Onko havaittu ihmisiä, jotka kehuvat itseään -ja ovat omasta mielestään sivistyneempiä kuin muut?
Onko havaittu omakehuihmisiä?
Anonyymi
43794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Minä olen kyllä joissakin asioissa aika hyvä mutta on tapana sanoa, etten voi olla ainutlaatuinen, kaltaisiani on useita.
Tyytyväisyys itseensä tulee suoraan lapsuudesta. On hyväksytty, kannustettu, kehuttu ja uskottu pärjäämiseen. Mutta on myös sanottu että älä ylpisty jos menee hyvin. Nöyrtyminen vahvemman edessä ei ole minulle vaikeaa.
Vaikka ei niin kauhean hyvä olisikaan niin silti on tyytyväinen kun itsetunto on reilassa.
en ole vaikka itse olen fiksu sivistynyt nero ihminen
nj
Ei ehdi omakehua harrastaa. On muutakin ajattelemista.
Huh huh kun sulla jälkkäri-istuja on ällö-voimakkaat rillit. En tykkää. Tämä voi tuntua sun mielestä ikävältä palautteelta, mutta hyssyttely ei auta.
Minulla kanssa on "ällövoimakkaat rillit" mutta muuten en näkisi, toinen silmäni on sokea ja toisella näen hädin tuskin. Harmi, että sinua ällöttää tällaiset silmälasit mutta hyvä, että sait sen sanottua. Oli varmasti ehdottoman tärkeää sinulle saada antaa tuo palaute - muista viis!
Niin. Joillakin paikkakunnilla on ns. pienissä ympyröissä kasvaneita ihmisiä, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla täsmälleen samanlaisia.
t. Jari
Omatai muiden kehuminen?
Tosiasioiden toteaminen ei ole kehumista! Tosin se riippuu hieman esitystavasta.
Miksi ei itseään saa kehua? Jos kokee elämässä onnistuneensa! Epäonnistujia on ihan tarpeeksi, jotka elämäänsä valittavat.
Omakehua on pidetty entisinä aikoina syntinä. Ajattelutavat ja asenteet muuttuvat niiin hitaasti, että heitä on olemassa vieläkin, joille se on pahaa ja väärää, koska positiivisuus pilaa persoonan.
Nöyrä ja alamainen tulee olla, kuuliainen, hiljainen ja herrainpelkoinen, sillä lailla kunnon suomalainen tonttu tiensä taivaltaa, koska omakehu haisee ja turmelee. - Nm. Nykyään sitä onneksi opetetaan
Joka on itseensä tyytyväinen, hyväksyy myös toiset.
Jotkut kehuskelee, että ovat olleet avioliitossa 40 vuotta. Se on ahdistavaa omakehua.
Mitä kehumista tuo on?
Olemme olleet aviossa 52 vuotta ja se on toteamus eikä kehumista.
Kehumista olisi jos sanoisin olevani vielä tässä iässä kova panomies mutta siihen pari viikkokertaa ei anna perusteita. Siis tuo väite "kovasta panomiehestä" tekisi siitä kehumisen. Ei itse asia.
En osaa tätä selvemmin sanoa.
Minulle päälle 25vuottakin oli ihan liikaa.
Vai olisiko niin, siitä puhe mistä puute.
Minulle kun jäin eläkkeelle sanottiin että ei ole kohteliasta puhua naisista ja rahasta kuin pienissä valituissa omissa porukoissa.
Minä olen paras. Luulin kerran olevani väärässä, mutta erehdyin.
Hyvä Paavo :)))))
Voihan se olla sitäkin, että kaipaa huomiota tai on huono itsetunto ja pönkittää sitä "kehumalla" itseään. Tai ei ole pienenä eikä suurena saanut keneltäkään kiitosta ja kannustusta, on alistettu.
Tai kokeen itsensä huonommaksi, ja kehumalla yrittää saada toista huomaamaan, että minäkin kelpaan.
