Urospentu ja muut urokset

Olen miettinyt koiran hankintaa ja lähinnä urosta. Urosta sen takia, että ne on niin vekkuleita ja hömelöitä mut rakastettavia sekä tykkään vain uroksista. Kyseessä on staffiuros ja aikeissa ei ole leikauttaa ellei tule terveydellisiä syitä siihen.

ISO kysymys on se, että tuleeko leikkaamaton uros toimeen leikatun uroksen kanssa? Veljelläni on leikattu labbis, mutta sen leikkauttaminen tapahtui kun koira oli jo 2v. Eli oppinut merkkaamaan ja kerennyt juoksemaan suu vaahdossa tyttöjen perässä. Tämä uroslabbis myös reagoi leikkaamattomiin uroksiin murisemalla, osalle ei ja osalla juu. Huolena minulla on se, että sitten kun oman uroksen pallit puhkeavat kukkaan niin tuleeko ne enää sitten toimeen vaikka olisi pennusta asti tutustuttu? Näen veljeäni ja koiraa usein ja labbis on säännöllisesti ollut hoidossa.

Tiedän että rotu jo itsestään ei tykkää samansukuisista koirista, mutta pennusta asti tutustuttamisella on isompi mahdollisuus saada suhde toimimaan ainakin meidän puolelta. Yksilöllistähän tämä on mutta kaipaisin vertaistukea tai kokemuksia? En toivoisi tilannetta ettei meidän koirat tulisi toimeen. Onko siis uroksen hankinta täysin menetetty ja kannattaisiko suosiolla hankkia narttu?
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Olen miettinyt koiran hankintaa ja lähinnä urosta. Urosta sen takia, että ne on niin vekkuleita ja hömelöitä mut rakastettavia sekä tykkään vain uroksista. Kyseessä on staffiuros ja aikeissa ei ole leikauttaa ellei tule terveydellisiä syitä siihen.

ISO kysymys on se, että tuleeko leikkaamaton uros toimeen leikatun uroksen kanssa? Veljelläni on leikattu labbis, mutta sen leikkauttaminen tapahtui kun koira oli jo 2v. Eli oppinut merkkaamaan ja kerennyt juoksemaan suu vaahdossa tyttöjen perässä. Tämä uroslabbis myös reagoi leikkaamattomiin uroksiin murisemalla, osalle ei ja osalla juu. Huolena minulla on se, että sitten kun oman uroksen pallit puhkeavat kukkaan niin tuleeko ne enää sitten toimeen vaikka olisi pennusta asti tutustuttu? Näen veljeäni ja koiraa usein ja labbis on säännöllisesti ollut hoidossa.

Tiedän että rotu jo itsestään ei tykkää samansukuisista koirista, mutta pennusta asti tutustuttamisella on isompi mahdollisuus saada suhde toimimaan ainakin meidän puolelta. Yksilöllistähän tämä on mutta kaipaisin vertaistukea tai kokemuksia? En toivoisi tilannetta ettei meidän koirat tulisi toimeen. Onko siis uroksen hankinta täysin menetetty ja kannattaisiko suosiolla hankkia narttu?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu