kuinka tanssihousujen keinopenis painui tiukemmin minua vasten. Kissapuku hyväili lantiotani kauttaaltaan ja tunsin Kirsin vetäessä vetoketjua kiinni kuinka tuo ihanan tiukka puristus ympäröi rintani, selkäni ja lopuksi hartiani. – ”Noin. Miltä puku tuntuu päällä? Ainakin se istuu päällesi kuin valettu!”, Kirsi kysyi.

- ”Uuhh..tämä tuntuu kyllä käsittämättömän kiihottavalta!”, vastasin ääni väristen.

- ”Ihana kuulla sinun sanovan noin, kulta.”, Kirsi kuiskasi korvaani ja suuteli minua hellästi. Sitten hän jatkoi: - ”Saanko pukea sinulle vielä nämä saappaat?”

- ”Kyllä..tottakai saat.. ohh..”, vastasin silmät puoliksi kiinni. Olin ihan järjettömän kiihottunut puvun tuottamasta ihanasta tunteesta ja Kirsin kosketuksesta.

Kirsi puki saappaat minulle ja ne tuntuivat ihanilta päällä. Niiden tiukat varret hyväilivät sääriäni ja reisiäni päälläni olevan ihanan puvun lävitse ja ne lisäsivät hiukan puristuksen tunnetta jaloissani, vaikka ne eivät missään nimessä olleet pienet tai puristaneet mistään, jotta niitä olisi ollut epämukava pitää. Kirsi sai minut puettua ja lopuksi hän totesi, että jäljellä olisi enää puvun ja saappaiden kiillotus. Hän levitti kiillotusainetta ylhäältä alaspäin ja viimeisteli kiillon pehmeällä kankaalla. Hänen kosketuksensa pukuani kiillottaessaan sai minut huokailemaan ääneen, koska se tuntui niin taivaallisen ihanalta. En antanut lupaa itselleni kuitenkaan laueta, vaikka olisin sen hyvin voinut tehdäkin. Usvaisten ajatusteni läpi tunki kulunut fraasi - ”työ ensin, sitten vasta huvi” – ja se tuntui sopivan tilanteeseen varsin mainiosti. Kirsi sai kiillotuksen valmiiksi ja olimme kumpikin täsmälleen samanlaisissa asuissa. Tarkastelimme peilistä lopputulosta, enkä ollut uskoa silmiäni! Puku nuoli pintaani samalla tavalla kuin Kirsinkin päällä oleva puku nuoli häntä. Rintani näyttivät entistä uhkeammilta puvun ansiosta ja valo taittui kauniisti täyteläisten rintojeni kaarista. Kirsi näytti lopputulokseen erittäin tyytyväiseltä, ja sanoi: - ”Olet kuin tehty lateksimalliksi!”. Jäin ihmetyksestä katsomaan Kirsiä, mutta hän oli jo menossa hakemaan meikkejä.

Taitavin käsin Kirsi meikkasi minut asuun ja tilaisuuteen sopivaksi, enkä voinut muuta kuin ihailla hänen hyvää makuaan ja ammattitaitoaan. Lopputulos oli huikaiseva, vaikka en kasvojani erityisen kauniina pitänytkään. Aistilliset huulet oli taidokkaasti punattu korostaen entisestään niiden hyviä puolia. Kevyt kiilto sai ne hohtamaan ja näyttämään haluttavilta. Silmäni näyttivät nyt jotenkin suuremmilta ja niiden katse tuntui olevan intensiivisempi kuin koskaan, vaikka olin toki itsekin meikannut ravintolailtoja varten. Ihoni näytti niin tasaiselta ja kauniin väriseltä, että olisin voinut vaikka vannoa, että peilissä oli jonkinlainen värisuodatin. Tiesin toki, että niin ei ollut, ja että koko näky oli Kirsin taitavan meikkauksen ansiota. – ”Ihana!!”, huudahdin innostuksesta katsoen Kirsiä silmiin peilin kautta kuin hakeakseni häneltä vielä vahvistusta omaan mielipiteeseeni.

- ”Näytät kyllä syötävän hyvältä! Tulet varmasti olemaan tilaisuudessa aika kysytty misu!”, Kirsi nauroi silmät loistaen.

- ”Kiitos, kulta!”, vastasin hänen kommenttiinsa.

- ”Ole hyvä, kulta!”, Kirsi sanoi ja jatkoi: - ”Ja sitten menoksi!”.

Kirsin tilaama auto saapui ajallaan ja se pysähtyi Kirsin oven eteen. Se oli pitkä ja kiiltävän musta kuin asumme konsanaan. Olimme lähdössä juuri ovesta ulos kun tajusin, että meillä ei ollut päällämme mitään muuta kuin kiiltävät lateksiasumme ja pitkät saappaat. Tunsin itseni alastomaksi siitä huolimatta, että olin pukeutunut kokovartalopukuun. En ollut voinut edes kuvitella, että näyttäytyisimme asuntojemme ulkopuolella näin pukeutuneina – olin odottanut edes jotakin pitkää takkia. Kirsi huomasi, että pysähdyin ovelle ja kääntyi katsomaan minua kummissaan.

- ”Mikä hätänä?”, hän kysyi.

- ”Tuota...ei kai me ihan näin..tuota..ulos..”, takeltelin kysymystäni.

- ”Kyllä vaan! Tule!”, Kirsi heläytti minulle hymyn säestäessä häntä.

- ”Niin, mutta kun en... en minä voi...”, yritin vastustella, vaikka toinen puoli minussa tunsi vastustamatonta vetoa näyttäytyä näin pukeutuneena.

- ”Höpsis!”, Kirsi sanoi ja jatkoi rohkaisten: - ”Nyt on niin pimeää jo, että naapurit eivät varmasti näe mitään. Ja siksi toisekseen, emmehän me upeiden asujemme kiiltoa heti halua pilata, vai kuinka?”

- ”Niinkö? No...jos minä nyt sitten.. On tämä kyllä aika uutta minulle..”, keräsin rohkeuttani ja astuimme ulos.

Kuljettaja avasi meille oven kuten elokuvissa ainakin ja tervehti meitä kohteliaasti. Panin merkille, että kuljettaja olikin nainen ja vieläpä varsin kaunis.