Joku syyhän siihen on.
Tai on yksinäinen.
Olen tehnyt havainnon, että pahimmat itsensä kehujat ovat aivan itärajan tuntumasta.
Se on käänteisesti alemmuudentunnetta. Miksi? Sitä en tiedä.
Sieltä tulevat myös pahimmat lintsarit.
Ohikulkija
Nimenomaan! ”Hyvä koulutus!” Hyvä liksa!” ”Elämässä onnistunut!”
Ei olisi pahemmin voinut pieleen mennä. Nyt itse koen epäonnistuneeni, kun höpöstä tuli lasteni isä ja lapsenlapsieni ”ukki”, joka ei ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Ikävää on, että elossa on tyhjänpanttina.
Onhan niitä, yksi tuttava, joka sivistää aina meitä muita koska kokee olevansa kaikkien meidän yläpuolella ja fiinistä suvusta lähtöisin (joskaan me muut emme noin ajattele) ja yksi, joka pitää itseään selkeästi kauniimpana ja viehättävämpänä itseään kuin me kaikki muut yhteensä. MOlemmat saavat minun puolestani pitää harhaluulonsa.
Minä olen sentään Jumalasta seuraava, mutta en alaspäin.
On näissä ikärymissäkin ainakin kaksi täydellistä, yli muiden, omasta mielestä.
Ketkä ovat sellaisia?
-Nm ja kylmätotuus.
Ja pari muuta 70-80 palstoilla.
Jotkut vaan tykkää ittestään niin paljon, että kehuvat itteänsä. Mikäs siinä, kun ei ihan koko aikaa ole minäminäminä päällä, siihen saattas kyllästyä.
Toiset on älykkäämpiä ja sivistyneempiä, sen näkee jo auton vuosimallista. Hyvä kun on fiksumpia, työllistävät meitä jotka ei halua ottaa vastuuta ja riskejä.
"Auton vuosimalli" ei kerro mistään muusta mitään kuin ... auton vuosimallista. - Nm. Joillekin jatke
Aivan. Olen joskus työskennellyt pikkupaikkakunnalla, jossa ihmisillä oli ylenpalttisen voimakas tarve kehuskella sillä, että eivät koskaan kulje linja-autolla, koska on niin "hienoa" kulkea omalla henkilöautolla.
Terveisin: Puolireuho
Eihän siellä landella voi edes kuvitella asuvansa, jos ei autoa ole. Missä siellä sitä ”julkista” liikennettä on? Ei missään! Jossain linkki aamulla liikepaikalle ja illalla salolle. Jipii!
Mitä "pikkupaikkakunnalla" on tämän asian kanssa tekemistä? Auton vuosimalli ei kerro ihmisestä mitään, vaikka hyvin monet pitävät autoa merkkinä hyvin pärjäämisestä ja ehkä fiksuudestakin. Ts. auto on keskeneräisen henkisen kasvun jatke, kuten sillä retostelukin. - Nm. Älykäs ja sivistynyt kulkee fillarilla
Höpöö
Miten niin "höpöö" ? Kauan aikaa sitten työkaveri no. tykkäsi, että kun joku kaveri ajoi Mersulla, niin hän oli hyvin menestynyt. Tietämättä siitä tyypistä mitään muuta, juttu oli hipoi huvittavuutta. Eihän sillä Mersun omistajalla (?) saattanut olla elämässään mitään muuta kuin se auto, jolla elvisteli. - Nm. Ei ainut laatuaan
Kun ittellensä kelpaa, se riittää. Ei tarvitse yhtään kehua itteään, hyvä näin!
Itseään saa kehua, jos aihetta on. - Nm. Pitäisi osata
Ajattelen niin, että jos ihminen on hyvä jossain, niin muut kyllä huomaavat sen ilman itsekehuakin. Ylenmääräinen omakehu on luotaantyöntävää, paljon paremman kuvan ihminen antaa itsestään kun kehuu muita silloin kun on aihetta, kehuu siis aidosti (ei imartele). Olen huomannut, että ihmiset, jotka pystyvät kehumaan itseään, mutta eivät muita, ovat enemmän tai vähemmän heikkoja itsetunnoltaan. Itsetuntoa täytyy sitten pönkittää jatkuvalla omakehulla.
Tunnen muutamia sellaisia tapauksia. Työpaikalla sellaiset tapaukset ovat rasittavia.
Terveisin: Puolireuho
Itseään kehuvat tyypit on ällöttäviä. Kai niillä on pieni itsetunto.
Terveitsetuntoinen ei alennu itseään kehumaan.
Jännä juttu muuten, että sellaiset ihmiset, joilla todellakin olisi aihetta kehua itseään, eivät koskaan kehu itseään.
Terveisin: Puolireuho
Ei se mene noin. Pieni-itsetuntoinen tyyppi ei kyllä itseään kehu missään kohdassa eikä tapauksessa. "Terveitsetuntoinen" sen sijaan osaa ja tietää, koska on hyvä ilmoittaa, että osaa ja tietää, koska se on pakollista esim. työnhakuprosessissa.
Kehu ja kehuminen -sanat tuovat ihmisten mieliin vääränlaisia mielleyhtymiä. Ihmiset eivät siedä kehua retostelevia isottelijoita, jollainen kukaan oikeasti tietävä, osaava, sivistynyt ja normaalijärjellä varustettu henkilö ei ole. - Nm. Asiain erot
Hei Puolireuho ! Ei niitten tarvitse. Ensiksikin fiksuille riittää se, että he kelpaavat itselleen
ja fiksuus noterataan muutenkin.
Ei fiksun tarvitse itseään mainostaa.
Ei nyt varsinaisesti itseään kehu, kun on mukava ja luotettava😳 Omasta mielestään!
Sanoo, että on aina ajatellut muita ensin ja itseään ei oikeastaan ollenkaan😳
Ihminen on oikeasti täynnä vain itseään, mukava on just niin paljon, kun itselle sopii, luotettavuudesta ei ole tietoakaan. Kieltää kaikki paskan puhumisensa; ”En ole koskaa niin sanonut!” Ym. ym.
Epämiellyttävää!
Riippuu asiayhteydestä ja esitystavasta.
Jos aloittaa keskustelun kertomalla jostakin erinomaisuudestaan niin se tulkitaan perustellusti omakehuksi.
Jos osallistuu keskusteluun johon liittyen on jotain omaa kokemusta tai tietoa ja toteaa asiaan liittyviä totuuksia niin minusta se ei ole kehumista. Tietenkin esitystavalla senkin voi vesittää.
Jos kyse on asiasta jonka voi ilmaista täsmällisesti numeroin, niin miksi niin ei tekisi.
Joskus epämääräisyyskin riittää.
Kun kaverukset keskustelevat esimerkiksi pörssisijoituksista ja kurssien kehityksestä niin kysyttäessä minun tilannettani niin sanoin aikanaan takkiin tulleen muutamassa kuukaudessa 6-numeroisen summan verran euroja.
Kerroin vielä syytkin.
Kyse on etuajassa eläköityneestä metallin sekatyöläisestä.
Joku saattaa tuonkin tulkita kehumiseksi. Joltakin toiselta heruu myötätuntoa.
Itse asiassa minua ei tuossakaan tilanteessa kiinnostanut miten kukin sen otti. Vastasin rehellisesti kysymykseen.
Olisin tietysti voinut vastata, että voi, voi, tappiota tuli mutta eihän tuo olisi ollut mikään vastaus!
Yhdelle 1000€ on paljon. Toisella paljon raja on tuo 6-numeroinen summa. Kolmannen rajassa on jokunen olla enemmän.